tiistai 4. marraskuuta 2014

Wake me up when November ends.

Niin alkoi tämä synkkääkin synkempi marraskuu ja päivien laskeminen. Enemmän kuin yhtenä aamuna on ollut sellainen fiilis, että voi kun voisi vetää peiton korviin ja joku herättäisi sitten kun tämä kamala marraskuu on ohi. Tämä on ehkä niistä kuukausista se pahin - ainakin itselleni. Kroppani reagoi voimakkaasti siihen, ettei valoa ole käytännössä lainkaan. Koko ajan on säkkipimeää ja sen myötä kroppa on koko ajan "paused"-tilassa. Koita siinä saada sitten jotain aikaiseksi. Monina päivinä se on mennytkin siihen, että töiden jälkeen ovat sohva ja telkkari kutsuneet. Mutta ei kai se niin vaarallista ole, vaikka yksi kuukausi vuodesta menisikin tavallaan ohi? Kunhan se tosiaan sitten jäisi vain siihen yhteen kuukauteen. 

Olin taas viime viikonlopun työreissussa ja eilen oli kyllä todettava, että tiukkaa tekee. Niinpä ajattelin, että tähän väliin olisi hyvä ottaa yksi kesälomapäivä ja olenkin (ansaitulla) vapaapäivällä perjantaina. Eli tänään on vähän niin kuin keskiviikko :) Sitten olisi vielä reilu kolmisen viikkoa töitä ja sen jälkeen toivottavasti kahden viikon ihana loma. Valitettavasti matka on kuitenkin vielä sen verran epävarma, ettei se tunnu kovinkaan todelliselta. Ehkä se sitten konkretisoituu viimeistään lentokentällä, jos sinne asti päästään...


Viime viikolla sain kuitenkin todella huonoja uutisia Gambiasta ja surukseni en ole vieläkään oikein tilanteen tasalla, sillä en ole päässyt viestittelemään kunnolla M:n kanssa. Sain häneltä tosiaan aiemmin viime viikolla viestin, että hän oli juuri päässyt sairaalasta vietettyään siellä muutamia päiviä auto-onnettomuuden jälkeen :( Niinpä niin, Gambia ja autoilu. Tästä on liian tuoreassa muistissa olevia omiakin kokemuksia. Luulin ensin, että M oli ollut tässä kolaroineessa autossa, mutta onnettomuus olikin käynyt niin, että hän oli kävellyt tien reunaa ja takaa tuleva auto oli menettänyt hallinnan ja auto oli ajanut M:n yli. Pahasti oli käynyt ja viime aikoina on saanut olla sydän aika syrjällään, kun ei oikein tiedä mikä on tämänhetkinen tilanne. Jos päästään matkaan, niin "ensiapua" ollaan hänelle ainakin viemässä. 

Vajaan parin viikon päästä olisi sitten kummipoikamme ristiäisetkin :) Hän syntyi viime kuun alkupuolella ja kerran olemme käyneet häntä katsomassa - oikein suloinen ja hurmaava tapaus, totta kai! Surullisista uutisista huolimatta aina jotain hyvääkin :) 

Mukavaa viikkoa kaikille! :)
 

4 kommenttia:

  1. Hui, onneksi kolarissa ei ollut käynyt sen pahemmin... Liikenne on kyllä yksi vaarallisimmista asioista monissa maissa :(

    Mutta ihanaa että teidän kummipoika on syntynyt, se varmasti tuo valoa tähän marraskuuhun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on juu ja sitä ei ole kyllä koskaan jäänyt kaipaamaan matkoilta palattuaan :) Toki Suomessakin sattuu vaikka minkälaisia vaaratilanteita, mutta pääsääntöisesti täällä liikkenne on kuitenkin tosi turvallista :)

      Poista
  2. Onnea kummitädille :)
    Ikävä juttu tuo kolari, onneksi kuitenkin ei käynyt pahemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Enää viikko ristiäisiin, jänskää :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)