torstai 19. joulukuuta 2013

"Tie minut vie, missä musiikki sai meidät sekaisin onnesta."

Vihdoin olen palannut kotiin ja pääsen kirjoittelemaan ihania reissumuistoja Gambiasta!

Aiemmassa postauksessa kerroin kuinka kolme rakasta ystävääni oli meitä vastassa lentokentällä. Yksi heistä oli saanut taksin ajettavakseen ja tämä oli kyllä huippu juttu, sillä luotettavan taksikuskin löytäminen tuossa maassa ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys. Olemme tätä itse asiassa päivitelleet porukalla enemmänkin ja on aika outoa (ja osittain myös vastuutonta) ettei matkanjärjestäjän oppaat varoittele takseista lainkaan. Ystävällisistä ihmisistä jaksetaan kuitenkin varoitella - tiedä sitten kumpi onkaan lopulta vaarallisempi juttu.. ;)

Pääsimme kuitenkin siis ystäväni A:n kyyditsemänä turvallisesti perille hotelliimme Bakotuun, joka sijaitsi turistialueella Kotussa. En kyllä mennyt tuolle alueelle kovin innosta hihkuen, mutta emme voineet majoittua esim. aiempaan kotiini, sillä se on edelleen remontissa. Ja olihan tuo majoitus jo osa matkan hintaa. Matkalla hotellille pysähdyimme ostamaan vesimeloonia, sillä sato oli juuri silloin parhaimmillaan ja noita pyöreitä hedelmiä oli kirjaimellisesti joka puolella. Ihanan raikas hedelmä maistui pitkän ja puuduttavan lennon jälkeen! 

Koimme hienoisen pettymyksen, sillä saimme hotellissa asuttavaksi huoneen, joka sijaitsi tien varrella eikä niin sanotusti hotellialueella. Oltuamme hetken huoneessa, totesin äidille että me ei taideta viihtyä täällä ja ei muuta kuin respaan kysymään, josko itse alueella olisi vielä joku huone vapaana. Ja olihan siellä! Gambian tapaan tämäkin asia oli No problem. Haha. En vaan yhtään tykkää tuollaisesta "valittamisesta", mutta tiedän että ei oltaisi viihdytty alkuperäisessä huoneessa niin hyvin kuin mitä viihdyimme siinä jonka sitten lopulta saimme. Perjantai-ilta kuluikin sitten vain lähinnä rannalla kävellen ja kuulumisia vaihdellen. Tuntui siltä kuin en olisi ollut päivääkään poissa tuosta maasta. Myöhemmin illalla menimme paikalliseen lempiravintolaani Baracudaan, joka on siis yksinkertaistakin yksinkertaisempi paikka, mutta tarjoilijat ovat mahtavia ja ruoka hyvää. Tuolta paikasta löytää harvoin muita turisteja :) 


This used to be my home...

Lauantaiaamuna A haki meidät ajoissa vanhaan kotiini, sillä paloin halusta nähdä minkälaiseksi se onkaan oikein remontoitu. Koko remontti oli itse asiassa aika yllätys. Jo ennen matkaa mietin hieman miltä tuntuisikaan palata taas tuohon paikkaan, joka oli kolmen kuukauden ajan niin tärkeä minulle. Koko pihapiiri oli kuitenkin laitettu niin uuteen uskoon, etten meinannut sitä samaksi vanhaksi tunnistaa. Aiemmin koko piha-alue oli yhteistä puutarhaa, mutta nyt jokaiseen asuntoon oli laitettu omat muurit ja portti, joten jokaisessa tulee olemaan oma puutarha. Tässä muutoksessa on puolensa; toisaalta nyt tuosta pihapiiristä katoaa tietty yhteisöllisyys kun jokaisella on omat pihansa ja alueensa. Itse asuntoja oli myös laajennettu; kodissani oli nyt mm. kaksi makuuhuonetta ja vessaa. Kaikki pinnat oli käsitelty ja mikä parasta (ja vanhojen asukkaiden kannalta ikävintä!) asuntoihin oli laitettu lämmin vesi. Kyllä sitä silloin itsekin kaipasi aika kovasti! Pihapiirin ihmettelyn ohessa nautittiin M:n valmistama herkkuaamiainen; Semfur-leipää munakkailla. 


Olin niin kaivannut tuota herkkuaamiaista! Tuo Semfur-leipä on samanlaista leipää kuin Tapalapa, mutta keyempää ja siksi paikalliset kutsuvatkin sitä "light breadiksi". Lähikauppias naureskeli kun tilasin tätä leipää, valkoiset kun eivät sitä kuulemma yleensä tilaa. Ei sillä, olittepa nähneet kuinka hämilleen hän meni kun puhuin hänelle wolofia :) Kyseessä ei ollut siis se tuttu kauppias, vaan hänen veljensä joten mistäpä hän olisi voinut tietää, että olen asunut tuolla. 

Olivat pojat muuten ihan mielettömän otettuja meidän viemistä tuliaisista, etenkin riippumatto oli ihan ehdoton hitti! M itse asiassa nukkui siinä yhtenä yönä :) 


Riippumatto!

Myös elintarvikkeet olivat mieluisia, etenkin kahvi, chilipähkinät ja Jenkki-purkka. Nuo pähkinät taisivat jo loppua ensimmäisenä iltana vaikka vietiin niitä neljä pussia. Myöhemmin lauantaina kävimme myös Serekundan markkinoilla ostamassa mm. vihanneksia, sillä illalla M kokkasi meille suurinta herkkuani eli Chicken Yassaa. En mä ole kuin joku puolivuotta kinunut sitä, lähes joka toisessa viestissä on ollut jotain tuohon ruokaan liittyvää. Ja olihan se taas niin hyvää! Ja eikä se pelkkä ruoka, vaan myös se yhdessä kokkaaminen. Tuli niin mieleen viime vuoden hetket. Oli myös helppoa nähdä kuinka M nautti kokkaamisesta, hän kun ei ole päässyt sitä paljon tekemään sitten viime vuoden. Hänellä on kyllä ihan ammattilaisen otteet ja miksei olisikin kun kerta on kokki ammatiltaan :) Apukokki vaan taitaa saada hänen hiuksensa harmaantumaan, haha. 


Serekundassa 

 
Sunnuntaina suuntasimme sitten heti aamiaisen jälkeen kohti Tanjin kylää ja Sanyangia eli matka kävi Paradise Beachille. Tanjissa pysähdyimme päivittelemään kalastajien puuhia sekä upeita käsinveistettyjä veneitä. Oli vain hieman surullista kuulla mihin tarkoitukseen niitäkin veneitä myös käytetään :( Tanjista ostimme myös uuden paistinpannun (150 Dalasia eli noin 3 euroa), sillä edellisen vuoden paistinpannuni oli jo parhaimmat päivänsä nähnyt. M oli muuten säilyttänyt lähes kaikki mun tavarat ja astiat eli raahannut ne kotiinsa. Siellä oli myös mun kaasukeitin, jonka sitten vain täytimme. Hänen pieni kotinsa on täynnä mun tavaroita :D 


Sanyang boys! 


M:n kanssa rannalla

 
Paradise Beachilla oli yhtä ihanaa kuin aina aiemminkin ja erityisen ihanan paikasta tekee se, että siellä saa olla lähes omassa rauhassaan. On melkein pieni ihme etteivät matkanjärjestäjät tee retkiään tuonne upealle rannalle, mutta eipä haittaa mua lainkaan. Sanyangin kalamarkkinoilta ostimme myös taas kaksi Butter Fishiä, joista M kokkasi meille illalla jälleen ihanan aterian; paistettua (tuoretta!!) kalaa, riisiä ja sipulikastiketta. Saatiin syödä äidin kanssa ihan kynttilänvalossa, kun ei taas vaihteeksi ollut sähköjä. 

Näistä päivistä teki erityisen ihania juuri se, ettei ollut mitään tarvetta suorittaa eli käydä esim. siellä ja tuolla. Saatiin olla ihan rauhassa ja nauttia vain toistemme seurasta. Itse lomakin tuntui jotenkin paljon pidemmältä näin :) Seuraavan kerran voisin kirjoitella sitten retkistämme ja laittaa pienestä M:stä kuvia :)   

Otsikko otettu Olavi Uusivirran kappaleesta "Tiet Etäisyyksiin".

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta tuo palaaminen tutuille mestoille (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se juuri olikin! Eipä tuonne varmaan tulisi muuten mentyäkään, mutta kun ne tutut siellä :)

      Poista
  2. Hitsi, nyt vasta tuliki hinku päästä takasin Ghanaan! :) Ehkä joku päivä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko reissua tiedossa? :) Oli kyllä niin ihanaa palata vanhoihin tuttuihin maisemiin :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)