keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Tässä mä seison kaipausta rinnassa.

Puoli vuotta kotiinpaluusta. Ja tässä mä seison kaipausta rinnassa. Isovanhemmat muistavat vieläkin aina kysyä, että ethän sä vain ole lähdössä takaisin. En ole, sillä mä haluan nyt ihan tosissani rakentaa tulevaisuutta täällä pohjolassa. Mutta silti mä seison tässä kaipausta rinnassa. Etsimässä sitä omaa onnea. Omaa rauhaa.

Vasta nyt olen voinut palata kaikkiin muistoihin mitä tuli kotiin kannettua. Ne muutamat pienet tuliaiset: ne pienet ja tärkeät. 

En tiedä muusta Afrikasta, mutta ainakin Gambiassa lähes jokaiselta löytyi ranteesta hopean ja muun metallin seoksesta tehty käsikoru ja olihan sellainen itsekin saatava, vaikka tosin vasta viime hetkillä. Kaksoiskonsonantin takia nimi Nanna oli liian vaikea paikallisille, joten olin sitten Nana :) 

Puusta veistetty norsu. Ei niitä löydy ensimmäistäkään Gambiasta, mutta norsu vaan nyt on niin Afrikkaa! 

Päiväkirjanikin avasin vasta nyt. Olen kyllä tosi iloinen siitä, että tuli kirjoiteltua sitä. Siitä jos mistä muistaa ja huomaa ne eletyt fiilikset; ne hetket kun oltiin huipulla ja ne hetket kun mentiin lujaa ojasta allikkoon. Onni tuntui onnelta ja suru surulta. Kirjoittelin päiväkirjaa lähes päivittäin aina töiden jälkeen, siinä ennen kello kuutta. Istuin kuistillani, söin välipalaa tai join baobaota (miksei sitä herkkua saa täältä?). Joskus aurinko saattoi laskea huomaamatta ja lopputekstit tuli kirjoiteltua otsalampun tai kynttilän valossa. Välillä joku istui kanssani ja ihmetteli, mitä oikein kirjoitan. Suomea kun ei voi edes oikein arvata ;) Kavereista oli hassua kun jaksoin aina kirjoitella. 

Lempparitekstini taitaa olla se minkä kirjoitin juuri ennen kuin vanhempani saapuivat. Kaikki valmistelut oli suoritettu jo aamutuimaan; markkinoilta haettu kilokaupalla riisiä ja äidille lomalaukku. Muut lähtivät perjantairukoukseen ja minä polvet tutisten vanhempiani vastaan. Niin monta kertaa olin ajatellut "sitten kun" ja nyt se oli vihdoin "nyt kun". 


Edelleen pidän viikottain yhteyttä lähes kaikkiin. Töihin voisi ehkä joskus pitää enemmän yhteyttä, vaikka seuraan heidän sivustoaan kyllä Facebookissa. Pikku-M:kin täyttää marraskuussa jo vuoden. Iso-M suorittaa viimeisiä tenttejään. Kotiani peruskorjataan. Jättämääni Jenkki-purkkaa kuulemma riittää vielä, sitä säästellään! Haaveilen hankkivani matkalaukullisen hiekkaleluja ja lähteväni leikkimään pikku M:n kanssa. Olisi aika siisti syysloma! ;) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)