tiistai 13. lokakuuta 2015

Kun joku muu elää mun elämää.

Niin on taas neljä kuukautta vierehtänyt ja kesä vaihtunut syksyyn. Tänään muistin jotain unohdettua. Mullahan on blogi! Blogi, joka on ollut niin monen vuoden ajan tietynlainen henkireikä. Blogi, joka on kulkenut elämässä mukana aikuistumisen kynnyksellä. Tänä vuonna tämä blogi on tuntunut kuitenkin lähinnä velvollisuudelta. Ja koska niitä velvollisuuksia riittää arkielämässä ihan muutenkin, niin tämä on vain jäänyt. Joinakin sunnuntaina olen saattanut muistaa, että voisihan tätä blogiakin kirjoitella, mutta sitten se on jäänyt. Ja niin - onhan taustalla myös työt. Mitä sitä kieltämään. Olen tehnyt tänä vuonna järkyttävän määrän töitä. Alkuvuodesta kesäkuuhun tein viikoittain ylitöitä ja ensimmäinen totaalisen vapaa viikonloppu taisi koittaa tänä vuonna toukokuussa. Heinä- ja elokuu tuli "lepäiltyä" eli tehtyä sitä normaalia työviikkoa. Nyt syksyllä alkoi taas keväältäkin tuttu rumba ja välillä iltaisin tai öisin olen työt lopetettuani kävellyt suoraan nukkumaan. Kuten otsikkokin kertoo, joku muu taitaa elää tätä mun elämää. Totta kai olen onnellinen, että töitä riittää ja niitä on, mutta niin..muukin elämä olisi kaivattua. Miltä tuntuisi olla oman elämänsä herra? Päättää omista asioistaan. 

Muutoinkin tuntuu, että tänä vuonna ei ole tapahtunut oikein mitään, mutta sitten kun pysähtyy miettimään, niin onhan sitä tapahtunut vaikka kaikenlaista. Heinäkuussa tuli muun muassa lomailtua jälleen Nizzassa, tällä kertaa lapsuuden ystäväni kanssa. Reissu oli totaalisen ex tempore, mutta juuri sen takia niin loistava. Lämpöä (kuumuutta!) riitti ja seurakin oli sitä parasta. Elokuun loppupuolella juhlittiin meillä täällä kotona venetsialaisia ja tämän kuun alussa ihana kummipoikamme juhli yksivuotissynttäreitään. Ylpeät kummit olivat tietysti menossa mukana intopinkeinä. E on kyllä sellainen hurmuri! 

Tänä vuonna ei olla remppailtu tätä rintamamiestaloa, kunnes nyt sitten suunnilleen viikko sitten taloon asennettiin uusi katto. Aivan järkyttävän kallista ja kauan me sitä pohdittiinkin, kerättiin rahaa ja pyydettiin tarjouksia. Päätettiin laittaa nyt kerralla sitten kaikki katolla oleva uusiksi ja vanha huopakatto sai väistyä uuden peltikaton tieltä viime perjantaina. Eipä siinä mennyt ammattilaisilta kuin työpäivä kun uusi katto oli jo paikoillaan. Viimeistelyjä on sitten tehty tällä viikolla ja kyllähän se hyvältä näyttää. Mutta toivottavasti tämä oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen kattoremontti. Sinne meinaan upposi meidän tämän vuoden matkakassa. Kyllä kirpaisi, mutta on se vaan pidettävä omaisuudestaankin huolta...Ihan täysin ilman lomaa en kuitenkaan jää. Pidin nimittäin talvilomani pois heinäkuussa Nizzan loman yhteydessä ja nyt talvella (tuttuun tapaan) pidän sitten kesälomani. Ensimmäinen lomaviikko koittaa joulukuussa enkä tokikaan ajatellut jäädä viettämään sitä tänne kylmään Suomeen, vaan sunnuntaina tuli varattua matka Gambiaan. Jälleen, tiedän. Mutta eipä se ole lainkaan huono vaihtoehto - lämpö, kaverit ja hyvä ruoka ovat ainakin taattuja. Mitäpä sitä ihminen muuta lomaltaan haluaisi. Tekee kylllä varmasti tämä irtiotto niin hyvää, tämä syksy kun on ollut niin järjettömän rankka. Vielä pitäisi muutama viikko jaksaa...


En edelleenkään tiedä mikä on tämän blogin kohtalo. Palaako into sitten kun pääsen "niskan päälle" tämän elämäni kanssa? Tai no, ei se suoraisesti ole ollut innosta kiinni. Kyllä mulla olisi riittänyt juttuja vaikka muille jakaa. Mutta kun naputtelee konetta päivässä jo muutenkin sen 10-14 tuntia, niin vapaa-ajalla sitä haluaa kummasti tehdä jotain ihan muuta kuin istua koneella. 

Ihan kokonaan en ole sentään kadonnut sosiaalisesta mediasta. Tuli nimittäin kesällä hankittua uusi puhelin ja sen jälkeen ladattua Instagram. Nyt minutkin löytää sieltä ja milläpä muullakaan nimellä kuin Nannachica. Saa vapaasti seurailla! Jaan ihan sekalaisia kuvia arjestamme :) mukana menossa on tietenkin myös Vito, joka täytti aiemmin tässä kuussa 7 vuotta. Meidän bokserimamma eli lellipentu. Rakkaalla karvalapsella on monta nimeä. 

Aurinkoista syksyä kaikille!

1 kommentti:

  1. Mä tänään mietin kaikkea blogeja, mitä oon vuosien varrella seurannut. Tulit mieleen ja hassua, että olitkin juuri päivittänyt piiitkän tauon jälkeen:) Olipa kiva lueskella kuulumisia. Hurjasti tsemppiä arjen aherrukseen. Työn ohella on tosiaan tärkeää, että on niitä omia, aitoja lepohetkiä. Työn intensiivisyys kuulostaa kieltämättä hurjalta. Mutta tsemppiä!! Ja oih, Gambia. :) Rentouttavaa syksyä!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)