keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Ei välttämättä jaksa.

Parisen kuukautta on vierähtänyt taas uudella salilla. Jännästi se ottaa aina oman aikansa ennen kuin pääsee niin sanotusti sisälle uuteen saliin, mutta nyt on alkanut treeni taas kulkea! Tämä uusi sali sijaitsee noin neljän kilometrin päässä kotoamme, joten kaupan päälle saan vielä kahdeksan kilometrin pyörälenkin, sillä bussilla tuonne ei kyllä kannata kulkea. 

Olen huomannut, että töiden jälkeen kun pitäisi lähteä salille, niin kyllä väsyttää ja keksisi vaikka mitä muuta tekemistä, mutta kun sinne pääsee treenaamaan, niin kuinka hyvä olo tuleekaan. Lisäksi treenin jälkeen mulle ainakin tulee ihan järjetön "adrenaalipiikki" ja jaksan tehdä kotonakin vaikka mitä. Olen kokeillut muuten sellaistakin, että teen pari tuntia lyhyemmän työpäivän, käyn treenaamassa ja jatkan sen jälkeen töitä. On ihan erilainen inspiraatiokin tehdä töitä salin jälkeen! 

Olen yrittänyt saada poikaystävänkin käymään kanssani salilla, sillä välillä olisi mukavaa jos vieressä olisi joku piiskaamassa. Luulen, että näin saisin vielä enemmän itsestäni irti. Häntä vain kiinnostaa tällä hetkellä enemmän uinti ja lentopallo. Toisaalta noinkin kovakuntoisen kaverin kanssa liikkuminen on ajoittain hermoja raastavaa. Hiihtäessä hän painelee jo toista kierrosta, siinä missä muut ensimmäistä. Aiemmin tänä kesänä käytiin myös polkemassa Peltolammin pururadan järkyttävän korkeita mäkiä. Itse kiukkupoljin niitä ähisten ja puhisten luovuttaen puolessavälissä ja sitten tämä yksi herran huutelee perässä "jaksaa, jaksaa". No EI välttämättä jaksa!! Tämä jaksaa jaksaa-juttuhan on tuttu tuosta Sami Hedbergin Kuntosali-stand upista. Ihan hervottoman hauska pätkä, kannattaa katsoa! Tuosta on joskus saanut kuulla kotona ;) 


"Takarivin läski lopeta, sä kuolet kohta!"

Noita treenejä tulee tietysti kirjailtua heiaheiaan ja kävelyjä ja pyöräilyjä mittailtua Sports Trackerilla. Eilen vaan lenkillä havahduin siihen, että onpa tavallisestä käveystäkin tullut välineurheilua. Olkavarressa keikkuu puhelin ja siinä Tracker, musiikki pauhaa korvanapeissa, ettei vahingossakaan kuulisi niitä tipalintuja metsässä ja lenkin jälkeen pitää ensimmäisenä olla sosiaalisessa mediassa kertomassa, että hei mä ulkoilutin mun koiraa puolituntia! Kaikkea sitä osataankin myydä meille, kyllä mä vielä pari vuotta sitten pärjäsin ihan hyvin ilmankin.. :)

4 kommenttia:

  1. Heh, hyvä pätkä! Hedberg on kyllä paras koomikko! Tuollainen sopivan nuiva huumori iskee paljon paremmin kuin sellainen huutoshow.

    Mulla oli sali tauolla kolme kuukautta toisella paikkakunnalla asumisen vuoksi. Eilen olin ekaa kertaa pitkästä aikaa kahvakuulassa ja voi tuska, miten jumissa voi ihminen olla! :D Onneksi tiedän, että tämä jumeilu menee ohi, kun hetken treenailee taas. Mutta ihmekökään tuo, jos ihmisten liikuntainto lopahtaa heti alkuun, kun aloittaessa saa vain kropan kankeaksi ja eteneminen on lähinnä lyllerrystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että oon välillä vähän yksinkertainen kun jaksan aina vaan nauraa tuolle pätkälle :D mutta kun se kolahtaa niin naulan kantaan! Hui, kahvakuulailu on kyllä siitä vaarallinen laji että sillä kyllä saa itsensä tosi helposti jumiin, mutta toisaalta onpa myöskin tehokasta! Eiköhän ne lihakset siihen taas totu <:

      Poista
  2. Hedberg on ihan paras kaikista! :D Itellä oli kans ensin koko kevät älytön tekemisen meininki mut sitten kesällä tuli otettua sen verran rennosti että nyt on taas älytön tekeminen että pääsee samaan rytmiin. Mut pikkuhiljaa se tahti taas löytyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin hän on kyllä joo, olisi kiva päästä joskus katsomaan ihan livenäkin! Joo, se rytmin hakeminen ottaa aikansa, mulla otti silloin aikoinaan varmaan 6kk ennen kuin tajusin kuinka kivaa ja hyödyllistä liikunta on. Ei kannata olla itselleen liian ankara <:

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)