sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Palasista se rakentuu.

Marika oli kirjoittanut blogiinsa hyvän postauksen aiheesta joulun vietto. Voiko joulu olla muutakin kuin rosollijoulu? Ihan näin ohimennen voin kertoa, kuinka suuri pettymys oli kun tajusin lapsena, ettei se rosollin päälle laitettava valkoinen lisuke ollutkaan kermavaahtoa. Jostain lapsuuden aikaisista pettymyksistään ei näemmä pääse vähällä yli ;)

Lapsuudessa meillä meni joulu ja toinenkin sillä samalla kaavalla; aattona äitini vanhempien luokse maalle ja sieltä sitten vielä isäni vanhemmille joko samana iltana tai seuraavana päivänä. Ei yllätyksiä eikä kaavasta poikkeamia. Yleensä kapinoin tällaisia rutiineja vastaan, mutta koska tämä oli ihan syntymästä lähtien ollut rutiini, niin se tuntui erittäin luonnolliselta ja ennen kaikkea turvalliselta. 

Jossain vaiheessa tämä rutiini sitten päättyi ja kuvioihin tulleen A:n kanssa vietimme joulua vanhempieni luona. Muutettuamme yhteiseen kotiin, kutsuimme sinne perhettä joulua viettämään. Tuolloin sain taas pitkästä aikaa sen tutun ja turvallisen joulun fiiliksen; se oli meidän joulu. Kunnes sitten joulu 2010 oli vähän ikävemmän puoleinen, sillä olimme hautajaisissa 23.12. Eipä ollut joulufiilistä tuolloin kyllä yhtään enkä kyllä edes muista missä vietimme tuon joulun; ehkä kotona?

Eilen terassille asennetut talvivalot
 
Olimme jo jonkun aikaa puhuneet, että olisi kiva viettää lomaa talvella ja valmistuttuani kandiksi keväällä 2011 sain valmistujaislahjaksi matkan. Edellisen vuoden mollivoittoinen joulu kummitteli vielä takaraivossa eikä joulu kiinnostanut yhtään. Matka siis varaukseen ja ajankohdaksi valikoitui (eli valittiin) joulu. Tuo joulu 2011 oli kyllä yksi parhaimmista, vaikka ei saatukaan muuta kuin jälkiruokaa syödäksemme ;) Sain viettää sen ihan kahdestaan A:n kanssa kaukana härdellistä, lahjoista, rutiineista, ihan kaikesta. Myös joulun 2012 vietin Gambiassa ja olin siitä kyllä iloinen, sillä joulu ei kiinnostanut vieläkään yhtään eikä meillä olisi ollut oikein paikkaakaan missä sitä juhlia. Vain täyteen ahdettu vuokrakaksio. Viime joulu oli kyllä myös aika mahtava; maattiin päivä rannalla ja illalla kävin kolmen kaverin kanssa ravintolassa syömässä ja iltaa jatkettiin sitten meillä. Ainoa juttu mikä hieman hämmensi tilannetta oli se, että minä juhlin joulua 24.päivä ja meidän britti sen sijaan 25. päivä. No tulipa ainakin juhlittua. Tosin kyllähän se vähän kirpaisi kun soittelin tuolloin jouluaattona vanhempieni kanssa ja äiti näytti Skypessä kuvaa maalta; kauniiksi laitettu tupa ja taustalta näkyi ikkunasta lunta. Iski kyllä aikamoinen koti-ikävä. 

Vanha kuva 
 
Nyt sitten kaiketi pitäisi ihan oikeasti viettää joulu Suomessa. Vähän tässä on kyllä saanut muistella, että minkäslaisista palasista se joulu voisikaan rakentua? Nyt meillä on ainakin ihana koti missä viettää sitä joulua ja saadaan taas kaikki läheiset tänne. Se on jo suurin osa meidän joulusta. Mutta mitä se loppu voisi olla? Sitä tässä on yritetty kovasti pähkäillä. Ainakin pöydällinen hyvää ruokaa ja löylyt uudessa saunassa :)     

2 kommenttia:

  1. Hei, harvoin kommentoin mutta nyt on pakko :D kermavaahtoahan se rosollin kastike on, etikalla, suolalla ja sokerilla höystettynä, meillä kylläkin usein vaaleanpunaista.. vai miten muilla? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiva kun kommentoit! Mä oon aina jostain syystä luullut, että meidän rosollin päällä on ollut jotain creme fraische pohjaista kastiketta, mutta on paljon mahdollista että se onkin ollut tuota tuunattua kermavaahtoa! Joka tapauksessa ei ollut pikkulapsen makunystyröille mikään nautinto silloin lapsuudessa :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)