torstai 4. huhtikuuta 2013

Jos mä oikein yritän...

Moroo!!

Pakko oli tulla pistäytymään piiitkästä aikaa täällä blogin puolella! On ollut niin ikävä kirjoittelua. Olen ollut oikeastaan lähes kokonaan poissa blogimaailmasta enkä ole tainnut avata omaakaan blogia kuin kerran. Ei ole ollut aikaa..niinpä. 

Tässä on jo nyt muutaman viikon ollut ja tulee vielä muutaman viikon olemaan sellainen "jos mä oikein yritän, niin keksin jotain positiivista elämästäni"-olo. Joo, oikeastihan mun elämässä on kaikki hyvin. Tuo väsymys on vaan tällä hetkellä sellaisissa sfääreissä, että se vie kaiken ilon ja innon tähän elämään. Pienikin takaisku tuntuu kaatavan koko maailman. 

On se maailma tässä kaatuillutkin, mutta kaikesta päätellen olen vielä henngissä. Enpä olisi kyllä vielä tammikuussa uskonut, että tästä keväästä tulisi näin rankka. Muutto, uusi paikkakunta, uusi työ, vakavia juttuja lähipiirissä, gradu, tentit..kyllä näitä riittää. Yhtenä päivänä havahduin siihen, että oon tänä vuonna (ennen tätä viikkoa) ollut tasan yhden kokonaisen viikon kotona. Vähän ovat nuo työt pitäneet mua muualla kuin kotona. Tällä hetkellä sen oman paikan löytäminen onkin aika korkealla to do-listalla. 


Ja joo, siitä gradusta en viitsi sanoa yhtään mitään. Se on gradu. Eipä ole tällä hetkellä mitään mielenkiintoa tehdä sitä, kun se viimeinen motivaatiokeinokin taisi kadota savuna Saharaan. Olen tässä nimittäin parisen viikkoa metsästänyt juhlapaikkaa ja tarjoilua kesäkuulle. Yllättävän hyvin olisi vaihtoehtojakin tarjolla, ottaen huomioon että nyt on kuitenkin jo huhtikuu. Ainoa ongelma taidan olla minä ja rahakäsitykseni. Se meni osittain uusiksi Afrikassa, mutta siitäkin huolimatta en maksaisi 35:n hengen kevyestä buffetista (mm.salaattia, palttoonappeja ja suolaisia piirakoita) tuhattakahtasataa euroa. Vai olenko mä ainoa, jonka mielestä tuo on paljon rahaa? Tosin täytyy muistaa, että esitän tämän kysymyksen blogimaailmassa, jossa kalenteristakin jotkut maksavat viisisataa euroa. Kukin tavallaan, en tuomitse. Mun mielestä on jo tarpeeksi järkyttävää, että mun valmistuminen (=gradujen nitominen) maksaa lähes neljäsataa euroa. Täytyy nyt miettiä tarkkaan, onko edes varaa valmistua...


Mutta siitä omasta paikasta vielä. Kävin eilen ihan yksin (iso juttu mulle!) asuntoesittelyssä ja olisi kyllä niin passeli asunto meille, vuokra sellainen. Mulla on ollut aina ihan jäätävän pitkät työmatkat (pahimmallaan 80 kilsaa päivässä) ja nyt olisi vain viisi kilometriä per suunta. Ei osaa edes kuvitella. Onnea olisi ihana koti Pyhäjärven rannalla.  Saa nähdä kuinka käy.

Olen nyt pari kuukautta asustellut täällä Pirkanmaalla ja olen kyllä viihtynyt, vaikka en mä sitä koskaan niin epäillytkään. Jotkut asiat ovat vielä toki hassuja ja vieraita, mutta pikkuhiljaa. Ihan eksyksissä olen vielä joka paikassa. Töissäkin on aika erilaista. Pitäisi tietää kannattaako Tapparaa vai Ilvestä ja kaikki puhuvat hassua murretta - morooo! Väkisinkin meinaa tulla hymy huulille.....

Vielä muutama viikko. Meillä on kaverin kanssa melkein sama laskettu aikakin. Harmi vain, että hänen odotuksensa on hieman jännempää kuin minun.

 Palataan, morooo!  

13 kommenttia:

  1. jaksaa jaksaa:) kyllä se jossain vaiheessa aina helpottaa, usko pois vaan ! ja tsemppiä asuntohommaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarviisin jonkun vetämään mut tän mäen ylös! :D Tänks, toivotaan ny että saataisiin toi asunto, olis niiiin ihana!

      Poista
  2. Tsemppiä Nanna! Suomen elämä on hektistä, koko ajan ylöspäin pyrkivää! Siinä on hyviä ja huonoja puolia, niin kuin varmasti tiedät! Palkinto odottaa siellä rehkimisen ja jaksamisen päässä, jos sen palkinnoksi kokee!

    Mullakin on käsitys rahasta muuttunu, ja mä en meinaa millään kestää näitä ruokien hintoja ravintoloissa! Afrikassa kun sai ulkona syötyä niin halvalla!! Täällä mistä vaan pitsanläpyskästä saa maksaa kympin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekin olette tainneet palata jo toisesta maailmasta? :) Teidän reissu vaikutti niin mukavalta, kiitos kun bloggasitte siitä! Joo, kyllähän se rahakäsitys hieman muuttui..jonkun kalenterin hinnalla saisi Gambiassa talon. :D Hullu maailma!

      Poista
    2. Joo, palattiin kaks viikkoa sitten lauantaina!

      Meillä se postailu oli paljon harvempaa kuin suunniteltiin! :D Ei ennen reissua osannu yhtään kuvitella, että hostellin nettitikulla homma olis jatkuvaa credittien lisäämistä, nettikahviloissa välillä tosi huono yhteys ja naapuriravintolamme netti taas ei toiminut sähkökatkoksen aikana! Nyt taas koko ajan missä vaan pääsee nettiin.. Outoa!!

      Seuraavaa reissua odotellessa! Gambia on vaan niin rakastettava hyvine ja huonoine puolineen. Kaikkia ihania ihmisiä sieltä on niin ikävä, ja sitä Gambian fiilistä! Ai että!

      Maailman rahakäsitykset on niin vinoutuneita.. Ei voi ku ihmetellä..

      Poista
  3. Ihanaa kuulla pitkästä aikaa sun kuulumisia <3 On sulla ollut aikamoinen kevät sen gradun parissa, huh! Mutta aherrus palkitaan varmasti pian, viimeistään sitten valmistujaisissa :) Aiotko muuten pitää valmistujaiset siellä Tampereella päin vai täällä pk-seudulla?

    (PS. Apua, maksaako gradun nitominen noin paljon! Ton tiedon jälkeen en aio valmistua ikinä... :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin! Oon lukenut sun blogia mutta en oo saanut aikaiseksi kommentoida. Pitäis joku ilta soitella sulle :) Kiva että pääsitten hyvin kotiin!

      Jos pidän valmistujaiset niin ne tulee olemaan pk-seudulla koska mun sukulaisten maailmankatsomuksen mukaan Tampere on periferiassa :D Ja joo, gradun sitominen on älyttömän kallista ja siitä pitää vähintään teettää joku 3-4 kappaletta...Tuli vähän puskista itsellekin.

      Poista
  4. Tsemppiä ja ihanaa, kun piipahdit täällä kertomassa kuulumisiasi! :) Se on se kuuluisa loppurutistus, joka voi viedä mehut. Mutta sen jälkeen (toivottavasti?) voit ottaa rennommin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on todellakin se loppurutistus. Huoh. Mutta tässä on kaikkea niin ihanaa meneillään muutenkin että kai tän kaiken jaksaa! Mukavaa kevättä :)

      Poista
  5. Olipas kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Toivotan tsemppiä raskaaseen loppurutistukseen, kyllä se kiitos siellä lopussa sitten seisoo :)

    P.s. pidän peukkuja asunnolle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti peukuista, saatiin nimittäin asunto :) Ja kiitos tsempeistä, täytyy vaan koittaa pusertaa tän harmaan kiven läpi.. :D

      Poista
  6. Kivaa, kun jaksoit tulla kertomaan kuulumisia kaiken hälinän keskellä :) En mä osaa edelleenkään muuta sanoa kuin että ihailen sun sitkeyttä ja toivotan loppurutistukseen paljon voimia ♥

    VastaaPoista
  7. No TAPPARA tietenkin! ;) Ei ole muita vaihtoehtoja.. heh..

    Miten moni kirjoituksesi onkaan mennyt ohi silmien! Kiva kuulla, että olet takaisin ja ehjänä. Tampere on ihana kaupunki ja kevät takuulla piristää surullistakin mieltä. Kyllä se elämä lähtee taas rullaamaan, vaikka saattaa tällä kotosuomessa oleilu tuntua vähän tylsältä aluksi, tuolla maailmalla vietetyn ajan jälkeen.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)