lauantai 19. tammikuuta 2013

Uskomaton viikko takana.

Tanaann tuli sitten hyvasteltya vanhempani, jotka viettivat viikon taalla luonani. Voin kertoa, etta viikko sitten perjantaina olin kuin pikkulapsi jouluna, en malttanut pysya paikoillani. Niin kovasti olin odottanut nakevani vanhempani ja niin kova ikava oli. Eipa siina valtytty onnenkyyneleiltakaan kun paasin vihdoin halaamaan vanhempia, mutta harvoinpa sita saa itkea onnesta! :) Vietimme yhdessa uskomattoman lomaviikon ja itse ainakin olin ihan lomafiiliksissa. Ehka siihen vaikutti myos upea hotelli, hotellin sanky ja ennen kaikkea kuuma suihku! Kaikki tuntui niin luksukselta kun on lahes kolme kuukautta viettanyt rahallisesti aika koyhaa elamaa. Majoitumme tosiaan Bakotu-hotelliin Kotussa, josta aion kirjoitella sitten lisaa Suomeen palattuani, koska paikka oli niin upea! Hotelli nayttaa todella pelkistetylta ulospain, mutta kun paasee sinne itse alueelle niin on kuin eri maailmassa! Suosittelen!

Viikon aikana ehdimme nahda ja kokea vaikka mita. Vanhemmillani oli minut ja kaksi ystavaani oppaina, joten uskon heidan saaneen aika hyvan ja ennen kaikkea monipuolisen kuvan Gambiasta. Ehka hieman erilaisen kuin mita keskivertoturisti. Kokkailtiin minun luonani, kaytiin syomassa paikallisissa ravintoloissa, lounastettiin paikallisen perheen luona...Valitettavasti ei valtytty myoskaa parilta ikavammalta valikohtaukselta, mutta aina ei voi paeta turismin huonoja puolia jos haluaa kokea ja nahda paikallista elamaa. Mukaan mahtui myos paljon hauskoja hetkia :)


Ensi viikolla koittaisi sitten minullakin paluu koto-Suomeen. Taytyy myontaa, etta pelottaa. Olen kolmen kuukauden aikana irrottautunut lahes totaalisesti aika tutusta ja turvallisesta. Kaikesta Suomeen liittyvasta. Ensimmainen jarkytys tulee olemaan jo ilmastonvaihto. Kolme kuukautta kun on kavellyt pelkat sandaalit jalassa ilman sukkia, niin -50 asteem lampotilaero voi olla aika kova pala nieltavaksi. Olenkin tilannut poikaystavan tuomaan lentokentalle lahes kaikki talvivaatteeni: kengat, myssyn, toppahousut. Kun lahdin tanne, niin Suomessa oli viela silloin syksy ja nyt taysi talvi. Huh. Vahan on muutenkin ristiriitaiset fiilikset: toisaalta tuntuu kuin olisin ollut taalla jo vuoden, niin tottunut olen jo paikalliseen elamaani ja englantiinkin. Toisaalta tuntuu kuin olisin ollut taalla vain pari viikkoa, kolme kuukautta on mennyt niin nopeasti! Kotiin on kuitenkin mukava palata. Vanhempien hyvasteleminen oli aika kova pala ja olen onnellinen, etta minulla oli ystavani mukana saattamassa heita. Oli aika orpo olo jaada tanne yksin. Kai sita tottuu kuitenkin kaikkeen. Ensi viikolla tulee taas olemaan vaikeaa hyvastella kaikki kaverit taalla: me olemme niin tiivis, pieni porukka. Kuten olen kertonut, niin kaikki ilot ja surut jaetaan. Laheisyys lammittaa taalla Afrikassakin. Toivon todella, etta osaan viela sopeutua elamaani Suomessa. 



Valitettavasti bloggailu jai taalla paikan paalla todella minimiin, mutta aion jatkaa naiden matkajuttujen kirjoittelua myos kotona Suomessa. Milta on tuntunut asua ulkomailla? Miten elama on ollut erilaista? Miten naen Gambian nyt? ja niin edelleen. Saa myos toivoa: mita haluatte lukea? 

4 kommenttia:

  1. Oijoi, 3 kk tosiaan hurahti vauhdilla. Tervetuloa takaisin Suomeen tänne paukkuvien pakkasten keskelle! :) Kiva kuulla tosiaan lisää elämyksistä ja kokemuksista. Olisi mukavaa jos pystyisit vertaamaan ennakkokäsityksiäsi ja todellisuutta. Olit rohkea nainen, kun uskalsit lähteä!! Me "blogisiskot" siihen täysin uskottiinkin! Nauti Afrikan lämmöstä vielä, kun pystyt! =)

    VastaaPoista
  2. Aivan todella mahtavaa että palaat takaisin, tervetuloa :) Ja uskon kyllä että pystyt sopeutumaan elämään Suomessa! Kaikki esittämäsi kysymykset lopussa kaipaavat vastausta ;) Olisi myös hauskaa jos kerrot päiväkirjamaisesti paluusi takaisin suomeen... hih. Millaisia reaktioita paluu aiheuttaa sinussa ja muissa! :)

    Olet varmasti rohkeimpia ihmisiä jonka tiedän!! Ihan esikuva materiaalia<3

    VastaaPoista
  3. Vitsit miten ihanaa mahtoikaan olla kun sait viettää kokonaisen viikon vanhempien kanssa - ja vielä tosi kiva kuuloisessa hotellissa! :) Uskon, ettei ollut ihan helppoa hyvästellä heidät kentällä, mutta onneksi näette taas pian! Mustakin tuntuu ihan mielettömältä, että nyt jo palaat takasin!! En osaa kuvitellakaan, miten vaikeeta on jättää se tuttu ja turvallinen Gambian porukka taakse...mutta toisaalta, onneks ne ihmiset ei katoa mihinkään ja varmasti pääset kamuja vielä näkemään. :)

    Täällä muuten odotan niin innolla, että päästään näkemään ja rupattelemaan!! Mulla on niin paljon kaikkea kysyttävää ja ihmeteltävää. :)

    Olis tosiaan hauska jossain vaiheessa nähä esim. kuvia siitä hotellista, jossa olitte! :)

    <3 Laura

    VastaaPoista
  4. Oi etta, voin vain kuvitella miten ihanaa sulla oli nahda vanhempasi pitkasta aikaa! Tuli melkein tippa linssiin sun puolesta :')
    Aika kuluu todellakin nopeasti, huh, justhan sa vasta lahdit! Oon ehtinyt seuraamaan niin vahan blogeja nyt matkalta kasin joten mulla on mennyt ihan ohi etta palaat jo nyt tammikuun puolella, joten siispa oikein mukavia laksiaisia ja ihanaa kotimatkaa <3 :)


























    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)