tiistai 19. helmikuuta 2013

Etsivä löytää...

Huh, kahdessa päivässä takana autolla kurvailua vajaat 400 kilsaa. Normaalisti tuo ei niin hätkähdyttäisi, mutta ihan kamalaa lähteä ajelemaan noille liukkaille teille ilman minkäänlaista touchia. Meinaan yleensähän liukkaisiin keleihin tottuu pikkuhiljaa syksyn ja alkutalven aikana, mutta kun tänä talvena niitä ei ole ollut, niin en osaa yhtään arvioida onko liukasta vai ei. Ainahan sitä voi kokeilla, mutta jotenkin musta tuntuu ettei se ole auton kolhinnan arvoista ;) Että terkkuja vaan, jos köröttelin edelläsi huimaa neljääkymppiä satasen alueella..

Etsivä löytää. Luulin löytäväni ilman etsimistäkin. Viime kerralla kun ajelin yksin kotiin Helsingistä, eksyin. No, mikä siinä, tuli heitettyä pieni turistikierros keskustassa ja lopulta päädyttyä jopa kotiin asti. No, tänään sitten ajelin taas yksin kotiin Helsingistä. Poikaystävä lähetti viestin matkalla, että meinaatko tällä kertaa löytää kotiin. No eh, joo totta kai! Ehkä vannomatta paras. Nyt mä niiiiin tsemppasin, että osaan nousta oikeasta rampista ylös, mutta enköhän mä sitten kääntynyt sen jälkeen väärään suuntaan ja päädyin liikenneympyrään, jossa yksikään vaihtoehto ei näyttänyt hyvältä. Lopulta olin teollisuusalueella keskellä ei mitään ja ei kun kartturille soittoa..."tota joo..nyt ei näytä kovin tutulta. Et viittisi kertoa missä mä oon?". Pitäisi varmaan tsempata vielä vähän enemmän. 

 Meidän takapihalta

No joo, oli tällä postauksella joku muukin pointti kuin mun eksymiset. Kävin nimittäin Helsingissä yhden tapaamisen takia, joka oli tänään. Sain vihdoin ja viimein - itse asiassa aika optimaalisella hetkellä - kohdeyrityksen graduni empiriaa varten. En kyllä tiedä mitä olisi tapahtunut, jos en olisi saanut. Tämä on taas yksi niin iso askel eteenpäin. Ehkä mä oikeasti vielä valmistun tänä keväänä? Kävin tsemppaukseksi eilen koulun kirjastolla katsomassa kaverin viime marraskuussa valmistunutta gradua. Oli se hieno! Kohta mullakin on käsissäni sellainen! Pakko olla! 

2 kommenttia:

  1. Mä koen useasti, että en ole missään hyvä. Voin kuitenkin nyt rehellisesti todeta olevani hyvä suuntavaistoni kanssa. Osaan aina reissuilla ja vaikka just Tampereella suunnistaa oikein vaikka olen vaan kerran mennyt jostain kohdasta. Katson aina tosi tarkkaan, koska olen kiinnostunut ympäristöstä. Miehellänni sitten ei ole samanlaista suuntavaistoa ja muutaman kerran on ajettu väärin, koska hän luuli olevansa oikeassa.. :D

    Mahtava juttu tuo Gradun edistyminen! Kyllä se siitä tulee valmiiksi. Voimia taas toivottelen sulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit, tollanen ominaisuus olis kyllä kiva :) Mä aina keskityn niin ajamiseen etten muistaa katsella maisemia ja muistella reittejä. No saapa ainakin hauskuutta elämään jos ei muuta!

      Kiitos tsempeistä Reetta ja nautihan lomastasi! Kuulostaa aika huipulta!

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)