sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Pikkujoulukynnet ja kuulumisia!

Moikka moi ja myrskyistä sunnuntaita! 

En ole pitkään aikaan kirjoitellut ihan vain kuulumispostausta, joten sellainen nyt tähän väliin! Aiemmin opiskeluaikoina näitä tuli vähän tiheämpään tahtiin ja yleensä sisältö pyöri aikalailla sen koulun ympärillä. Miten se voikaan jo nyt muutaman kuukauden jälkeen tuntua niin uskomattoman kaukaiselta?

Tämä marraskuu on melkein saanut nujerrettua minut. En tiedä johtuuko se siitä, etten ole yli vuoteen joutunut kärsimään näin jäätävästä pimeydestä. Lähdin viime vuonna pois kun pahin pimeys alkoi ja palasin kun kevätaurinko alkoi jo pilkistellä. Vaikka olenkin nyt syönyt päivittäin D-vitamiinia (sekä muita vitamiineja), niin eipä ole paljoa auttanut. Minun on yleensä sangen helppo herätä aamuisin, oli se kello sitten soittamassa viideltä tai kuudelta. En ole ikinä torkuttanut, koska se on ehkä jotain pahinta huijausta. Nyt on kuitenkin sekin käynyt mielessä ja välillä olen noussut sängyn laidalle istumaan ja kupsahtanut hetken päästä takaisin sängyn pohjalle, kun energiat eivät vain yksinkertaisesti riitä. Pieni apu on ollut liikunnasta, olipa se sitten kuntosali tai koiran kanssa ulkoilu. Mutta muuten tuollainen vetämättömyys on kamalaa, kun on tottunut siihen että energiaa riittää vaikka mihin! 

Eilen olikin sitten erilainen päivä pitkästä aikaa, sillä yhtäkkiä sitä energiaa olikin vaikka muille jakaa! Heräsin vapaapäivänä (!) ilman kelloa puoliseitsemältä ja tein hetken aikaa töitä aamiaisen ohessa. Sitten koiran kanssa ulos ja jo heti yhdeksän jälkeen oltiin valmiita lähtemään pienelle kauppakierrokselle. Käytiin mm. Ikeassa, sillä tarvittiin eteiseen ulkovaatteeille kaappi. Huomasin nimittäin, että rasvan ja ruuan haju meinaa tarttua ulkovaatteisiin, jotka roikkuivat eteisen naulakossa. Huono puoli kun keittiö ja eteinen ovat vierekkäin. No eipä tartu enää!

Kauppareissun jälkeen aloitin sitten (ihan itse!!!) yhden ikuisuusprojektin ja nyt olenkin lähes liikuntakyvytön :D Aloin nimittäin kunnostamaan meidän yläkerran portaita eli poistin listat ja revin muovimatot irti. Kuten olin vähän epäillytkin, niin sen muovimaton alta paljastui ihan suht hyvässä kunnossa olevat puuportaat! Ainoa vaan, että sen muovimaton liima on niin tiukassa kiinni, että saadaan hetki pohtia kuinka saadaan se irti. Ei ollut tasohiomakoneesta kyllä mitään apua. Harmi juttu kun talon rakennusvuoden ja nykyhetken välissä on ollut se kaamea 70-luku, jolloin on ollut pakkomielteenä asentaa noita muovimattoja. Ei ole tainnut olla puun arvostus ihan samalla tasolla kuin nykyään on. Yksi ehkä hieman helpompi ratkaisu olisi laittaa noihin portaisiin laminaatti, mutta kun mulla on päässäni kuva valkoisista puuportaista, niin valitettavasti se kuva ei kyllä muutu :D Tämä projekti vaan sitten ottaa hieman pidemmän ajan...


Pikkujoulukynnet! Ihanaa glitteriä!

Mä olen myös tässä viime aikoina himoinnut ihan hirveästi katkarapuja ja etanoita. Söin pienenä niin paljon katkarapuja, että kiintiö tuli täyteen yli kymmeneksi vuodeksi. Pari vuotta sitten löysin tämän herkun uudelleen ja nyt voisin laittaa rapuja ihan joka ruokaan! Ne ovat vaan niin hyviä! A on opettanut minut syömään myös etanoita ja ajateltiinkin hommata sellaiset etanapannut kotiin, että saadaan aina silloin tällöin herkutella. Eilen illalla saunan jälkeen minut yllätettiinkin ihan totaalisesti, kun A tuli ykköset yllä luokseni ja sanoi, että nyt lähdetään ulos. Hän oli varannut meille pöydän ravintolasta Tampereen keskustassa ja valinnut ruuatkin valmiiksi! Alkuun syötiin - no mitäs muutakaan - kuin niitä mun himoitsemia etanoita (valkosipulilla ja mozzarella-juustolla) ja katkarapuja (valkosipulilla ja chilillä). Pääruuaksi oli sitten valkosipulihärkää ja kermaperunoita. Jälkiruuaksi Makuunin karkkipussi! Oli kyllä niin älyttömän hyvää ruokaa ja ennen kaikkea ihana yllätys! Huh huh!

Äitin kanssa todettiin myös eilen, että matkankin alkuun on enää noin kolme viikkoa! Niin vähän! Täytyy kohta alkaa penkoa vintistä kesävaatteita (kuinka outoa!). Onneksi tuliaiset on jo ostettu! Tämä matka vaikuttaa myös vähän jouluvalmisteluihin, sillä esim. joulukortit pitäisi kirjoitella jo ennen matkaa, sillä niiden viimeinen postituspäivä näytti olevan 13.12 enkä ole silloin täällä. Niinpä tilasinkin jo tänään kuvat kortteja varten ja heti vaan kun saan ne, niin täytyy askarrella kortit valmiiksi! Pari joululahjaakin on tullut jo ostettua! Matkan jälkeen jouluun on nimittäin enää reilu viikko ja töissä on sanottu, että joulua edeltävällä viikolla on aika turha haaveilla muusta kuin töistä. No ei haittaa kun sen tietää näin hyvissä ajoin etukäteen! Myös alkuvuosi, oikeastaan maaliskuuhun asti, tulee olemaan töiden kannalta tosi hektinen. Saa nähdä tuleeko silloin oltua enemmän kotona vai Helsingissä. 

Tuohon matkaan liittyen täytyy vielä mainita, että äitini sai oman kotikaupunkinsa terveyskeskuksesta hommattua helposti meille molemmille malarialääkereseptit. Olin painottanut äidille, ettei ainakaan hän ota missään nimessä Lariamia, sillä hän sai siitä viime vuonna todella ikävät oireet. Siinä sen taas näkee kuinka lääkkeet vaikuttavat ihmisillä eri tavoin; itse söin 4kk Lariamia ilman minkäänlaisia oireita ja äitini söi sitä kuukauden todella inhottavilla oireilla. En tosin kylläkään ymmärrä kuka lääkäri kirjoittaa Lariamia viikon matkalle, kun kerran paremmin siedetty Doximycin vaihtoehtokin on. Tätä reissua ajatellen olimme kaavailleet siis ottavamme Doximycin lääkityksen, mutta lääkäri olikin kirjoittanut meille reseptit uuteen malarialääkkeeseen nimeltään Rumbabor. Kyseessä taitaa olla hyvinkin uusi lääke, sillä ainakaan viime vuonna kukaan lääkäri ei maininnut siitä minulle mitään. Tämä lääkitys aloitetaan yhtä päivää ennen matkaa (kuten Doximycin), mutta sitä jatketaan vain viikko matkan jälkeen, toisin kuin Doximyciniä piti syödä se kuukausi. Aika huima ero siis. Kirjoittelen matkan jälkeen tästä lääkkeestä lisää, sillä blogissani käy säännöllisen epäsäännöllisesti ihmisiä lukemassa nähin lääkkeisiin liittyviä postauksiani. 

Semmoisia tänne siis tällä erää. Pientä vipinää siis, mutta kyllä ne vuorokauden tunnit riittävät silti! 

13 kommenttia:

  1. Ihana yllätys<3 ja mitkä upeat kynnet!!!

    Portaisiin tuo M heitti tuosta viekusta, että voi saada haltuunsa sellaista graffitin poisto ainetta.. kuulemma aika tujua, jos ette muuten saa sitä liimaa pois. En tiedä siitä mömmöstä sen enempää... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näistä kynsistä tuli heti munkin lempparit! Ihanaa glitteriä pimeään syksyyn! :) Hmmm, tuo aine kyllä kuulostaa tehokkaalta, kiitos paljon vinkistä! Kokeillaan ensin rälläkkää ja jos sekään ei tehoa, niin palaan tähän ehdottomasti! Teiltäpäin tulee aina hyviä vinkkejä :)

      Poista
  2. Kiva postaus :) Torkuttaminen on tosiaan vihonviimeistä puuhaa. Joskus kokeilin sitä mutta siitä tulee vaan väsyneemmäksi kun joutuu kokemaan sen heräämisen monta kertaa.

    Aika ihana toi A:n yllätys! Nam, katkaravut on hyviä, mutta etanoita en ole koskaan maistanut. Pitääpä joskus maistaa kun moni niitä kuitenkin on kehunut :)

    Jes, keskiviikkona nähdään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Hanna! Joo näinkin mäkin olen ajatellut että torkuttamisesta tulee vain väsyneemmäksi. Kuitenkin sitä on jossain välissä pakko nousta ja herätä, joten miksi sitä pitkittää jollain säälittävällä muutamalla minuutilla :D Katkaravut on kyllä ihan mun lemppareita, mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan etanoita! :) Toinen hyvä herkku!

      Poista
  3. Kirjoitteletko porras-projektista sitten myöhemmin uudelleen, kiinnostaisi nimittäin se miten saatte mahdollisesti ne liimat irti :)? Itsellä nimittäin on vastaavanlainen tilanne vielä edessä, kun portaista pitää irrottaa 80-luvun alun huopapäällysteet, luulen että niissäkin liima jää aika tehokkaasti portaisiin kiinni... Kun olisi meilläkin haaveissa ne valkoiset portaat, se keltainen lakattu mänty kun ei oikein iske. Suunniteltu omakotitalon osto vaihtui isoon rivarikämppään, mutta paljon on siinäkin remontoitavaa ja laitettavaa, että saadaan se asuttavaan kuntoon, siksi kaikki remonttivinkit otetaan vastaan ilolla :)!

    Mukavaa syksyn jatkoa, toivotaan että kohta tulisi lunta, niin josko se olo helpottuisi lisääntyvän valon keskellä :)!

    Terkuin Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Kirsi,

      Ymmärsinkö oikein että olette nyt hommaneet sitten tämän rivarikämpän? Jos näin on niin isot onnittelut! :) Hieno juttu! Joo mä tulen päivittämään säännöllisesti tuon rempan tilannetta ja tällä hetkellä tosiaan näyttää että kokeillaan rälläkkään ja siihen kiinnitettyä hiomaharjaa. Josko siinä jo riittäisi tehot. Toivottavasti tekin tulette saamaan ne ihanat valkoiset portaat :)

      Lunta tosiaan odotellessa! En ole niin lumen ystäväkään, mutta on se parempi kuin tämä pimeys ja vesisade. Mukavaa viikkoa sinulle! :)

      Poista
    2. Kiitoksia onnitteluista, tosiaan ensi viikolla on uudesta asunnosta kauppakirjan teko edessä ja sitten viikonloppuna jo muuton aloittaminen :). Jouluksi uuteen kotiin :). Mielenkiinnolla odottelen jatkoa tuolle sinun uusimmalle kirjoitukselle, että miten sillä hiomaharjalla lähtee nuo maalit ja liimat irti, itse kun sitä on sen verran laiska että ei jaksais käsin ruveta niitä meidän portaita hiomaan, vaan tuollainen joku sähkövehje sen olla pitää :).

      -Kirsi

      Poista
  4. Hei ihanaa matkaa, jos unohdan tulla myöhemmin toivottelemaan ! :) Nauttikaa ihanasta auringosta ja lämmöstä ja ystävistä. Itse jälleen lasken päiviä seuraavaan matkaan - ikävä on toiseen kotiin. Oon tuota malarialääke asiaa miettinyt tässä itse, kun en ole tosiaan kahdella viime reissulla niitä ollenkaan syönyt. En tiedä ottaako vaan turhaa riskiä, kun on jääräpää eikä halua syödä lääkkeitä liikoja. Mutta tosiaan ihan naurettavaa olisi Lariamia ottaa viikon matkalle :/ Se on sellain myrkky että oksat pois. Malarone on ihan hyvä myös, tosin kai vähän kalliimpi..

    ps. ihanat kynnet !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku :) Täälläkin on kova ikävä toiseen kotiin ja on ihan uskomatonta että lähes vuoden odottamisen jälkeen matka on ihan justiinsa käsillä. Milloin sä olet menossa sinne seuraavan kerran? Joo mäkin hieman ihmettelin että miksi ihmeessä Lariamia on annettu viikon matkalle kun kerran "parempiakin" vaihtoehtoja on. Mä en kyllä henk. koht uskaltaisi lähteä ilman lääkettä, sillä sen taudin oireet nähneenä, en todellakaan tiedä jaksaisinko läpikäydä sitä. Lisäksi se yksi taudin muotohan on kooma :/ Mutta ymmärrän kyllä sunkin kannan, etenkin pidemmillä matkoilla tuo lääkkeiden syöminen kyllä mietityttää..

      Poista
    2. Mää lähden tammikuun alussa taas pariksi viikoksi :) En tosiaan tiedä onko yhtä tyhmyyttä ottaa se riski, että sairastuu mutta oon niin omapäinen että en aina ajattele kovin kauaskantoisesti..

      Poista
    3. Oi vitsit sä pääset takaisin niin nopeasti :) Mä palasin sieltä silloin tämän vuoden tammikuussa ja ainakin silloin oli tooosi halpoja lentoja. Muistaakseni Banjul-Frankfurt väli maksoi jotain 250€ eli ei kyllä oikeastaan mitään. Tammikuu taitaa olla hyvä ajankohta!!

      Poista
  5. Oi miten ihana yllätys! <3 Mä en ole vielä ehtinyt (lue: uskaltanut) maistaa etanoita, mutta oon kyllä kuullut, että varsin herkullisia ovat. Pitäisi kai joku päivä rohkaistua. ;) Mutta (katka)ravut on niin hyviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kantsii vaan kuule uskaltaa maistaa niitä etanoita :) Ei ne maistu lainkaan limasilta tai mitenkään inhottavilta. Ovat suurta herkkua jos sattuu pitämään etenkin valkosipulista ja juustosta, toki saa niitä muillakim lisukkeilla! Ravut ja katkaravut ovat kyllä niin herkku ettei mitään rajaa!!

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)