tiistai 15. huhtikuuta 2014

Voiko lomaa laittaa sukanvarteen?

Voi, jos minulta kysytään ja niin aionkin tehdä! Vietän tänä kesänä elämäni ensimmäistä palkallista kesälomaa. Paitsi etten vietäkään. 

Kesälomasuunnittelu käy jo vilkkaana ainakin meidän toimistolla ja olen saanut osakseni monta hämmentynyttä katsetta, kun olen ilmoittanut etten pidä lomaani heinäkuussa. Enkä kesäkuussa. Enkä ehkä vielä elokuussakkaan. Miten niin et pidä? Luotan siihen, että Suomen tunnetusti vähäluminen kesä näyttää meille parhaat puolensa ainakin heinäkuun aikana ja voin tehdä hyvillä mielin töitä kotoa käsin vaikka koko heinäkuun ajan. Jos päivänsä aloittaa jo seitsemältä, sulkee työkoneensa kolmelta, niin kas kummaa illaksi jää ainakin kokonaiset seitsemän tuntia valoisaa aikaa, jolloin voi puuhastella kaikkea kivaa kotona. Ei hätä ole siis tämännäköinen. Ja sitä paitsi, muiden työkavereiden lomaillessa heinäkuussa, saan palata vanhojen työtehtävieni pariin ja siitä taidan olla jo vähän liiankin innostunut :)  

Ehkä sillä loman sukanvarteen säästämisellä on myös jokin muu päämäärä. Ehkä. Jännästi autotalliin mennessä silmät hakeutuvat hyllyllä makaavaan oranssiin rinkkaan. Viime kerrasta on aikaa, eikö niin. Ehkä sitä alitajuntaisesti luo contingency plania (tuttu termi töistä!) syksyä varten. Vaikka viime syksy menikin ihan pumpulinpehmoisessa unessa omaa kotia laittaessa, silti sisällä myrskysi. "Miks juuri mun mieli heiluu kuin metsän puut" tuli kysyttyä aika monta kertaa vastausta saamatta. Miksi papukaijan on pitänyt mennä rakastumaan pingiiviin - tätä olemme ajoittain miettineet A:n kanssa. Toinen elää auringosta ja toinen lumesta ja jäästä. Se toinen on koomassa 9 kuukautta joka vuosi, kun se toinen elää täysillä sen saman 9 kuukautta. Tuntuu ajoittain aika ajan haaskaukselta, etenkin kun ainoa toimiva lääke on tosiaan se aurinko. Ja tuntuu kaksoiselämältä; maailman suurin on onni on täällä, mutta jokin vain vetää...vetää sinne auringon luo. 


Niinpä jos tämän papukaijan aka Nannan elämä käy liian mollivoittoiseksi syksyn vesisateiden tullen, voisin lentää muiden muuttolintujen mukana hetkeksi lämmittelemään auringon alle. Toivottavasti Afrikan auringon alle. Mutta toisaalta eikö tässä iässä pitäisi alkaa pikkuhiljaa sopeutumaan siihen mitä on annettu? Unohtaa jokavuotiset pakomatkat. Toisaalta eipä ympyränmuotoista palikkaakaan saa survomalla läpi kolmionmuotoisesta aukosta. Toiset on vaan luotuja kulkemaan.   

Kuva äidiltä. 

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! Kivalla tavalla kirjoitettu postaus muutenkin. Niin se kaukokaipuu aina vaan nostaa päätään täälläkin, varsinkin kun miettii syksyä ja talvea :) Ootko ajatellut että menisit nimenomaan Gambiaan vai jonnekin muualle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai teilläkin päin on havaittavissa kaukokaipuuta kun miettii tulevaa syksyä :) Onneksi te pääsette sentään sinne minilomalle! Kyllä mä haluaisin käydä myös Gambiassa, mutta tällä kertaa haluaisin yhdistää reissuun myös jonkun muun maan, ehkä kunnon kierroksen Senegalissa jossa on mm. Goreen saari :)

      Poista
  2. Oli kyllä erityisen ihana postaus! :) Naurahdin tuolle pingviini-papukaija-vertaukselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, kiitti Satu :) Tämmöiset pingi ja papukaija me ollaan :)

      Poista
  3. Pieni haaste sinulle blogissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Koitan saada tällä kertaa myös toteutettua sen! :)

      Poista
  4. Kuulostaa niin hyvältä suunnitelmalta!:) Kirjotat tosi kivasti

    http://sofiawilhelmiina.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  5. Ei pidä missään tapauksessa sopeutua siihrn mitä on saanut, jos sydän sanoo muuta! Olet mun idoli. ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä tähän voi muuta sanoa kuin että itse olet: <3

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)