sunnuntai 29. joulukuuta 2013

"I can't tell where the journey will end but I know where to start."

Pikkuhiljaa alkaa olla tämä vuosi 2013 taputeltu pakettiin. Ja voi huh minkälainen se on ollutkaan! Tiedän jo nyt, että tulen ikuisesti muistamaan tämän vuoden; niin hyvässä kuin pahassakin. 

Ihan uskomatonta, että vielä vuosi sitten tähän aikaan elin elämääni toisella mantereella, päivä kerrallaan, täysin tietämättömänä siitä mitä kaikkea seuraava vuosi toisikaan elämääni. Sitten koitti tammikuun 25. päivä ja oli aika jättää heipat afrikkalaiselle elämälleni ja palata takaisin "kotiin", tai ainakin Suomeen. Ne eivät olleet missään nimessä hyvästit, niin kuin nähtiin myöhemmin tänä vuonna. Olen aina ollut äärettömän huono sanomaan heippa lentokentällä. Eikä se ole helpottanut yhtään sittemmin - voi sitä kyynelten määrää kun sanoimme A:n kanssa heipat kolmeksi kuukaudeksi. 

Suomeen saavuin sitten 26. päivä tammikuuta ja se on ollut yksi tämän vuoden huippuhetkistä. Oli ihanaa kun koko perhe oli minua vastassa lentokentällä. Taas yksi ympyrä sulkeutui. Muistan kuinka istuimme A:n kanssa kahdestaan autossa ajaessamme kotiinpäin, melkein ujostutti. 

Kolme kuukauttakin saattaa olla yllättävän pitkä aika. Itse paluu Suomeen oli muuten kyllä karuakin karumpi. Kaikki oli niin erilaista ja minun täytyi hypätä takaisin oravanpyörään suunniteltua aiemmin. Reilun kuukauden "sopeutumisaika" lyheni viikkoon ja siitä alkoi sitten armoton gradun viimeistely sekä paluu vanhoihin tehdastöihin. Eräänä päivänä sain kuitenkin mielenkiintoisen sähköpostin, sellaisen joita harvoin saa. Minulle tarjottiin töitä! Olin kyllä vakaasti päättänyt keskittyä graduuni ja käydä tehdastöissä siinä toisella kädellä, ne hommat kun osaisin vieläkin vaikka silmät ummessa. Mutta en voinut antaa tuon työn mennä ohitse, joten tartuin tilaisuuteen vaikka tiesinkin sen olevan lähes silkkaa hulluutta. Tiesin kuitenkin myös, että tuo työ voisi antaa minulle uskomattomat mahdollisuudet ja toki olin otettu siitä, että edellinen työpanokseni yritykselle oli huomattu ja juuri minut haluttiin tähän tehtävään. Tällä tiellä edelleen ollaan...

Gradu vei mukanaan koko helmi-, maalis- ja huhtikuunkin. Vähän työreissuja väliin ja kokopäivätyöt päälle. Afrikkalainen elämäni alkoi tuntua yhä enemmän etäiseltä ja naru kaulan ympärillä kiristyä. Huhtikuun alussa tuli sitten muutto puheeksi; toisaalta halusin muuttaa kaupunkiin: Tampereelle ja lisäksi vuokraisäntämme täytyi muuttaa takaisin asuntoon, jossa asuimme. Uusi ihana koti löytyikin Tampereen Härmälästä ja voi kuinka ihastuinkaan tuohon kaupunkiasuntoon järven rannalla! Paikalliset kaverimme kyllä jaksoivat naureskella, että Härmälä ei kuulemma ole kaupunkia nähnytkään, vaan on täysin maaseutua. Kaikesta huolimatta viihdyin ja sopeuduin sinne erinomaisesti. En voi kuitenkaan olla muistamatta sitä muuttorumbaa, josta selviydyimme kahdestaan A:n kanssa. Tai sitä kun peruutin keskellä yötä autollani betoniseinään ja hypin kiukusta keskellä pihaa :D Ei muuten naurattanut tippaakaan silloin...

Huhtikuusta tai toukokuusta en sitten muistakaan enempää. Gradun palautin joskus toukokuun toisella viikolla ja siitä alkoi sekä toipuminen että jännitys; kuinka olinkaan pärjännyt? Naureskelin aina, että kyllä minä jaksan. Olinhan lähes koko yliopistourani opiskellut kokopäiväisesti ja tehnyt kokopäivätöitä samalla. Toukokuussa voimat kuitenkin loppuivat aivan täysin; mikään ei kiinnostanut, ruoka ei maittanut, väsytti ja kyyneleet valuivat. Kyyneleet, onnen sellaiset, valuivat myös kesäkuun alussa kun sain tietää, kuinka olin pärjännyt graduni kanssa. Yhä vieläkin vaikka minulla olisi kuinka huono päivä ja tuntuisi siltä, ettei minusta ole mihinkään, muistan tuon hetken kun sain tietää arvosanani: se ylpeys - olen ihan oikeasti ja todistetusti onnistunut jossakin asiassa elämässäni. Toki niitä asioita on varmasti muitakin, mutta tämä oli kyllä ehdottomasti sellainen suoritus, jota en tule unohtamaan. 

Kesä meni sitten pitkälti kevään rasituksista toipuessa, ilman yhtään lomaa. En edes jaksannut kuntoilla kuin vasta heinäkuun lopulla. Päivät kävin töissä ja illat makasin sohvalla. Taisimme katsoa A:n kanssa kaikki Las Vegas-jaksot uudelleen. Oli kuitenkin ihanaa kun minun annettiin vain olla, ei pakotettu mihinkään, vaan annettiin vain aikaa. Nautimme myös kaupunkielämästä; kävimme pyöräilemässä paljon ja myös äitini vietti yhden ihanan viikonlopun kanssamme Tampereella. Oli yksi parhaista viikonlopuista kesällä. 

Elokuun lopulla koitti sitten kauan odotettu päivä: valmistujaispäiväni

Äitini järjesti minulle aivan ihanat valmistujaiset. Yksi ovi sulkeutui vihdoin kokonaan eikä sinne tarvitse enää palata. Mikä helpotus. Elokuussa sain myös elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikkani ja valmistujaisteni jälkeisenä päivänä katselimme A:n kanssa yhdessä koteja Etuovesta. Sieltä se löytyikin: ihana, vanha rintamamiestalo. Asiat etenivät todella nopeaan ja syyskussa oli sitten talokaupat. Meistä tuli talonomistajia! Olimme viettäneet ihanan kesän Härmälässä, mutta nyt oli aika suunnata muille maille. Muutto uuteen kotiin oli sitten syyskuun viimeisenä päivänä. Siitä alkoikin sitten kiireinen syksy; tavaroiden purkua, pientä remonttia ja omakotitalossa asumiseen opettelua. Työmatkoja, kuntosalia, pikkujoulua, äidin muuttoa. 


Tähän vuoteen on mahtunut siis enemmän kuin paljon. Ehkä vähän liikaakin; muuttoja, valmistumisia ja töitä. Aina en ole pysynyt ihan itsekään mukana ja sen kyllä huomaa. Ei sillä, ettenkö olisi näistä tapahtumista kiitollinen, harva voi saavuttaa näin paljon yhdessä vuodessa. Kontrollifriikkiä vain hirvittää kun langat eivät pysykään omissa käsissä. Muistan kuinka täysi-ikäisyyden kynnyksellä huokaisin - en kärsinyt mistään teini-iän kriiseistä, ei mitään teini-ikää koskaan oikeastaan ollutkaan. Olisihan se vain pitänyt tietää, että kyllä se kasvunpaikka sitten tulee ennemmin tai myöhemmin ja omalla kohdallani se tuli sitten myöhemmin. Teini-iässä se olisi vain ollut luultavasti helpompaa, sillä tuolloin vanhemmat olisivat kertoneet kuinka olisi kuulunut olla ja mitä olisi pitänyt tehdä. Nyt se kaikki on pitänyt itse selvittää, enkä ole siinä vielä edes puolivälissä. En ole tänä vuonna ollut todellakaan mikään malliavovaimo näine kasvukipuiluineni; kuka olen ja mitä haluan elämältäni?

Nyt kun takataskussa on korkeakoulututkinto, tuntuu siltä että kaikki ovet ovat avoinna, olen vapaa tekemään mitä vain. Tekisi mieli tehdä niin paljon. Etenkin kun on nähnyt niin erilaistakin elämää. Ainakin se auttoi selvittämään sen, mitä en ainakaan halua loppuelämältäni: tässä elämässä ei tyydytä mihinkään, vaan eletään niitä unelmia. Siksi en voi ollakaan kuuntelematta yhä uudelleen Aviciin kappaletta "Wake Me Up": 

Feeling my way through the darkness
Guided by a beating heart
I can't tell where the journey will end
But I know where to start

They tell me I'm too young to understand
They say I'm caught up in a dream
Well life will pass me by if I don't open up my eyes
Well that's fine by me

[2x]
So wake me up when it's all over
When I'm wiser and I'm older
All this time I was finding myself
And I didn't know I was lost

I tried carrying the weight of the world
But I only have two hands
Hope I get the chance to travel the world
But I don't have any plans

Wish that I could stay forever this young
Not afraid to close my eyes
Life's a game made for everyone
And love is the prize

[2x]
So wake me up when it's all over
When I'm wiser and I'm older
All this time I was finding myself
And I didn't know I was lost

Didn't know I was lost
I didn't know I was lost
I didn't know I was lost
I didn't know (didn't know, didn't know)

Onnellista Uutta Vuotta Kaikille!

11 kommenttia:

  1. Olipas tässä tunnelmaa :) Paljon on sunkin vuoteen kyllä mahtunut asioita, niin kuin täälläkin. Jännittävin vuosi takana, mutta voin melkein vannoa, että tuleva tulee olemaan vieläkin jännittävämpi, omalla tavallaan - siis täällä meillä :) Kaikesta se pieni ihminen kuitenkin selviää, vaikka hetkessä tuntuisi siltä että koko maailma kaatuu niskaan, jotenka ei muuta kun nokka kohti uutta ja aina vaan parempaa tulevaa vuotta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Minna :) Oon tässä miettinyt että pitäisköhän mun "lainata" sitä sun Sannaa jotta saisin jonkun suunnan tähän elämään. Sä vaikutat nykyään niin tasapainoselta ja mielenkiinnolla olen seurannut sun "edistymistä" blogistasi. Aion kysellä lisää kun nähdään :) Teillä tulee kyllä olemaan ensi vuosikin tosi tosi jännä, teille tulee uusi perheenjäsen. :) Se on kyllä aina niin iso ja upea asia. <3

      Poista
  2. Tiiätkö mitä, meissä on niin paljon samanlaisia piirteitä että oikein hirvittää :D Tääläl sitä ollaan työpaikassa josta en voinut kieltäytyä vaikka koulu onkin kesken.. Teen opinnäytetyötä samaiselle firmalle ja raavin muutamia kursseja vielä kasaan koulusta. Huh huh, mutta mä TIEDÄN, että kaikki tämä on sen arvoista. Kun valmistun niin voisin juhlia sitä vaikka viikon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielunsisko <3 Meillä on kyllä oikeesti monia samoja piirteitä elämässä! Omantalon ostaminenkin. Ja sitten kun valmistut niin todellakin juhlit viikon, niin hullua raadantaa on opiskella ja käydä töissä!!

      Poista
  3. Ihana tunnelmallinen listaus - rehellisine tunteineen. Onnea, iloa ja uusia seikkailuja myös uuteen vuoteen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ....siis postaus. kännykän sanasyöttö. Grrr.;)

      Poista
    2. Kiitos Satu! :) Kiva kuulla! Ja sitä samaa myös sinulle, kaikkea hyvää uuteen vuoteesi :)

      Poista
  4. Olipas ihana postaus! Sulla on kyllä aikamoinen vuosi takana :) Hmm, ehtisiköhän sitä itsekin tekaista jonkun tämäntapaisen postauksen kasaan vielä tämän vuoden puolella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tee ihmeessä samantyylinen postaus, olis kiva lukea tiivistetysti sun (teidän) vuodesta. Joo tää oli kyllä aika unohtumaton vuosi kaikkeudessaan :)

      Poista
  5. AIvan huikea vuosi kyllä! Tai paljon isoja asioita sinulle tapahtunut. Etkä ole ainut kenelle Suomeen palaaminen ei ole ainut ollut se helpoin juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varmasti olekaan :) Se on vaan niin hassua kun luulisi että kyllä kotiin ja tuttuun ympäristöön palaaminen olisi helpooa :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)