sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Roadtrip sisämaahan - Gambian George Town.

Ennen reissuun lähtemistämme haaveilin kovin parin päivän matkasta Senegalin Dakariin. Olen kyllä käynyt Senegalissa jo kahdesti, mutta olen kuullut ja lukenut tuosta maan pääkaupungista niin paljon hyvää, että toivoisin pääseväni sinne pian. Vielä Gambiassakin yritimme toteuttaa tätä parin päivän reissua mm. etsimällä sopivaa kuljettajaa sekä kartoittamalla eri majoitusvaihtoehtoja. Ainakin tuli huomattua, että suurin osa Dakarin majoitusvaihtoehdoista oli paljon kalliimpia kuin Gambiana vastaavat. Tokikaan puolentunnin nettiajalla ei ihan hirveästi ehdi googlettaa. Myös kuljettaja ja auto vaihtoehto olivat suht arvokkaita, mutta viimeinen "niitti" oli se, että Dakariin olisi tarvinnut kuulemma viisumin, jonka hankkimiseen olisi mennyt pari päivää ja joka olisi maksanut 50€ hengeltä eli aika paljon. En vieläkään tiedä tarvitseeko sinne oikeasti tuota viisumia, sillä kuulin myös päinvastaisia väitteitä. Täytyy jossain välissä selvittää täällä kotona ihan mielenkiinnosta. Valitettavasti kun jotkin paikalliset "matkanjärjestäjät" luettelevat turisteille vaikka mitä maksuja ja eipä niitä puoliakaan sitten oikeasti ole olemassakaan. Siksi on hyvä selvitellä asioita aina täältä Suomesta käsin, saa helpommin luotettavaa tietoa :) 



Matkalla...

Oli kuitenkin selvää, että johonkin halusimme matkata kahden viikon lomallamme. Vaikka rantaelämä on todella kivaa, niin silti haluamme aina kokea myös jotain muuta. Toki harmitti, ettemme päässeet Dakariin (vielä), mutta toisena vaihtoehtona listalla oli sitten Gambian George Town, jossa olen itse käynyt aiemmin, mutta äitini ei. Suunnittelimme alkuun ottavamme auton ja kuljettajan, mutta kuten ainakin Gambiassa käyneet tietävät, lautta on aina iso mutta. Inhoan sitä lauttarannan kaaosta enkä pidä lauttaa lainkaan luotettavana, ts. välttelen sitä viimeiseen asti. Lisäksi olen nyt ainakin kolme kertaa koittanut päästä auton kanssa lautalle enkä ole vielä kertaakaan siinä onnistunut. Raha ratkaisee eli korruptio kukoistaa ;) Niinpä toisena vaihtoehtona meillä oli ottaa paikat paikallisesta "bussista" Barran puolelta. Tämä vaihtoehto olisi tullut todella edulliseksi, mutta en tiedä olisiko tämä vaihtoehto ollut äitiäni varten; vähintään kuusi tuntia istumista täydessä pakettiautossa eikä kuljettajan tasosta ole koskaan mitään varmuutta ennakkoon. 


Lähtöä edeltävänä päivänä satuimme ihan yllättäen törmäämään edellisvuodesta tuttuun lintubongariin ja jäimme vaihtamaan hänen kanssaan kuulumisia. Satuin mainitsemaan, että olisimme seuraavana päivänä lähdössä George Towniin, mutta en ollut vielä saanut majoitusta järjestettyä (ei ollut sekään ihan yksinkertaista..). Kuinka ollakkaan hänen suvullaan oli majoituspaikka George Townista ja sainkin sinne puhelinnumeron. Mikä yhteensattuma! Sen lisäksi tämä tuttumme kertoi, että hänen ystävällään olisi käytettävissä erittäin hyvä auto ja he voisivat järjestää meille koko "paketin" valmiiksi. Valittelin kuitenkin taas lauttaa ja sanoin, että auton mukaanottaminen on aina se ongelma. Hänpä sitten kertoi, että lautta ei ole ainoa vaihtoehto, vaan George Towniin pääsee myös "kiertotietä", jolloin ei tarvita lainkaan lauttaa. Uskomatonta! Tässä vaiheessa innostuin jo varovaisesti, joskin soittelin vielä M:lle ja E:lle ja kysyin heidänkin mielipidettään, sillä he olivat lähdössä reissuun kanssamme. Reissupaketin hinta ei kyllä valitettavasti ollut halvimmasta päästä, mutta toisaalta se ratkaisisi niin monta ongelmaa ja välttäisimme lautan kokonaan. Kyllä kiitos! Niinpä sovimme lähtevämme reissuun seuraavana aamuna klo 6.30. 


Leiri jossa majoituimme

Auto oli kyllä tuossa reissussa ihan mieletön sekä kuljettaja oli luotettava heti ensitapaamisesta alkaen. Autona meillä oli tosiaan seitsemän paikkainen Pajeron maasturi, jolla 300 kilometriä suuntaansa taittui kyllä varsin leppoisasti samalla senegalilaisesta musiikista nauttien. Lähtöpäivämme sattui vain olemaan todella kuuma ja autossa oli vähän samanlainen fiilis kuin huonosti lämmitetyssä saunassa :) No enpä minäkään päässyt valittamaan kylmästä, hehe. Matkalla George Towniin pysähdyimme mm. syömään aamupalaa. Perillä majoituimme saarella olevassa Baobolong-campissa, jossa meille oli varattuna kaksi huonetta, yksi äidilleni ja minulle ja naapurihuone pojille. Huoneet olivat todella yksinkertaisia, mutta ehdottomasti tasoltaan parempia kuin missä majoituin edellisellä kerralla George Townissa ollessani. Tosin siihen ei ihan hirveästi vaadittu ;) Hetken aikaa levättyämme lähdimme tutustumaan lintubongari-ystävämme B:n kotiin, sillä hän on George Townista kotoisin ja halusi esitellä perheensä meille. Koska päivä oli erittäin kuuma, äiti halusi totta kai myös uimaan :) Ei muuta kuin kamat kasaan ja Gambia-joen varteen uimaan. Me muut keittelimme teetä kun äiti nautti uimisesta hämmästyineiden gambialaisten lasten tuijottaessa häntä. Voi että heillä meinasi olla nauru herkässä :) 


Leiristä 

Illallista päädyimme sitten syömään leirissämme, jossa tarjoiltiin buffet-ateria. Tavallisesti vierastan buffetteja jo ihan täällä kotimaassakin ja olihan se pitänyt arvata, ettei se ollut kovinkaan hyvä idea tuollakaan. Olimme seitsemältä ilmoittaneet tulevamme syömään kahdeksalta, mutta yhtäkkiä meille sanottiinkin jo puolikahdeksalta että ruoka oli valmista. Aika nopeasti valmistui buffet-ateria, alle puolessa tunnissa. Ruoka-alaa opiskelleena osasin kyllä näppärästi laskea yks plus yks ja söinkin buffetista ainoastaan lämpimiä ruokia ja sitä mitä paikallisetkin. Se on yleensä turvallisin vaihtoehto. Valitettavasti muut ruuat taisivat olla pakastettuja ja niissä piilee helposti iso ruokamyrkytysriski. En olisi todellakaan halunnut sairastua tuolla vatsatautiin, etenkin kun olimme aikalailla "keskellä ei mitään". Puhelimetkaan eivät toimineet koko aikaa...



Saaren ja mantereen väliä kulkeva lautta 

Illallisen jälkeen lähdimme porukalla "paikalliseen kuppilaan" tai paremminkin heidän takapihalleen, jonne oli tehty nuotio. Oli kyllä tosi kivaa istua ulkona tähtitaivaan alla, kuunnella musiikkia kavereiden kanssa ja tuijottaa upeaa nuotiota. Jossain välissä eräs mies tuli kauppaamaan minulle hopeista käsikorua - samanlaista, joka lähes kaikilla gambialaisilla on. Myös minulla ;) Juttelimme kuitenkin niitä näitä ja mies oli todella mukava. Hänellä oli mukanaan myös hopeisia sormuksia, joista sitten innostuin. Valitsin yhden niistä ja pyysin häntä vielä kaivertamaan sormuksen keskelle Afrikan mantereen muistoksi tästä upeasta reissusta. Sovimme, että hakisin valmiin sormuksen seuraavana aamuna hänen pajaltaan :) Harvoinpa sitä on ollut leirinuotiolla ostoksia tehtyä. 


Illan ehdottomasti taianomaisin hetki oli kun siirryimme Gambia-joen rantaan nauttimaan illasta mangopuun alle. Joki oli aivan peilityyni, pimeys ympäröi meidät ja ainoastaan kuu paistoi taivaalla. Tämä on yksi niistä hetkistä, joita en osaa sanoin selittää - se pitää vain kokea. Mutta olen niin iloinen, että lähdimme George Towniin, jotta myös äitini pääsi kokemaan Gambia-joen ja sen ympärillä olevan luonnon. Se on jotain aivan erilaista kuin mitä turistikohteet rannikolla ovat. 


Seuraavalla kertaa lisää sitten retkistämme George Townissa :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)