torstai 9. tammikuuta 2014

Yövahdissa.

Pitkästä aikaa Viton kuulumisia!

Mennyt joulu oli kyllä meidän koiruuden juhla-aikaa, ainakin jos sitä mittaa vieraiden sekä kuusen alta löytyneiden pakettien määrällä. Voi sitä riemua kun tulee vieraita! Tosin välillä mekin saadaan kokea se riemu ihan vain lyhyen kauppareissunkin jälkeen - ehkä se kertoo jotain bokserin suuresta sydämestä :) 
 
Joululahjaksi Vito sai mm. possunkorvia, joista se tykkää kovin kunhan malttaa rauhoittua niitä syömään. Lisäksi se sai kumisen pallon, joka on tarkoitettu edistämään hampaiden terveyttä, sillä tuohon palloon on lisätty hengitystäkin raikastavaa minttua. Pallo olikin joulun hittilahja, kunnes eräästä paketista paljastui vinkuva kana, joka myöhemmin ristittiin Vaakuksi. 


Vaakku ei joulun aikaan ollutkaan vain lelu, sillä Vito sattui olemaan tuolloin valeraskaana, joten tästä kovin itkuisesta (vinkuvasta) kanasta tuli sitten valeäidin lapsi. Tuolla se sitten pyöri olohuoneessa kana suussaan. Jännä kun pesää ei tarvitse tehdä valeraskauden vuoksi, mutta ihan kaikkia leluja pitäisi kantaa suussaan eikä niitä anneta vahingossakaan kenellekään. On eläimet joskus niin höpsöjä. Harmi vain, että aika pian Vaakku sitten vain lensi (eli heitettiin) eteisen kaapin päälle odottamaan tämän ohimenevän vaiheen loppumista, sillä tuo "pentujen" läsnäolo saa Vitolla aikaan vain kovaa stressiä. 



Sattuipa tämä meidän neiti saamaan myös hieman neitimäisemmän pannan - pinkkiä ja bling blingiä. Edellinen ja osakseen vielä nykyinenkin panta on aivan liian miehekäs mun makuun :D 


Viime viikonloppuna koitti sitten se hetki, kun minun piti nukkua muutama tunti yksinään, sillä A oli myöhään yöhön lentopalloturnauksen jatkoilla. Ensiksi ajattelin, että valvon itsekin ihan suosiolla, sillä se uni ei vain tule vieläkään yksinään, kunnes A sitten ehdotti että ottaisin Viton viereeni. En ollut kovinkaan vakuuttunut tämän kikan toimivuudesta, sillä tuo koiruus on loppupeleissä aika nössö, mutta niin se sitten vain kipitti perässäni ylös makuuhuoneeseen. Hieman ihmetellen, sillä normaalisti yläkerran ohi pamahtaa lähes poikkeuksetta koiran nenän edessä kiinni. Tein Vitolle pedin A:n puolelle sänkyä, mutta arvatkaa vain nukkuiko se siinä. No ei tietenkään, vaan sain 20 kiloa ehtaa bokseria kylkeeni kiinni eikä tainnut mennä tuntiakaan kun jo villasukat ja -peitto lensivät kaaressa nurkkaan, sen verran hyvä lämmittäjä tuollainen koiruus on. Mutta mikä tärkeintä, se uni tuli koira kainalossa ja maistuipa se vielä hyvinkin, oli niin ihanaa kuunnella toisen kuorsausta tuhinaa. Ja tulipa vielä todettua, että kyllä tosta meidän muutoin niin nössöstä koirasta voisi tiukanpaikan tullen olla perheenpuolustajaksi, sillä samalla hetkellä kun A käänsi avainta ulko-ovessa, niin Vito pomppasi pystyyn haukkuen. Hyvä vahtikoira!

5 kommenttia:

  1. Eiköhän nössöistäkin koirista löydy se sisäinen pieni vahtihurtta, kun joku on tulossa viemään sen paikan pehmeässä sängyssä! ;) heheh.. On ne koirat vaan niin ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, hyvin sanottu! Ei siitä emännästä niin väliä kunhan oma peti säilyy :)

      Poista
  2. Ihana Vito! :) Ja hyvä että sait karvasen unikaverin, katotaan tosiaan onko A:lla enää jatkossa asiaa sänkyyn ollenkaan kun Vito tottuu nukkumaan siinä… :D Meillä kanssa Hiski haukkuu varsin katu-uskottavasti jos jompi kumpi / molemmat on kotona, mutta jos on yksinään, niin ei uskalla päästää inahdustakaan… Varsinainen vahtikoira… :D

    VastaaPoista
  3. Ai niin ja on muuten todella hieno, ihanan tyttömäinen bling-bling -panta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha hauska Hiski :) Koirat on kyllä välillä niin hölmöjä. Valitettavasti Vito saa tyytyö omaan petiinsä kun A on kotona. Ainoastaan saa joskus tuurata kun tarvetta :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)