torstai 13. maaliskuuta 2014

Kuulumisia kaukomailta.

Tähän väliin pitkästä aikaa hieman kuulumisia kaukomailta - tiedän, että muutamia lukijoita tämäkin aihe vielä kiinnostaa. Jos ei, niin suosittelen odottelemaan seuraavaa kertaa :) 

Gambiassa tuli vierailtua viimeksi silloin joulukuussa ja valitettavasti matkapostaukset jäivät hieman kesken siinä joulukiireiden keskellä. Olisin halunnut kirjoitella vielä enemmän mm. Makasutusta, jossa kävimme. Eihän se toki ole vieläkään myöhäistä, täytyy katsoa että milloin iskee inspraatio selata kuvat läpi ja kirjoitella. 

Mainitsin jossain aiemmassa postauksessa, että olin lähettänyt taas tuliaisia kavereille Gambiaan. Äitini nimittäin otti talvilomallaan äkkilähdön ja meni perheeni luokse, joka oli kyllä aivan loistava päätös, sillä niin rentoutuneena ja hyväntuulisena hän palasi keskelle Suomen talvea. On se vaan jännä kuinka se hymy ja positiivinen ilmapiiri tarttuu! Etenkin jos sattuu olemaan vielä niin onnekas, että uskaltaa/haluaa lähteä turistialueen ulkopuolelle :) 

Harmikseni äitini ei kuitenkaan käynyt katsomassa pikku-M:ää, joka on nyt noin vuoden ja kolmenkuukauden ikäinen vesseli. Onneksi isompi M käy häntä aina pari kertaa kuussa katsomassa, yleensä sen jälkeen kun olen hetken ruinannut, että haluan nähdä pojasta uusia kuvia. Anyway, pikku-M voi loistavasti ja on vain hetkistä kiinni miloin hän alkaa kävellä ilman tukea. On ollut niin mukavaa seurata hänen kehitystään, vaikkakin täältä kaukaa käsin. Pienestä sairaasta ja orvosta pojasta on kovaa vauhtia kasvamassa iso ja vahva poika. Onneksi F pitää hänestä hyvää huolta ja oli silloin joulunakin niin ihanaa huomata, kuinka iloinen F oli kun kävimme koko perhettä tapaamassa, vaikka yhteistä kieltä ei oikein olekaan. Minulle on nähtävästi opetettu ihan väärää heimokieltä (wolofia) kun kaikki tutut tuttuineen puhuvat mandinkaa, tosin M itse kyllä puhuu fulaa. Päätyi kuitenkin opettamaan minulle wolofia :) 


Tälle isommalle M:lle viime vuosi oli aika kurja, sillä hänellä ei ollut lainkaan työtä. Päivät pitkät kuluivat aikaa kuluttamalla eli ei oikein mitenkään. Minua tämä raastoi erityisesti siksi, että olen itse nähnyt kuinka ahkera ja ennen kaikkea taitava työntekijä ja kokki hän on. Muistan hyvin ne kerrat kun huokailin syvään kaivaessani jääkapistani muutaman tomaatin ja pari porkkanaa. Niilläkö olisi pitänyt taas taltuttaa nälkä? Eipä aikaakaan kun kaikkien meidän neljän edessä oli maittava pasta-annos. Jotkut ne vaan osaavat kokata ruokaa tyhjästäkin. Olimme jo pitkin viime vuotta miettineet perheeni kanssa, että M:n pitäisi mennä jatkokouluttamaan itseään, sillä jos haluat Gambiassa jonkun muun kuin orjatyön sinun pitää hankkia se joko suhteilla tai hyvillä sertifikaateilla. Hyvät sertifikaatit taas saa ainoastaan yksityisistä kouluista, jotka vovat kaikille ystäville tavoittamattomissa. Niinpä joulukuisella matkallamme ehdotin M:lle, että mitä jos hän meni takaisin kouluun ja yrittäisi sitä kautta hankkia itselleen edes hieman valoisamman tulevaisuuden. Hän olikin saanut katsastettua pari kouluvaihtoehtoa siiheksi kun äitini matkusti jälleen Gambiaan. Niinpä me sitten yhdessä päätimme, että kustannamme M:lle tuon koulun. Meiltähän tämä ei käytännössä vaatinut kuin yhden ravintolaillallisen skippaamista ja kyseessä on kuitenkin tuon alan toiseksi paras koulu Gambiassa. Ihan käsittämätöntä. Toinen saa itselleen todella hyvän ja arvostetun sertifikaatin, sillä etten minä yhdessä kuussa käykään nauttimassa medium härkäpihviäni. Ei vaan ihan aina mahdu nämä erot päähäni. No nyt hän käy kuitenkin koulussa jo toista kuukautta ja koulu tulee jatkumaan aina tuonne loppuvuoteen. Toivottavasti se tulevaisuus näyttäisi sitten taas asteen verran valoisammalta. On niin mukavaa kun M kirjoittelee säännöllisesti mitä ovat koulussa tehneet ja milloin on tulossa kokeita jne. Äitini kävi itse asiassa tutustumassa tuolla koulussa, sekin oli mukavaa :) Mulle lähetettiin tuliaisina koulun esite. 


Äitiltä lainattu kuva. 

E sen sijaan jatkaa edelleen "orjatöissä". Toki on hyvä, että hänellä on töitä, mutta käytännössä ne ovat kyllä orjatöitä. Palkanmaksusta tai työn jatkumisesta ei ole mitään takeita. Lisäksi hän päivystää käytännössä koko ajan, joten myöskään työaikoja ei ole. Nyt pojat olivat sentään saaneet siivotuksi tuon meidän pihapiirin takapihan ja E oli tehnyt sinne kasvimaan, jossa hänellä kasvaa mm. porkkaa, perunaa ja sipulia. Tuntuu olevan kovasti onneissaan tästä pienestä maapläntistään. Kunhan tämä landlady ei nyt jostain syystä saa sitten päähänsä, että sato kuuluukin hänelle ja hän ottaa taas kaikki tuotot itselleen. Toinen kun yrittää kasvattaa ruokaa itselleen :/ 

Loppuun vielä muutama sana vapaaehtoistyöstä. Sitä en ole missään nimessä unohtanut lopullisesti, mutta luonnollisesti hektisen viime vuoden ajan se oli katkolla. Ja nyt kun tämä talo sitoo minua jonkin verran enemmän tänne Suomeen, niin jokin kiva auttamisen muoto pitäisi löytyä täälläkin. Joitakin vaihtoehtoja olen jo hieman kartoittanut ja olin jo aikeissa hakea yhteen koulutukseen, mutta en sitten saanut jostain syystä aikaiseksi ja nyt kieltämättä hieman harmittaa. Tokihan noita koulutuksia järjestetään varmaan uudestaankin. Mulla on vaan sinänsä aika tiukat kriteerit sen suhteen, että minkä asian hyväksi haluaisin antaa vapaa-aikaani ja minkä järjestön toimintaa haluaisin tukea. Niin kamalaa kuin se onkin, niin valitettavasti niin moni hyväntekeväisyys on ainoastaan "hyväntekeväisyyttä" eli kansalaisia viilataan linssiin ja pahasti - hyvän asian nimissä. Tyyliin lahjoita pari euroa Aasian katulapsille, niin saat taas puhtaan omantunnon. Muutahan tuolla rahalla harvoin saa, sillä eipä se niille katulapsille valitettavasti päädy. Toki on niitäkin järjestöjä, jotka tekevät hyväntekeväisyyttä rehellisesti, tätäkään asiaa ei voi siis yleistää. Mutta kun on itse saanut kuulla järjestöjen työntekijöiltä, että miten asiat ovat, niin aika skeptiseksi siinä valitettavasti tulee. Samoin sen suhteen, että missä muodossa sitä apua pitäisi antaa. Näistä asioista voisi kyllä kirjoitella vaikka kuinka monta riviä, mutta taidanpa jatkaa jollain toisella kertaa :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)