lauantai 29. maaliskuuta 2014

Oman elämänsä masterchef.

Vihdoin koko tämän alkuvuoden kestänyt työurakka on osaltani ohi! Itse työt eivät toivottavasti ole loppumassa vielä pitkään aikaan yhtään mihinkään, mutta 50-60 tuntiset työviikot kyllä. Aikalailla kaikesta muusta tuli luovuttua noina viikkoina ja ehkä parempi niin - saipa keskityttyä vain yhteen juttuun :) 

Tänään olenkin sitten vain nauttinut lauantaista, ihan vapaasta sellaisesta. Olin jo eilen päättänyt, että tänään teen jotain kunnon, maukasta ruokaa - sen verran monta viikkoa on tullut pisteltyä suuhunsa mitä sattuu. Sitä paitsi mikään ei voita sitä, kun saa ajan kanssa laittaa ruokaa ja "palkinnoksi" saa vielä hyvän aterian eteensä. Tykkäsin jo ihan lapsena laittaa ruokaa tai ainakin auttaa sen laitossa. 


Aiemmin tehty kinkkupiiras

Sitten aikuisuuden kynnyksellä ruuasta tuli hieman pakollinen paha, johon sai vain uppoamaan aikaa. Afrikassa löysin jälleen ruuanlaiton ilon - tietysti vähän pakonkin kautta, sillä siellä ei olisi paljon valmisruokia löytänyt. Ja toisaalta juuri ne parhaimmat muistot liittyvät yhdessä kokkailuun, joka saattoi ottaa illassa helposti sen parikin tuntia aikaa. Vasta ehkä tuolloin oivalsin, että "ikävämmästäkin" asiasta tulee paljon mukvampi kun sen tekee yhdessä. 



Keväisiä tulppaaneja 

Tänään kuitenkin laitoin yksin ruokaa A:n ollessa töissä. Kaivoin muuton jäljiltä keittokirjani esiin ja valitsin Passion for Food-kirjasta katkarapupastan ohjeen. Ei tainnut yllättää valintani ;) Sen verran intohimolla suhtaudun noihin rapuihin. Oli ihanaa saada tehdä esivalmistelut rauhassa ja vähän ennen kuin A kotiutui töistä, laitoin pannun tulille. Melkein kuin kunnon kotirouva konsanaan ;) 



Tässä annoksessa käytetty pasta oli muuten ihan aitoa italialaista pastaa, tuliainen parin vuoden takaiselta Rooman reissulta. Reissulta, jossa paras ruoka löytyi Burger Kingistä. Sinänsä sääli, kun ei onnistuttu löytämään ydinkeskustasta yhtään hyvää ruokapaikkaa. Fiksu olisi tietysti selannut ravintola-arvosteluita etukäteen netistä...


Annos onnistui muuten todella hyvin, vaikka itse sanonkin, mutta siitä tuli valitettavasti liian tulista omaan makuuni. Korkeintaan puolikas tuore chili olisi riittänyt. Onneksi A:lle sentään maistui paremmin kuin hyvin. Lähetin annoksesta kuvan myös kokkiystävälleni - saa nähdä minkälaisen murskatuomion sieltä saan :) Riisiä en kuulemma ainakaan osaa keittää, hehe. 


Toivottavasti myös täällä blogissa nähdään ruokakuvia ja reseptejä aiempaa useammin. Aihe on ihan mielettömän tärkeä itselleni, onhan minulla alan koulutuskin enkä halua enää ikinä nähdä ruokaa vain polttoaineena niin kuin aikoinaan. Parhaimmillaan kun se yhdistää ihmisiä yhteen ja on kivaa yhdessä tekemistä.

4 kommenttia:

  1. Joo lisää vaan ruokajuttuja, näistä voi aina bongata jotain mitä ei ehkä itse olisi muuten kekannut :)

    VastaaPoista
  2. Katkarapupasta kuulostaa herkulliselta, ja kiva että sullakin vihdoin oli aikaa pienelle hemmottelulle :) Kokkaaminen on kyllä kivaa, kunhan sitä saa tehdä ajan kanssa ilman kiirettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri :) Kokkaaminen on niin ihanan rentoa puuhaa ja saapa vielä vatsansakin täyteen :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)