maanantai 23. syyskuuta 2013

Kankeutta havaittavissa.

Tuttuun tapaan myös viime viikolla tuli liikuttua ihan kohtuullisesti. Tämä viikko tuleekin olemaan hieman poikkeus, sillä muutto ja yksi työreissu ottavat aikansa. Tosin kyllä se muuttolaatikoiden kantelu ja kahden asunnon jynssäys käy kyllä liikunnasta. 

Toisaalta voi olla ihan hyvä ottaa hetken tauko salilta. Kävin nimittäin eilen tekemässä sunnuntaisen "annan kaikkeni" treenin ja tänään oli tarkoitus mennnä myös salille, mutta toisin kävi. Täällä sitä liikutaan ähisten ja puhisten - on nimittäin jonkinasteista kankeutta havaittavissa! Tämä "annan kaikkeni" treeni höystettynä muutamilla uusilla liikkeillä taisi siis tehota ja hyvä niin. Nyt kun saisi vielä venyteltyä itsensä toimintakykyiseksi.


Olen jo ehkä muutamaan otteeseen tuonutkin esille täällä blogissa, että liikunta on minulle elämäntapa ja vain harvoin esim. salille lähteminen on työn ja tuskan takana. Harvoin siis täytyy sitä motivaatiota kalastella! Toki näin ei ole kyllä aina ollut. Olen nimittäin kuulunut myös siihen ryhmään ihmisiä, jotka tammikuun ensimmäisellä viikolla ryntäävät intopinkeinä salille ja helmikuussa koko salikortti on jo kadonnut. Näitä ihmisiä riittää! Minulla suurimman muutoksen tähän toi oravanpyörä elämässä - siitä kun ei päässyt pois, niin jollain tavalla oli pidettävä kroppa ja ennen kaikkea pää kasassa! Onnistuin aina liikkuessa ja eritoten salilla tai spinningissä purkamaan kaiken negatiivisen olotilan itsestäni ja kun tämän hyödyn huomasin, niin koukussa oltiin! 

Tällä hetkellä ainoastaan yksi juttu hieman ärsyttää minua. Nimittäin tulosten puuttuminen tai niiden hidas saavuttaminen! Kun eipä niitä "tuloksia" itse huomaa. En halua olla laihempi enkä halua olla enää kukkakeppi, vaan haluan lihasta luiden ympärille. Palautusjuoma on käytössä, mutta kai tuohon ruokavalioon pitäisi vaan kiinnittää entistä enemmän huomiota, jotta se tukisi tätä urheilua. Olen siitä onnekas, että olen saanut vartalolleni suht hyvät geenit ja sain syödä (ja söinkin) mitä tahansa aikalailla päivälleen siihen asti kunnes täytin kaksikymmentä. Voi jösses sitä ahdistusta, kun huomasin sen päivän koittaneen kun asia ei enää ollutkaan niin! Sitä kun on tottunut näkemään vartalonsa tietynlaisena ja sitten kun se menee muuttumaan, niin oihvoih. Eli jos en liikkuisi edes tätä vertaa, niin kyllä tässä paisuttaisiin kuin pullataikina. Mutta sanotaan näin, että suht runsas liikunta tuo siihen syömiseen tietynlaista vapautta enkä todellakaan laske kaloreita. Ei mulla kiinnostus riittäisi ;) 


Mutta vielä tuosta saliharjoittelusta. Kankeutta kroppaani tuo se, että olen viime aikoina yhä useammin uskaltautunut sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Painokilot ovat kasvaneet (kai sekin jotain edistystä on?) ja olen siirtynyt yhä enemmän treenaamaan vapailla painoilla, vaikka onhan se nyt aika huvittavaa olla tällaisena tirppiäisenä siellä niiden muskelimiesten seassa. Meidän salilta löytyy myös Kinesis, johon olen hurahtanut ihan täysin. Sillä saa harjoiteltua lihaksia todella monipuolisesti ja liikkeet tuntuvat usein nivelystävällisemmiltä kuin mitä tavallisissa laitteissa. Onko joku muu kokeillut Kinesistä ja mitä olette siitä tykänneet?   

Tämmöistä viime viikon osalta. Kohta alkaakin koiran kanssa taas uusien maastojen koluaminen! 

4 kommenttia:

  1. Mulle kävi ihan samalla lailla kun täytin 20! Ennen sitä saattoi syödä mitä tykkäs eikä näkynyt missään ja olin laiha kuin mikä. Mutta auta armias kun se 20 tuli täyteen... Mullekin se oli pienoinen shokki, kun tajusin, etten voikaan enää syödä miten ja mitä haluan, jos haluan olla hoikassa kunnossa.

    Oi se on kyllä parhautta, kun salin jälkeisenä päivänä tosiaan tuntee sen, että antoi reenatessa kaikkensa. Mulle kävi just tänään aamusalilla niin, että sain melkein joka laitteeseen lisätä painoja, jotain kehitystä siis on tapahtunut viime aikoina! :) Tsemppiä muuttoon, en malta ootta uuden kodin kuvia!!

    VastaaPoista
  2. Lohduttavaa toisaalta kuulla, että jollekin muullekin on käynyt samoin. Vaikka kyllähän se tosiaan taitaa olla aika yleistä tuossa iässä kun aineenvaihdunta hidastuu ja liikunta saattaa muutenkin jäädä vähemmälle. Salin jälkein hyvä olo on kyllä jokin niin uskomaton tunne, tietää tehneensä hyvää itsensä eteen, useimmiten ylittäneensä itsensä ja muutenkin. Kiitos tsempeistä, kohta saatte paljon kuvia...! :)

    VastaaPoista
  3. Ruokavaliossa kannatan tutustumaan Optimal Performancen oppeihin :) Siellä ei pistetä kaloreita laskemaan kyllä, mutta miettimään sitä mitä sinne suuhun laittaa ja mikä tukee sitä tavoitetta ja omaa mielikuvaa mieleisestä kropasta! :) Usein naiset syö aiiiivan liian vähän, siis vaikka kuvittelevat popsivansa paljonkin ruokaa niin todellisuus on ihan jotain muuta ja siitä syystä monesti ne tuloksetkin voi tulla vähän hitaasti, kun ei ole polttoainetta mistä sitä tulosta tehdä. Toisaalta, hitaasti hyvä tulee on ehkä paras tapa edetä, ainakin ne tulokset on sitten pysyviä useimmiten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ihan mielettömästä tästä Minna <: tutustun tuohon ehdottomasti ja tenttaan sulta lisää kun nähdään! Mulla on nimittäin juurikin se, että syön aika vähän koska pelkään että se ylimääräinen jää sitten kroppaan jos en sitä jostain syystä kuluttakaan liikunnalla. Totta kyllä tuokin, että hiljaa hyvä tulee - pätee niin moneen asiaan elämässä :P

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)