Una Chica

Hehkua talveen!

2012-01-29T14:12:00.000+02:00

Sain aiemmin tällä viikolla tädiltäni kosmetiikkalähetyksen ja mikä ihaninta vielä kotiovelle asti kannettuna! Postisetä rimpautteli ovikelloa jo kahdeksan aikaan aamulla, juuri kun olin lähdössä kouluun. Onneksi en ehtinyt avata pakettia vielä silloin, niin oli jotain kivaa odottamassa kun kotiuduin rahoituksen luennolta!

Kaikki tuotteet, jotka saavat ihon hehkumaan, kimmeltämään tai päivettymään saavat minut erittäin iloiseksi! Niinpä olinkin innoissani kun paketista paljastui mm. tämä Dermoshopin Shimmering Body Powder. Siis vartalopuuteri, joka saa ihon hehkumaan! Kuinka ihanaa :) Vielä kun mulla on rusketustakin jäljellä, niin ai että! Harmi vain, ettei nyt ole tiedossa mitään juhlia, joihin voisi vähän laittautua enemmän, mutta täytyy tätä kokeilla ihan omaksi ilokseen!

Multa löytyy jo ennestään niin ikään Dermoshopin Shimmering Body Lotion, joka kanssa saa ihon hehkumaan, kuitenkin ilman päivettävää vaikutusta. Olen käyttänyt sitä erityisesti kesäisin ja nytkin jouluna reissussa ja ai että kun tuli ihana ja kaunis iho! Sopii erityisen hyvin käytettäväksi silloin kun valkoiset vaatteet! :)

Yhdessä tarpoen.

2012-01-28T08:25:00.000+02:00

Taas tuli sitten yksi vuosi lisää yhteiseen taipaleeseen poikaystävän kanssa, tai no avomiehen, jos tarkkoja ollaan. Kyllähän se on aina vähän semmoinen vau-juttu. Vau oikeasti, että joku on kestänyt minua jo monen vuoden ajan. Vau oikeasti, että minä olen kestänyt jotakuta jo monen vuoden ajan. Joskus vähän heikommin, useimmiten kuitenkin onneksi vahvemmin.

Ja sitten siihen tabuun. Asiaan, josta meillä ei puhuta. Asiaan, josta on väännetty tyttöjen illoissa kyllästymiseen asti. Ja, josta tytöt löi vetoakin ennen meidän matkaa. Harmi, ettei ollut kunnon panoksia, olisin voittanut (taas) hyvät rahat. Olihan mullakin odotuksia matkan suhteen, mitä sitä kieltämään. Olishan se ollut kivaa ja jännää, mutta...Olen aina sanonut, etten vastaa myöntyvästi missään muualla kuin ulkomailla, jos niikseen tulee. En edes tiedä mistä tuo juontaa juurensa, mä ja mun päähänpistot. Onneksi ne odotukset eivät olleet todellisia, sillä se taisi jäädä tällä kertaa kengistä kiinni. :D Haha. Lenkkarit on meillä nähkääs nounou!

En mä nyt ihan tosissani ole. Meillä nyt vain satutaan kulkemaan yhdessä, mutta erikseen. Ja kun tarkemmin ajattelee, niin se on ainoastaan vain hyvä juttu :)

Kuva lainattu.

Ilmoitusasiaa.

2012-01-27T08:41:00.000+02:00

Miltäs kuulostaisi aina silloin tällöin pieni nojatuolimatka johonkin Euroopan kohteeseen? Vinkkejä, suosituksia, kokemusten jakoa ja tietysti valokuvia! Mun mielestä kuulostaa ainakin hyvältä näin keskellä kylmintä talvea!

Innostuin niin matkajuttujen kirjoittelusta, että ajattelin kirjoitella aiemmista matkoistani, joista en ole vielä tänne blogiin kirjoitellut. Ehkä noin pari kertaa kuussa olisi sopiva tahti? Muuten voi tulla matkailu korvista ulos...Tosin ei kyllä mulla! :)

Toivottavasti tekin innostutte tästä, sillä vaikka pääasiassa bloggaankin vain itseäni ja läheisiäni varten, niin haluan että myös te blogikaverit siellä missä ikinä olettekin, viihdytte mun juttujen parissa!

Nyt saisitte sanoa sitten painavan mielipiteenne mistä kohteesta aloitetaan heti ensi kuun alussa..

Kiinnostaisiko sinua kuulla lisää:

♥ Barcelonasta

♥ Kyproksesta

♥ Mallorcasta

♥ Lisäksi saa esittää toiveita mitä haluatte kohteista tietää!

PS. Kaikki matkoihin liittyvät postaukset näkyvät tuossa oikeassa reunassa nyt maittain - helppo löytää itseään kiinnostavat jutut! :)

Talvi täälläkin.

2012-01-26T07:21:00.000+02:00

Alan kyllä olla yhä enemmän sitä mieltä, että kellä onni on, se onnen kätkeköön. :) Viime syksynä olin niin onneni kukkukoilla ja nyt taas ennemminkin ojassa. Tosin eipä ne hyvät jutut kai tuntuisi miltään, jos ei olisi huonompiakin juttuja välillä? Se on vaan hassua kuinka ne huonot jutut tuntuvat kasautuvan yhdelle kuukaudelle, jollei jopa yhdelle viikolle. Esimerkkinä vaikka meidän autot. Toinen on ollut huollossa kaikkien pikkujuttujen takia (tuli silti iso lasku) ja toisesta ajettiin ovi sisään, senkin selvittämiseen menee nyt vaivaiset puolitoista kuukautta. Pikkujuttuja, mutta turhaa työtä arjessa...

Tai sitten se on vain tämä tammikuu? Olen aina boikotoinut tammikuuta.

Iloa revin muun muassa näistä talvikuvista:

Takapihan metsässä.

Tosin olen edelleen sitä mieltä, että talvi on vain ja ainoastaan kaunis ikkunan sisäpuolelta. Yksi asia mitä tulen tästä asuinpaikastamme kaipaamaan erityisen paljon, on kyllä tämä luonto. Helsingin keskustaan on julkisilla vain 20 minuutin matka, mutta silti kun lähdemme ulos, niin koira voi juosta vapaana. Näin talvisin meillä onkin tapana käydä kävelemässä pelloilla ja metsissä. Pelloilla ja metsissä, jotka alkavat suoraan takapihaltamme. Tällaiselle city-tytölle tuo on edelleen jotenkin ihan käsittämätöntä. Takapihalla kasvaa vaikka mitä omenapuista marjapensaisiin ja mustikat voi hakea syksyisin oman takapihan metsästä. Meillä onkin selkeä jako tässä asumisasiassa; poikaystävälle tämä on kaupunkia, minulle täyttä maaseutua. Olemme peräisin hieman erilaisista lähtökohdista.. :)

Nuo talvikuvat lähetettiin muuten Afrikkaankin - olen ollut sinne yhteyksissä lähes päivittäin. Ihanaa pitää yhteyttä ja vaihdella kuulumisia! ♥

Luopumisen aika.

2012-01-25T07:13:00.000+02:00

Kyllähän mä tiesin, että nämäkin päivät ovat joskus edessä. Mutta kyllä se silti kirpaisi aika syvältä, kun tajusin että missä mennään. Yhtenä iltana makoilimme poikaystävän kanssa sängyllä ja hän sanoi, että hänellä olisi minulle jotain asiaa, mistä en ehkä niin pitäisi... Veikkasin, että hän haluaisi ruohonvihreät seinät makuuhuoneeseemme tai jotain muuta yhtä päätöntä. No, veikkaus osui aika lähelle, mutta silti niin kauas. Ehkä ne ruohonvihreät seinät olisivatkin sittenkin olleet ihan jees...

Nimittäin sain kuulla, että on luopumisen aika. Sydän jätti oikeasti yhden lyönnin välistä. Meidän koti menee myyntiin. Huh.Tämä koti, johon en oikeastaan halunnut alunperin edes muuttaa, mutta jonka me sitten remppasimme yhdessä kodiksi. Tämä koti, joka on tuntunut aina enemmän kodilta kuin edes lapsuuden kotini. Tämä koti, johon on aina ollut niin kiva tulla.

En enää kiinny materiaaliin, kiitos poikaystävän. Mutta tässä kodissa olen niin kiinni, etten tiedä miten voin päästää irti. Olisi niin paljon helpompaa lähteä täältä, jos täällä olisi ollut kurjaa. Kuitenkin..joskus elämässä on vain mentävä eteenpäin ja niin on nytkin. Älkää käsittäkö väärin, kyllä haluan ottaa seuraavan askeleen, se vain vaatii hieman sulattelua vielä... :)

Kotiin liittyviä juttuja voit lukea mm. seuraavista:

Uutta keittiöön

Valkeus tuli taloon

Kesäparveke

PS. Poikaystävän pyynnöstä väännän tämän vielä rautalangasta, että meidän puhelimet eivät ole tänään ihan tukossa. Ei, me emme ole eroamassa. Meille ei ole tulossa toista koiraa, vauvasta puhumattakaan. Emmekä ole vielä muuttamassa pääkaupunkiseudulta pois. Syyt ovat tällä kertaa ihan muut :)

Aina mukana.

2012-01-24T07:19:00.000+02:00

Jo monen vuoden ajan minulla on aina kulkenut kalenteri mukanani. Siinä on yleensä tiivistettynä koko elämä, niin surulliselta kuin se kuulostaakin. Olen kalenterista todellakin riippuvainen ja siis nimenomaan paperisesta versiosta. Minulla ei ole hienoa älypuhelinta, jonka kalenteria käyttäisin. Töissä oli "pakko" opetella hieman käyttämään Outlookin-kalenteria, että työkaveritkin tiesivät missä menin. Ei ollut kyllä mun juttu sekään...

Vuosi 2007-2008 mentiin Nalle Puhin kanssa ja rakkauden kesä oli kuuma

Vuosi 2006-2007. Tuon reissun jälkeen tapasin poikaystävän.

Vuosi 2004-2005, olin lukiossa tuolloin.

Mun kalenteri on aina sisällöltään kuin kaaos. Merkkaan sinne niin työt, koulujutut, to do-listat, lomat, treenit, synttärit, matkat ja siis kaiken. Toisaalta se on vähän kuin päiväkirjakin mulle. Voin helposti tsekata edellisen vuoden kalenterista, että mitäs tulikaan vappuna taas tehtyä...

Uuden kalenterin valitseminen se vasta aina vaikeaa onkin! Vielä pari vuotta sitten käytin sellaista opiskelijoille tehtyä kalenteria, joka kesti elokuusta elokuuhun, mutta nyttemmin olen aikuistunut. Nykyään eletään tammikuusta tammikuuhun. Kalenterissa tärkeää on niin sen koko, ulkoasu kuin kirjoitustilan riittävyyskin. Ja siinä pitää olla ehdottomasti kierteet, että kirjoittaminen sujuu helposti!

Vuosi 2009-2010

Kaikkia löytöjä sitä tekeekin kalenterin välistä...

Vuosi 2008-2009. Selkeästi yliopiston ensimmäinen syksy.

Tällä hetkellä mukanani kulkee mustaa nahkaa oleva A5-kokoinen kalenteri, jossa on viikkonäkymä, suht runsaalla kirjoitustilalla varustettuna! Tykkään!

Pakko oli jo ajatella tulevaa kesää...

2012-01-23T07:14:00.000+02:00

...ja tästä ajattelustani saatan taas saada täällä kotona hieman kuittailua, mutta minkäs teet.. :) Ei miehet vaan ymmärrä kaikkea. Ei esimerkiksi sitä, että bikineitä täytyy olla useammat. Ne vaan sattuvat olemaan mun heikko kohta.

H&M:n nettisivuille oli siis tullut niin kesäisiä ja ihania bikineitä, etten osannut valita. Tilasin sitten paritkin kotiin sovitukseen. Harmi, ettei mitään noista ollut vielä myynnissä kun lähdettiin etelään. No ensi kesää varten sitten! :)

Sininen siis kolahti tällä kertaa minuun aika hyvin, kuten kollaasista voi havaita. Sinisiä bikineitä ei kyllä löydykään vielä kaapista, joten hyvä näin! Vähän pikkukukkia ja pitsiä lisäksi, niin hyvä tulee! En malta odottaa, että saan nuo helmikuun lopulla kotiin sovitukseen!

Onko joku muukin ollut ajoissa bikinihankintojen suhteen?

Kuvat lainattu.

Horisontaalisesti suhteellinen.

2012-01-22T08:29:00.000+02:00

Jos matkustelu on minulle kaikki kaikessa, niin on kyllä myös liikunta! Sitä ei voi tarpeeksi hehkuttaa. Nyt matkan jälkeen olen joka viikko käynyt 4-5 kertaa viikossa liikkumassa salilla sekä lisäksi lenkkeillyt koiran kanssa, parhaimmillaan pari tuntia päivässä. Aijai, kroppa kiittää!

On niin ihana fiilis kun on löytänyt oman lajinsa salilla. Nimittäin spinningin. Viime vuoden heinäkuusta lähtien olen käynyt spinningtunneilla 1-4 kertaa viikossa, ihan elämäntilanteiden mukaan ja aina olen tullut tunnilta hyvillä mielin!

Basic.

Ja mikä parasta, tulokset alkavat vihdoin kuulkaas näkyä! Kauan se ottaa, mutta lopulta sitä kiitostakin saa - näinhän se menee monessa asiassa! Kuinka sitten huomaan ne tulokset? No minulla alkaa pikkuhiljaa oikeasti olemaan niitä jalkalihaksia, vau! Toisekseen selviän tunneista nykyään jopa hengissä, ennen basic teki tiukkaa, nykyään jo revittelen intervallissa. Kolmanneksi hapenottokykyni on parantunut aivan radikaalisti, henki kulkee raskaissakin osioissa enkä enää puuskuta samalla tavoin.

Käyn tosiaan aika vaihtelevasti basic- ja intervallitunneilla. Basic-tunneilla poljetaan noin 70-75% maksimista, poltetaan siis rasvaa. Ennen tunti oli minulle tiukka, nykyään siellä tulee kyllä hiki pintaan, mutta se on lähinnä palauttava tunti minulle. Sitten se mun rakkaus, intervalli! Mähän teen tosiaan aina kaiken 110%:n tehoilla, niin myös ton intervallin. Poljen verenmaku suussa, annan kaikkeni! Hiki lentää, jalat ovat maitohapoilla, mutta fiilis on katossa! Rakastan sitä kun saa antaa itsestään kaiken, siis todellakin kaiken. Intervallissa poljetaan yleensä 80-90% maksimista, syke lähentelee siis maksimia ja välillä käykin siellä. Kunto nousee kohisten! Parhaita on tosiaan sellaiset tunnit, joissa poljetaan paljon ylhäällä maksimivastuksilla ja hitaasti. Voi melkein tuntea kun lihakset kasvaa!

Intervalli

Noilla intervallitunneilla käytän veden seassa Maximin energy drink electrolyte-jauhetta. Ilman ei pärjäisi - on tullut pari kertaa vahingossa koitettua ja olo oli karsea. Tuosta jauheesta saan siis treenin aikana tankattua hiilihydraatteja, joita intervallitreenissä kuluu sen rasvan sijasta. Mullahan ei ole tosiaan liikunnan ensisijaisena tarkoituksena painon pudottaminen, vaan kunnon kohottaminen ja terveenä pysyminen! Toki on mukavaa, jos paino ei pääse kovasti nousemaan - saa nousta lihasten takia, mutta ei rasvan. Kunnon kohottamisen lisäksi käyn polkemassa, koska saan siten purettua pahaa oloa, turhautumista, vihaa - kaikkia negatiivisia tunteita ja tunnin jälkeen olen kuin uusi ihminen. :)

Ihanaa kun liikunnasta on tullut vihdoin elämäntapa - ei pakollinen paha! Kauan se kesti, mutta nyt siitä pidetään kiinni! :)

Kun yksi poistui pelistä...

2012-01-21T08:01:00.002+02:00

Tämä on kyllä elämääkin dramaattisempaa nyt! Ja tämä on sitten todellakin pilke silmäkulmassa kirjoitettua...

Myönnetään, mulle kävi pikku äksidentti siellä matkalla. Onneksi vasta tokana vikana päivänä, muuten olisi voinut niin sanotusti hieman ketuttaa. Olin siis ratsastamassa sillä ihanalla oripojalla, ratsastettiin sen "hoitajan" kanssa tandemina. Oltiin sovittu, että kun käännytään takaisin hotellille päin, niin kiitolaukataan. Olin ihan täpinöissäni - kiitolaukkaa, niin vettä vesi vaan roiskui kavioista! Mitä kovempaa, sitä parempi!

Hetki ehdittiin siinä sitten kiitää, kunnes tunsin että nyt satui sormeen (sen käden sormeen, jolla pidin satulasta kiinni). Katsahdin siihen ja se oli ihan veressä. Ja mähän en siis pelkää mitään niin kuin verta. Huh. Kynsi oli siis irronnut. Näin sen pitikin mennä..No käveltiin sitten takaisin ja olin ihan pettynyt :( Geelikynsien kanssa ei näemmä ratsastella, tulipa opittua kantapään kautta...

Ei siis tapahtunut tällä ratsastuskerralla...

Voin kertoa, että sinä päivänä ja seuraavana yönä särky oli aika jäätävä. Ja äiti varmaan hyppi innosta kun lähetin sille viestin: "Voitko varata mulle lääkärin?" Menin siis vasta täällä kotona lääkäriin näyttämään tuota sormea. Lääkäri vähän naureskeli, että olit sitten ratsastamassa..joo, niin olin. Lopulta lääkäri antoi minulle vain sellaista tukevaa laastaria ja sanoi, että revi kynsi irti, jos pokka pitää. Revi kynsi irti, anteeks?!

No torstaina se sitten "tippui".Tai no, ehkä mä vähän operoin itseäni, leikkasin sen nimittäin irti! :D Ja melkein tuolilta kun taju meinasi mennä. Mutta tulipa käytettyä matkavakuutusta! Siinäs näette, matkustaminen voi todellakin olla vaarallista! :D

PS. Nyt on matkapostaukset lajiteltu kohteittain tuohon oikeaan sivupalkkiin kohdan "Tunnisteet" alle. Lisää kohteita tulossa! ;)

Jos matkalle tahdot...

2012-01-20T07:32:00.001+02:00

Tällä hetkellä netissä on meneillään muutamakin erilainen matkustamiseen liittyvä kilpailu. Kiinnostaako? No minua ainakin kiinnostaa ja olenkin itse asiassa osallistunut jo niihin kaikkiin!

Radio Aallon sivuilla voi ilmoittautua Apollomatkojen järjestämään Kohdereportteri 2012-kisaan, jossa siis voittaja lähetetään valitsemaansa kohdemaahan (Kreikka, Bulgaria, Kroatia) viikoksi. Tehtäväkuvaus kuulostaa aikas hyvältä: "Tehtävänäsi on lomailla, rentoutua, ilakoida ja raportoida matkan sujumisesta Radio Aallon toimitukselle." Olis kyllä niin just mun juttuni! Täytyy nyt vaan pitää peukut ja varpaat pystyssä, toivoa parasta ja pelätä pahinta! :D

Sitten seuraava..Rantapallon sivuilla voi osallistua kilpailuun, jossa voi voittaa Finnmatkojen 750€:n lahjakortin. Oi voi, kyllä kiitos kelpaisi! Kilpailussa ei siis tarvitse kertoa muuta kuin unelmakohteensa. Helppoa kuin heinän teko!

Kolmantena matkustamiseen liittyvänä kilpailuna olisi sitten Flybe:n järjestämä kilpailu, jossa voi voittaa lennot itselleen ja viidelle kaverille, jollakin Flybe:n reiteistä. Osallistuin totta kai tähänkin kisaan, tosin mulla ei ole kyllä ihan viittä kaveria, mutta eihän se ole niin justiinsa?

Jos nämäkään kilpailut eivät vielä riitä, niin lisää kannattaa tsekkailla täältä!

Kuvankaappaus.

Odotettu paketti!

2012-01-18T15:43:00.000+02:00

Itse asiassa tämä odotettu paketti saapui jo viime perjantaina, mutta kun paketin sisällöstä on iloa toivottavasti muillekin kuin vain minulle, niin olen pantannut tätä. Ei kaikkea voi paljastaa kerralla, muuten ei ole mitään kivoja yllätyksiä!

Poikaystävä on ottanut tuon kansikuvan, mun mielestä se on sairaan hieno!

Odotetussa paketissa tuli siis kaksi kuvakirjaa meidän matkasta. Tippa linssissä niitä selailin... Nyt ne muistot ovat sitten siellä kansien välissä. Varmassa tallessa. Olin kyllä tosi tyytyväinen kirjoihin ja itse asiassa ne saivatkin jo kehuja muiltakin. Tosin mikäs siinä tuollaista kirjaa väsätessä kun on materiaalina upeat kuvat ja itse tykkään kovasti väsäillä tuommoisia ajan kanssa. Tuli muisteltua kaikke kivaa siinä samalla...

Tosin molemmat kirjoista ovat lähteneet jo meiltä eteenpäin. En kyllä tiedä miten maltoin luopua niistä :) Ehkä se on se jakamisen ilo? Toisen kuvakirjoista annoin isoäidilleni syntymäpäivälahjaksi - tykkäsi! Ja toinen kirjoista matkasi postin mukana Oulun viereen, sinne lumen ja tuiskun keskelle! Toivottavasti tykkäsitte ja siitä on iloa ja aurinkoa teille sinne talven keskelle :)

Osallistuin itse asiassa noilla kirjoilla myös Ifolorin kuvakirjakilpailuun - jos vaikka onni potkisisi tällä kertaa? ;)

Ilmaista haaveilua!

2012-01-17T20:43:00.000+02:00

Niina lähestyi minua kivalla haasteella - tämä onkin itse asiassa tämän vuoden ensimmäinen haaste! Kiitos Niina!

"Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa.“

Täytyy näin alkuun todeta, että vielä viime vuoden puolella olisin keksinyt tähän sataviisimiljoonaa ihanaa juttua, jotka mun olisi ihan pakko saada ja mieluiten heti eikä huomenna, mutta niin..vähän ovat asiat muuttuneet. Toki minulla on vieläkin materiaalisia haaveita, mutta ei kyllä enää samoissa määrin.

1. Ensimmäinen juttu ei ole kovin materiaalinen, pahoittelut siis siitä. Mutta matkaan tahdon mä taas! Mieluusti maailman toiselle puolen...

2. No Audi kiitos ja valkoisena ja automaattina! Olis aika bueno! Sitten kun mä olen joskus rikas..tosin silloin ei ole varmaan enää autoja lainkaan.

3. Longchampin nahkalaukku. Kyllä mun mielestä maisteritason opiskelijalla pitäisi olla tommonen! :D

4. Asunto olis kanssa ihan kiva. Oma ja kivalla paikalla, ehkä sen parisataa kilsaa pohjoiseen. Väärä suunta, mutta siellä on vaan niin kiva kaupunki...

5. Tää viimeinen on kyllä niin ässä! Joo moottoripyörä! Meillä oli sellainen pari vuotta sitten, ensin en ymmärtänyt siitä yhtään mitään, mutta kun pääsin kyytiin, niin se oli kivaa! Harmi, että poikaystävä myi sen sitten. Ehkä vielä joskus uusiksi?

Kuva, kuva, kuva, kuva ja kuva.

Välähdyksiä matkalta, osa 2!

2012-01-16T07:25:00.000+02:00

Tässä taitaa olla nyt tällä erää viimeinen meidän matkaan liittyvä postaus. Tietysti saa kysellä aina lisää, jos olen unohtanut jotakin kertoa.. :)

Olin fiiliksissä...

♥ kun käytiin neljästi juhlimassa! Afrikassa oli kiva juhlia! Käytiin kahdesti Domino-nimisen baarin rantabileissä, joissa soitettiin reggae-musaa ja lisäksi käytiin Wow! ja Lama Lama - nimisissä yökerhoissa. Tykkäsin etenkin tuosta Wow!:sta tosi paljon! Lama Lamaan mentiin, koska Sam halusi viedä mut Ladies Nightiin - ainoa vaan, että siellä oli noin kolme naista mun lisäksi. :D Ehkä tarkoituksena olikin, että naisille riitti miehiä.

♥ kun uitiin Atlantissa! Se oli vaan niin parasta! Ei haitannut vuorovesi ja ristiaallot polskiessa. Vesikin oli juuri sopivan lämmintä. Tykkäsimme myös leikkiä hotellin vieressä virranneessa joessa. Siinä vesi oli lähes kiehuvaa!
♥ kun käytiin apinapuistossa ja sain syöttää apinoita. Se oli jotain niin hellyyttävää ja söpöä! Kemiat pelasivat ihmis- ja eläinapinoiden välillä :D

Nauroin ääneen...

♥ kun kävin ratsamassa maailman suloisimmalla oripojalla ja laukkasin. Vauhdin hurma rannalla oli niin ihanaa, etten voinut kuin nauraa ääneen! Kestohymykin taisi olla taas päällä :)

♥ kun Sam ja poikaystävä keksivät toisilleen mitä ihmeellisempiä jekkuja. Tätä siis jatkui koko kaksi viikkoa. He mm. piilottivat toisiltaan tavaroita, kisailivat, kaivoivat toisilleen ansoja rannalla ja yrittivät polttaa toistensa hiuksia. Jepjep :D
♥ kun Barracuda-ravintolan tarjoilija jaksoi joka ilta kertoa samat vanhat vitsinsä. Ja minä nauroin niille joka ilta. Osu ja upposi.

Tunsin todellakin olevani jossain muualla kuin kotona...

♥ kun olimme jossain paikoissa ainoita valkoisia ihmisiä.

♥ kun autosta loppui bensa ja sitä lähdettiin hakemaan kanisterilla lisää. Miksi tankata kerralla vaikka 30 litraa kun voi tankata 3 litraa?
♥ kun sain moskiittojen puremia. Minulle niistä tuli ihan hulluja paukamia, jotka kutisivat ja vuotivat. Onneksi samanlaisia oireita ei tule Suomessa.
♥ kun pankkiautomaattia piti koittaa kolme kertaa ennen kuin se suostui antamaan rahaa. Meinasi tulla äitiä ikävä.
♥ kun sain selittää vähintään sen 8 kertaa päivässä, että minulla on kaikki hyvin enkä tarvitse mitään. Ihanaa välittämistä!
♥ kun minua kutsuttiin Boss Ladyksi :D

♥ kun kävimme paikallisilla markkinoilla! Jos menen kotona markkinoille, niin hyvällä tuurilla siellä on 30 ihmistä. Tuolla niitä oli vähintään sen 300. Vastaan tuli niin kottikärryjä, traktori kuin eläimiäkin.
♥ kun halusin käydä baarissa vessassa, niin minut vei sinne kaksi miestä. Ei kotona saa yhtä hyvää palvelua! :D
♥ kun näin lapsien kunnioittavan vanhempiaan.

Kuvat: A.K

Katkismania.

2012-01-15T09:41:00.000+02:00

Reilusti alle kouluvuotiaana en olisi kuulemma halunnut syödä mitään muuta kuin katkarapuja. Olin aina varastamassa niitä isäni lautaselta, jos ne pääsivät loppumaan omaltani. Kiintiö tuli sitten jossain vaiheessa täyteen enkä oikeastaan kahteenkymmeneen vuoteen pystynyt edes haistamaan, saati maistamaan katkarapuja. En missään muodossa enkä varsinkaan pizzassa. Hyi.

Viime vuonna tapahtui sitten joku ihme käänne, kun yhtäkkiä katkaravut eivät haitanneet enää pizzassa, vaan oikeastaan jo halusin niitä siihen. Sitten Gambiassa syötiin aivan taivaallista kalaa, jonka päällä oli suussasulavia katkarapuja. Ei siis lainkaan semmoisia kumisia kammotuksia.

Siitä lähtien olen haikaillut katkarapujen perään. Ja sellaiset friteeratut ravunpyrstöt on toinen heikkous nyt! Oi nam! Niitä meillä oli tarjolla pikkujouluissakin. Eilen sitten tein ensimmäistä kertaa elämässäni katkarapupastaa ja sekin oli herkkua! Katselin netistä hieman eri resepteistä mallia ja tein oman versioni, johon tuli mm. tomaattimurskaa, sipulia, ruokakermaa, monia eri mausteita ja iso pussillinen rapuja.

Jotenkin ihan hassua ettei pariinkymmeneen vuoteen pysty syömään jotain tiettyä juttua ja yhtäkkiä se on taas suurinta herkkua! :)

Aurinko kun päätti retken...

2012-01-14T09:50:00.000+02:00

Ei tän taas ihan näin pitänyt mennä. Ihmiset tulevat lomalta, he ovat levänneitä, iloisia, ruskettuneita ja valmiita taas painamaan arjessa. Joo-o. Mä en ole oikeastaan mitään noista. Oonkin päättänyt, että tästä lähtien käyn korkeintaan Tampereella ja se oli sitten siinä. Sen jälkeen ei oo ihan näin kauhea olo. Toivottavasti.

Jotenkin mä kuvittelin että tää olisi tässä parin viikon aikana jo helpottanut, etenkin kun oon saanut vain lomailla. Mutta kun ei, niin ei. Tekis mieli repiä koko tukka päästä kun niin ärsyttää. Mua ei kiinnosta puhua enää matkasta eikä oikeastaan mistään, mä en halua ajatella enkä mä ainakaan halua tehdä mitään.

No, kaikki jotka tuntee mut pidemmältä ajalta, niin tietää että mä elän auringosta. Mulla ei ole ikinä liian kuuma auringossa. Voisin matkustaa auringon perässä. Ilman aurinkoa mulla on aina kylmä, eikä se ole pukeutumiskysymys! Keväisin mä herään henkiin kun aurinko alkaa lämmittää ja syksyisin vaivun uneen. Niin se vaan menee ja on aina mennyt.

No okei kyllä mä kaipaan tota komeaa poikaakin lievästi. Ihan sairaasti.

Mitä sitten tapahtuu kun auringosta elävä ihminen revitään pois sieltä lämmöstä ja valosta tänne kylmyyteen ja pimeyteen ja lisäksi isketään alle viiden neliön koppiin lukemaan tenttiin? Huh huh, ei voi muuta sanoa. Olo on kuin roudan syömällä kasvilla. Oon yrittänyt käydä elvyttämässä tätä kasvia intervallispinningissä - siellä hiki lentää ja saa olla toppi päällä niin kuin kesällä. Aika laiha lohtu, vai mitä?

Karvainen kamu.

2012-01-13T10:25:00.000+02:00

Saimme tänä aamuna hoitoon karvaisen kaverin kun äiti lähti viikonloppuristeilylle Tukholmaan. Karvainen kaveri on oikein rauhallinen Teri-herra, joka oikeastaan vaan nukkuu sohvalla ja syö..mutta meidän Vito sitten taas..voi huokaus. :D

Koko ajan pitää olla katsomassa mitä Teri tekee. Ai se käänsi kylkeä sohvalla...ai nyt se rapsuttaa itseään. Vito vahtii aika tosissaan tuota vierasta. Onneksi he ovat jo erittäin tuttuja toisilleen elettyään kaksi viikkoa yhdessä, eipä tarvitse pelätä pahemman luokan riitoja...

Tänä viikonloppuna meillä riittää siis koirahulinaa, leikitystä ja ennen kaikkea ulkoilua. Se on vielä niin kiva, kun tuolla on hyvä kelikin. Jos ei sada kaatamalla vettä, niin sitten on niin liukasta ettei vahingossakaan pysy pystyssä... :/

On noi koirat vähän eri puusta veistettyjä...

Taasko se alkaa...

2012-01-12T08:05:00.000+02:00

Ensi viikolla olisi sitten tarkoitus palata takaisin yliopistomaailmaan. Siellä ei tullutkaan ihan hirveästi viime syksynä vierailtua kun keskityin lähinnä töiden tekemiseen. Tänä keväänä olisi sitten tarkoitus keskittyä ehkä enemmän opintoihin. Toisaalta, mitäpä sitä hirveästi etukäteen suunnittelemaan kun elämä vie miten sattuu... :D

Tosin olen kyllä todella tyytyväinen viime syksyn opintoihini, sillä kurssit jotka suoritin töiden ohella olivat todella vaativia. Onneksi ne eivät kuitenkaan vaatineet niin hirveästi läsnäoloa yliopistolla, joten työn ja opiskeluiden yhdistäminen oli edes jotenkin mahdollista. Esseitä tulikin sitten kirjoiteltua yhteensä yli 40 sivua eli hetken sai istua koneen äärellä - lähinnä siis iltaisin ja viikonloppuisin. Lisäksi yhteen kurssiin liittyi tiivistä ryhmätyöskentelyä, jota lievästi ilmaistuna vihaan…Nyt tuntuu kuitenkin hyvältä, kun viime syksyn opintopistesaldokin on päivittynyt. Sain syksystä yhteensä 27 opintopistettä kun suositus ilman töitä on noin 30. En tajua miten tuo on ollut ylipäätään mahdollista :D Nyt olenkin kokonaispisteissä jo hyvän matkaa kahden sadan paremmalla puolen...Onneksi.

Tänä keväänä olisi tarkoitus sitten rämpiä läpi viimeisiä kursseja. Olen tietysti jättänyt tähän keväälle kaikista tylsimmät kurssit eli varsin riemukas kevät on tulossa. Kunhan nyt vaan pääsisi edes niistä kursseista läpi…

Ylipäätään on jotenkin ihan uskomatonta, että minulla on menossa neljäs kevät yliopistossa. Juurihan minä vasta luin koko kevään pääsykokeisiin. Huh huh. Tosin en valita kyllä yhtään! Tällä hetkellä opiskelumotivaatio on niin nolla kuin olla voi ja haluaisin vain jo valmistua. Kun on opiskellut elämästään noin 16 vuotta, niin välillä olisi ihan kiva tehdä jotain muutakin…

Kuva lainattu.

Ei näkynyt tonttulakkeja - joulumme etelässä!

2012-01-11T08:00:00.000+02:00

Tämä postaus tulee nyt superisti jälkijunassa - kovin moni tuskin haluaisi muistella enää joulua, mutta ehkä te jaksatte vielä yhden jouluaiheisen postauksen, jos lupaan ettei se liity mitenkään porkkanalaatikkoon tai glögiin. Ei edes pipareihin. Meillä oli siis hieman erilainen joulu etelässä! :)

"Ei tunnu kyllä yhtään joululta. Missä on joulurauhan julistus tai joulukuusi? On vain joulupalmuja ja hotellin koristeltu allas-alue. Aina silloin tällöin joku toivottelee Merry Christmas. Sekin tuntuu hieman vieraalta. Tosin enpä minä ole muutenkaan niin jouluihminen, ennemmin makoilen täällä Atlantin rannalla bikineissä, kun paistelen kinkkua kotona. Jouluja tulee ja niitä onneksi myös menee.

Kiinni jäin.

Hotellilla on ollut koko päivän hulinaa. Meidät on häädetty allasalueelta rannalle, sillä allasaluetta ollaan muuttamassa parhaillaan ruokailutilaksi. Hotelli siis järjestää gaalaillallisen joulun kunniaksi ja tuohon illalliseen ovat tervetulleita kaikki hotellivieraat. Mekin olemme menossa, saadaan "ilmainen" ruoka ja nähdään mitä kaikkea kivaa ohjelmaa meille onkaan järjestetty. Tosin hieman ärsyttää, kun ensin Tjäreborgilta sanottiin että illalliselle tarvitsee varata erikseen pöytä, sitten hotellilta sanottiin että ei tarvitse varata ja tänään sanottiin että tarvitsee varata. Niin siis miten oli? No ollaan nyt sitten lopulta varattu altaan reunalta kahden hengen pöytä eli päästään syömään...

Olen jo aikoja sitten päättänyt, että laitan jouluaattona päälleni samaisen punaisen mekon, joka nähtiin pikkujouluissakin ylläni, mutta yhtäkkiä poikaystävä ruikuttaakin että hän haluaisi nähdä ylläni valkoisen mekon. No, minä olen hyvä tyttöystävä ja laitan sen valkoisen mekon päälleni, hahaa. Kieltämättä mekko näyttää aika hyvältä saamaani päivetystä vasten. Hiukset auki ja korkkarit jalkaan. Asu sopii hyvin myös biletykseen, me kun olemme menossa gaalaillallisen jälkeen baariin. Jee, tätä on odotettu!

Gaalaillalliselta.

Ilallisen ohjelma alkaa noin kahdeksalta illalla ja me olemme jo hyvissä ajoin paikalla. Istuudumme pöytäämme ja poikaystävä tilaa itselleen kokiksen ja minulle viiniä. Viereiseen pöytään istuutuu niin ikään suomalaisia, kolmihenkinen perhe. He ovat tainneet saapua eilisellä lennolla tänne, sen verran vierailta he näyttävät. Heidän poikansa näyttää todella kalpealta ja häntä selvästi kiukututtaa. Myöhemmin saamme tietää, että hän kärsii vatsavaivoista. Ei käy kateeksi. Minun huomioni kiinnittyy kuitenkin heidän pöydällään olevaan Fazerina-konvehtirasiaan, joka taitaa olla tuliainen Suomesta. Olen elänyt jo viikon ilman suklaata ja nyt jo kieltämättä maistuisi pari konvehtia...

Poikaystävä haukottelee. Ohjelma ei ole vieläkään alkanut vaikka sen olisi pitänyt jo alkaa. Meillä piti olla treffit Samin kanssa klo 21, mutta taidamme myöhästyä. Vihdoin hotellin kuoro alkaa laulaa joululauluja ja ohjelma alkaa. Laulujen jälkeen hotellinjohtaja pitää tervetuliaispuheen. Akustiikka on kuitenkin niin huono, etten saa puheesta mitään selvää. Puheen jälkeen pääsemme vihdoin syömään! Ruokailu on järjestetty buffet-tyyliin ja kaikki ryntäävät jonottamaan. Menu ainakin kuulosti herkulliselta ja näen kuinka ruokasalista kannetaan herkullisia annoksia...

Kaikesta huolimatta ruoka on kuitenkin pettymys. Mikään ei oikein maistu miltään ja jos maistuu, niin lähinnä pilaantuneelta tai ei niin tuoreelta. Maistelemme erilaisia kaloja, rapuja, kanaa, juustomakaroonia, possua, paistettuja perunoita, riisiä yms. mutta oikein mikään ei uppoa. Arvatkaa kuinka pahalta tuntuu jättää lautaselle jotain, kun tietää että hotellin ulkopuolella olisi joku, joka oli tuosta ruuasta niin kiitollinen :( Tekisi mieli potkaista itseään. Jälkiruoka on kuitenkin onneksi eri maata - mm. hasselpähkinärullat, sitruunapiiras ja erilaiset kakut suorastaan sulavat suuhun. Silti kokonaisvaikutelma illallisesta on hieman pettynyt emmekä taida olla ainoita pettyneitä, tai sitten muut vain syövät todella nopeasti...

Illallisen jälkeen Sam tulee hotellille meidän luokse. Hänellä on mukanaan omat, paikalliset ruuat ja olen kieltämättä hieman kateellinen. Paikallinen kana kun on suurta herkkuani! Hän tietää sen ja pakottaa minut syömään :D Syönnin jälkeen otamme parit kossusnapsit ja kossukolat ja suuntaamme takaisin altaalle live-bändiä kuuntelemaan. Kuuntelemme sitä ehkä noin tunnin, mutta se ei oikein sytytä ketään. Haluamme bilettää ja hotelli tuntuu vähän uinuvalta jo..

Päätämmekin siis lähteä naapurikylään eli Senegambiaan, josta ei ikinä puutu vilskettä ja menoa! Takuuvarma menokylä! Matka taittuu nopeasti taksilla ja perillä kierrämme parit baarin edustat ennen kuin Sam johdattaa meidät Wow! -nimiseen baariin. Sisäänpääsymaksu on 100 Dalasia per naama eli 3€. Halvempaa kuin kotona eikä tarvitse ainakaan jättää takkia narikkaan.. ;) Baarissa tilaan heti valkoviiniä. Olen ihastunut paikalliseen valkkariin, se on ihan taivaallista! Musiikki on sekoitus kansainvälistä ja paikallista musiikkia. Lähinnä kai reggaeta. Jo ennen kuin tulimme Gambiaan, sanoin poikaystävälle että haluaisin päästä edes kerran paikalliseen yökerhoon ja täällä sitä ollaan!

Tosin ehkä on ihan hyvä, että olen kahden tutun miehen seurassa. Mitenkään itseäni korostamatta, täytyy myöntää että muutama paikallinen mies ehkä hieman vilkuilee minua. Toisaalta, mikäs siinä. Onhan tällainen Suomi-neito aika eksoottinen tai sitten ei, haha :D Pikkuhiljaa baari alkaa täyttyä väestä. Baari on siis erään rakennuksen toisessa kerroksessa ja käytännössä katsoen ulkoilmabaari. Hyvä niin, sisätiloihin kuolisi lämpöhalvaukseen.

Olemme Samin kanssa aika menopäällä ja suuntaamme tanssilattialle. Kerrankin hyvää musiikkia ja tanssivia miehiä! Tähän ei olla totuttu kotona. Ja mites jouluaatto baarissa? Eka kerta sekin. Tanssiminen on tosi kivaa, mutta hikoileminen ei. Sam on tosi hyvä tanssija, hän jopa tanssii eikä vaan nytky niin kuin kotimaiset miehet. Poikaystävä ei siis ikinä milloinkaan koskaan tanssi, mutta hän ei halua estellä minun tanssimistani. Tanssilattia suorastaan räjähtää kun Dj soittaa Shakiran Waca Wacan - ihana Afrikka biisi! Meno on katossa tai vähän sen yläpuolella ja kaikilla on kivaa! Olisin viihtynyt pidempäänkin, mutta poikaystävälle kuulemma riittää. Lähdemme ulos ja korvissa soi. Tämä on samanlaista kuin kotona! Tosin taksia ei tarvitsee jonottaa ja jos tarvitsisikin niin mitä sitten kun ulkona on yli +20 astetta lämmintä?!

Kello on paikallista aikaa noin hieman vaille kolme kun saavumme takaisin hotellille. Jos eläisimme Suomen aikaa, olisimme oikeastaan vetäneetkin tappiin asti :) Kyllä tämmöisiä jouluja voisi viettää toistekin..ei lahjastressiä ennen joulua, ei kokkausta, ei perinteisiä jouluruokia, ei lahjoja, ei ähkyä jouluruuasta. Ei sitä samalla kaavalla vedettyä joulua, vaan hauskanpitoa, palmuja, uimista, hiekkaa, rantaa, valmiiseen pöytään istumista, kauniiseen mekkoon pukeutumista ja ennen kaikkea aurinkoa ja lämpöä. Tätä kiitos toistekin ja äkkiä!"

Kuvat A.K.

Erilainen arki.

2012-01-10T07:23:00.000+02:00

Tässä sen taas hyvin näkee kuinka elämä heittelee pientä ihmistä. Viime syksynä kävin iltaisin vaan kääntymässä kotona. Opiskelin ja tein töitä. Istuin ruuhkissa tai juoksin kaupungilla. Söin jos oli aikaa.

No, nyt sitten ei olekaan muuta kuin aikaa. Työt loppuivat meidän matkaan eikä koulukaan ole vielä alkanut. Ainahan sitä voisi tietty olla etukäteen viisas ja jo aloitella niitä koulujuttuja, mutta mutta... no ennemmin vaikka siivoan :D

Atlantista kerättyjä simpukan kuoria

Ja toisaalta, mullahan oli silloin koko viime syksyn aikana noin kolme vapaapäivää, joten ehkä tämä loma on vähän jopa ansaittuakin?

Ei sillä, on tässä tekemistä riittänyt. Olen pessyt mm. kaksi matkalaukullista vaatteita, urheillut, lenkittänyt koiraa, siivonnut, tehnyt ruokaa ja leiponut. Vielä on aika kulkenut suht ripeästi, mutta kauaa en kyllä kotona enää viihdy.

Simpukat Pentikin lasikulhossa, jonka toi joulupukki

Kyllä se oranvanpyörä alkaa taas kohta pyöriä..ehkä pitäisi vaan osata nauttia tästä joutilaisuudesta! :)

Välähdyksiä matkalta, osa 1!

2012-01-09T09:12:00.012+02:00

Tällä kertaa ajattelin kirjoitella vähän erilaisella tavalla matkastamme. Ja niille, jotka ovat jo näihin matkajuttuihin ihan kyllästyneet, niin lupaan ettei näitä tule enää kovin montaa vuotta :)

On lähes turhaa sanoa, että koimme niin paljon uutta ja erilaista matkalla. Oli siis vähän erilainen reissu kuin nuoruuden riehumisreissut Kreikassa :) Monta kertaa matkan aikana jäin suu auki tuijottamaan jotakin tai mietin kuinka eri tavoin me tuonkin teemme. Ihmeteltävää riitti. Ihmettelyn lisäksi riitti niitä onnen hetkiä - ne saattoivat olla niin pikkiriikkisiä että täällä kotona en sellaisia edes huomaisi. Olin onnellinen lasten puolesta kun he saivat karkkia tai kun poikaystävä osti lapsille jalkapallon. Elämän suuria pieniä juttuja. Välillä poskia melkein pakotti siitä kestohymystä...

Postikorttien kirjoittelua

Mutta tässä teille pieniä välähdyksiä matkaltamme...

Halusin ajan pysähtyvän...

♥ kun istuimme joka aamu aamiaisella. Katselin kuinka poikaystävä söi vesimelonia ja omalla lautasellani oli tuoreita lettuja. Tervehdimme hotellin henkilökuntaa, joka tuli niin tutuksi. Katselimme uusia turisteja ja mietimme mistä ja keitä he olivat. Nautin aamukahvistani. Olimme vain ja nautimme rauhallisista aamuista.

♥ kun kuulin Samin nauravan! Kenelläkään ei ole yhtä riemukasta naurua...

♥ kun istuimme Paradise Beachilla varjossa palmujen alla kokista juoden. Istuttiin vaan ja höpistiin!

Rentouduin...

♥ kun nukuimme päiväunia ulkona. Ihan parasta!

♥ kun luin kirjaa ensi kertaa vuosiin...

♥ kun istuin Samin kanssa iltaisin katselemassa kun poikaystävä ja muut pojat pelasivat lentopalloa. Oli ihanaa katsella kuinka aurinko laski ja ihmiset alkoivat keräillä tavaroitaan ja siirtyä iltapuuhiinsa...

♥ kun istuimme kolmistaan rannalla ja joimme kossukolaa keskellä päivää. Ensin meinasin nipottaa, ettei päivällä voi juoda, mutta hei mehän oltiin lomalla...

Ihmettelin paikallista elämää...

♥ kun (lähes) kaikki polttivat marihuanaa.

♥ kun viidakkorumpu lauloi. Luulin sen olevan legendaa, mutta se onkin totta. Paras osoitus siitä oli se kun olimme yöllä rantabileissä, jossa väkeä riitti. Seuraavana päivänä joku vieras mies tuli rannalla selittämään minulle, kuinka oli nähnyt minut poikaystäväni sylissä kyseisissä bileissä. Pimeässä ja keskellä yötä kaikkien ihmisten keskellä. Lisäksi kaikki tiesivät mitä ostimme kaupasta ja milloin kävimme siellä. Alussa se oli melkein pelottavaa, sittemmin lähinnä huvittavaa :)

Crocodillos...

♥ kun autoilla ajeltiin miten sattui ja missä sattui. Ihan normaalia ajaa vaikkapa tien penkalla tai jossain missä ei ole edes tietä. Ja ihan normaalia juoda olutta ja polttaa maria ajaessa...
♥ kun meille kerrottiin kuinka rannalla kasvavista kasveista tehdään lääkettä erilaisiin tauteihin. Yhtenä päivänä Sam tekikin meille juomaa, joka on kuulemma tosi hyvää vatsavaivoihin. Maistui aika jänskältä ja näytti vielä jänskemmältä!

Joisitko?

♥ kun pääsimme ravintolaan taksilla, joka maksoi yhteen suuntaan 50 Dalasia eli alle 1,5€. Suomessa kuski nauraisi päin naamaa, jos edes ehdottaisimme...
♥ kun jokainen vastaantulija halusi antaa meille käyntikorttinsa. Ne olivat ihan in-juttu Gambiassa. Aika iso pino kertyi mm. taksikuskien ja hedelmämyyjien käyntikortteja.

Iloitsin suunnattomasti...

♥ aina kun lähdimme jollekin retkelle. Oli ihanaa päästä näkemään uusia paikkoja!
♥ kun pääsimme käymään Samin siskon kotona. Se oli erityisen iso asia minulle!

♥ kun Sam kertoi meille, mitä muut paikalliset ajattelivat meistä. Oli hieman naurussa pitelemistä: minä kuulemma olin kuulemma kaikille ystävällinen ja puheliaampi kun taas poikaystävä hiljaisempi. Kun joku paikallinen puhui hänelle vaikka 10min, niin hän kuulemma aina vastasi kahdella sanalla :D Näinhän se kyllä meni..
♥ kun saatoimme auttaa paikallisia edes hieman. Annoin esim. Samille Bepanthen-voiteeni, sillä hänen huulensa olivat "kylmyyden" takia todella huonossa kunnossa.Lisäksi annoimme muutakin pientä kuten särkylääkkeitä, pyykinpesuainetta, hyttyskarkoitetta, moskito-verkon ja kengät. Pieniä juttuja, mutta tuli hyvä mieli kun kerrankin näki kuinka apu meni konkreettisesti perille :)

Kuvat: A.K.

Naiselta naiselle.

2012-01-08T15:44:00.000+02:00

Ennen oltiin kaikki päivät yhdessä, usein illatkin. Ja jos ei oltu yhdessä, niin puhuttiin puhelimessa. Nykyisin nähdään ihan liian harvoin, hyvä jos kerran kuussa. Voi veljet, että olikin ihan parasta nähdä eilen ystävää pitkästä aikaa. Puhumista riitti ja riittäisi vaikka vuodeksi eteenpäin. Onneksi mikään ei ole muuttunut, vaikka nähdäänkin harvoin.

Sain parhaalta naiselta ihanaa hemmottelukosmetiikkaa joululahjaksi. Kyllä nainen vaan tietää, mitä toinen nainen kaipaa. Etenkin loman jälkeen ja näin keskellä talvea hemmottelukosmetiikka on ihan parasta. Ai, ai, oon ihan fiiliksissä.

Vastalahjaksi annoin hieman toisenlaista hemmottelua. Nimittäin hemmottelua makuhermoille :) Ystävä sai minulta Nestlen Dolce Gusto-kahvinkeittimen ja ainakin ilmeistä päätellen lahja oli aivan oikea hänelle.

Ehkä seuraavan kerran näemme sitten kahvien merkeissä, minä voin tuoda pullaa mukanani :)

PS. Lisäksi poikaystävä toi minulle laivalta tuliaisena L'ooccitanen käsirasvan, jota olen himoinnut jo kauan! Toivottavasti tuo rasva nyt pelastaisi talven kuivattamat käteni!

Ompelupuuhiin!

2012-01-07T12:12:00.000+02:00

Ostin matkalta ihanaa norsukuvioista kangasta, vaikkei Gambiassa mitään norsuja olekaan. Halusin jotain pientä väriläiskää meidän ruokapöydälle, joten ajattelin tehdä tästä oranssista kankaasta meille tabletit.

Niin tosiaan ajattelin. Ehkä tässä välissä on hyvä tarkentaa, että olen todellakin uusavuton ja peukalo keskellä kämmentä käsitöiden suhteen. Osaan jotenkin neuloa ja ompelukonettakin käyttää, jos joku laittaa neulat ja langat siihen valmiiksi. Onneksi oma isoäitini sekä poikaystävän äiti ovat mestareita käsitöiden suhteen, mutta olisihan se joskus ihan kiva selviytyä niistä itsekin.

Joten saa jakaa vinkkejä tabletteihin liittyen! Miten saisin niistä nätit? Oma visioni on nyt ollut sellainen, että marssisin kangaskauppaan ja ostaisin sieltä jotain toistakin kangasta ja jonkinlaista täytettä. Näin nimittäin yhdessä ravintolassa tosi nätit, hieman täytetyt tabletit. Päälipuoli olisi siis tuosta norsukankaasta ja takapuoli sitten yksivärisestä kankaasta. Ja tällä kertaa voisin haluta pyöreät tabletit, vain hieman lautasta isommat.

Miltäs kuulostaa? Sitten kun joskus tässä ryhdyn tuumasta toimeen, niin voisin kirjoitella siitä tännekin kuvien kera :)

Kaksi maata yhdellä reissulla - päiväretki Senegaliin!

2012-01-06T12:55:00.000+02:00

Jo silloin kun varasimme matkan Gambiaan, minulla oli haaveena päästä käymään myös naapurimaa Senegalissa. Mikä olisikaan parempaa matkalla kuin nähdä pari maata samalla reissulla! Ja Gambiasta oli vielä todella helppoa päästä Senegalin puolelle, joten miksipäs ei. :) Perjantaina 23.12. teimme sitten ystävämme kanssa päiväretken Senegaliin ja ainakin itse pidin tuosta päivästä erittäin paljon. Suosittelen lämpimästi! Tässäpä siitä taas vähän juttua:

"Ihan järjetön aika herätä paikallista aikaa n. klo 5.45. Nythän ollaan lomalla, ulkonakin on vielä ihan pimeää! Olemme kuitenkin sopineet tapaavamme Samin rannalla klo 6.30, joten ei auta kun haahuilla pimeän hotellialueen läpi aamiaiselle. Aamiaistarjoilu alkaa yleensä vasta klo 7.00, mutta kinuamme itsellemme hieman leipää. Päivästä on tulossa kuitenkin pitkä. Syön leipäni haukotellen ja mietin onko tässä mitään järkeä. Yleensä heräämme hieman ennen yhdeksää :D Klo 6.30 menemme sovitulle tapaamispaikalle, mutta Samia ei näy missään. Hän taitaakin olla vielä nukkumassa. Poikaystävä menee huhuilemaan hieman lähemmäksi ja onnistuu herättämään vahtikoiran, joka alkaa haukkua meille. Pian näen tutun pään pystyssä, vihdoin unikeko on hereillä! Jotenkin arvasin, että saisimme herättää hänet. Lähdemme kävelemään yhdessä taksille päin ja jutustelemme niitä näitä. Tavanomaiseen tapaan Sam polttaa tupakkaa. Kiusaan häntä aina siitä. Taksi on sovitulla paikalla ja hyppäämme sisään. Kuski ajaa aika lujaa läpi nukkuvien kylien. Olemme matkalla Banjuliin, josta meidän on tarkoitus mennä Gambia-joen yli Barraan. Näen kuinka Sam ojentaa taksikuskille marihuana-sätkän. Että vihaan sitä hajua, mutta tähän on jo totuttu. Marihuana on Gambiassa laillista ja kaikki polttavat sitä. Kesti hetken aikaa tottua ajatukseen...

Varhainen aamu lauttarannassa

Vihdoin se lautta tuli!

Vajaan tunnin päästä saavumme lauttarantaan, melkein juoksemme lipunmyyntiin. Sam ostaa kaikille liput, yksi maksaa 10 Dalasia eli oikeastaan mitään. Menemme ulos ja huomaamme, että lautta on juuri lähdössä. Myöhästyimme ja meidän on odotettava seuraavaa. Rannalla on todella kylmä, vaikka minulla on pitkähihainen paita päällä. Aurinko ei ole vielä noussut. Katselen paikallisia, joilla on toppatakit päällä. Yritän kysellä Samilta, milloin seuraava lautta tulee, mutta hän sanoo vain, että "pian". Hänen "pian" voi tarkoittaa
ihan mitä vain tämän vuoden sisällä.

Näinkin olisi voinut ylittää joen, mutta Sam ei pitänyt tätä turvallisena vaihtoehtona

Lautalla ei ole aikatauluja, se tulee sitten kun tulee. Pikkuhiljaa aamu alkaa sarastaa ja aurinko nousta yhä ylemmäs. Siltikään ei ole vielä lämmin. Lopulta Sam sanoo näkevänsä lautan. Jee! Se ei ole kuitenkaan mitenkään erityisen luotettavan näköinen. Katselen kuinka lautalta alkaa valua ulos niin autoja, ihmisiä kuin eläimiäkin. Minusta se näyttää ihan ylilastatulta. Yksi autoista on aivan rikki ja se tulee pois lautalta savupilven saattelemana. Emme voi hetkeen hengittää. Ihmiset huutavat kovaan ääneen jotain lautalla. Kysyn poikaystävältä palaako lautta tai auto, sillä savu on niin sankkaa. Hän ei osaa vastata. Mietin, että Suomenlinnan lautta on oikeasti luksusta verrattuna tähän...

Lopulta on meidän vuoro päästä lautalle. Menemme tyhminä tietysti tuulisimmalle paikalle istumaan. Olen ihan jäässä, nenäni vuotaa. Ei naurata, täällähän piti olla lämmin! Lautta ei lähde vielä pitkään aikaan ja kun se vihdoin lähtee, edessä on yli tunnin matka. Että semmoinen "joki". Istumme hiljaa ja yritämme pysyä lämpiminä. Merenkäynti on aika kovaa. Kysyn Samilta miksi hän on niin hiljainen (yleensä hän on aina äänessä). Hän sanoo, että on liian kylmä, jotta voisi puhua. Joskus hieman ennen kymmentä rantaudumme vihdoin Barraan ja lämpö valtaa minut. Nyt tuntuu taas hyvältä!

Nanna, jeeppi ja Sam

Barrassa käymme vaihtamassa Dalaseja Senegalin rahaan, jonka nimeä en jaksa muistaa. Sam käy ostamassa aamupalaa ja hakemassa meille auton ja kuljettajan. Lapset yrittävät saada meiltä karkkia. Auto näyttää hyvältä - avomallinen jeeppi vaikuttaa juuri sopivalta safarille. Tapaamme kuljettajan, joka on ystävällinen ja ihan tajuttoman pitkä. Tunnen, että voimme luottaa häneen.

Lähdemme ajamaan kohti Senegalin rajaa. Matka kestää ehkä noin puolituntia. Välillä kuljettaja pysähtyy ostamaan paperia, johon kirjoitamme ylös tietoja passeistamme ja hotellin Gambiassa. Jos kirjoitamme tiedot etukäteen ylös, pääsemme rajajutuista nopeammin ohi, kuljettaja selittää. Rajanylitys jännittää minua hieman, en tykkää virallisista jutuista. Rajalla on aika paljon väkeä ja meidät ohjataan erääseen rakennukseen, käytävän päähän ja pieneen huoneeseen. Yritän olla viranomaisille erittäin kohtelias. Tosin he eivät edes katso minua. Täydennämme tietojamme virkailijan ohjeiden mukaan ja lopulta saamme leimat passeihin. Menemme ulos ja Senegalin rajaviranomaisten luo. Sama homma uudelleen. Tietomme kirjoitetaan isoon, paksuun kirjaan. Tietokoneista ei olla kuultukaan.

Maaseutua..

Vihdoin olemme selvinneet rajan ylityksestä ja olemme Senegalin puolella. Ajamme kohti Fathalaa ja safaria. Fathalassa Sam käy ostamassa meille liput ja palkkaa oppaan safarille.
Maastopukuinen nainen hyppää jeeppiimme.

Yhtäkkiä kaikki oli ranskaksi

Muut seisovat autossa, minä istun turvallisesti. Ensimmäiseksi näemme seeproja vauvoineen. Kolahtaa minuun ja huokailen. Näemme myös komean antiloopin. Safariopas kälättää radiopuhelimeensa ja yritämme bongailla eläimiä. Maasto on ihan rutikuivaa, edes Sam ei saa polttaa tupakkaa. Yhtäkkiä auto pysähtyy ja nainen käskee peruttamaan. Hän osoittaa sormellaan pusikkoa: "Kirahveja" Ensin en näe mitään, mutta pian silmäni hahmottavat ilmielävän kirahvin, vieläpä vauva sellaisen. Poikaystävä antaa kameran laulaa.

Siellä se vaava on! <3 Ikää oli kuulemma n. 4kk

Ja onnellinen äippä syömässä!

Ajelemme hyvän tovin safarilla ja näemme mm. sarvikuonoja, pahkasikoja, papukaijoja, antilooppeja ja lisää kirahveja. Saamme hyviä kuvia.

Seepravaava

Antilooppi.

Safarin jälkeen käymme vielä katsomassa aitauksessa olevia hyeenoja, pythonia sekä kilpikonnia. Kilpikonnalle maistuu vesimeloni.

Hyeena

Menemme varjoon nauttimaan juotavaa ja pyydämme kuljettajan liittymään seuraamme. Sam ottaa meistä kuvia kun silitämme kissoja, haha. Katselemme yhdessä otettuja valokuvia.

Pikkupossuja

Bumban sukulainen

Sarvikuono möllötteli tiellä. Painaa kuulemma noin kolme tonnia.

On jo iltapäivä kun lähdemme takaisin rajaa kohti. Rajalla meidän ei tarvitse enää nousta autosta, Sam vain kipaisee hakemassa uudet leimat passeihin. Olemme taas Gambiassa. Olisin kyllä voinut viihtyä pidempäänkin Senegalissa.

Ajamme takaisin Barraa kohti läpi maaseutujen. Lapset vilkuttavat meille ja me vilkutamme takaisin. Välillä kuski pysähtyy tienvarressa olevalle lihakojulle ja ostaa perheelleen iltaruokaa. Vihdoin olemme takaisin Barrassa ja käymme ostamassa lauttaliput. Lautta on kuitenkin taas jo mennyt, joten menemme varjoon odottelemaan. Sam huomaa unohtaneensa aurinkolasinsa jeeppiin. Lainaan hänelle puhelintani, jotta hän soittaisi kuljettajalle. Yhtäkkiä kuitenkin huomaamme kuljettajan juoksevan meitä kohti lasit kädessään. Hyvää tuuria!

Lautalla oli taas ruuhkaa

Vihdoin pääsemme lauttaan, joka on eri kuin menomatkalla. Istumme muiden turistien vieressä ja aurinko paahtaa täysillä. Tunnen kuinka niskaani kuumottaa. Poikaystävä näyttää vähän tuskastuneelta, hänen on aivan liian kuuma. Kiedon paitani hänen päänsä ympärille, jottei hän saisi uutta auringonpistosta. Istumme hiljaa ja nautimme. Banjulin päässä joudumme odottamaan hetken, sillä toinen lautta on vielä laiturissa. Lautat lähtevät aina vasta sitten kun ne ovat aivan täynnä. Ja ehkä vähän ylikin.

En muista mikä rakennus

Banjulista otamme taas taksin ja ajamme vilkkaita katuja kohti hotellia. Välillä poikaystävä pyytää kuskia pysähtymään kun hän haluaa ottaa eräästä rakennuksesta kuvia. Olen aika väsynyt kun pääsemme takaisin hotelille. Ja nälkäinen! Päivä oli kuitenkin ihan uskomaton ja näimme vaikka mitä! :) En katunut hetkeäkään, että teimme retken Senegaliin.

Emme kuitenkaan juuri lepää hotellilla, vaan poikaystävä lähtee pelaamaan lentopalloa ja minä lähden tietysti mukaan kannustamaan..Tänne ei olla tultu makoilemaan!"

Ei viikkoakaan!

2012-01-05T08:23:00.000+02:00

Ei edes viikkoa vielä kotiinpaluusta ja olen jo tehnyt yhden matka-albumin! Voi siis olla, että niitä tulee myös lisää. Mutta tuo yksikin on jo tosi hyvin multa näin lyhyessä ajassa :) Ihanaa kun saa matkakuvat konkreettisesti käteensä, talletettua rakkaat muistot kansiin. Tietokoneella kun muistot eivät välttämättä säily kauaa...

Tein matka-albumin siis Ifolorin-ohjelmalla, joka on kyllä tosi kätevä ja helppokäyttöinen! Olen tehnyt sillä aiemminkin jo kaksi erilaista albumia - toisen Kreetan matkasta ja toisen poikaystävän ja minun yhteisestä taipaleesta.

Tällä kertaa valitsin albumiksi kovakantisen Deluxen A5-koossa. Halusin juuri nimenomaan kovakantisen albumin, sillä aiemmat ovat olleen pehmeäkantisia. Oletuksenahan tuossa Deluxsessa on 26 sivua, mutta omani venähti 72-sivua pitkäksi. Hupsista! En oikein osannut valikoida lomakuvista parhaimpia :) Tosin eipä tuo venähtäminen niin hirveästi haitannut, sillä jos kirjan tilaa 10.1. mennessä, niin siitä saa -15% alennuksen. Tarjous pisti ainakin minuun hieman vauhtia!

Nyt on sitten kiva odotella pakettia postiluukusta tipahtavaksi!

Makumuistoja.

2012-01-04T07:43:00.004+02:00

Enpä olisi uskonut, että eilisen tarinointini saisi noin positiivisen vastaanoton, joten kiitos siitä! Ensin ajattelin, että kirjoitan vain tuosta ensimmäisestä päivästä noin, mutta nyt kun samanlaisia juttuja toivottiin lisää, niin voi olla että niitä myös saatte :)

Tällä kertaa palataan matkamuisteluihin kuitenkin makujen kautta! Ruoka on aina niin lähellä sydäntä!

Tosin ruoka on usein minulle se eniten päänvaivaa tuottavin asia matkoilla. Minulla on laktoosi-intoleranssin lisäksi erittäin herkkä vatsa ja lähes poikkeuksetta makaan reissussa ainakin yhden päivän ainoastaan vuoteessa. Se vie kovasti innostusta alaspäin. Niinpä lähdinkin Gambiaan sillä asenteella, että olen onnellinen jos en edes yhtenä päivänä kärsi vatsavaivoista. Lopulta olin kuitenkin paljon paljon onnekkaampi, sillä en kärsinyt lainkaan vatsavaivoista, mikä on kyllä ihan uskomaton juttu. Ehkä ruoka vain sitten sopi tosi hyvin vatsalleni ja lisäksi siihen saattoi vaikuttaa se, että söin joka päivä maitohappobakteereja sekä otin myös varmuuden vuoksi laktoosipillerin. Näin sain nauttia maitokahvista aamiaisella :)

Ensimmäisinä päivinä pelailin ehkä varman päälle - kuten edellisessä postauksessa kerroin, söin ensimmäisenä iltana pizzaa. Seuraavana iltana söin riisiä ja naudanlihapihvin, ilman kasviksia eli suht turvallisen vaihtoehdon. Jossain vaiheessa joko sitten relasin oikein kunnolla tai unohdin varovaisuuteni, mutta söin lähes mitä vain ja usein paikallisten kanssa samoista astioistakin...

Hotellilla...

Ruuat Gambiassa olivat uskomattoman herkullisia. Kävimme lähes joka ilta ravintolassa syömässä - Sam kun halusi esitellä meille paikallisten parhaimpia ravintoloita. Ei siis mitään turistiravintoloita, vaan nimenomaan paikallisten suosimia paikkoja. Näistä ehdottomasti parhain, rakkain, halvin ja ikimuistoisin oli turistialueen ulkopuolella sijaitseva Barracuda-ravintola. En ole ikinä saanut niin hyvää ja maukasta ruokaa. Taidettiin käydä kyseisessä ravintolassa peräti neljänä iltana. Ravintola sijaitsi hiekkatien päässä erään perheen etupihalla. Pöydät ja tuolit olivat eri paria, tuolit tavallisia muovituoleja, mutta se ei häirinnyt lainkaan. Useana iltana ravintolassa oli vielä live-musiikkiakin. Yleensä illallinen kahdelta maksoi n. 10€ eli ei oikeastaan mitään. Ainoa miinus oli, että parina iltana ravintolasta oli loppunut valkoviini, jota minä jäin kaipaamaan :)

Naiset myymässä chilejä markkinoilla

Savustettua kalaa markkinoilla. Ei olisi tullut mielenkään syödä, se verran jäätävä tuo haju oli!

Lisäksi söimme parina kertana paikallista take away ruokaa eli grillattuja kanankoipia joko leivällä tai ranskaisilla. Kahden hengen annos maksoi 100 Dalasia eli alle 3€. Tykkäsin tästä "Local Chickenistä" todella paljon :) Take away ruuan lisäksi söin parina iltapäivänä paikallisten kanssa kadulta ostettua ruokaa, missä oli todellakin riskinsä, sillä niitä ei säilytetty missään kylmätiloissa. Syötiin sekä savustettua kalaa riisillä että pähkinäkastiketta riisillä. Pähkinäkastike oli aika jännää, sitä voisi ehkä verrata hieman chili con carneen. Ei siis ollut missään nimessä pahaa, mutta olisi vaatinut toisenkin maistelukerran, että olisin saanut jujusta kiinni!

Paras ruokamuisto matkalta on kuitenkin ehdottomasti se kun menimme Samin kanssa paikallisten suosimille markkinoille, joilta hän osti tarvittavat ainekset. Sen jälkeen menimme Samin siskon kotiin ja hän laittoi meille ruokaa. Sam osti markkinoilta kypsentämätöntä kanaa, mitä panikoin hieman, mutta onneksi se oli pakastettu aiemmin ja siis vielä kylmää, vaikka olikin myynnissä suoraan auringonpaisteen alla.

Samin siskon kotoa

Perunat kypsennettiin öljyssä

Samin siskon kotona näimme siis alusta alkaen kuinka hän laittoi ruokaa - kanakastiketta ja riisiä. Kaikki pestiin hyvin, pilkottiin ja kypsennettiin yhdessä kattilassa vuorotellen kaasua käyttäen. Kanakastikkeeseen tuli mm. perunaa, porkkanaa, chiliä, sipulia ja erilaisia mausteita. Näimme myös kuinka riisi "pestään". Ruoka oli ihan järjettömän hyvää! :) Söimme sitä käsin, mikä oli kyllä aika haastaavaa. Olisi heillä ollut lusikoitakin, mutta niitä ei kuulemma käytetä. :D Markkinoilta ostetut ruokatarpeet maksoivat noin 6€ ja valmiista ruuasta söi yhdeksän henkeä eli halpaa oli.

Valmista tuli! Ruoka tehtiin tosiaan ihan vaan olohuoneen lattialla :)

Olen kyllä enemmän kuin onnellinen siitä, että söimme niin monipuolisesti erilaisia ruokia vaikka olihan siinä tietysti omat riskinsä. Söimme siis niin kanaa, nautaa, erilaisia kaloja, katkarapuja ja poikaystävä herkutteli vielä majoneeseillakin, jotka on kyllä yleensä niitä vaarallisimpia matkalla :D Harmittaa muuten, kun en muista oikein mitä kaikkia kaloja syötiin - ainakin Ladyfishiä, se on ainut mikä tulee mieleen...

Oma yritykseni :D

Yritin eilen tehdä hieman Samin siskon ohjetta mukaillen gambialaista kanaa riisipedillä, mutta aika metsään meni. Kanasta ja riisistä tuli ihan hyvää, mutta eipä näillä täkäläisillä mausteilla saanut ihan samanlaisia makuja aikaan..ehkä yritän joskus vielä uudelleen.

Lento on osa lomaasi ja muita ekan päivän tunnelmia!

2012-01-03T11:33:00.005+02:00

Jos nyt sitten koittaisin kirjoitella teille vähän reissusta. Mulla olisi ollut viime yönä kova inspis päällä, mutta en jaksanut nousta lämpimien peittojen alta. Ei varmaan tarvitse edes mainita kuinka jäässä olen viime päivinä ollut ja olen sitä edelleen. Kuolisin jos joku varastaisi mun villasukat.

Loman yksi muistettavimmista päivistä oli ehdottomasti lähtöpäivä ja siitä ajattelinkin kirjoitella teille siitä hieman päiväkirjamaisesti. En ikinä unohda sitä jännityksen ja odotuksen määrää!

"Lähtöselvityksestä selvitty! Nyt ollaan täällä paremmalla puolella, valmiina lähtöön! Kello on vasta vähän yli kuusi aamulla, mutta silti ei väsytä. Lentomme lähtee portilta 35, sitä ennen olisi edessä suht pitkä kävelymatka ja passintarkastus. Ennen sitä käydään kuitenkin vielä ostamassa pullollinen Koskenkorvaa vatsalääkkeeksi, karkkipussi ja purkkaa ajankuluksi. Lentokenttä on suht hiljainen. Minua jännittää aika paljon. Näin ennen matkaa unta, että istuimme aivan koneen takaosassa josta en pidä lainkaan ja tietysti sain siellä paniikkikohtauksen. No, arvatkaa missä me istumme...tietysti kolmanneksi viimeisellä rivillä. Sinä kohtalo olet joskus ilkeä! Hieman ennen seitsemää pääsemme koneeseen. Kävellessäni koneessa katson ahtaita penkkejä ja tunnen kuinka pakokauhu alkaa vallata minua. En ikinä pysty olemaan täällä yli kahdeksaa tuntia. Silti haluan päästä perille, perille Afrikkaan. Paikkani on ikkunan vieressä, poikaystävä istuutuu turvallisesti viereeni. Yritän esittää reipasta. Hetken päästä huomaan kuinka poikaystävän viereen istuutuu lähtöselvitysjonosta tuttu mies. Jonotimme hänen takanaan. Poikaystävä vitsailee hänen kanssaan jotain. Kaivan repustani korvatulpat ja puhallettavan tyynyn. Ehkä olisi parempi nukkua. Näen edessäni tekstin "Your flight is a part of your holiday" Mulle se on kuitenkin pakollinen paha :D

Riemuidiootti lentokoneessa. Enkä meikannut lentoa varten :(

Lopulta lentomme lähtee...hieman myöhässä kuitenkin. Ollessamme kiitotien päässä, vedän sellaiset paniikit että oksat pois. Olen aina vihannut nousuja. Näen silmissäni kuinka kone ei nousekaan, vaan päädymme metsään. No, päädymme kuitenkin tällä(kin) kertaa ilmaan ja koneen nokka kääntyy kohti Itämerta. Puristan edelleen hullunlailla poikaystävän kättä ja hän yrittää anella armoa. Tajuan ettei näin voi jatkua koko lentoa ja yritän saada itseni uneen. Olen koko syksyn raatamisesta niin väsynyt, että nukahdan helposti. Jännitys unohtuu. Nukumme molemmat oikeastaan koko lennon. Välillä heräämme syömään. Saimme lennolla kaksi ateriaa, en oikeastaan edes muista syöneeni toista, sillä nukuin ja nukuin vähän lisää...

Jossain ilmassa hieman ennen Las Palmasia

Yli kuuden tunnin lennon jälkeen on aika tehdä välilasku. Teemme sen Las Palmasissa. Siellä vaihtuu koneen henkilökunta sekä kone tankataan. Meille sanotaan, että välilasku kestää tunnin. Joudumme poistumaan koneesta lentokenttärakennukseen busseilla. Ehdin juuri ja juuri käydä vessassa, kun lentomme kuulutetaan jälleen. Ei kestänyt välilasku sitten ihan tuntia. No, matka jatkuu! Lento Las Palmasista Banjuliin kestää noin 2,5h. Yritämme olla poikaystävän kanssa nukkumatta ja pelaamme kännykällä Monopolia. Lennämme aivan Afrikan rannikolla - toisella puolella konetta näkyy merta ja toisella puolella maata. Lentokone heittelehtii hieman, mutta olen silti rauhallinen. Nyt ollaan jo niin lähellä!

Koneemme laskeutuu Banjuliin heti kahden jälkeen iltapäivällä paikallista aikaa. Laskeutuminen ei tunnu kivalta, kone heittelehtii paljon ja tarraan jälleen poikaystävään kiinni. Olemme kuitenkin maassa ja näen lentokenttärakennuksen. Se näyttää tosi hienolta! Sisältä se ei sitten ollutkaan niin hieno - siellä oli lähinnä vain passintarkastus ja matkalaukkuhihna. Siinä kaikki. Pääsemme pois koneesta ja nautin heti lämmöstä, kuumuudesta. Auringosta. Meidät kuljetetaan bussilla lentokenttärakennukseen ja edessä on passintarkastus. Tarkastajat näyttävät tosi pelottavilta ja vihaisilta. Heillä on armeija puvut päällä. Menen meistä ensimmäisenä ja saan leiman passiini. Samalla luovutan maahantulokorttini. Toisella puolella passintarkastusta minut ympäröi heti miesjoukko. Poikaystävää tulee nopeasti ikävä! Onneksi hänkin saa passiinsa nopeasti leiman ja kävelemme yhdessä matkalaukkuhihnan luo. Pysyttelen todella lähellä poikaystävää. Ei minua niin pelota, mutta en myöskään halua jäädä yksin. Saamme laukkumme suht pian ja lähdemme ulos. Näemme oppaan ja kysyn häneltä bussimme numeroa. Bussimme on kuulemma pihalla viimeisenä. Kävelemme sinne ja annamme laukkumme miehelle. Ne kuitenkin katoavat yhtäkkiä johonkin! Katsahdan ylöspäin. Mies heitti laukkumme bussin katolle. Katsomme poikaystävän kanssa toisiamme ja sanon hymyillen "me olemme tosiaan nyt Afrikassa!" Istuessamme bussissa näen kuinka kaikki muutkin bussiin tulevat ihmettelevät matkalaukkujen katolle heittämistä. Paikalline tapa, näitä on luvassa vielä varmasti lisää!

Pitkän odotuksen jälkeen bussimme lähtee kohti hotelleja. Meidän hotelli on lähes viimeinen, joten ehdimme nähdä vaikka mitä. Ikkunasta vilahtee hökkelitaloja, vihreitä puita, keltaisia autoja, vilkuttavia lapsia, eläimiä. Oikeastaan ihan mitä vain. Näemme kouluja ja kauppoja. Näyttää niin erilaiselta. Bussi pysähtyy eri hotelleissa ja välillä katselen hieman huokaisten, että voi kun tuossakin olisi ollut kiva hotelli. Lopulta saavumme omaan hotelliimme, Sunset Beachiin ja onneksi sekin näyttää hyvältä. Lentokoneesta tuttu mies jää myös tässä pois vaimonsa kanssa. Tsekkaamme itsemme sisään hotelliin ja ystävällisen oloinen mies johdattaa meidät hotellialueen läpi huoneeseemme. Se on yksiö kahdelle bungalow-tyyppisessä rivitalossa. Näyttää hyvältä ja tykkään heti huoneesta. Sänky näyttää kutsuvalta pitkän reissun jälkeen. Tekstaan äidilleni, että perillä ollaan turvallisesti.

Myöhemmin illalla lähdemme tutkimaan hotellialuetta. Kävelemme hotellin puutarhassa pieniä kivoja kujia pitkin. Sanon poikaystävälle, että haluan nähdä meren - Atlantin! Hotellialue on aidattu ja kävelemme aidalle nähdäksemme meren. Siellä se on! Se näyttää upealta ja rantaa on kilometreittäin. Hiekka on valkoista. Mietimme miten pääsisimme aidan toiselle puolelle. Samassa aidan takaa kuuluu miehen ääni "Hey you!"

Tässä tapasimme ystävämme

Näemme aidan takaa tummat kasvot ja hymyn. Kättelemme ja esittelemme itsemme. Kerromme, että olemme juuri saapuneet (ihan kuin se ei olisi muuten näkynyt..) Miehen vieressä on nainen, joka antaa meille käyntikorttinsa ja kertoo bisneksistään. Mies kehottaa meitä tulemaan rannalle ja viittoo käsillään tien. Vihdoin pääsemme ihanalle rannalle! Juttelemme miehen kanssa rannalla ja hän näyttää meille valokuviaan. Hän kertoo, että näytimme aidan takana pelokkailta ja eksyneiltä. Ehkä olimmekin sitä hieman. Enpä olisi kuitenkaan uskonut heti ensimmäisenä iltana, että tulemme viettämään tuon miehen kanssa koko lomamme :)

Hotellin ravintola ja uima-allas

Syömme ensimmäisenä iltana iltaruuan hotellin ravintolassa. Poikaystävä juustohampurilaisen, minä pizzaa. Päätän pelata varman päälle, sillä en haluaisi sairastaa koko reissua. Saamme odotella ruokaa hyvän tovin. Katselen merelle ja juttelemme päivän tapahtumista. Nyt me olemme täällä ja loma on alkanut! Mitä kaikkea tulisimmekaan kokemaan. Olemme niin kaukana kotoa. Kello on Suomessa jo melkein puolenyön. Tilaamme ruokajuomaksi kokikset ja ihmettelemme kun ne eivät maistu miltään ;) Tähän saisimme tottua lomalla. Gambialainen kokis on vettä ja hiilihappoa ilman makua. Mitäs pienistä...Ruuan jälkeen silmät alkavat painaa, vaikka mieli tekisi lähteä heti kiertämään kaikki paikat. Päivä on kuitenkin ollut pitkä, olemme heränneet ennen neljää, matkustaneet pitkän matkan ja aikaerokin vielä päälle. Unta ei tarvitse paljon odotella ensimmäisenä iltana..."

Semmoinen oli meidän ensimmäinen päivä. En tiedä jaksoiko kukaan lukea loppuun, mutta nyt se on meille itsellemme ainakin kirjoitettu muistiin. :)

Nannan vuosi.

2012-01-02T10:06:00.001+02:00

Päätinpä minäkin kootata edellisen vuoteni vielä kertaalleen yhteen, vaikka tämä uusi vuosi onkin jo hyvää vauhtia menossa. Viime vuosi oli kuitenkin monelta osin tosi mukava, joten sitä on kiva muistella :)

Ihmissuhteet:

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? Olen kyllä! Yllättävän montakin ja olen siitä onnellinen

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? Hmm, enpäs ole ihan varma. Kai mä oon?

Juhlia...

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? Kyllä juu!

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? Se on ainakin ihana muisto kun vuosipäivänä poikaystävä oli odottamassa minua yllärinä kotona kun tulin töistä (hänen piti olla siis ihan jossain muualla), lisäksi ihanina muistoina ovat valmistujaiset sekä tietysti tuo matka.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? Olen mä suuttunut hetkellisesti, mutta en riitaantunut onneksi pahasti.

Minä

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? Enpä ole tainnut, vaikka ehkä olisi pitänyt.

2. Oletko lihonut? Hetkellisesti kyllä, mutta ne on nyt otetettu takaisin.

3. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? En.

Hailuoto

4. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? En, mutta ehkä sitten tänä vuonna?

5. Kuka oli paras uusi tuttavuus? Ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta päällimmäisinä ovat mielessä ihana työkaveri ja Gambiasta Sam.

6. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? En tehnyt onneksi sellaisia.

Tallinnassa kaveriporukalla.

7. Synnyttikö kukaan läheisesi? Ei, mutta josko tänä vuonna joko kaveri saisi jo vaavan? :)

8. Kuoliko kukaan läheisesi? Ei onneksi.

9. Missä maissa kävit? Virossa, Englannissa ja Gambiassa. Hassua etten käynyt ollenkaan Ruotsissa, sillä siellä olen käynyt lähes joka vuosi.

10. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011? Haluaisin oppia elämään omaa elämääni, olemaan oman elämäni herra tai siis nainen.

Valokuvausta

11. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011? Parikin säilyy: 27.1, 2.7, 10.10, 16.12 ja tietysti 24.12 <3

12. Vuoden suurin saavutuksesi? Valmistuminen kandidaatiksi, ehdottomasti!

13. ...ja suurin epäonnistuminen? Ehkä se järjetön kiire ja stressi, mitä syksyllä oli. Aikataulut pettivät pahasti.

14. Kärsitkö vammoista? Enpä oikeastaan, mitä nyt reissussa vähän sormeen osui, mutta lääkäri lupasi että selviän hengissä :D

15. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Varmaan tuo Gambian matka. Lisäksi ostettiin toinen auto, joten onhan sekin ollut ihan passeli :)

16. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Juurikin tuohon matkaan ja autoon.

17. Mistä innostuit eniten? Oman alan työharjoittelupaikasta! Suosittelen kaikkia kokeilemaan!

18. Vuoden 2011 ihmiset: Poikaystävä, äiti, lapsuuden ystävä :)

19. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? Surullisempi

20. Lihavampi vai laihempi? Laihempi.

21. Rikkaampi vai köyhempi? Köyhempi.

Kesäolympialaiset.

22. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Viettäväni enemmän aikaa niin poikaystävän kuin kavereidenkin kanssa.

23. ...entä vähemmän? Opiskelevani ja stressaavani :D

24. Miten vietit joulun? Olimme Gambiassa ja siellä vietettiin päivä rennosti. Illalla hotelli järjesti upean gaalaillallisen ja yöllä oltiin vielä paikallisten kanssa yökerhoilemassa. Ihan paras joulu! :)

25. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? En olisi mennyt tammi-maaliskuussa siihen työpaikkaan missä olin. Mutta kai niistä huonoistakin jutuista on tarkoitus oppia?

26. Rakastuitko vuonna 2011? Kyllä juu!

27. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? Nolla

28. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? Salatut Elämät :D Ei vaan, kyllä se on ehdottomasti Amazing Race <3

29. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? En.

30. Mikä oli paras lukemasi kirja? Nora Robertsin Nousuvesi. Luin sen matkalla, sopi hyvin teemaan, sillä Gambiassakin on vuorovesi :)

31. ...entä musiikillinen löytö? Bob Marley :D

Mökkeilyä

32. Mitä halusit ja sait? Halusin olla onnellinen ja olin onnellinen.

33. Mitä halusit, muttet saanut? Jaa-a.

34. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? Vain seksiä leffa, sillä se liippaa henkilökohtaisesti eräältä osin hyvinkin läheltä sekä leffa 2012 - tykkäsin siitä kovasti.

35. Mitä teit syntymäpäivänäsi? En kyllä muista. Se oli sunnuntai, niin kai mä olin kotona. Ehkä käytiin syömässä? Mulla on näemmä tosi heikko muisti.

36. Ketä kaipasit? Ystäviä, etenkin sua E <3

37. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? Aamulatte töissä :)

Muuta:

1. Oletko joutunut tappeluun? En, mutta olen kyllä nähnyt sellaisia...

2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana? Olen kyllä joo..matkustanut ainakin pummilla, hyihyi..

3. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin? En, koska katumisessa ei ole järkeä. Välillä ehkä mietin, että oliko taas pakko, mutta siihen se jää :D

Open all the doors and let you out into the world.

2012-01-01T11:27:00.002+02:00

Heippa ihmiset!

Kotiuduttiin eilen aamulla viiden aikaan turvallisesti takaisin Suomeen. Matka on nyt sitten ohi. Sydän on kuitenkin täynnä uskomattomia muistoja, elämyksiä ja ihmisiä. Uusia ystäviä - niin neli- kuin kaksijalkaisiakin. Kamerassa on yli 700 upeaa kuvaa reissusta, jotka otti aina niin taitava poikaystäväni. Kiitos muru! Kova ikävä on takaisin, sillä Afrikka vei lopullisesti sydämeni. Onneksi en sanonut kenellekään hyvästejä - ehkä vielä palaan takaisin Gambiaan ja Afrikkaan! :)

Kirjoittaminen tuntuu tosi vaikealta nyt. Ei tuollaista reissua voi oikein kirjoittaa auki edes valokuvien kera, se täytyy vaan kokea. Jotain haluan kuitenkin jakaa teille reissustamme, mutta en vielä oikein tiedä mitä. Ennen lähtöä sain todella tökeröjä viestejä siitä, kuinka menemme vain ryyppäämään ja makaamaan hotelliin. Suututtaa ihmisten ennakkoluulot. Vietimme koko kaksi viikkoa paikallisten kanssa, josta kertoo jo ehkä sekin että laihduin reissussa tahattomasti neljä kiloa eli syötiin samalla tavoin niukasti kuin paikallisetkin :) En ikinä matkustaisi 9 tuntia ja maksaisi tuhansia euroja siitä, että menisin vain makaamaan hotelliin, niin tyhmä en minäkään ole.

Sekaisin silti olen. En osaa tehdä oikein mitään, mietin vain että miksi täällä on niin kylmää, hiljaista ja ihmiset eivät kysele minulta kahdeksaa kertaa päivässä "how are you?" Tuntuu hassulta puhua pelkästään taas suomea. Ehkä tämä tästä. "Masennun" yleensä aina kun palaan matkalta.

Uskomattoman kaunis kappale

Niin ja hyvää uutta vuotta kaikille!

Uudelle tukalle.

2011-12-17T17:33:00.000+02:00

Samalla kun kävin kampaajalla pelastuttamassa tukkaani, niin tuli shoppailtua hieman hiustuotteita. Olivat vähän kuin joululahja itselleni! Poikatytöstä alkaa vihdoin kuoriutua nainen, niin taisin ensimmäistä kertaa elämässäni innostua hiusjutuista :) Toisaalta nyt on hieno tukkakin mitä laittaa!

Tärkein ostos oli varmasti Wellan After Sun shampoon, joka siis lähti reissuun tietysti mukaan. Jos se edes vähän pelastaisi tukkaa pahimmilta palovaurioilta! Tuota olen käyttänyt joskus aiemminkin reissuilla ja tykännyt.

Lisäksi ostin Herbinan Kosteuttavan Hoitosuihkeen (hiuksiin jätettävä). Tämäkin lupaa suojata hiuksia auringossa.

Kampaajalta ostin sitten niitä tuotteita mitä Kirsi tukkaani laittoi. Ai miten niin manipuloitavissa? :) Ei vaan, nämä ovat varmasti hyviä tuotteita. Ensimmäinen on healthysexyhair:n Soy Renewal, joka on hoito- ja muotoilutuote.

Ei kuulemma sisällä oikeastaan mitään myrkkyjä. Sen sijaan sisältää superkosteuttavaa arganiöljyä, soijaa ja kaakaota sekä lämpösuojan. Tykkäsin!

Toinen tuote oli sitten bigsexyhair:n Powder Play eli muotoilupuuteri, joka käy myös kuivashampoosta. Antaa aivan tajuttoman ihanaa volyymia ja nostetta tukalle! Ehkä munkin lättätukka on nyt menneisyyttä. Tämä ei lähtenyt mukaan matkalle, mutta kulkee varmasti mukana käsilaukussa.

Näiden lisäksi sain vielä Kirsiltä joululahjaksi Schwarzkopfin Essensity Colour Shampoon. :)

Kyllä nyt kelpaa!

Yhden yön päässä...

2011-12-15T20:35:00.000+02:00

No nyt kyllä JÄNSKÄTTÄÄ! Työt ovat ohi ja loma edessä! Ei tätä vielä edes pieni ihminen ymmärrä. Me ollaan huomenna Afrikassa!! Me ollaan lomalla!! Me ollaan kaukana!! Me ollaan lämpimässä!! Mä haluun niin aina muistaa nämä hetket.

Olen matkan ajalle ajastanut teille pari postausta luettavaksi. Ne ilmestyvät tänne ennen joulua, jos Blogger pelittää.

Oikein Ihanaa Joulua teille kaikille ja kiitos kun luette & kommentoitte mun juttuja! Älkää hukkuko lumeen ja pimeyteen! Ehkä me tuodaan teille vähän aurinkoa tullessamme! Ainakin paljon kuvia!

Toivokaa että kaikki menisi reissussa hyvin!! Heippa ja uutena vuotena kuullaan taas!

Mukaan lähtevät!

2011-12-14T06:14:00.001+02:00

Ei ollut muuten maailman iisein homma valita mukaan lähteviä mekkoja! Vaikka olemmekin reissussa sen pari viikkoa, niin silti en kaiketi voi ottaa ihan jokaista mekkoa mukaan...? Niinpä piti hieman valikoida! Aion kuitenkin ottaa mukaan suht monta mekkoa, sillä minusta on hyvää vauhtia kuoriutumassa mekkotyttö, uskokaa tai älkää ;)

Pari lempparia lähti tietysti ehdottomasti mukaan. Yksi näistä on pari vuotta sitten Kreikassa poikaystävän synttäreilläkin nähty mekko. Näytin siinä kuulemma ihan naiselta, hih :)

Kuva aiemmasta postauksesta

Lisäksi tätä reissua varten tilaamani Three Little Wordsin mekko lähtee tietysti mukaan. Tuota käytän ehkä sitten toisella viikolla kun rusketustakin on jo toivottavasti hieman pinnassa.

Xenian blogikirppikseltä ostettu Nellyn mekko.

Jouluaattona menemme hieman hienommalle jouluillalliselle, joten sitä varten ajattelin laittaa ehkä pikkujouluissakin nähdyn punaisen mekon, sopisi ainakin värinsä puolesta jouluun!

Ihanaa kun saa pitää vain kauniita mekkoja päällään! :)

Suoraan kampaajalta, osa 2!

2011-12-13T06:08:00.001+02:00

Mä olen rakastunut mun uuteen tukkaan! Ja kaiken lisäksi löytänyt uuden luottokampaajan, ihanaa! Kävin tosiaan eilen töiden jälkeen samaisen Kirsin käsittelyssä, joka laittoi minulle kynnetkin. Sanoin vaan, että haluan vaalean tukan, se ei saa olla keltainen ja haluan näyttää siltä kuin olisin käynyt kampaajalla. Ja sain mitä halusin! :) Ei se sen vaikeampaa ole, jos osaa asiansa. Saattoi kuulemma hyvinkin olla harjoittelija se edellinen kampaaja, siltä ainakin kuulemma tukkani näytti. :D Enkä voisi olla enempää samaa mieltä...

Ihanaa kun ehdin saada tämän tukkaepisodin pois alta. Sen verran se kyllä kaiversi mieltä, hassu minä! Mutta kun odotukset ja lopputulos eivät kohtaa niin siinä on hieman nieltävää. Nyt olen kuitenkin vaaleampi kuin koskaan ja viihdyn jo hyvin tukassani! Hieman tuntuu vielä hassulta katsoa peiliin, koska muutos on nyt kuitenkin niin selkeä. Vielä kun saan kivan brunan pintaan, niin ai ai... :P

Ja tämäkään ei (valitettavasti) ollut maksettu mainos. Tiedän vaan nyt itsekin kantapään kautta miltä tuntuu lähteä kampaajalta itku kurkussa. Ja nyt kun on hyvä tukka, niin sitä on helppo hehkuttaa!

Tunnelmia neljä päivää aiemmin.

2011-12-12T06:08:00.000+02:00

Tänään olisi sitten neljä päivää aikaa lähtöön. Hui! Ajattelin kirjoitella hieman tunteistani ja siitä miten matkavalmistelut ovat sujuneet.

Eivät ole sujuneet hyvin. Eilen aamulla heräsin siihen ahdistukseen kun tajusin, että oikeastaan kaikki on vielä tekemättä. Aloin jo epäillä, että ehdinkö perjantaina edes lentokoneeseen. No, sanomattakin selvää että ne yöunet jäivät siihen. Ei tämän valmistautumisen kai ihan näin pitäisi mennä...Eniten stressaa se, että olen loppuun asti joka päivä töissä enkä luonnollisesti ole ennen viittä minään päivänä kotona. Sitten pitäisi hoitaa vielä normaali arkikin tässä sivussa. Ylimääräiset kampaajat. Nähdä tuttavia...the list goes on. No kai tämä on sitä normaalia matkastressiä?

Muuten olen kyllä hyvin rauhallinen. En vielä jännitä oikeastaan lainkaan, ainoastaan ruokahaluni on hieman kadoksissa. Muut jännittävät puolestani - terveisiä vaan sinne saareen! ;) Lähinnä vain odotan sitä totaalista maisemanvaihtoa. Ei stressiä, ei hössötystä. Saa vain levätä, nauttia ja tutustua uusiin ihmisiin. Elää ilman kelloa, auringon mukaan. Tehdä juuri sitä mitä huvittaa. Nukkua päivässä vaikka kolmet päikkärit. Ihan jees.

Kuva lainattu.

Shoppailuja!

2011-12-11T09:26:00.000+02:00

Kävimme eilen äitini kanssa Jumbossa shoppailemassa. Mukavaa kun ei tarvinnut mennä yksin. Tosin Jumbossa ei ainakaan olisi tarvinnut olla yksin, sen verran väkeä riitti. Kulutushysteriaa ja muuta mukavaa. Onneksi pääsen pois.

Vähän tuli kuitenkin kulutettua myös itse. Kävin ostamassa Stockalta sen teidän ihanien suositteleman Lorealin Silver-shampoon, jos se vaikka pelastaisi hieman mun tukkaa. Olipa vielä alennuksessakin..Sitten ostin myös isälleni joululahjan, jonka vienkin hänelle jo tänään. Meillä on joulu nyt vähän ajoissa kaikin puolin.

Lisäksi aiemmin viikolla ostin ananakselta tuoksuvan kynsinauhaöljyn. Ihana!

Sitten ihana äiti osti mulle H&M:ltä tunikan. Ei nimittäin hirveästi nappaa istua lentokoneessa 9 tuntia farkuissa ja sitten olla vielä niissä perilläkin siellä helteessä. Niinpä laitankin päälleni uuden tunikan ja sen kanssa ihan vain legginssit. Ei ehkä maailman tyylikkäin matkustusasu, mutta tällä kertaa mukavuus kiilaa edelle. Lisäksi voin käyttää tuota tunikaa hyvin myös perillä, jos sattuu vaikka olkapäät palamaan, niin saapa ne kätevästi piiloon.

Näyttääpäs se isolta.. :)

Siinä olivatkin oikeastaan tämän vuoden shoppailut, ehkä jotain sitten taas alennusmyynneistä! :)

Yksi perjantai vaan...

2011-12-10T09:32:00.001+02:00

Tässäpä teille pieni kurkkaus eiliseen päivääni: (kirjoitettu eilen)

Kun kello soi perjantai-aamuisin, mieli on epätoivoisen odottava. Ei jaksaisi millään pakottaa kroppaa liikkeelle, mutta toisaalta ennen viikonloppua edessä olisi vain pieni rutistus! Tuo rutistus alkoi minulla eilen klo 5.30. Aika normaali aika.

Poikaystävä oli herännyt jo puolituntia aiemmin ja häipynyt töihin. On siis minun vuoro viedä koira aamulla ulos - nämä vuorot menevät vuoroviikoin. Ennen koiran ulosvientiä, hyppään kuitenkin tarmokkaasti ylös sängystä. En ole torkuttelija-tyyppiä. Minulla on aamuisin lähes minuuttiaikataulu. Meno on jämptiä kuin armeijassa.

Ihan ensimmäiseksi hyppään olohuoneessa vaatteisiini. Tiedän, että minulla olisi tänään kaksi tärkeää tapaamista, joten olen edellisenä iltana valikoinut asuksi mustat housut, mustan bleiserin ja valkoisen kauluspaidan. Toimii!

Pukeutumisen jälkeen meikkaan pikaapikaa, jonka jälkeen napsautan edellisenä iltana lataamani kahvinkeittimen päälle ja lähden koiran kanssa ulos. Keittiössä tuoksuu mukavasti kahvi, kun tulemme takaisin sisään. Heitän koirulille nappulat kuppiin ja teen itselleni aamiaisleivät. Samalla heitän eväät siili-kassiin. Tänään eväänä on pakastevihanneksia ja itsetehtyjä lihapullia. (Töissä työkaverini ihaili terveellistä evästäni. En viitsinyt rikkoa kaunista kuvaa kertomalla, että ajattelin ostaa illalla sipsipussin...)

Nautin aamiaiseni ja kahvini tietokoneen parissa, tietysti. Toinen silmä kuitenkin tarkkailee koko ajan kelloa. Puoliseitsemältä pitäisi olla jo autossa ja menossa..Onneksi minulla on liukuva työaika. Kerään nopeasti tavarani ja klo 6.33 lähden kotipihasta. Kolme minuuttia "myöhässä", ei paha! Työpaikkani sijaitsee Espoossa, jonne on piiiitkä matka täältä. Yhteen suuntaan noin reilut 35 km. Matkalla kuuntelen NRJ:n Aamupoikia. Autossa on vaan niin pakko kuunnella radiota.

Olen ensimmäisenä töissä. Kello 7.15. Avaan koneeni ja teen itselleni aamulaten - siis ihan sellaisella samanlaisella koneella mitä on kahviloissakin. Ihan luksusta! Hörpin lattea, tsekkaan meilit ja alan valmistautua ensimmäiseen palaveriin, jonka on tarkoitus olla klo 10.

Palaveri venähtää ja puolikaksitoista hotkaisen lounaani ennen kuin suuntaan palaveeraamaan pomoni kanssa. Meillä oli kehityskeskustelu. Jännitin sitä ihan sairaasti etukäteen. Saan kuitenkin oikeastaan kaikista arvioinneista arvosanaksi viitosen eli parhaimman. Palaverin jälkeen iskee jotenkin outo helpotus, väsymys ja helpotuksen itku meinaa tulla. On kiva kuulla onnistuneensa. On kiva kuulla ylittäneensä odotukset.

Työpäivä jää hieman lyhyeksi kun lähden ajelemaan kampaajalle Vantaalle. Episodista voit lukea edellisestä postauksesta. Samalla reissulla käyn Budget Sportissa etsimässä itselleni reppua reissua varten, mutta ei löydy.

Äiti lähettää viestin, jossa hän kehoittaa minua ajelemaan varovasti. Äiti on ihana kun se huolehtii. Kieltämättä minuakin hieman hirvittää ajaa kotiin, mutta minkäs teet. Hitaasti mennään. Kotimatkalla käyn vielä kaupassa ja soitan äidille, että hengissä ollaan...

Kaupan jälkeen heitän ruuat kotiin, moikkaan koiraa ja lähden äitini luokse. Äiti osaa lohduttaa tukkaansa surevaa tytärtänsä. Hän myös lainaa minulle Crocsinsa reissua ajatellen. Voi kyllä olla ettei hän näe niitä enää, jos ihastun niihin. En viivy äidillä kauaa. Kotona teen lumityöt eli kolaan meidän molempien autopaikat puhtaiksi. Paljon kivempi parkkeerata. Kolauksen jälkeen haen Viton kotoa ja menemme iltalenkille. Vito on ihan intopinkeänä lumesta ja heittelen sille lumipalloja.

Ulkoilun jälkeen laitan uunin päälle (viimeksi olen syönyt 11.30 ja nyt kello on 19.30, hups) ja paistan itselleni salamipatongin. Terveellistä, not. Olen siis yksin kotona, poikaystävä on luonnollisesti Tampereella. Iltaani kuuluu muuten relausta, syöpöttelyä, Salattujen Elämien katselua, netissä surffaillua ja sohvalla makoilua. Vitokin vaan nukkuu. Ehkä harmittelen vielä hieman tukkaani ja kirjoitan asiasta postauksenkin.

Lopulta kello on noin puoliyksitoista kun simahdan. Normaali perjantai-ilta. Väsymyksestäkin voi sammua. Onneksi ensi viikolla koittaa vihdoin se matka.

Suoraan kampaajalta!

2011-12-09T20:19:00.001+02:00

Jos olin eilen uusiin kynsiini enemmän kuin tyytyväinen, niin tänään en kyllä ollut yhtään tyytyväinen kun tulin kampaajalta :( Kiukututti ja harmitti. Kotimatkalla hain kaupasta lonkeron ja sipsipussin - ai miten niin lohtusyöjä?!

Kävin tänään siis uudella kampaajalla, Vantaalla ja se oli erehdys. Minusta tuntui siltä kun hän ei olisi kuunnellut toiveitani lainkaan. Ja muutenkin hän sanoi tyyliin vain päivää ja se oli siinä. Ihmeen kylmää touhua. Mutta niin..pyysin tosiaan vaaleaa tukkaa, siiis _selvästi_ vaaleampaa kuin tämä nykyiseni (tässä kuva miltä suunnilleen näytti aiemmin) ja sanoin, että tukasta ei saisi tulla missään nimessä kellertävä, vaan ennemmin kylmän sävyinen. Eihän hän vaivautunut näyttämään minulle edes värikarttaa, sekoitti värin omasta päästään..jepjep.

Niin arvatkaa vaan, että onko minulla nyt keltainen tukka ja näytän siltä kun en olisi käynytkään kampaajalla. Argh. Kiukku kuohahtaa taas! En tiedä yhtään mitä tekisin, toisaalta tekisi mieli varata uusi aika (eri paikkaan, sanomattakin selvää), mutta toisaalta ei huvittaisi maksaa taas lisähintaa. Äiti oli sitä mieltä, että tämä tukka on ihan ok. Tosin äitin kuuluukin olla sitä mieltä.

Kampaaja oli tosiaan sitä mieltä, ettei tukkaani voisi kerralla vaalentaa enempää. Ymmärtäisin sen ehkä, jos alkuvärini olisi ollut musta, mutta kun se oli valmiiksi vaalea. Ei ummarra. Mitä teen, nielenkö vaan pettymykseni vai voisikohan joku kampaaja loihtia minulle unelmieni tukan?

Edit: Soitin äsken mun kynsientekijälle (hän on kampaaja myös) ihan itku kurkussa ja sanoin että toinen kampaaja pilas mun tukan. Hän lupasi auttaa minua heti maanantaina, ihanaa! Häneen voin ainakin luottaa :) Ehkä tämä tästä! Huh, mikä kaaos tästäkin tuli...

Kynnet.

2011-12-08T20:22:00.001+02:00

Nyt mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni nätit kynnet, jee! :) Kävin siis laitattamassa geelikynnet itselleni. Ostin Facediilistä lahjakortin, joten tämän kokeilun sain suht halvalla. Tosi kiva kun mahdollisuus tällaisiin kokeiluihin - ei menetä omaisuuksia, jos ei tykkääkään!

Kävin siis Ms Hehkussa Annankadulla ja en voi muuta kuin kehua paikkaa ja etenkin Kirsiä, joka teki kynnet minulle (tämä ei ole maksettu mainos). Hyvää osaajaa on kiva hehkuttaa! Kirsi teki minulle alla näkyvät kauniit kynnet:

Omat kynteni olivat kuulemma niin hyvässä kunnossa ettei niihin tarvinnut laittaa lainkaan tippejä eli vain pelkkä geeli. Kynnen oma pituus siis riitti. Oli jotenkin jännä kuulla, että kynteni ovat hyvässä kunnossa - sen verran monta vuotta niitä kuitenkin pureskelin lapsuudessani...

Kynnet koristeltiin lopuksi ranskalaisella manikyyrilla, valkoisella hileellä sekä nimettömiin laitettiin timantteja. Tykkään! Just sellaiset mitä halusinkin :) Kyllä nyt kelpaa viikon päästä lähteä lomalle!

Huomenna sitten kampaajalle! Kyllä musta vielä kaunis saadaan!

Valkkailua!

2011-12-07T06:22:00.000+02:00

Vuosien mittaan laatikkoon on saattanut kerääntyä ihan muutama pari bikineitä, hupsista! Nyt keskellä talvea on kuitenkin aika kaivaa tuo laatikko vaatekaapin perältä ja aloittaa valkkailua. Ihan kaikkia kun en voi ottaa mukaan matkalle..kai?

Ihan hassua, että reilun viikon päästä kirmaan hiekkarannalla bikinit päällä. Tämä on kuin jotain liian hyvää unta! Ihanaa herätä eloon kahdeksi viikoksi tästä talvikoomasta :) Mutta niin, tässä joitain ihanuuksia joita saatan pakata laukkuun mukaan:

On tää odottaminen vaan ihanaa! :P

Joulufudge.

2011-12-06T09:41:00.000+02:00

Jos mielesi tekee jotain erityisen makeaa, itsetehtyä ja jouluista, suosittelen kaivamaan esille Passion for Food-kirjan ja sieltä Joulufudgen reseptin. Joulufudge on siis vähän kuin itsetehtyä toffeeta, jouluisen värisillä M&M-karkeilla koristeltuna :)

Itse tein tuota joulufudgea ensi kertaa joulujuhlia varten. Täytyy myöntää, että tekovaiheessa meinasi pari kertaa iskeä tuskahiki - eihän tästä tule mitään, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Vastoinkäymistä aiheutti mm. se, että ohjeen mukaan fudgeen pitäisi laittaa vaahtokarkkiavaahtoa ja meillähän oli tietysti ihan perinteisiä vaahtokarkkeja. Ei siis vaahtoa. No, karkit kulhoon ja vesihauteeseen pitkäksi aikaa, niin kyllä se siitä. Kuppo vain sai lentää sen jälkeen roskiin, sen verran pelkkää tahmaa siitä tuli!

Kannattaa kyllä ihmeessä kokeilla joulufudgea, mutta sokerin määrää ei kannata pelästyä ;)

Tunnelmia joulujuhlasta.

2011-12-05T06:24:00.001+02:00

Lauantaina juhlistettiin kavereiden kanssa joulua, näin ennen meidän matkaa! Mukana oli mun opiskelukavereita, yhteisiä tuttujamme ja lapsuuden ystäviäkin. Alkuillasta kävimme pienellä porukalla keilaamassa, jonka jälkeen ilta jatkui luonamme!

Kiitos ihana Anna kauniista kukista!

Oli mukavaa kun porukka viihtyi hyvin ja tutustui myös toisiinsa. On aina vähän jännää kun kutsuu paikalle ihmisiä, jotka eivät tunne toisiaan entuudestaan! Ilta vietettiin mm. pelailun, syömisen ja juomisen merkeissä :)

Tarjottaviksi olimme hommanneet mm. jättikatkaravunpyrstöjä, mozzarellatikkuja, kevätkääryleitä, jalopenopoppereita, raputähtiä, ruisnappeja kylmäsavulohitäytteellä, suklaata, joulufudgea (tein itse) ja tietysti viiniä ja mustikkashotteja. Viinistä tosiaan kirjoittelin aiemmin tässä postauksessa ja se saikin hirveästi kehuja myös vierailta, joten suosittelen kokeilemaan :)

Oli kyllä tosi kivaa nähdä pitkästä aikaa kaikki ihania ystäviä ja tuttuja! Kyllä kaverit ovat vaan niin tärkeitä! Kiitos vielä kaikille osallistuneille! :)

PS. Kuvia on harmillisesti kovin vähän, "emännällä" oli vähän kiirusta koko illan..

Mekko mekon tilalle.

2011-12-04T13:43:00.000+02:00

Minulla oli viime viikon pikkujouluissa päällä Onlyn kiva mekko, joka oli siis aivan uusi. Ensimmäistä kertaa käytössä. No se oli sitten myös hetkellisesti viimeinen kerta, sillä mekko repesi juhlatohinoissa. Vähän nauratti kyllä kun lähdin juhlista mekko revenneenä ja vieraan miehen matkaan :D Aina ei voi mennä ihan putkeen!

Tämmöisiä kortteja on kiva saada! :)

Täytyi sitten käydä hommaamassa uusi mekko. Itse asiassa ensi kävin ostamassa H&M:ltä yhden kivan mekon, mutta kokeillessani sitä sitten kotona, ei se kuitenkaan istunut niin hyvin kuin toivoin. Seuraavana päivänä sitten uusi shoppailukierros kohteena Vila, josta löytyikin alla näkyvä mekko. Olen ihan ihastunut Vilan vaatteisiin!

Punainen pikkujoulumekko! Istuu hyvin, mutta on silti mukava päällä eli jaksaa hyvin bilettää! Ajattelin ottaa tämän mekon myös etelään mukaan eli sopii myös moneen tilanteeseen. Kivaa pukeutua välillä johonkin muuhunkin kuin mustaan!

Mitäs te tykkäätte? Mekko sai muuten eilen kovasti kehuja miehiltä, vaikkakin vaan kavereilta ;)

Viinisuositus.

2011-12-02T20:32:00.000+02:00

Näin perjantain kunniaksi ajattelin jakaa teillekin hieman vinkkiä hyvästä valkoviinistä! Nythän taitaa olla vähän enemmän punaviiniaika, mutta itse tykkään paljon enemmän valkkarista, joten sitä juonkin ympäri vuoden ja minkä ruuan kanssa vaan. Siis silloin kun sitä on tarjolla, heh :)

Kyseessä on siis australialainen You, me and the gatepost Chardonnay Viognier-viini. Alkon sivujen mukaan viini on kuiva, keskihapokas, sitruksinen, kevyen persikkainen, hennon kukkainen sekä mausteinen. Mielestäni tuo kuiva on kuitenkin ehkä hieman harhaanjohtava ilmaus tässä kohtaa - nämä ovat tietysti makuasioita! Itse kun en yleensä juo ollenkaan kuivia viinejä, koska niitä juodessa tulee väistämättä irivistäneeksi :) Ja tästä siis todella tykkäsin! Oli pakko kysyä pikkujoulujen järjestäjältä viinin nimi.

Tätä viiniä meille tarjoiltiin viikko sitten työpaikan pikkujouluissa ja voi olla että sitä on myös huomenna pikkujouluissa tarjolla ;)

Kuva lainattu.

Mennyt marraskuu!

2011-12-01T20:30:00.000+02:00

Vuoden toiseksi viimeinen kuukausikin on nyt sitten ohi. Jotenkin ihan käsittämätöntä, että on jo joulukuu. Lähtöönkin on enää noin 14 päivää ja huomisen jälkeen minulla on enää kahdeksan työpäivää. Nyt kuitenkin nopea kurkkaus siihen mitä tapahtui marraskuussa:

Marraskuussa sairastettiin poikaystävän kanssa ja sairastetaan edelleen. Ei kiva juttu!
Kävin ensimmäisissä firman pikkujouluissa. Niissä riitti glamouria kerrakseen!
Haaveilen Gambian matkasta ja unelmoin siitä ihanasta kelistä siellä. Sitä odotellessa!
Kävimme pitkästä aikaa lätkämatsissa. Kivaa vaihtelua arjen keskelle!
Sesonkiin liittyen mietin pikkujouluasua.
Tein pieniä hankintoja kotiin, ostin mm. uudet lakanat.
Väsäsin rakkaalle isälleni kunnon brunssin isänpäivänä!

Tästä kuvasta tulee ihan mieleen marraskuu

Muun muassa semmoisia siis marraskuussa. Joulukuussa onkin aika tohina päällä kun kaikki pitäisi saada hoidettua alta pois 15.päivä mennessä. Sen jälkeen tulee totaalinen stoppi. Mutta onneksi tässä kuussa ei tarvitse miettiä koulua - voin vaan nauttia työstäni ja kaikista muista kivoista jutuista! Kyllä tätä on odotetukin! :)

Ahdistus!

2011-11-30T20:06:00.000+02:00

Ja minä hassu kun menin taas luulemaan, että stressi helpottaisi kun koulu loppui mutta ehei! Pikkujoulujen jälkeen on ollut taas sellaista haipakkaa töissä ettei toista. Olen nähnyt nyt joka yö unta töistä. Ehkä tähän stressiin vaikuttaa eniten se, että saan kohtapuoliin tietää kuinka työni käy jatkossa. Harjoittelu alkaa olla siis loppusuoralla ja jatko on yhä auki. Olisi kiva jos se selväisi ennen lomaa.

Aivan järjettömän kaunis biisi, Nanna tykkää!

Lisäksi huomenna on yksi palaveri, joka stressaa kahta kauheammin. Isot rahat kyseessä ja näyttöä pitäisi olla. On vaan vähän huonot lähtökohdat koko jutussa, siis meinaan onnistumiselle. Onneksi työkaverini tulee huomenna takaisin lomalta, niin saan vähän apua, mutta tuskin sekään nyt koko juttua pelastaa. Haluaisin niin vaan onnistua! Tykkään tuosta työstä niin kovasti, se on mielenkiintoista ja vie mennessään. Töissä on harvoin tylsää.

Onneksi kohta on viikonloppu ja saa relata. Aika jännää kun on vapaa viikonloppu! Mitenköhän saan ajan kulumaan? Pikkujoulut vievät ainakin koko lauantain ja sunnuntai taitaakin vierähtää sitten oloa parannellessa ja kotia siivotessa. :)

Odda eteisessä.

2011-11-29T06:26:00.000+02:00

No nyt se on siellä vihdoin! Kävimme lauantaina Ikeassa - molemmat ihan kipeinä ja kuumeisina, joten kasaaminen jäi.

Siinä se nyt on. Päällä on vanha tuttu tarjotin, jolla pidämme kaikkea elämää suurempaa (avaimia, bussilippua, koruja yms). Pysyy aarteet hyvin tallessa!

Mallailin Oddan päälle lampaantaljaa. Voisivat sopia hyvin yhteen näin talvisaikaan...

Poikaystävä oli kuitenkin eilen töissä ollessani kasaillut tuon kauniin lipaston eteiseen. Se sopii siihen just eikä melkein! Tykkään kovasti! Kiitos vain äiti kivasta ja ennen kaikkea tarpeellisesta lahjasta :) Saatiin hyvin lisää säilytystilaa!

Tärähtänyt utelias apuri. Aina siellä missä tapahtuu!

Hankintoja reissuun.

2011-11-28T07:19:00.000+02:00

Käytiin viime viikonloppuna hieman shoppailemassa reissua varten. Ihan kaikkea ei taidettu vieläkään muistaa ostaa, mutta tärkeimmät on nyt jo ainakin kasassa.

Apteekki oli tietysti shoppailureissun ensimmäinen pysäkki. Haimme sieltä mm. Malaria-lääkkeet. Olin aika yllättänyt kun koko apteekissa oli tuota merkkiä kuulemma jäljellä vain kaksi purkkia. Luulin, että olisi ollut tuollaisten lääkkeiden "sesonkiaika" kun suomalaiset reissaavat paljon kaukomaille. Muutenkin hieman kyllä hirvittää syödä yli kuukausi antibiootteja tavallaan turhaan, mutta ei voi mitään. Ennemmin antibiootit kuin malaria. Apteekista ostimme myös Imodiumia. Saa nähdä tarvitseeko mun herkkä vatsa sitä jo ensimmäisenä päivänä. Mukaan lähtee tietysti myös maitohappobakteerit, joita pistelen kurkusta alas jo nyt (auttaa stressivatsaa), mutta mietin vaan että mikä niistä kaikista sadasta vaihtoehdosta olisi paras reissua ajatellen.

Vielä pitäisi hakea apteekista ainakin toimiva kuumemittari. Nykyinen näyttää mitä huvittaa. Lisäksi reissuun lähtee tietysti myös laastaria, särkylääkkeitä, käsidesiä yms. perusjuttuja. Kunhan ei vaan unohdettaisi mitään oleellista.

Sitten haimme reissua ajatellen myös hyttysverkon, joka on parivuoteen levyinen eli suuri :D Hyttysverkko löytyi Class Ohlsonilta. Kerrankin saa nukkua kunnon prinsessakatoksessa, haha!

Tätäkin oli jäljellä vain yksi kappale!

Mun pitäisi käydä ostamassa itselleni vielä reppu reissua ajatellen. Tarvitsen jo pelkästään lentokoneeseen sen verran tavaraa mukaan, etten jaksa kantaa niitä missään käsilaukussa. Ja onhan reppu hyvä reisussakin kaikenlaisilla rantareissuilla ja muilla hauskuuksilla ;)

...tuoksuu joululta...

2011-11-27T16:29:00.000+02:00

Pikkujouluissamme kävi tosiaan myös joulupukki. Tarkoituksena siis oli, että jokainen osti kymmenen euron arvoisen lahjan ja paketoi sen nimettömänä. Tosi kivoja lahjoja ihmiset olivatkin ostaneet eikä kukaan ollut ostanut mitään muka hauskaa pilailulahjaa. Itse ostin Iittalan Kivi-tuikun.

Sainkin pikkujoulupukilta sitten Maison Bellen Christmas Clean-pesuainetta ja tonttukuvioisen siivousrätin. Aivan ihana lahja ja ennen kaikkea just niin mulle tehty! Pääsin jo heti eilen kokeilemaan noita kun pitkän siivoustauon jälkeen pidin kunnon siivouspäivän. Koti tuoksui illalla ihanan raikkaalta ja vähän siltä kuin joku olisi keitellyt glögiä keittiössä :) Näillä on kyllä hyvä tehdä joulusiivous!

Pikkujoulut mun makuun!

2011-11-26T18:03:00.001+02:00

Eilen oli sitten elämäni ensimmäiset pikkujoulut, siis tällaiset firman pikkujoulut! Oli kyllä niin sairaan hauskaa ettei mitään rajaa! Koko syksyn ollaan kaikki painettu ihan täysillä töitä, niin nyt oli ihanaa relata ja siis todellakin relata! :) Ja eihän ne juhlat voineet mennä ihan huonosti jos aamulla pöydällä oli muistona lämmin Jäksy-pullo ja Casinon Member-kortti ;)

Huono asukuva

Päivä oli siis todellakin yllätyksiä täynnä ja parasta oli, että yllätykset pitivät oikeastaan loppuun asti. No mitä me sitten tehtiin? Aamupäivän tein itse kiirehommia pois alta, joiden jälkeen sitten puolilta päivin syötiin lounas henkilöstöravintolassa. Meillähän oli tosiaan teemana bling bling ja glamour, joten teemaan kuuluen meidät noudettiin sitten yhden aikaan kahdella limusiinillä. Enpä ole semmoisessakaan ennen ollut! Vau täytyy sanoa! Tunti ajeltiin niillä ja juotiin skumppaa, mikäs siinä!

Kahdeksi mentiin sitten Helsingin Casinolle. Sielläkin olin ensimmäistä kertaa. Käytiin tilaamassa drinkit ja sitten saatiin tutustua joko Black Jackin tai Ruletin saloihin ja harjoituspelailla. Tulin harjoituspelissä kolmanneksi ;) Lopuksi saatiin vielä kymmenen euron arvoinen pelimerkki ja vartti aikaa pelata ihan mitä halusi. Voittamansa rahat sai pitää. Itse sain tienattua 17 euroa :P

Casinolta mentiin sitten Ruoholahteen päin johonkin kattohuoneistoon, jossa oli saunat, terassit ja muutenkin hyvät tilat. Illan aikana oli mukavaa ohjelmaa, stand up-komiikkaa ja kävipä siellä jopa joulupukkikin! Syötiin ja juotiin hyvin. On niin mukavaa kun meitä on tuolla töissä suhteellisesti niin vähän työntekijöitä, nytkin oli ihan sellainen lämmin tunnelma ja aina voi jutella kenen kanssa vaan. Kaikki tuntevat kaikki. Isot juhlat on helposti niin kasvottomia.

Oli kyllä niin superhauskaa ja maanantaina on sitten kiva nähdä valokuvat töissä! :) Oli kyllä niin glamour-juhlat! Mulla on niin parhaimmat työkaverit :)

Hyvältä näyttää!

2011-11-25T06:50:00.001+02:00

Nimittäin sää Gambiassa! Mun mielestä se voisi näyttää nyt Suomessakin tältä:

Mites toi päivän pituus: 11h 26 min - sopii!

Mä en oikeesti jaksa enää odottaa! Oon niin fiiliksissä ja mietin milloin voisin hakea matkalaukun kellarista, onko vielä liian aikaista...Matka on päivittäin mielessä, töissäkin puhun lähinnä matkasta. Kun ajelen illalla kotiin katselen moottoritiellä kuinka lentokoneet nousevat. Siellä ne jotkut jo matkustavat! Pian mekin!

Täytyy sanoa vielä pari sanaa tästä syksystä. En voi vieläkään ymmärtää, ettei tarvitse enää tehdä koulujuttuja tänä syksynä. Saa käydä "vain" töissä, "vain" 8h päivässä. Se on oikeastikin vaan. En voi ymmärtää miten olen jaksanut ja selviytnyt kaikesta. Kai se on se hullu sisu. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön! Tietysti voisi olla viisasta välillä kuunella vähän kroppaakin. Olin tuossa pari viikkoa sitten kipeänä, menin päivät Buranan voimalla - muuten kaikki olisi levinnyt käsiin. En levännyt. No nyt kun stressi helpottui ja aikaa jäi levolle, niin tauti iski takaisin. Huoh. Tässä sitä taas sairastetaan, tosin tällä kertaa ei yksin...

Täytyy muuten myöntää, että kun sain viimeisen koulutehtävän tehtyä, niin pääsi helpotuksen itku. Helpotti!

Kuva lainattu.

Tule luokseni!

2011-11-24T06:26:00.000+02:00

Pikkujoulut lähestyvät, ne ovat niinkin pian kuin huomenna! Aikas jännää! Spekulaatiotkin siitä mitä on luvassa kiihtyvät - miksi kutsussa pyydetään ottamaan henkilöllisyystodistus mukaan?! No huomenna kaikki selviää! Ei voisi muuten parempi ajankohta olla pikkujouluille, sillä nyt minulla on käytännössä kaikki tämän lukukauden koulutyöt tehty. Enää yksi arvio ryhmätyön kulusta ja se oli siinä. Koville otti, mutta hengissä ollaan kai.

Mutta niihin pikkujouluihin. Pikkujouluissa kuuluu olla päällä jotain punaista! En kuitenkaan ajatellut pukea ylleni mitään punaista, vaan tällä kertaa lakkaan punaiset kynnet itselleni. Kävinkin tiistaina ostamassa Lumenen ihanan punaisen kynsilakan, jonka sävy on nimeltään Come to me. Hehe, kunhan ei sovi liian hyvin pikkujouluteemaan.. :)

Ihanaa kyllä kun huomenna pääsee juhlimaan oikein pitkän kaavan mukaan ja sitten viikon päästä uudelleen. Yhtä juhlahumua etten sanoisi!

Lätkässä!

2011-11-23T06:30:00.000+02:00

Eilen oltiin katsomassa ensimmäistä kertaa tällä kaudella lätkää Areenalla. Pelinä oli tietysti Tappara-Jokerit. Meillä kun sattuneesta syystä kannatetaan Tapparaa. Ja jalkapallon puolelta sitten tasapuolisuuden vuoksi HJK:ta, tosin eihän Tampereella ole edes enää joukkuetta, hahaa :) Itse en muutenkaan ole niin lätkäihmisiä, tykkään niin paljon enemmän futiksesta, mutta kyllähän tuota aina silloin tällöin katselee. Ja olihan se kiva tehdä välillä tiistai-iltana muutakin kuin kököttää kotona koulujuttujen parissa.

Toi on kyllä hieno! Lisää!

Joku

Meillä oli matsissa myös kamera mukana. Poikaystävä vähän kuvaili. Ja niin miten siinä matsissa sitten kävi? No turpaanhan sieltä tuli - Tapparalle siis. Aika lujaakin, nimittäin ne hävisivät 6-1. Hämäläistä hitautta oli vähän ensimmäisissä erissä.

Kriisipalaveri!

Ehkä ensi vuoden puolella voisi käydä taas Hakametsässä yhdessä matsissa, siellä on jotenkin parempi tunnelma aina :)

Eteinen kuntoon, oikeesti!

2011-11-22T06:28:00.000+02:00

Olenpa joskus aiemminkin tainnut kirjoitella tästä aiheesta - eteiseen kuntoon laittamisesta, mutta silloin se jäi. Valitettavasti. En nimittäin löytänyt enää Ikean sivuilta oikeankokoisena mustaa Malm-lipastoa. Se olisi ollut täydellinen meidän eteiseen. Harmittaa! Olen yrittänyt koluta hieman myös huutonettiä jos joku olisi luopumassa omastaan, mutta eipä ole tärpännyt. Saa tarjota, jos omasta nurkasta sattuu löytymään ylimääräinen!

Olen kuitenkin löytänyt pari hyvää vaihtoehtoa. Nimittäin Oddan ja Stolmenin. Itse asiassa tuosta Oddasta lähetin jo joululahjatoivelinkin äidilleni, mutta nyt kun tarkemmin katselen noita vierekkäin, niin tuo Stolmen saattaa miellyttää enemmän silmääni. Ne ovat aika samankokoisia, niin ei olisi sen puoleenkaan väliä.

Olisi ihanaa saada eteinen vihdoin kuntoon! Se näyttää aina niin varastolta ja vähän semmoisessa virassa se on ollutkin. Josko ennen pikkujouluja se olisi valmis tai ainakin valmiimpi? :)

Kuvat lainattu.

Liikuttu on.

2011-11-21T06:24:00.000+02:00

Tässäpä viime viikon liikuntoja näin kätevästi esitettynä. Viime viikolla ehdin vihdoin liikkumaan liian pitkäksi venyneen tauon jällkeen. Sen sairauden vielä hyväksyn syyksi, mutta en kiirettä. Pikkuhiljaa koulutyöt kuitenkin loppuvat tältä vuodelta...

Minulla oli tosiaan pitkä tauko spinningistä ja voi kuinka kaipasinkaan sitä! Se tunnin jälkeinen olo on jotain niin mahtavaa! Lisäksi olen kasvanut lähes kiinni tuohon Suunnon sykevyöhöni, ihana kamu!

Maanantai:

Maantaina kävin puolentunnin spinningissä, joka poltti rasvaa. Lisäksi tein kuntosaliharjoittelua noin 20 min. Treeni oli ylläpitää eli rasvaa paloi.

Keskiviikko:

Keskiviikkon kävin niin ikään rasvanpolttospinningissä, tosin tällä kertaa se kesti tunnin. Lisäksi tein hieman kuntosaliharjoittelua. Joku tässä taulukossa on mennyt kyllä pieleen, sillä treenasin kevyt-alueella enkä helpolla.

Lauantai:

Lauantaina tein sitten tunnin kuntosalitreenin, jossa myöskin paloi rasvaa. Aluksi lämmittelin 20 min crossaillen, jonka jälkeen juoksin vielä 10 min. Juoksu näkyy oranssilla ja punaisella, ylläri. Treeni oli minulle kyllä suht raskas muutenkin.

Sunnuntai:

Sunnuntaiaamuna kävimme äidin kanssa tunnin intervallispinningissä, joka harjoittaa siis kestävyyttä eikä oikeastaan polta rasvaa. Onneksi olin tajunnut syödä oikeanlaisen aamiaisen ennen tuota suoritusta, niin jaksoin hyvin. Hiki kyllä tuli! Huomasin myös, etten ollut palautunut lähes lainkaan lauantain treenistä, joten jalat kaipasivat kunnon lämmittelyn!

Pikkujouluasu.

2011-11-20T13:16:00.000+02:00

Mulla on tosiaan ensi viikolla työpaikan pikkujoulut ja kutsussa oli toivomuksena, ettei kukaan tulisi paikalle ihan verkkareissa. Semmoisiakin juhlia on kuulemma joskus kyllä vietetty! Pikkuhiljaa olen tässä sitten alkanut pohtia, että mitäs sitä oikein pukisi ylleen. Ärsyttää kun pitää mennä kyseisenä päivänä julkisilla töihin - ei paljon nappaa vedellä täysissä tällingeissä aamubusseissa ja jos vielä sattuu olemaan lumikin maassa. Ainahan sitä voisi tietysti kai vaihtaa vaatteet paikankin päällä. No se on sitten se ajan murhe...

Tässä olisi yksi vaihtoehto pikkujouluasuksi:

Mustat housut, uusi Friis & Companyn musta clutch sekä Vilan ihanaakin ihanampi toppi, jonka esittelinkin jo aiemmin myös tässä kollaasissa. Tuo paita on kyllä mun uusi favorite! Sulat ovat niin upeita ja ihanan näyttävä yksityiskohta muuten suht tavallisessa paidassa :) Tosin tuota paitaa ei kyllä ihan heti laiteta pesukoneeseen, muuten kone voi näyttää pesun jälkeen siltä kuin sinne olisi teurastettu strutsi :D

Tykkäättekö "strutsi"paidasta? :)

PS. Ja joskus joku ei tajunnut, niin sulat ovat tosiaan ihan muovia. Minulla on ollut lemmikkeinä lintuja enkä ikimaailmassa käyttäisi paitaa, jossa on jotain elävänä ollutta.

Viikonloppuruokaa.

2011-11-19T14:16:00.000+02:00

Muut lähtivät Tampereelle pitämään hauskaa, mutta itse jäin kotiin tekemään koulutöitä ja vahtimaan koiraa. Melkeinpä sama vanha virsi joka kerralla, mutta ei onneksi enää kauaa! Olisi kyllä kiva olla juhlimassa muiden kanssa, mutta ehkä joskus muulloin sitten...

Kouluhommien lomassa pitää kokkailla nopeaa ruokaa. Ei sentään kuitenkaan eineksiä! Tänään tein itselleni valkosipulikanaa, espanjalaisia vihanneksia ja halloum-juustoa. Lisukkeena oli myös raejuustoa illan salitreeniä hieman silmällä pitäen. Oli kyllä hyvää vaikka itse sanonkin! Mitään hirveän raskasta en voisi edes syödä, muuten nukahtaisin ihan totaalisesti tähän koneen ääreen. Ainakin eilisen episodin jälkeen..sain nimittäin häkämyrkytyksen ja olo kyllä viime yöhön asti kaikkea muuta kuin kehuttava. Vieläkin tuntuu päässä, mutta onneksi jaksaa jo taas porskuttaa!

Kivaa viikonloppua kaikille, joilla sellainen on!

Koko setti.

2011-11-17T17:50:00.000+02:00

Ensi kuussa ennen reissua minua odottaa koko setti! Niin siis kaunistautuminen matkaa varten - melkeinpä päästä varpaisiin! Olin jo aiemmin päättänyt, että haluan kerrankin panostaa ennen matkaa, niin että voin tuntea itseni erityisen kauniiksi. :) Kieltämättä on nimittäin meinannut puskea hieman stressiä siitä, että yhtäkkiä pitäisi heittää kaikki mukavan peittävät villa- ja muut paksut vaatteet olohuoneen nurkkaan ja olla vain bikineissä. Huhheijaa! Ei silti! En valita, parempi nimittäin niin!

Mitä se koko setti sitten meinaa? Ensin varasin itselleni perjantaille kampaajan, Citydealin lahjakortilla tietty. Sen lisäksi olin pantannut valmistujaisistani asti lahjakorttia kauneushoitolaan, juurikin tätä matkaa ajatellen. No,varasin sillä itselleni lauantaiksi vartalohoidon. Kyseessä on siis noin tunnin kestävä Toxic-hoito, jonka tarkoituksena olisi poistaa rintojen alta polviin asti kuona-aineita. Ajattelin kirjoitella sitten kokemuksia siitä jälkikäteen! ;) Mutta innolla odotan!

Näiden kahden lisäksi varasin vielä torstaille kynsiajan itselleni. Ajattelin siis ensimmäistä kertaa elämässäni laitattaa geelikynnet! Jännää! Onneksi on mies raahaamassa matkalaukkua.. ;)

Eli torstaina, perjantaina ja lauantaina ennen matkaa minulla on jokaisena päivänä joku ihana hoito! En niin jaksa odottaa! Ihanaa koko tämän karsean syksyn jälkeen ja ihanaa kun voi rentoutua jo ennen matkaa. Ja onpa poikaystävälläkin sitten toivottavasti nätti nainen kainalossa... ;)

Kuvat lainattu.

Kuukauden päästä.

2011-11-16T06:19:00.000+02:00

Ei vaan voi käsittää, ei sitten mitenkään päin! Että minulla on kuukauden päästä tähän aikaan loma! Että me ollaan kuukauden päästä tähän aikaan lentokentällä! Että kuukauden päästä tähän aikaan puristan sormet jännittyneinä passiani ja lentolippua. Sanon ehkä poikaystävälle, että nyt jännittää! Että pidä musta hyvää huolta. Että nyt meillä on kahden viikon loma yhdessä. Saadaan vaan olla. Samalla ehkä kertaan mielessäni, että kaikki tarpeellinen on mukana. Malaria-lääkkeet, aurinkorasva ja kamera! Niin ja ne bikinit. Ehkä olen pakannut muutamankin parin niitä. Ehkä lähetän vielä muutamalle läheiselle viestin, että pärjäilkää - me mennään nyt!
Ehkä otetaan pari kuvaa lentokentällä, onnellinen hymy kasvoilla. Haetaan vähän karkkia tax-freestä, pitää olla jotain hyvää mukana. Lopulta suljen puhelimeni ajatellen, että noin reilun kahdeksan tunnin päästä avaan sen jälleen. Silloin olemme perillä. Lämpimässä. Afrikassa. ♥

Kuva lainattu.

Raidallisissa lakanoissa.

2011-11-14T21:11:00.000+02:00

Raidallisissa lakanoissa nukutti viime yönä hyvin. Oli vähän kesäinen fiilis, kun on sinistä ja valkoista. Tulee ehkä mieleen Kreikka. Sinne haluaisin niin kovasti taas!

Ostin nuo raidalliset lakanat niin ikään H&:M:ltä, alesta kun sai ;) Meillä on tosiaan käytössä parivuode sekä tuplaleveä peitto ja harvoin tulee ostettua uusia pussilakanoita, sillä niistä saa normaalihintaisina pulittaa aikas paljon. Vaikka toisaalta, kyllähän kaksi erillistäkin settiä maksaa, mutta nämä ovat näitä mielikuvajuttuja :)

Olen usein bongaillut kauniita pussilakanasettejä HobbyHallin kuvastosta. Lisäksi tykkään siitä, että niihin on selkeästi merkattu erikseen mitä saa tuplaleveänä ja mitä ei. Tässä muutama lempparini:

Kollaasin kuvat lainattu.

Brunssi isälle.

2011-11-13T18:43:00.000+02:00

Nyt on isänpäivää juhlittu oikein pitkän kaavan mukaan! En tänään tehnyt edes mitään koulujuttuja. Ihan kivaa vaihtelua siis! Tässä tunnelmakuvia:

Aamulla heräsin ihan silmät ristissä ja ei kyllä olisi yhtään huvittanut alkaa tehdä mitään brunssia, mutta pikkuhiljaa heräiltyäni siinä sitten innostuin enemmän. Tein aamulla siis porkkanrieskaa Frantsilan kasviskeittokirjan reseptillä. Kieltämättä niistä tuli aika erikoisen näköisiä, ts. todellakin itse tehdyn näköisiä. Mutta onneksi maku oli sentään kohdillaan!

Eilen illalla teimme valmiiksi pakastimeen jäätymään mustikkavadelmajäädykettä. Ohje löytyy uusimmasta Kodin kuvalehdestä. Mustikoina käytimme mummultani saatuja upeita pensasmustikoita. Ja jäädykkeestä tuli tosi hyvää! Ihanan pehmeää ja maukasta! Muutkin kuulemma tykkäsivät :)

Lisäksi brunssilla tarjoiltiin mm. croissantteja aprikoosihillolla, luomuappelsiinimehua, rypäleitä, cantaloupe-melonia, mandariinijuustokakku-jukurttia ja tietysti hyvää kahvia! Kyllä siitä masu täyttyi!

Iltapäivällä kävimme sitten isovanhempieni luona juhlimassa vielä pappaani. Olipas kiva päivä, vaikka koko ajan ollaankin oltu menossa!

No vähän blingiä!

2011-11-12T18:56:00.000+02:00

Etenkin pikkujouluissa tykkään siitä, että on vähän blingiä! Jouluna voi sitten ehkä olla punaista ja vihreää, mutta pikkujouluina esimerkiksi mustaa on kiva maustaa vähän blingillä. Siksi olinkin innoissani kun bongasin alunperin Reetan blogista H&M:n mustat tabletit bling bling strasseilla. Ihan täydelliset meidän valkoiselle ruokapöydälle!

Olinkin jo tilaamassa meille noita tabletteja kunnes huomasin, että niitä myytiin myös kaitaliinana. Aivan täydellinen meidän joulujuhliin! Olemme siis ajatelleet tehdä ruokapöydästä ikään kuin buffet-pöydän. Tuo liina sopii siihen tarkoitukseen loistavasti! Tykkään!

Bling blingistä tuli mieleeni, että meillä on parin viikon päästä työpaikan ~~pik~~ anteeksi siis biccujoulut niin kuin kutsussa luki. Ollaan kaikki ihan täpinöissämme niistä, tosin ei tiedetä niistä vielä paljonkaan. Yllätyksiä siis luvassa! Biccujoulut kestävät kuitenkin noin kaksitoista tuntia että kovasti pitäisi jaksaa juhlia! ;)

Karvahuppu ja kaikki.

2011-11-11T19:02:00.000+02:00

Tämä takki oli oikea löytö! Olen jo pidemmän aikaa haaveillut muusta kuin mustasta takista. Minulla kun on usein mustien kenkien lisäksi mustat housut päällä ja yleensä olalla on vielä musta laukku, niin meinaa mennä välillä hieman tummaksi.

Ilahduinkin kun näin tämän karvahuppuisen, vaalean ja hieman kiiltäväpintaisen takin H&M:n nettikaupassa. Alkuperäinenkään hinta ei ollut paha, mutta onnekseni minulla oli vielä käyttämättä yksi -50% koodi, joten sain takin omakseni parillakympillä. Not bad!

Takki oli käytössä tänään ensimmäistä kertaa ja tykkäsin kovasti. Ihanan lämmin, sopivan kokoinen ja kaunis. Ei siis mikään teltta! Vyötäröllä kulkee kiva vyö, joka kiinnitetään metallisella soljella edestä. Tykkään!

Hyvin näkyy!

2011-11-09T20:53:00.000+02:00

Lähes aina kun ulkoilen koiran kanssa, on pimeää. Aamuisin ja iltaisin. Itse olen ollut vähän laiska pukemaan heijastimia (ja vihaan niitä roikkuvia versioita), tosin tähänkin on tullut muutos sen jälkeen kun sain auton käyttööni. Vasta sitten oikeasti ymmärsin kuinka huonosti ilman heijastinta kulkeva jalankulkija näkyy.

Poikaystävä olikin tilannut Vitolle ihan huippujutun näin syksyksi. Nimittäin kaulapannnan, jossa on valot! Valot saa siis päälle pannassa olevasta katkaisimesta. Kyllä muuten näkyy paremmin kuin hyvin! Tuo panta on varmasti tosi kätevä myös talvella metsälenkeillä kun valkoinen koira hukkuu muuten niin helposti.

Blogikuva eli pää rajataan pois :)

Onpa tuo panta herättänyt ihmetystäkin lenkkeilessämme. Meidät on nyt parin viikon sisään pysäytetty useasti, etenkin koiraihmiset. He ovat ihastelleet pantaa tai kysyneet että mistä tuommoisia saa :)

Uuden pannan lisäksi meillä on käytössä myös heijastinliivi, joka on myöskin kätevä ja on ainakin vielä kestänyt hyvin menossa mukana!

Ja tosiaan! Noita pantoja voi tilata mm. Vipstoresta, joka löytyy Virroiltakin :) Sen takia poikaystävä sieltä tilasikin ;)

Joulujuhliin.

2011-11-08T06:29:00.000+02:00

Järjestämme poikaystävän kanssa ensi kuun alussa kavereillemme joulujuhlat. Idea lähti tietysti matkastamme - me kun olemme joulun poissa Suomesta, niin haluamme nähdä kavereita sitten ennen joulua. Aina on siis syy juhlia! Kutsu lähetettiin Facebookissa ja sen alku kuului näin:

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, jouluna on perinteisesti lämmintä ja aurinko paistaa, joten tänä vuonna joulu on juhlittava hieman etukäteen kun vielä on lunta ja pakkasta. Eli kaikille kutsutuille tervetuloa viettämään joulua luoksemme yllä mainittuna ajankohtana. Kuitenkaan mistään perinteisestä joulujuhlasta ei ole kyse, vaikka otsikko niin viittaisikin, mutta toki porukalla lauletaan hilpeitä joululauluja. :P"

Mutta niin! Pikkuhiljaa olisi syytä alkaa miettiä myös tarjottavia, jotka eivät tule olemaan mitenkään jouluun liittyviä. Ainakaan suoranaisesti. Tarjottavien pitäisi olla suht helppoja valmistaa, moneen makuun sopivia ja ennen kaikkea jotenkin uusia! Tarjoilut ajattelimme järjestää hieman coctail-tyyliin, jokainen saa siis napsia pöydästä mitä haluaa.. :)

Teillä siellä ruudun toisella puolella on takuuvarmasti tuhat ja yksi hyvää ideaa mitä tarjota hieman erilaisemmissa pikkujouluissa naposteltavaksi tai ruuaksi. Saa siis jakaa ilomielin ideoita, olisin todella kiitollinen! :)

Kuvat lainattu.

Sunnuntain herkkuja.

2011-11-06T17:22:00.000+02:00

Sunnuntaisin meillä on yleensä tapana tehdä kotiruokaa - viime sunnuntaina se oli lasagnea ja tänään se oli lihapullia. Ihanaa kun saa alusta lähtien itsetehtyä ruokaa, sitä osaa kyllä arvostaa! Lisäksi on kätevää kun tekee hieman isomman annoksen sitä ruokaa, niin jää alkuviikollekin. Joka ilta ei jaksa kyllä kokkailla!

Tehtiin tänään siis lihapullia äitini reseptillä, makaroonia, tsatsiki-dippiä ja höyrytettyjä kasviksia. Ai että oli hyvää! Viikolla kun ei tule aina syötyä ihan näin hyvin.

Vielä pitäisi tehdä huomiseksi evääksi smoothie. Tein niitä viime keväänä lähes päivittäin, mutta jossain vaiheessa iski totaalinen kyllästyminen ja ne sitten jäivät. Nyt ajattelin kokeilla taas uudestaan! Saapa ainakin vitamiineja marjoista :) Pitäisi muutenkin alkaa tarkkailla syömisiä hieman tiukemmin, kun se matka lähestyy..ei kyllä ihan hirveästi houkuttaisi esiintyä nyt bikineissä :D

Tänään smoothien tulee noita kuvan kauniita marjoja, joita sain isoäidiltäni. Melkein sääli laittaa ne blenderiin! Lisäksi sinne tulee leseitä ja maustamatonta jukurttia ja tilkka hunajaa. Nam!

Netti ihanuuksia pullollaan!

2011-11-05T09:11:00.000+02:00

Minun piti opiskella eilinen ilta töiden jälkeen - 15 sivun essee odottelee kovasti kirjoittajaansa! Onneksi aihe on sellainen, että kunhan saan siitä oikeasta flowsta kiinni, niin sitten sitä tekstiä pitäisi tulla vaan...

Aloittaminen on aina tuskaa, sen tietää kaikki. Olin eilen vielä ihan överiväsynyt ja keskittyminenkin oli tainnut karata naapuriin. Niinpä eksyin nettikauppoihin! Hihiii! Tosin sitä ennen piti lähettää poikaystävälle viesti, että onhan kaikki laskut maksettu. Ihan noin varmuuden vuoksi vain. Toisin kuin äiti siellä luulee, niin ensin työ ja sitten huvi - en todellakaan shoppailisi jos kaikki laskut eivät olisi maksettu.

Löysin tieni sitten Booztin sivuille, joilla en ole aiemmin käynytkään. Kyseessä on siis ihan suomenkielinen sivusto (alkuperästä en ole varma) ja he myyvät eri tuotemerkkejä, esim. Vero Modaa ja Vilaa. Vähän niin kuin Nelly. Ja tämähän ei sitten ole maksettu mainos, valitettavasti kun en tee kenenkään kanssa yhteistyötä. Ihan vain ystäviäni varten tässä kirjoitellaan! :)

Yllä oleviin ihastuin. Ihania vaatteita pikkujouluihin, bileisiin, etelään, mihin vain! Ehkä saatoin tilatakin jotain..osaatteko arvata, että mitä?

Mutta nyt ihan piakkoin hyppään junaan ja ajelen sillä Tamperesteriin! Se on Moro!

Kuvat lainattu.

Huhheijakkaa!

2011-11-04T06:28:00.000+02:00

Kiirettä pitää etten sanoisi! Onneksi silloin kun hyppäsin tähän oravanpyörään en todellakaan tiennyt minkälaista tämä tulisi olemaan. Enpä olisi hypännyt jos olisin tiennyt. Olen tosiaan viimeiset viikot ollut joka päivä töissä vähintään kahdeksan tuntia ja päälle koulutyöt, kotityöt, työmatkat jne. Teen siis tällä hetkellä käytännössä kahta kokopäivätyötä. Jotenkin ihan käsittämätöntä miten aika on riittänyt näinkin hyvin. No, sitä onkin otettu sieltä mistä pystyy - kaupassakäynnit ja ruoanlaitot olen pääaiassa delegoinut poikaystävälle.

Eniten ärsyttää se kun väsymys painaa. Kun menen töihin on pimeää ja kun pääsen töistä, on vielä pimeämpää. Silmät meinaavat lupsua ratissa. Iltaisin saatan vain jäädä tuijottamaan seinää kun on niin väsynyt ettei jaksa edes ajatella. Kun saisi nukkua yhden päivän vaikka putkeen niin elämä helpottaisi kummasti.

Mutta hei! Ei lannistuta! Tämä syksy alkaa olla koulun puolesta voiton puolella. Ei siis todellakaan ohi, mutta voiton puolella. Se on jo jotain! Enää oikeastaan kuukausi tätä hulluutta. Jotain kivaakin on tiedossa! Loppukuusta on firman pikkujoulut, joihin osallistun totta kai. Sitten ensi kuun alussa on poikaystävän ja mun järjestämät joulujuhlat kavereille sekä kampaaja. Eiköhän sinnekin saada boogattua vaikka vielä mitä, mutta tuo on jo hyvä alku!

Kuva lainattu.

Isälle.

2011-11-03T07:35:00.000+02:00

Ensi viikolla juhlitaankin jo taas isejä! Vaikka omani tuskin odottaa minkäänlaista lahjusta, niin onhan se silti mukava muistaa häntä :) Suunnitteilla on parikin juttua, mutta toisesta isäni jo tietääkin. Kutsuin hänet nimittäin isänpäivän aamuna meille brunssille! Ihanaa suunnitella, järjestää ja rauhassa kokkailla sunnuntaiaamuna!

Ainoa haastava juttu tässä on se, että isäni sattuu olemaan kasvissyöjä. Aamupalapöydässä ei siis tulla näkemään pekonia. Poikaystävä ehdottikin vitsillä, että paneroi vaikka pinaatinlehtiä :D Jotain hyvää kasvipainotteista ruokaa pitäisi siis keksiä! Onneksi olen saanut joskus lahjaksi keittokirjoja - Frantsilan yrttitilan kasviskeittokirjan sekä Ruokaa ja rakkautta - keittokirjan, jossa on myös joitakin kasvisruokareseptejä. Toisaalta on jännää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle!

Ajattelin sitten isänpäivän jälkeen bloggailla teillekin kuvia ja ohjeita lopputuloksesta :)

Lokakuun lempparit.

2011-11-02T20:09:00.000+02:00

Aina sitä jaksaa päivitellä kuinka kuukaudet menevät tosi nopsaan, mutta lokakuu taisi olla kyllä ennätys, ainakin omalla kohdallani! Tietysti ei mikään ihme, kun on mielekästä tekemistä! Lisäksi tein oikeastaan kahta kokopäivätyötä, joten päivät vaan lipuivat eteenpäin.

Lokakuun lempparini:

No se uusi työ! Totta kai! Kyllä sen perään itkettiin ja kiroiltiin, mutta kyllä kannatti! Hetkeäkään en ole katunut.
Alkukuusta ehdin vielä treenailemaankin ja hankin muun muassa Suunnon sykevyön.
Juhlimme myös rakkaan Viton synttäreitä.
Kävin tekemässä tentin, johon luin kuukauden töiden ohella. Ja pääsin siitä hyvällä arvosanalla myös läpi!
Kirjoittelin tulevasta Gambian matkastamme!
Lisäksi kävin kivoissa tupareissa ja osallistuin tyttöjen iltaan :)
Pidin myös ensimmäisen vapaapäivän sitten elokuun lopun jälkeen. Oli jo aikakin!

Marraskuu onkin jo sitten kohdallani boogattu lähes täyteen, tiedossa on niin töitä, opiskelua kuin myös ainakin yhdet pikkujoulut!

Kaverin puolesta.

2011-10-31T18:53:00.000+02:00

Kaverini menee tosiaan naimisiin vuonna 2013. Oon tässä enemmän tai vähemmän salaa intoillut jo asiasta, vaikka mitään järjestelyjä ei ole vielä tehtykään. Mutta sen tiedän ainakin, että ne häät menevät sitten ihan pitkän kaavan mukaan.. ;)

Lisäksi hääjuttuja tulee seurailtua myös Marikan blogista. Hänen ajatuksensa ovat pitkälle samanlaisia kuin omani. Ainahan sitä tulee siis välillä mietittyä kaikenlaista, kai se on ihan normaalia jo "tässä iässä"? Sen tiedän ainakin, että lapsuuden haaveeni suurista prinsessahäistä ovat kyllä kadonneet teille tietämättömille ja hyvä niin.

Tää kutsukortti oli ihana!

Ihanaa kyllä jos kaverit alkavat nyt mennä pikkuhiljaa naimisiin :) Saa fiilistellä muiden häitä ja osallistua ihaniin juhliin. Nähdä mitä kannattaa tehdä tai mitä ei ainakaan. Etenkin kesällä pidettävät juhlat olisivat mun mieleen. Eihän sitä tiedä jos sitä pääsisi vaikka Espanjaan häihin.. ;)

Marikan blogista löysin niin ikään linkin tuonne Ruffledin sivuille (kuvat lainattu sieltä), josta löytyy kauniita hääaiheisia kuvia. Kivaa fiilistellä jotain kaunista näin synkän maanantain jälkeen!

Mukavaa viikkoa kaikille! :)

Tyttöjen illassa!

2011-10-30T13:12:00.000+02:00

Eilen oli aivan ihana tyttöjen ilta vanhimpien ystävien kesken. Harvoin tulee nykyään nähtyä, kun kaikilla on aivan erilaiset aikataulut, mutta silloin kun nähdään niin on kyllä kivaa! Olin varannut meille sitten pöydän Amarillosta kolmeksi tunniksi ja siellä vierähtikin aika nopeasti. Itse söin ihanaa valkosipulikanaa punaviini-tomaattikastikkeella, seuraksi vähän viiniä ja puolukkadrinkki. Meidän oli tarkoitus käydä tosiaan vaan syömässä, mutta oltiin jotenkin kaikki sen verran juhlafiiliksissä, että päätettiin lähteä extempore baariin! Mietittiin siinä kaverin kanssa, että ollaan oltu Helsingin yöelämässä viimeksi puolitoista vuotta sitten, että ehkä se oli ihan hyvä aika käydä sielläkin taas! ;)

Tosin...meinasi kyllä kieltämättä iskeä pieni kriisi, kun suurin osa paikalla olleista oli selkeästi alle 20 vuotta. Enkä tiennyt, ettei baariin tarvitse laittaa enää vaatteita päälle :D Miksi oikeasti edes vaivautua laittamaan joku rätti muka päälle, jos sieltä näkyy kumminkin kaikki? Ehkä mä olen jo liian vanha vaan. Oli meinaan vähän ylipukeutunut olo mustissa farkuissa ja topissa...

Baariin vaihtu sitten kaverilta lainattu paita...

Baarissa tuli nähtyä taas pari julkkistakin: Martina Aitolehti, Johanna Tukiainen ja Aamupoikien Renne. Sekä Miss Helsinki-tyttöjä. Oltiin siellä vippi-puolella ja siellä näki kyllä kaikenlaista ;) Nyt on sekin koettu.

Paikka hukassa.

2011-10-28T21:35:00.000+03:00

Meidän muksulla on ollut tällä viikolla vähän paikka hukassa. Poikaystävä oli eräänä iltana vaihtanut ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen olohuoneen huonekalujen järjestystä. Samalla vaihtui myös sitten koiruuden paikka. Se pääsi nyt patterin ja sohvan väliin lämpimään, se on kunnon pesä se. Se pesä on vaan ollut hukassa ajoittain. Hassu koiruus. Tapojensa orja, vähän niin kuin minäkin.

Saatiin poikaystävän siskolta Vitosta lisäää pentukuvia. Se on ollut joskus pienempi kuin kääpiöpinseri, jotenkin kovin vaikea kuvitella. Oon melkein itkenyt kun oon katsellut noita kuvia, on se ollut liikuttavan pieni.

Mullakin on ollut vähän viime aikoina paikka hukassa. Tai ehkä vähän kaikki. Ihan kuin edessä olisi jotain suurta, en osaa aavistaa että hyvää vai pahaa. Nyt on vähän kuin tyyntä myrskyn edellä. Hassu fiilis, mutta kai tää on vaan sitä ramppikuumetta lomaa ajatellen. Mä haluisin jo niin lähteä sinne! Sanoa heipat Helsingille, Kehä ykkösen ruuhkille, irvistää koululle ja vilkuttaa Vitolle. Lähettää äitille kentältä vielä viimeinen viesti että älä äiti pelkää, kyllä me pidetään toisistamme huolta ♥

Shoppailua ilmassa!

2011-10-27T20:47:00.000+03:00

Ainakin tavallaan! Reissumme nimittäin lähestyy kovaa vauhtia ja parin viikon päästä maksettavan loppulaskun lisäksi siitä muistuttaa Airshoppen, joka avautui meille tällä viikolla. Ihanaa! Loma on siis oikeasti lähellä! Ihanaa fiilistellä lomaa ja katella kaikkia kivoja juttuja. Aina ei ole edes pakko tilata, joskus on vaan kiva fiilistellä!

Kyllähän sieltä löytyi vaikka mitä kivaa. Kosmetiikka ja alkoholi kiinnostivat tällä kertaa eniten, hehe. ;) Tuliaisviinit on ainakin tosi kätevä tilata tuota kautta. Ehkä sinne Afrikkaan pitää ottaa vähän myös suomalaista karkkia mukaan - eihän nyt joulua voi olla ilman suklaata!

Listalla olisi ihania huulikiiltoja, OPI:n kynsilakkoja hyvällä alennuksella, pinkkiä vodkapohjaista juotavaa tyttöjen iltaan ja vaikka mitä muuta. Ainoa pitkä miinus tuolle Airshoppenille on se, että maksutapoina ovat ainoastaan luottokortti ja käteinen. Jos tuotteet voi kerran tilata etukäteen, niin miksei niitä voi maksaa nettipankissa? Höh.

Lisäksi tuolta voisi varata koneeseen haluamansa paikat. Oltiin jo vähän mietitty paikkojen tilaamista, mutta kun nähtiin hinta, niin jäätiin vielä pohtimaan. 39€ henkilö per suunta. Ei olla ottamassa ainakaan molempiin suuntiin! Toisaalta reilun kahdeksan tunnin lennolla sillä tilavamalla jalkatilalla voi olla oikeasti merkitystä. Onko teistä kukaan ottanut noita maksullisia paikkoja?

Tossa olisi muuten hyvä joululahjavinkki sinne kavereille ruudun toiselle puolen ;) ilahduttaisi kovasti!

Kuvat lainattu.

Laukku.

2011-10-25T21:25:00.000+03:00

Joskus, oikeastaan usein, netistä voi tehdä erittäin hyviä löytöjä! :) Joskus aiemmin kesällä harmittelin, kun en ollut nopea sormistani ja onnistunut klikkaamaan Nellyn nettisivuilta itselleni ihanaa Mischa Bartonin laukkua. No, hetki sitten kyseinen laukku oli myynnissä Cavan blogissa ja oikeastaan noin puoleen hintaan alkuperäisestä! Kävi siis minulle paremmin kuin hyvin ja viime viikolla sainkin laukun sitten kotiin.

Tosi kiva musta laukku kultaisilla yksityiskohdilla ja liilalla sisävuorella. Vielä noin viisi vuotta sitten en voinut sietää liilaa värinä sitten mitenkään, mutta tuossa laukussa se näyttää hyvältä :) Laukusta tulikin heti työlaukkini - sinne mahtuu hyvin mm. vesipullo, kalenteri, penaali, lompakko, selviytymispussukka jne. Tiedän, että kannan muutenkin ihan liikaa tavaraa mukanani.

Enpä kyllä rehellisesti sanoen muista milloin olisin viimeksi ostanut uuden laukun - ja tämäkin oli hei käytetty ;)

PS. Eipä ole mieliala muuten kovin korkealla. Minulla on pari viikkoa tuntunut siltä, että kohta iskee flunssa. No eilen se sitten iski. Kiva 13h työ- ja koulupäivän jälkeen ajaa kotiin, kun tuskin pystyy kaasua painamaan kun särkee niin. En tiedä onko minulla kuumetta, sillä meillä ei ole luotettavaa kuumemittaria. Jyrän alle ollaan kuitenkin jääty ja burana oli tänäänkin töissä kiva assari.

Tupareissa.

2011-10-23T09:38:00.000+03:00

Eilen käytiin hyvän kouluystäväni tupareissa. No, olisihan hän kyllä ystävä ilman sitä kouluakin, mutta kyllä siinä kummasti on oppinut tuntemaan toista kun on pari vuotta sitten opiskellut arkisin ja joskus viikonloppuisinkin yhdessä. Kivaa oli myös se, että paikalle tuli muitakin "vanhoja" yliopistokavereita, joita ei pahemmin enää muuten yliopistolla näe. Tosin jossain vaiheessa meinasi iskeä pieni ahdistus, kun pieneen kaksioon ängettiin yli 40 ihmistä :D Paikalla oli muuten yksi julkkiskin! Jotenkin hassua, että häntä katselee viitenä iltana viikossa telkkarista ja sitten yhtäkkiä hän oli silmieni edessä esittäytymässä!

Jännää tässä oli lisäksi se, että yleensä kun ihmiset järjestävät tupareita, niin heillä on asunto missä muut eivät ole vielä pahemmin käyneet. Tämä minun koulukaverini onkin asunut kyseisessä asunnossa jo pari vuotta aiemminkin ja muutti nyt sinne sitten takaisin. Tiesin jo siis etukäteen, että siellä oli ihana asunto odottamassa, joka on sisustettu niin kodikkaaksi :)

Pitkästä aikaa minulla meinasi olla pientä vaatekriisiä. Olin jo muka valinnut hyvät vaatteet, mutta kun puin ne ylleni, niin poikaystävä repesi, että nyt ei olla menossa mummon 80-vuotispäiville. Okei, myönnetään, ei ollut hyvä asu. Loppujen lopuksi päälleni päätyi sitten alla oleva asu, jollaista en ole tainnut koskaan pitää ja olikin hyvä, että juuri ja juuri tunnistin itseni peilistä. Ei sillä, tykkäsin asusta kovasti - onneksi poikaystävä kerrankin vähän yllytti :)

Kengät kuvausrekvisiittaa.

Kahdeksan sekalaista.

2011-10-22T15:33:00.000+03:00

Sain Cherryltä ihanan tunnustuksen, kiitos siitä! :) Tunnustuksen lisäksi minun pitää kertoa itsestäni kahdeksan satunnaista asiaa teille. Meinasi olla haastavaa, koska olen aiemmin jo kertonut sata faktaa itsestäni.. ;)

1. Minulla on paha tapa panikoitua kun hiukseni menevät takkuun. Ja silloin kun ne menevät takkuun, niin ne ovat sitten kunnolla takussa. Saksiinkin on turvauduttu.

2. Minua ällöttää popcornin tuoksu, siis haju. Enkä tykkää kyllä syödäkään niitä, kun ne natisevat hampaiden välissä. Tekee pahaa.

3. Jos satun joskus saamaan lapsia, minulla on sekä tytölle että pojalle nimi valmiina. Ihan sama vaikka hän ei edes näyttäisi siltä. Toivottavasti kukaan kaveri ei ehdi käyttämään niitä nimiä ensin!

4. Olen alkanut inhoamaan muita autoilijoita. Vietän autossa siis päivittäin noin pari tuntia työmatkoilla ja minua ärsyttää kun ihmiset eivät osaa ajaa! Olen perinyt tämän näemmä isältäni. Kyllä, osaan itse ajaa täydellisesti.

5. Mietin tässä, että kuka kumma kirjoittelee viestejä puhelimellani. Käytän nimittäin sitä ennakoivaa tekstinsyöttöä ja se on ehdotellut niin härskejä sanoja viime aikoina, en itse ole niitä ainakaan käyttänyt!

6. Minun pitäisi varata aika hammaslääkäriin, mutta kappas kun sitä tulee aina siirrettyä. Pelko ei ole kiva kaveri.

7. En tykkää kun kampaajalla kampaaja harjaa tukkaani ja sitten se harja aina töksähtää hörökorviini. Jotenkin kauhean noloa.

8. Minusta on ihanaa kuunnella kun koirani syö :) Se rouskutus vaan kuulostaa niin rauhalliselta ja onnelliselta. Raukka on meidän ruokinnasta täysin riippuvainen.

Ale-lemppareita!

2011-10-20T20:16:00.000+03:00

Satuin bongaamaan Stockan nettisivuilta kivoja ale-juttuja! Onkohan tuo season sale vaan netissä vai myös tavarataloissa? Myönnetään kuitenkin, että pari kivaa juttua jäi kyllä kummittelemaan mieleen. Harvoin tulee alesta ostettua, tai oikeastaan löydettyä mitään...

Listalta löytyy siis mm. Vilaa, Globalia, Cristelle & Co:ta . Ja ehkä jotkin noista voivat näyttää hieman kesäisiltä kun ottaa huomioon tuon ulkona valllitsevan kelin. Mutta niitä kesiä kuitenkin tulee vielä varmasti ja kesävaatteet kannattaisikin ostaa alesta. Ja lisäksi siellä matkalla toivottavasti tarkenee kulkea ihan capreissa... ;) Etenkin nuo alarivin caprit olis mun mielestä just niin sopivat Afrikkaan!

Löysittekö te suosikkeja Stockan alesta tai tuosta mun listalta?

Kuvat lainattu.

Tänä jouluna ei stressata!

2011-10-18T17:42:00.002+03:00

Ei totta tosiaan! Tässä siis se lupaamani positiivinen postaus reissuumme liittyen!

Eli tänä jouluna nautitaan valkeasta hiekasta, paahtavasta auringosta, upeasta valtamerestä, eksoottisista ruuista, ihanista eläimistä - ja varmasti paljosta muusta mitä en totta tosiaan osaa edes vielä kuvitella. Edessä on siis kokonainen seikkailu!

Joulukuun puolessavälissä lähdemme siis kahdeksi viikoksi Gambiaan, tarkemmin ottaen Kotu/Bakau/Kololi-alueelle. Reissusta palaamme sitten uudenvuodenaaton vastaisena yönä, ehkä noin kello neljän aikaan. Itse olenkin ilmoittanut laittavani puhelimen kiinni seuraavana päivänä ja nukkumalla vuoden viimeisen päivän. Vaikka siis reissussa onkin toki tarkoitus rentoutua, ei se aina tarkoita vain nukkumista :)

Muuten matkasta. Matkustamme Gambiaan siis Tjäreborgin pakettimatkalla, sillä meillä on oikeastaan vain positiivisia kokemuksia Tjäreborgista matkanjärjestänä. Kaikki on aina pelittänyt hyvin. Tosin pakettimatka tarkoittaa kohdallamme sitä, että saamme yhtenä pakettina lennot ja majoituksen. Oppaan palveluita ja järjestettyjä retkiä tuskin käytämme, sillä omasta mielestäni ne ovat jäätävän hintaisia. Halvempaa järjestää retki itse eikä tarvitse ainakaan kulkea parijonossa ;)

Gambiassa majoitumme Sunset Beach-hotelliin, jolla on ainakin lupaava nimi! Hotelli on bungalow-tyyppinen ja tosiaan aivan merenrannalla, mikä on ainakin itselleni tärkeää. Lisäksi hotellista löytyy uima-allas. Jouluaattona hotelli tarjoilee meille paikallisen jouluaterian - tänä jouluna siis tuskin syödään kinkkua ja porkkanalaatikkoa! ;) Jännää!

Helpottavaa tuossa reissussa tulee olemaan ehdottomasti se, että gambialaiset puhuvat äidinkielenään englantia. Helpottaa kummasti kommunikointia! Lisäksi aloimme valmistautua matkaan jo toukokuussa, sillä rokotusten ottaminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Itselläni puuttuu tällä hetkellä enää viimeinen erä hepatiittia.

Aiemmin tosiaan jo kirjoittelinkin kohtaamistani muiden ihmisten ennakkoluuloista. Itse lähden reissuun erittäin avoimin mielin, uskon että se on paras tapa kohdata ihan vieras manner ja tapa elää. Jos jotain sattuu, niin sitten sattuu. Se sama voi sattua myös Suomessa. Jos joku minua pelottaa niin se, että sairastun johonkin ikävään vatsatautiin. Vatsatauti kun vie minut yleensä lähes sairaalakuntoon. Nyt yritänkin kaikin keinoin kohentaa vastustuskykyäni sekä matkaan lähtee lähes kaikki mahdolliset vatsatautilääkkeet ;)

En voi kyllä edes sanoin kuvailla kuinka paljon odotan tätä reissua. En ole pitänyt tänä vuonna juuri lainkaan lomaa, joten ihan jo sen puolesta reissu tulee tarpeeseen. Toisekseen, kiireistä johtuen emme ole poikaystävän kanssa ehtineet viettää kunnolla aikaa kahdestaan, joten sitä yhteistä laatuaikaa odotan tietysti myös! ;) Olemme reissanneet muutenkin vain pari kertaa yhdessä ulkomailla, joten nyt kaverit saavat jäädä Suomeen ja me suuntaamme Afrikkaan kahdestaan.

Kuvat lainattu.

Spinningin jälkeen...

2011-10-17T07:01:00.000+03:00

Totta kai sitä uutta sykevyötä oli päästävä kokeilemaan spinningiin ja mitä sitä nyt turhaa menemään kevyelle tunnille, vaan me suuntasimmekin äitini kanssa eilen aamulla tunnin intervalli-treeniin. Huh, sunnuntaina! Se rasvanpoltto-tunti alkaa olla aika sopiva minulle - tulee hiki, kaloreita palaa ja tunnin jälkeen on treenattu olo. Tuo intervalli onkin sitten vähän eri maata. Sen jälkeen on hetken adrenaliinin takia ihan maailman huipulla, mutta sitten iskee jäätävä väsymys. En siis yhtään epäile, etteikö se kehittäisi vauhtikestävyyttä.. ;)

Ja minähän en tosiaan tee mitään vain puolilla tehoilla. Kaikki tai ei mitään, kiitos! Niin oli eilenkin. Tässäpä tulokset:

Vähän näyttää erilaiselta kuin edellinen tiivistelmä. Kaloreita ei nytkään palanut montaa, mutta eihän se ole tuossa tarkoituskaan. Syke sen sijaan oli huipussa komeat 189, kun mun maksimi on 190. Aika paljon kyllä vaati, että tuohon pääsi enkä tuskin pääsisi siihen iltatunnilla. Sain tuon lukeman siis kiihdytyksissä eli kovaa mentiin! Keskiarvo maksimisykkeestä on ollut 81% eli selvästi vauhtikestävyyttä. Jos haluaisi polttaa rasvaa, niin silloin tuon luvun pitäisi olla jotain 70-77:n välillä.

Täytyy myöntää, että eilen kyllä meni tekniikat ja ajoasennot vähän metsään, kun piti seurailla sitä omaa nimeä ja sykkeitä sieltä screeniltä. Jännää! :)

Pikkuäiti.

2011-10-16T09:37:00.000+03:00

Meillä on vauvakuumetta ilmassa - taas! En minä, ei poikaystävä, vaan Vito-ressu. Nimenomaan ressu, sillä aina kun sillä on valeraskaus, niin se on ihan maansa myynyt. Ei oikein ruoka maistu eikä se tule ainakaan ulko-ovelle vastaan. Lähinnä vaan makaa.

Vähän helpottaa kun lelut ja etenkin se "vauva" piilotetaan. Vähän kuuluu itkua silti välillä. Mutta oottakaas, jos se näkee sen vauvan. Sitten pyöritään vauva suussa pitkin asuntoa, pestään vauvaa ja rakennetaan kotia. Ei ole helppoa koiralle ei. Ja sitten kun kaikki tämä on ohi, niin vauva muuttuu jälleen leluksi. Vauva kun sattuu olemaan se paras lelu eli vinkuva pallo.

Etenkin poikaystävä on ollut (salaa) huolissaan Vitosta. Eilen hän nappasikin koiruuden syliinsä ja minä olin tietysti heti kärppänä kameran kanssa. Voi olla, että jompikumpi kuvista päätyy työkoneelle taustaksi. Sen verran ihania nuo ovat. <3

Uusi treenikamu.

2011-10-15T15:36:00.000+03:00

Olen jo pidemmän aikaa haikaillut sykevyön tai -mittarin perään. Olen tainnut kirjoitella haikailuistani teillekin. Jotenkin tuntuu, että jonkinlaisen mittarin avulla saisi potkua treeniin ja toisaalta pystyisi myös kätevästi treenaamaan oikeilla sykealueilla.

Kuntosalilla jossa käyn, onkin käytössä Suunnon-järjestelmä, joka toimii esim. spinningissä niin, että kun sinulla on sykevyö, niin tunnin aikana syke ja prosentit maksimista heijastuvat videotykin kautta seinälle. Sykkeet on koodattu nimimerkkien avulla, joten ei tarvii pelätä että joku tunnistaisi :) Itse olen jo pidemmän aikaa haaveillut, että pääsisin itsekin seurailemaan sykkeitäni spinningin aikana. Tällöin hyötyisi enemmän esim. rasvanpoltto-tunnista, sillä siinähän syke ei saa nousta liian korkealle, muuten ei rasva pala.

Eilen sitten kävin vihdoin hommaamassa itselleni tällaisen Suunnon Dual-vyön, joka on tosi näppärä ja helppo käyttää. Pakkohan sitä oli siis jo heti eilen käydä testaamassa!! :) Ei tuntunut myöskään pahalta päällä.

Jokaisen treenin jälkeen saan automaattisesti tiivistelmän treenistäni sähköpostiin - kuinka kätevää! Ainakin omasta mielestäni tuossa tiivistelmässä asiat on esitetty tosi selkeästi. Tällaiselta näytti eilinen, tosi kevyt treenini:

PS. Käy säkin äiti hommaamassa tällainen, nää oli vielä jäsentarjouksessa!

Töissä.

2011-10-12T18:30:00.004+03:00

Nyt olen ollut kolme päivää uudessa työssä ja olen kyllä niin innoissani tuosta! Meillä - siis minulla ja toisella myöskin tällä viikolla aloittaneella, on koko viikko perehdytystä eli aika rankkaahan tämä on kun pitää kahdeksan tuntia päivässä opetella täysin uusia asioita. Kummasti sitä kuitenkin jaksaa kun on mielenkiintoisia juttuja ja mukavia ihmisiä :) Hassua muuten olla jälleen nuorin työpaikalla!

Tämän päivän asu, tosin toimistolla en pitänyt tuota villatakkia.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä työpaikka on kyllä aika huikea loikkaus ylöspäin verrattuna aiempiin töihini. Meillä on ihan oikeasti perehdytysohjelma eikä perehdyttäminen ole vain sellaista, että tässä on tämä ja tämä, koita hei pärjäillä. Tällaistakin on nähty! Sellaisesta ei jää ainakaan itselleni hyvä ja turvallinen olo. Tietysti tämä perehdytyskin olisi hieman helpompaa, jos olisi käyttänyt enemmän mm. Exeliä :) Outlookinkin avasin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni. Miksei koulussa opeteta mitään hyödyllistä?!

Niin se koulu. Yritän tässä nyt samalla saada myös opintoja eteenpäin eli kun menen yhdeksään töihin aamulla, niin herään viideltä, että ehdin opiskella. Tulee siinä päivälle mittaa. Lisäksi viikonloput pitäisi myös opiskella, mutta eiköhän tästä selvitä. Pakko selvitä!

PS. Kerroinko jo, että mulla on oma työhuonekin!! :P

PP.S Kyllä osaa olla pieni maailma! Mun työkaveri (se joka aloitti samaan aikaan) tuntee poikaystävän ja mun kaks kaveria sekä tän työkaverin poikaystävä on ollut mun rinnakkaisluokalla :D Ja ollaan siis kaikki eri puolita Suomea lähtöisin. Ei voi kuin ihmetellä...

Hämmästyttää, kummastuttaa...

2011-10-11T07:09:00.000+03:00

Lupasin tosiaan kysymyspostauksessa kirjoitella meidän matkasta ja jaan nämä juttuni nyt pariin erilliseen postaukseen, ettei tästä tule maratoonia. Ajattelin kertoa ensin "huonommista" jutuista ja sitten siirtyä mukavampiin juttuihin.

Pyrin yleensä pitämään blogini suht pinnallisena ja myönteisenä, lukuunottamatta ehkä pari vuodatusta kouluun liittyen. Nyt on vaan sellainen tilanne, etten voi olla enää hiljaa.

Jos joku kertoisi minulle lähtevänsä Afrikkaan, niin olisin ihan että vau - mikä upea kokemus se varmasti onkaan, reissu on varmasti kokemuksia täynnä ja elämään saa uutta perspektiiviä. Tietysti meitä on moneen junaan, se on hyvä muistaa - ei kaikki voi innostua samoista asioista...mutta joku raja...

Olen saanut kuulla niin monenlaista kommenttia lähdöstämme Afrikkaan, siis niitä "kielteisiä". Kaksinaamaisuus ärsyttää eniten. Kauan tuntemani ihminen saattaa muutoin julistaa kuinka hän ei ainakaan ole rasisti ja kuinka monikansallisuus on ihan huippua ja muuta hauskaa. Kunnes sitten kerron lähteväni Afrikkaan. Saan reaktioksi: "Niin siis, tajuathan sä että ne on siellä tummaihoisia?". Niin siis mitä? Ja minä kun luulin olevani ajoittain ahdasmielinen.

Lisäksi olen saanut kuulla mukavia viittauksia siihen, kuinka siellä ei arvosteta naisia lainkaan, saan pelätä henkeni puolesta, naiset vain seksilomailevat Gambiassa eikä maa ole turvallinen ja plaaplaa. Niin mitäköhän miehet sitten tekevät Thaimaassa?

Paras kommentti, minkä tulen muistamaan ikuisesti ja jonka oikeasti toivon olleen vitsi, oli: "Miksi te lähdette sinne sodan keskelle?" Just joo. :D Se, että jossain Libyassa on ehkä ajoittain hieman rauhatonta, ei tarkoita että koko Afrikka olisi rauhatonta aluetta. Gambia on ensinnäkin yksi länsimaalaisimmista Afrikan valtioista. Toiseksi, matkamme on pakettimatka eli jos jotain levottomuuksia ilmaantuisi tässä parin kuukauden sisällä, niin meitä tuskin lähetettäisiin sinne.

Lopuksi kultaakin arvokkaampi vinkki: Kannattaa ottaa asioista selvää ennen kuin laukoo kommenttejaan! :) Silloin voi säästyä itsensä nolaamiselta.

Joulukoristeena hiekkaa ja muita vastauksia teidän kysymyksiinne.

2011-10-10T08:06:00.000+03:00

Ihan hirveää suosiota ei kysymyspostaus saanut, ehkä teillä ei ollut kysyttävää minulta tai sitten postaus ei sovi blogini kohderyhmälle. Pari kysymystä sain kuitenkin ja koen reiluksi silloin niihin myös vastata, joten tässä teille vastauksia:

1. Mikä on lempiasusi?
*Aika vaikea kysymys! Kai mun pitää olla tylsä ja sanoa ihan vaan, että farkut ja joku kiva neule. Toisaalta joskus on kiva laittautua hiennommaksi, jolloin joku mekko on ihan jees! Töissä alan nyt pitää varmaan bleiseriä suht paljon, tykkään siitäkin!

2. Minne olette suuntaamassa matkalle?
* Lähdemme joulukuussa Gambiaan, tarkemmin ottaen Kotu/Bakau-alueelle. Matkanjärjestänä on Tjäreborg. Ajattelin kirjoitella ihan lähiaikoina matkastamme lisää erikseen :)

3. Mitkä ovat lempilomakohteesi ja miksi?
* Tykkään Kreikasta kyllä ihan mielettömästi heidän talouskriiseistään ja muista huolimatta. Olen käynyt Kreikassa yli kymmenen kertaa. Kreikassa on mukavia ihmisiä, ihan mieletöntä ruokaa eikä siinä ilmastossakaan ole mitään valittamista. Kävin tämän vuoden tammikuussa myös Lontoossa, johon tykästyin kanssa.

4. Millaisia haaveita ja toiveita sinulle on elämästä?
* Aika paha kysymys! Ainakin se olisi mukavaa, jos stressi helpottaisi ja saisin elää tasapainoisempaa elämää. Toisaalta haluaisin myös pitää ihanat kaverini lähempänä - nytkin on ihan järjetön ikävä ystävää, jonka olen nähnyt viimeksi kesäkuussa!

5. Mikä on parasta bloggailussa / mikä pitää sinua bloggailun parissa :)
* Se, että saa kirjoitella omista tärkeistä ja kivoista jutuista ja sitä kautta löytää sielunsisaria. Tykkään ihan hirmuisesti teidän kommenteistanne, ne piristävät aina! Ärsyttävintä on ehkä se, kun hehkuttaa jollekin tutulle oikeassa elämässä jotain, niin vastaukseksi saa aika usein "Joo, mä luin jo blogista!".

6. Paras koiravinkkisi ;)
* Aika laaja käsite, mutta ekana tuli mieleen yksi aika itsestäänkin selvä asia, mikä tuntuu kuitenkin unohtuvan ihmisiltä. Nimittäin pennun kouluttaminen. Silloin kun opetimme Viton kävelemään hihnassa, niin saatoin käyttää 100 metrin kävelymatkaan vartin. Aina kun koira veti, niin käännyimme ympäri ja aloitimme alusta. Kyllä välillä sai kiristellä hampaita kun tätä tehtiin säästä riippumatta, mutta kyllä se kannatti. Ei vedä koira enää.

7. Mikä on parasta ruokaa maailmassa?
* Kyllä se taitaa olla kunnon pihvi suht miedolla pippurikastikkeella tai sitten maustevoilla. Lisukkeeksi vähän ranskalaisia ja tuoretta salaattia. Toimii aina!

8. Entäpä minne paikkoihin haluat ehdottomasti matkustaa elämän aikana?
* Ei mulla taida olla sellaisia paikkoja, joihin olisi päästävä ehdottomasti, mutta haluaisin käydä Jenkeissä, Brasiliassa, Mauritiuksella, Italiassa ja Kroatissa. Ihan näin muutamia mainitakseni :)

9. Joku ultimate toive / haavekin... :)
* No jos materiasta puhutaan niin Audin farkkumallinen auto valkoisena olisi aika kova juttu. Lisäksi olen aina haaveillut omasta hevosesta. Toisaalta tuolta koulusta pääseminen taitaa olla kyllä tällä hetkellä se suurin haave :)

Kuvat lainattu.