lauantai 16. helmikuuta 2013

Puspus.

Jättisuuri kiitos kaikille, jotka kommentoivat eiliseen postaukseeni ja iso virtuaalihali!

Olin niin yllättynyt, että kaikki kommentoivat asiallisesti eikä kukaan aukonut päätään, vaikka toki sekin on sallittua kera hyvien perusteluiden. Vastaan teille vielä jokaiselle erikseen, mutta halusinpa vain kiittää ja todeta, että kai tässä alkaa pikkuhiljaa hyväksymään tosiasiat kun paljon muuta vaihtoehtoja ei ole annettu. Äitikin lähetteli aamulla varovaisen viestin, että joko oot rauhoittunut. Mä en ihan kovin helpolla suutu, mutta sitten kun suutun niin tosiaan mustaksi muutun.. ;) 

Omaa syytä koko soppa, huonosti keitetty sellainen, mutta en vaan tajua missä meni pieleen. Kai siinä kun nostin edes koko tukia vuonna 2011. Eikä tämä tuntuisi yhtään niin vääryydeltä, jos nuo palautukset liittyisivät vaikka viime vuoteen, sillä silloin tienasin jo suht hyvin - jopa sen yli 10€ tunnissa (ensi kertaa elämässäni!) ja esim. vuoden päästä niitä olisi ihan erilaista maksella takaisin kun mitä luultavimmin minulla on hieman parempi työtilanne kuin nyt. 

Nyt kuitenkin tuo raha revitään kyllä niin selkänahasta. Rangaistaan siitä, että vedin itseni loppuun vuonna 2011 ja rangaistaan siitä, kun olisin halunnut keskittyä opiskeluun tänä keväänä. Naurettavinta tässä on se, että Kela tuskin edes huomaa että olen maksanut heille tuon mitättömän summan, mutta minulle (niin kuin muillekin opiskelijoille) tuon summan kasaan kerääminen vaatii sen vyön kiristämistä viimeiseen reikään asti. Ja minulle tosiaan ehdotettiin, että voisin maksaa tuon summan osissa, mutta en halua tehdä sitä, koska sitten joka kuukausi kun naputtelisin kyseistä maksua verkkopankkiin, niin se sama harmistus olisi yhä läsnä. Parempi hoitaa kerralla koko roska kuin joka kuukautinen ketutus. 


Roikun nyt kiinni yhdessä oljenkorressa, sillä laitoin eilen entiselle esimiehelleni paniikkiviestiä töiden tarpeesta ja hän lupasi heti maanantaina kysellä minulle rekrylupaa. Koskaan ei siis kannata läimäistä ovea kiinni takanaan! Ainoa huono puoli, jos saan tuon työn, on että joudun taas erilleen poikaystävästä ja koirasta, sillä en ihan viitsi ajella joka päivä reipasta 300 kilometriä ;) 

Ja jos jotain huonoa, niin aina myös jotain hyvää! Tämä menee kyllä jo vähän juoruamisen puolelle, mutta eräs on ollut jo pidemmän aikaa kyllästynyt oman alansa töihin ja viime viikolla hän päätti sitten kokeilla onneaan ja lopputuloksesta päätellen hän taitaa olla aikamoinen Hannu-Hanhi tai sitten muuten vain superpro, sillä hän sai juuri niitä töitä mitä halusi. Jotkut ne vaan osaavat :) Voin kyllä olla niiiiin ylpeä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)