maanantai 28. lokakuuta 2013

Ei näitä lasketa...

mutta reissumme alkuun on tänään tasan 38 päivää eli ei juuri mitään. Työpäiviäkin on vielä vähemmän, jeeee!

Vuosi sitten tosin laskettiin reissun alkuun tunteja, joita oli enää noin 14 jäljellä tähän aikaan vuorokaudesta. Ihan uskomatonta. Oli sunnuntai ja tehtiin muuttoa - mitäpä muutakaan! Muutaman päivä sitten todettiin, kuinka tämä vuosi onkaan mennyt aivan älyttömän nopeasti. Ehkä osaltaan juuri näiden muuttojen takia. Ei vaan pysty käsittämään, että mun ulkomaille muutosta on kulunut jo tasan vuosi. Oli kyllä hippasen eri fiilikset vuosi sitten kuin mitä on tänään. 

Odotan tuota tulevaa reissua todella paljon. Ikävä on kova ja oikeastaan en ole päivääkään elänyt, ettenkö olisi miettinyt joko omaa elämääni Gambiassa tai että mitä sinne kuuluu nyt. Niin paljon on ollut käsiteltävää ja sulateltavaa eikä kaikki ole vieläkään ohi. En ole aiemmin tuonut hirveästi esille tätä asiaa täällä blogissa, lähinnä koska yritän unohtaa koko asian...Minulle jäi nimittäin aikamoiset traumat siitä yöllisestä murtoreissusta kotiini. Palattuani Suomeen, A teki vielä silloisessa työpaikassaan yötöitä ja se meinasi koitua itselleni ongelmaksi, sillä en pystynyt nukahtamaan yksin. Tai jos nukahdinkin äärimmäisen väsymyksen saattelemana, niin heräsin jokaiseen kolahdukseen ja esim. ilmanlämpöpumpun puhinaan. Kesällä yksin nukkuminen sujui jotenkin kun oli niin valoisaa, mutta nyt taas tällaisessa isossa talossa yksin oleminen (koirasta huolimatta...) ei ole kovin herkkua. No ehkä sitä vielä joskus ymmärtää, että se mitä tapahtui oli vain monen seikan summa eikä toivottavasti koskaan enää tapahdu uudestaan. 

Muutenkin tässä on saanut olla enemmän tai vähemmän sydän syrjällään kavereiden puolesta, sillä Gambiasta ei ole kantautunut kovinkaan hyviä uutisia, valitettavasti. Muutama viikko sitten tämä Gambia-aiheinen uutinen ylitti jopa Suomessa uutiskynnyksen, mistä yllätyin. Tosin tälläkin kertaa ainoastaan huonoja uutisia. Yleensä luen maahan liittyviä uutisia ainoastaan brittiläisten tai paikallisten tiedotusvälineiden kautta. Tuossa paikallisten tiedotusvälineiden seuraamisessa on vain se haasteensa, että uutiset kertovat tasan niistä asioista, mistä maanjohto haluaa ulkopuolelle kerrottavan. Joka tapauksessa tuo Gambian eroaminen Kansainyhteisöstä on todella huono ja huolestuttava uutinen. Uutisen tultua julki puhuinkin tätini kanssa asiasta ja tuli todettua, että jos nyt olisin lähdössä sinne vapaaehtoistyöhön, voisi fiilis olla hieman erilainen verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen. Jo viime talvena maan politiikassa oli meneillään kaikenlaista, mutta nyt sitten vielä tämä...Toki esim. aseellinen sota on aina sota enkä osaa sellaista edes kuvitella, mutta jotenkin tuollainen poliittinen liikehdintä, sananvapauden rajoittaminen, "haitallisten" ihmisryhmien lakaiseminen yms. ovat osaltaan myös pelottavia. Etenkin kun arvata saattaa mihin se kaikki voi osaltaan johtaa :(


Vai kuinka terveestä tilanteesta kertoo esim. se että valtateillä on muutamien kilometrien välein check-pointteja "oman turvallisuutenne takia". Jepjep. Ihmeesti sitä vain tuolla maassa eläessään tottui siihen, että päivittäin kulkiessaan törmäsi joko aseistettuihin poliiseihin ja/tai sotilaisiin. Yleensä koko tämä auton tsekkaus oli ohi kuljettajan hymyllä ja käden heilautuksella, mutta George Towniin mennessämme muistan hyvin yhden check-pointin, jossa aseistettu sotilas kiersi automme ulkokautta osoittaen jokaista vuorotellen aseellaan. En edes muista mitä ajattelin tuolloin, mutta enpä ainakaan hengittänyt. Aika epätodennäköistä toki oli, että sotilas olisi asettaan käyttänyt, ainakaan meihin länsimaalaiisin, mutta eipä sitä koskaan tiedä milloin kelläkin naksahtaa.    

En tiedä, nämä kaikki uutiset Gambiasta saavat minut vain niin surulliseksi. Pinta on niin loistelias ja ystävällinen turisteille, mutta mitä pinnan alla on, on pelkkää mätää. Kirjoittelemme viikottain kuulumisia E & M:n kanssa ja etenkin M tuo kovasti esiin tätä lausetta "Hardwork and hope for greater future". Tuo lause kuvaa niin hyvin Gambiaa; maan asemahan on muihin Afrikan maihin verrattuna jokseenkin hyvä (ei akuuttia nälänhätää, ei aseellista sotaa tai muita selkkauksia). Kansa on elänyt jo monta vuosikymmentä rauhassa, mutta kaiken kurjuuden takana on yksi mies, diktaattori. Se on vain niin käsittämätöntä. Niin monella tuossa maassa olisi halua, tahtoa ja rahkeita rakentaa itselleen ja perheelleen parempaa elämää, mutta kun ylhäältä alaspäin ei valu muuta kuin sitä mätää, niin aika mahdotonta se on. Mua niin riipaisee esim. M:n tilanne; hän on nyt vuoden yrittänyt saada työtä itselleen, mutta se on tehty käytännössä täysin mahdottomaksi. Tai kyllähän työtä voisi saada, mutta tällöin kyseessä on yhtä kuin orjatyö. Mutta parhaassa työiässä oleva, täysin terve, täysijärkinen ja niin äärettömän ahkera ihminen ei vaan saa työtä. :( Paras joululahja itselleni olisi jos vain jotenkin voisin saada M:lle työn ja E:lle paremman työn.

Kyllä tässä tuntee niin monessa asiassa olevansa äärimmäisen etuoikeutettu. Jo ihan siitäkin, että on sänky johon mennä nukkumaan yöksi ja lämmin peitto johon kääriytyä. 

PS. Muistathan: tiedän kyllä, että Afrikassa on muitakin valtioita kuin Gambia ja monessa valtiossa asiat ovat todella paljon pahemmin. Kirjoitan kuitenkin vain Gambiasta, sillä tiedän siitä jotakin ja omat kokemukseni pohjatuvat sinne. Lisäksi tiedän mikä on Suomen tämän hetkinen työllisyystilanne, mutta se ei poista sitä tosiasiaa kuinka toivonkaan näiden kahden ystäväni parasta. Meille kuitenkin Suomessa annetaan "syntymälahjana" lähes samantasoiset eväät elämään, se on sitten omasta kiinnostuksesta kiinni kuinka ne hyödyntää. Näin ei ole kaikkialla maailmassa. 

Suosittelen lukemaan myös seuraavat uutiset: 


2 kommenttia:

  1. Teidän reissu sen kuin lähestyy! :) Tosi mielenkiintoinen postaus muutenkin. Mitä enemmän matkustaa, erityisesti köyhemmissä maissa, niin sitä paremmin tajuaa miten etuoikeutettu itse onkaan. Niin montaa asiaa on tottunut pitämään täällä itsestäänselvyytenä, minkä välillä muistaa vain kun näkee muualla maailmassa ihan erilaista elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin lähestyy joo :) Niin ihanaa monella tavalla, kyllä se ihan lomakin tulee aika hyvään saumaan! Ja kiva jos tykkäsit postauksesta; näinhän se juuri menee että matkailu avartaa niin monella tapaa. Me ollaan kyllä tosi onnekkaita monella tapaa, välillä sitä on niin vaikea edes uskoa.

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)