perjantai 26. joulukuuta 2014

Namanala like always.

Moikka moi! Toivottavasti kaikilla teillä oli oikein mukava joulu. Ja pahoittelut jälleen pitkäksi venähtäneestä tauosta. Olihan se toki hieman arvattavissa, että kun kotiutuu viikkoa ennen joulua lomaltaan, niin voi tulla hivenen kiire valmistelujen kanssa. Siitäkin huolimatta, ettei oikeastaan edes juhlittu joulua tänä vuonna. Ja sitten maanantaina, kaksi päivää ennen joulua kun suunnilleen kaikki olivat jo jääneet joululomalle, niin töissä tapahtui lähes pahin mahdollinen. Siinä vaiheessa tuli vain todettua, että parempaa joulua ensi vuonna :) 


Mutta nyt vielä hetkeksi takaisin reissukuulumisten pariin. Kuten jo viimeksi ehdinkin lyhyesti todeta, niin kaikki meni niin hyvin kuin mennä voi. Reissussa ollessaan terveys ja turvallisuus ovat tärkeimpiä juttuja ja onneksi meistä kumpikin pysyi terveenä. Töihin palattuani totesinkin, että matka oli erittäin onnistunut kun ei ollut Ebolaa ja lentokoneet pysyivät ilmassa. Mulla oli kuulemma hassut odotukset lomalta :) Gambiassahan ei virallisten tietojen mukaan ole vielä ollut Ebolaa eikä koko Ebolan läsnäolo Afrikan mantereellla näkynyt tuolla juuri lainkaan. Kun saavuimme maahan, niin lentokentällä jokaiselta matkustajalta mitattiin kuume ja parin koulun seinässä näin maalatun tekstin "Read more about Ebola..." - siinä kaikki. 


Toki hiljaistahan turistialueella oli, sitä ei voi kieltää. Yleensähän tämä joulukuu on yksi vilkkaimmista turistikuukausista, mutta nyt kaikki oli kyllä toisin. Pohjoismaalaisia ei näkynyt juuri nimeksikään ja ainoat turistit olivat joko Hollannista, Belgiasta tai Englannista (heitä riittää joka puolelle, hehe). Olihan se kieltämättä vähän hassua kun kuumimpanakin päivänä rannalla saattoi olla meidän lisäksi neljä pariskuntaa ja muutoin oli aivan tyhjää. Silloin Gambiassa asuessani jos halusi töiden jälkeen rannalle, oli pakko soittaa jollekin tutulle rantapojalle, että voitko varata yhden pedin, muuten ei ollut toivoakaan saada paikkaa.  

Hotellihuone

Majoitumme Kotun alueen Palm Beach-hotellissa ja tämä olikin meille molemmille ensimmäinen kerta ko. hotellissa. Olin jo varaamassa meille hostellia, kunnes satuin näkemään tämän hotellin mainoksen netissä. Hinta oli sen verran alhainen, ettei tarvinnut kauaa miettiä valintaa. Majoitukseen kuului kahden hengen huone merinäköalalla ja ilmastoinnilla sekä aamiainen ja näistä 12:sta yöstä maksoimme 180€ per henkilö eli ei käytännössä mitään. Ja etenkin kun en voi muuta kuin suositella tätä hotellia, oli ehkä paras jossa olen tähän mennessä Gambiassa yöpynyt. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja avuliasta ja jos pyysimme jotain (unohdimme mm. adapterin), niin kaikki hoitui välittömästi. Tällaista sujuvuutta arvostan! 

Hotellin uima-allasalue
 
Lisäksi tuo hintaan kuulunut aamupala oli oikein maittava; siihen sisältyi mm. leipää, munakasta, papuja, erilaisia lisukkeita, hedelmiä ja lettuja. Tuolla aamiaisella pärjäsimme hyvin aina pitkälle iltapäivään asti, jolloin söimme sitten välipalaksi esim. pähkinöitä tai hedelmäsalaattia. Illalla sitten kunnon illallinen joko M:n valmistamana tai ravintolassa. Olisimmeko käyneet yhdessä syömässä ravintolassa noin kolmisen kertaa ja loppuina kertoina tosiaan kokkasimme porukalla vanhassa kodissani. M:n valmistamaa ruokaa kun ei voita mikään ja tuleehan se myös todella edulliseksi jos suunnilleen kuusi ihmistä syö vajaalla kymmenellä eurolla kerta :) Ja onhan se aina oma tunnelmansa kun otetaan lusikat käteen ja keräännytään kaikki ruokailemaan yhden ison lautasen ympärille. Ja aina kun yritti lopettaa syömisen, niin eiköhän joku huikannut että "Let's eat". Ihan en ollut taas tottunut vetämään tuollaisia määriä riisiä, huhheijaa..

Välipalaa rannalla 
Ensimmäinen viikko meni aika pitkälti tuttuja tavatessa. Muutamana päivänä lähdimme heti aamiaisen jälkeen, noin yhdeksän aikaan, aamukävelylle ja sitten myöhemmin iltapäivällä pariksi tunniksi rannalle uimaan ja rentoutumaan. Yhtenä päivänä kävelimme Kotun alueelta Senegambiaan ja silläkin matkalla tuli törmättyä tuttuihin :) Senegambiassa kävimme tutustumassa Kairaba-hotelliin, jossa äiti ei ollut aiemmin käynytkään. Itse en viihtyisi kyseisessä viiden tähden hotellissa, mutta hotelliin ja etenkin sen upeaan puutarhaan kannattaa käydä kyllä tutustumassa. 

Ansu, vanha tuttu :) 
Myös ulkopuoliset vieraat saavat käyttää hotellin upeaa uima-allasaluetta pientä maksua vastaan. Omassa hotellissamme tämä meidän jokapäiväinen "aktiivisuus" kyllä noteerattiin; respan työntekijät aina hymyilivät, että äiti ja tytär ovat aina joko menossa tai tulossa. Ja niin me kyllä oltiinkin! Hotellihuoneessa käytiin lähinnä nukkumassa. 

Markkinoilla 

Muutamana päivänä kävimme M:n kanssa myös Serekundan markkinoilla, lähinnä vihanneksia ja muita ruokatarpeita hankkimassa. Yhtenä päivänä poikkesimme matkalla myös koulussa, jossa M opiskeli ja jossa E tällä hetkellä suorittaa hotelli- ja ravintola-alan tutkintoaan. Äitini olikin tuon koulun jo aiemmin nähnyt, mutta onneksi pääsin nyt vihdoin itsekin sinne tutustumaan. Eiköhän pojat heti raahanneet mut keskellä luokkahuonetta: "She's Nana from Finland". Meinasi olla vähän nieleskelemistä tällaiselle ujolle, mutta ihan hauskaa oli tutustua poikien luokkakavereihin. Samalla kertaa tapasin myös koulun rehtorin.


Ensimmäisellä viikolla sattui myös hivenen hauska kohtaaminen, joka kyllä niin hyvin osoittaa, että koskaan ei voi tietää mitä vastaantulijalla on mielessään ja minkälaista viheltäjää tähän maailmaaan mahtuukaan. Olimme äidin kanssa huoltoaseman pihassa odottelemassa kuljettajaamme, kun eräs mies tuli luoksemme ja sanoi olevansa hotellimme henkilökuntaa. Ei siinä mitään, esittäydyttiin ja tervehdettiin. Mies kertoi menneensä edellisenä päivänä naimisiin ja häät oli kuulemma pidetty hotellissamme. Nyt hän oli matkalla kotiinsa ja kysyi, että haluaisimmeko tulla tervehtimään myös tuoretta vaimoa. No mikäs siinä, kun paikka ei kerran kaukana ollut (tosin joidenkin gambialaisten käsitys "kaukana" on hieman eri kuin omani...). 

Teen keittelyä 

Miehen kotona tapasimme vaimon ja onnittelimme häntä. Meille tuotiin penkki varjoon ja mies kertoi, että samassa pihapiirissä asui yli satavuotias mies, jolla ilmeisesti oli jonkinlaisia yliluonnollisia kykyjä. Ihan vielä tässä vaiheessa eivät hälyytyskelloni soineet, vaikka ehkä olisi pitänyt. Mies katosi taloon sisälle ja tuli mukanaan kaksi pientä paperinpalaa. Ne olivat kuulemma siltä yli satavuotiaalta mieheltä ja jos kantaisimme niitä aina mukanamme, hyvä onni seuraisi meitä aina. 


Olisimme kuulemma muuten päässeet tapaamaan tätä poppamiestä, mutta hän sattui nukkuvan. Tässä vaiheessa hälyytyskelloni alkoivat onneksi soida - etenkin kun seuraavaksi olisi pitänyt lähteä ostamaan riisiä tai whatever comes from your heart. Täkäläiset ystäväni tietävät, että tuo lausahdus saa minut näkemään punaista ja niin tälläkin kertaa! Onneksi olimme juuri edellisenä yönä saapuneet maahan, joten meillä ei ollut vielä vaihdettuna Dalaseja - näin selitin. Kyllähän me muuten...joo-o. Sen verran monenmoiseen viheltäjään olen Gambiassa törmännyt, että ihan jokaiseen turistikuoppaan en tipahda. Tai sitten olen vain skeptinen, mutta en voi sietää tuollaista, että ensin yhden asian varjolla "tutustutaan" ja sitten ruvetaan vaatimaan/vihjailemaan esim. riisin ostamisesta. Etenkin kun tuo maa on niin köyhä, että se riisi kyllä kelpaisi ihan kaikille, ei sitä ainakaan minulle tarvitse erikseen kertoa.. :D 


Semmoisia matkajuttuja tällä kertaa. Monta juttua on vielä kerrottavana joten kirjoittelen toisella kerralla taas lisää :)

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja tunnelmia! Minulla on niiiiiiin hirvittävä Gambia ikävä, ettet uskokaan. Ja ikävästi näyttää siltä, että vasta 2016 keväällä pääsen sinne saakka :I Odottavan aika on kovin pitkä. Tuliko puhuttua paikallisten kanssa tuosta Ebolasta? Jotenkin kauhistuttaa se, miten paljon se vaikuttaa koko maan tuloihin tänä vuonna..

    ps. tuo sama tyyppi on tainnut huijata meitä ensimmäisellä Gambian reissulla, kuulostaa kovin tutulta tuo juuri mentiin naimisiin tarina. Ällöttäviä tyyppejä, pilaa koko maan maineen toimillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, onpa sulla sitten pitkä aika odotettavana. Vaikka kai nämä vuodet suht nopeaan menevät, niin hyvässä kuin pahassakin :) Tuli juu puhuttua paikallisten kanssa Ebolasta ja kyllähän se vaikuttaa todella monen elämään tuolla, joko suoraan tai välillisesti. Monet hotellit ovat kokonaan suljettuja, ravintoloissa ei ollut väkeä eikä taxinkuljettajilla matkustajia. Kovasti he odottelivat, että turistit palaisivat jo heti alkuvuodesta, mutta en usko että ainakaan pohjoismaalaiset menevät sinne tänä kautena. Toivottavasti ensi syksynä sitten taas :)

      Ja joo, tuollaiset "satusedät" ovat ällöttäviä. Etenkin kun voi kuvitella kuinka moni helposti uskoo heitä...

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)