torstai 14. helmikuuta 2013

"There's nothing like your smile made of sun."

Hyvää Ystävänpäivää kaikille!

Ajattelinpa kertoa teille ystävistäni, kansainvälisistä sellaisista. Enpä olisi ihan heti uskonut saavani kolmessa kuukaudessa niin hyviä ystäviä kuin lopulta sain. Me olemme kuin perhe, erottomattomia, vaikka välillä ei meinaa löytyä millään yhteistä kieltä. Vieläkin olemme joka päivä yhteydessä, joko Skypen, Facebookin tai tekstiviestien välityksellä. Vähintään kerran päivässä tuleekin kysyttyä "How are you, how is everything?". Skypessäkin kun puhutaan niin ensimmäinen vartti menee siihen kun kyselee jokaisen kuulumiset ja mitä perheelle ja lapsille, isovanhemmille, serkuille ja serkun koirille kuuluu. 

Jo reissussa ollessani kirjoittelin jonkin verran Amysta, mutta hänestä ei voi olla kirjoittamatta liikaa. En vaan olisi ikinä uskonut saavani vielä niin hyvää ja rakasta ystävää. Useinhan sitä sanotaan, että ne kestävimmät ja lujimmat ystävyyssuhteet solmitaan lapsuudessa, mutta kun elää kolme kuukautta 24/7 yhdessä, niin voi näemmä päätyä samaan lopputulokseen. Me olemme siskoja, ystäviä. Söimme "romanttisia" illallisia kera viinin kynttilän valossa. Pelättiin yhdessä rottia, lepakoita ja muita kummajaisia. Puhuttiin siitä kehen voi luottaa. Vertailtiin kulttuureja ja ihmeteltiin maailman uskontoja. Puhuttiin Englannin kuninkaallisista ja hihkuttiin kun Lontooseen satoi ensilumi - Amya niin harmitti, ettei hän ollut näkemässä sitä. Itkettiin yhdessä, mutta onneksi Amyn keittämä tee paransi aina kaikki maailman kauheudet. Tai ainakin lohdutti. Vertailtiin rusketuksiamme ja haaveiltiin eurooppalaisesta joulusta. Ja ne tyttöjen illat Stienin luona Bakaussa - ne olivat luksusta! Ihan hassua, että tyttöjen illat noudattivat ihan samaa kaavaa Afrikassakin kuin täällä Suomessa - ne puheenaiheet ovat kansainvälisiä! Joskus piti sanoa, että puhukaa kiltit hitaammin kun ei mun englannintaito meinannut pysyä perässä. Enkä ikinä unohda Amyn lempparilausahdusta "Really???". Se piti laittaa vähintään kerran joka toiseen lauseeseen :)

Boy E eli Ebrima. Meidän vahti, meidän tuki ja turva. Tutustuin Ebrimaan sinä iltana kun menin Amyn luokse evakkoon. Hän kun asui ja työskenteli samassa pihapiirissä. Muistan kuinka hän kantoi rinkkani autosta ihmetellen, että olinko todella jaksanut kantaa sitä. Harmi kun en muistanut mitä sisu on englanniksi. Suomalaisella sisulla oli nimittäin pärjätty siihenkin asti - kirjaimellisesti, sillä niitä pastilleja löytyi myös rinkasta. Kun Amy lähti seuraavana aamuna töihin, jäin Ebriman kanssa kahdestaan ja Amy oli valtuuttanut hänet etsimään kanssani kaikki tarvittava adapterista nettitikkuun. Ja kaikkihan me löydettiin yhdessä. E oli muutenkin aina niin avulias, ei hermostunut vaikka usein pyysin apua riisin keitossa (mission impossible) tai kun huusin "Boy E, insect duty!!!" eli kun asuntooni oli lentänyt torakka. Nimenomaan lentänyt! Kyseinen eläinlaji osasi olla kauhistuttavan kuvottava. Oli aina niin mukavaa tulla töistä tai lähes mistä vain kotiin, kun Ebrima oli melkein aina siellä vastassa. Kyselemässä kuulumisia, varmistamassa että kaikki on hyvin. Hän oli muutenkin aina niin huolehtivainen - esim. kun lähdin snaken kanssa Serekundaan, enkä ollut tullut takaisin vaikka oli jo pimeää, E oli kuulemma ollut kotona huolesta soikeana. Hän soittikin minulle monta kertaa, että tarviiko tulla vastaan tai jotain..enkä yhtään ihmettele hänen huoltaan, nyt kun tiedän minkälainen idiootti snake oli. Vieläkin nousee karvat pystyyn.  

Ja miksi me kutsuimme Ebrimaa Boy E:ksi? Siksi, koska gambialaisten käyttämät nimet voi laskea yhden käden sormilla, tunsin itsekin neljä eri Ebrimaa. Yritä siinä sitten aina saada selville, että kenestäköhän on tällä kertaa kyse. Eikä niiltä sekaannuksilta aina valitettavasti vältytty, mm. silloin kun M sai tekstiviestin tuntemattomasta numerosta "Ebrima passed away" Oli hieman sekava keskustelu silloin. M: "Ebrima on menehtynyt" Minä: "Kuka Ebrima???" M: "En mä tiedä" Kiva siinä sitten käydä mielessään kaikkia vaihtoehtoja meidän Ebrimasta vauva-Ebrimaan. Revinkin jo hiuksia päästäni, kunnes M osasi sanoa keneltä viesti oli tullut ja saimme tietää kyseessä olevan vauva-Ebrima :( 

 Mun läksiäiset - koko ihana porukka koossa!

M eli chef man eli Modi. Tuo toinen nimi juurtaa juurensa niiltä ajoilta kun Amy oli saapunut Gambiaan eikä millään muistanut, kuka oli kuka joten hän oli sitten fiksuna tyttönä kehittänyt jokaiselle lempinimen, joka pohjautui henkilön ammattiin tai johonkin muuhun piirteeseen. Aika kätevää! Pihapiiristämme löytyi tämän kyseisen kokkimiehen lisäksi myös fat man (kuinka reilua!), sick man ja chicken man. Haha. Ja nuo nimet olivat siis kaikkien ihan yleisessä käytössä. :) Modiin tutustuin jo heti ensimmäisinä päivinä, sillä hän oli Ebriman lapsuudenystävä (samasta kylästä kotoisin) ja he hengailivat paljon meidän puutarhassa yleensä teetä keitellen. Aina vaihdeltiin kuulumisia, mutta ei taidettu viettää paljoa sen enempää aikaa yhdessä. Joskus Modi taisi keittää mulle riisiä, hän kun oli kokki ammatiltaan ja niitä ruokia ei nyt vaan voi verrata mihinkään :) Meidän ystävyyden alku oli hieman erilainen...

Olin jossain vaiheessa ilmeisesti antanut hänelle numeroni, sillä seuraavana aamuna kun läppärini oli varastettu hän laittoi minulle viestiä ja kertoi kuinka pahoillaan oli kaikesta ja että kyllä kaikki vielä muuttuisi hyväksi. Muistan kuinka hän tuli töistä päästyään poliisiasemalle Ebriman ja minun tueksi. Vietimme koko illan yhdessä, sillä en todellakaan halunnut olla tuona iltana yksin. Oikeastaan en olisi halunnut olla edes kenenkään paikallisen kanssa, sillä luottamus kaikkiin heihin oli tipotiessään. Ennen nukkumaanmenoa totesin sitten, että en halunnut nukkua yksin sinä yönä, mutta valitettavasti Ebrima joutui menemään sinä yönä töihin, joten hän ehdotti minulle sitten että josko Modi nukkuisi vierassängyssäni ja vartioisi taloa. Ensimmäinen reaktioni oli, että justiinsa joo. Rehellisesti sanoen, olin ajatellut meneväni hotelliin yhdeksi yöksi, sillä se tuntui ainoalta turvalliselta vaihtoehdolta. No, oli kuitenkin jo liian myöhä kun pääsimme pois poliisiasemalta, joten se vaihtoehto ei käynyt. Ajattelin sitten, että tulkoot yöksi mun luo, korkeintaan se raiskaa tai tappaa mut. Ei naurattanut silloin nuo ajatukset, mutta nyt kylläkin. :D Modi, joka ei olisi halunnut tappaa edes lentävää torakkaa. Onneksi en koskaan kertonut hänelle, mitä ajattelin alussa hänestä. Olisi voinut olla ilme aika näkemisen arvoinen, heh. Hän tuli sitten yöksi luokseni ja muistan kuinka tuijotin melkein koko yön häntä ja odotin, että koska se käy mun kimppuun. No ei käynyt ja aamulla kaikki oli hyvin. Oi voi, hassu minä. 

Loppujen lopuksi hänestä tuli aivan äärimmäisen tärkeä ystävä minulle. Ystävä, joka hoiti minua kun olin sairas, vei lääkäriin, laittoi ruokaa, hommasi minulle tietokoneen, kävi ostamassa nettiaikaa kun en itse päässyt töiden takia..lista jatkuu! Välillä aina havahduin miettimään, että voiko joku oikeasti olla noin ystävällinen ilman mitään taka-ajatuksia, mutta eipä hän koskaan halunnut minusta mitään. Hän ymmärsi heti alusta alkaen, että minulla on poikaystävä Suomessa ja hän vannottikin, että seuraavan kerran kun menen Gambiaan, niin minulla (meillä) täytyy olla vauva mukana :D joo, katsellaan. Minä taas yritin aina löytää hänelle vaimoa, haha. Kyllähän meitä välillä luultiin pariskunnaksi, mikä nyt on enemmän kuin yleistä Gambiassa; aina kun siellä liikkuu valkoinen ja tumma ihminen yhdessä. Sainpa kerran alennusta markkinoilla tämän paikallisen aviomieheni takia, haha. Me oltiin kuitenkin vain äärimmäisen hyviä ystäviä, oikeastaan kuin veli ja sisko. Ehdittiin me tapellakin kolmen kuukauden aikana muutaman kerran. Puhuttiin uskonnoista, politiikasta, lenkkeiltiin yhdessä ja laitettiin ruokaa. Perus hauskaa menoa. Hauskinta oli oppia tuntemaan toisen ominaispiirteitä. Modi oppi mm. että hungry Nana on angry Nana ja silloin hän toi minulle leipää ja sanoi, että älä kiukuttele kuin lapsi. :)

Parhaimpia olivat kuitenkin ne hetket kun olimme kaikki yhdessä - niin kuin silloin George Townissa. Tehtiin kaikkiä hölmöjä juttuja yhdessä, naurettiin väärinymmärryksille ja yritettiin opettaa toisillemme omia tapojamme. Niin kuin aina silloin kun mulla oli koti-ikävä Suomeen, niin Ebrima tai Modi haki englanti-suomisanakirjani ja "keskusteli" kanssani, eli luki niitä fraaseja sieltä kirjasta suomeksi. Ainakin saivat mut hymyilemään, jos ei muuta. 

♥ Suma harit (my friend)

3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen tarina ystävyydestä!

    VastaaPoista
  2. I'm really loving the theme/design of your site. Do you ever run into any web browser compatibility problems? A couple of my blog readers have complained about my site not working correctly in Explorer but looks great in Safari. Do you have any advice to help fix this issue?

    Here is my weblog viagra generique danger

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)