perjantai 7. joulukuuta 2012

Back in business.

Moikka taas pitkasta aikaa!

Taalla ollaan taas - ja talla kertaa kera uuden tietokoneen. Sain vihdoin lahes kolmen viikon etsinnan jalkeen eilen hankittua itselleni suht hyvan, kaytetyn tietokoneen. Voin kertoa, etta ei ollut mikaan helpoin tehtava loytaa sellainen Afrikasta. Uudenkin olisi voinut toki hankkia, mutta sellainen ei oikein mahtunut mun budjettiin. Ystavan avulla loysin sitten taman taalla asuvalta belgialaiselta naiselta. Onneksi niita hyviakin ihmisia mahtuu viela maailmaan.

Paljon on tapahtunut muutamassa viikossa. Ehka liikaakin? En tieda. Olen kirjoitellut paljon paivakirjaa kun en ole paassyt kirjoittelemaan tata blogia. Pakko on ollut kirjoittaa, muuten ei olisi jaksanut. Valilla ei ole jaksanut muutenkaan. Olen kaynyt lapi enemman parissa viikossa kuin valilla koko vuodessa yhteensa - siina riittaa sulateltavaa ja pohdittavaa. Kesti lahes pari viikkoa toipua siita, etta joku tunkeutui kotiini ja vei tietokoneeni - sen ainoan valineen, jolla saatoin pitaa yhteytta kotiin taalta kaukaa. Kuten viimeksi totesin, se tuntui pahalta ja loukkasi. En ole sita vielakaan unohtanut. Oletettavasti varas oli viela joku, jonka tunnen. Joku, joka tiesi etta minulla on tietokone ja missa pidan sita. Huh.

Tietokoneen varastamisen jalkeen viela eras "ystavani" petti todella pahasti seka minun etta muiden taalla asuvien luottamuksen. Han nimittain myi minulle varastetun nettitikun omanaan. Hetken se tikku sitten toimi, mutta ei kauaa silla joku oli kaynyt liikeessa sulkemassa sen. Ja maksoin siita tikusta viela paljon. Vielakin odotan rahojani takaisin, luultavasti turhaan. Tuolle pojalle on kuitenkin nyt tehty erittain selvaksi, ettei kukaan halua olla missaan tekemisissa hanen kanssaan. Kuvottavaa. Han valehteli niin paljon muustakin :(

Kaikki viime kuussa tapahtuneet jutut taisivat olla minulle sitten liikaa ja tuota petosta seuraavana paivana sitten sairastuin. Menin aamulla ihan normaalisti toihin mutta puolenpaivan jalkeen jouduin lahtemaan kotiin, kun oli todella outo olo. Onneksi lahdin kotiin, silla kotiin paastyani kaaduin suorilta jaloilta sankyyn. Olo oli kuumeinen eika vesi tai ruoka pysynyt sisalla. Olin niin maassa. Joka viikko jotain, mita viela? Olin kylla tuolloin aika peloissani, silla epailin etta minulla on malaria. Syon toki estolaaketta, mutta ei sekaan ole satavarma ja taalla on todella paljon moskiittoja. En voinut tarkistaa kuumetta, silla unohdin valitettavasti ottaa mittarin mukaan. Kaverini tuli sitten iltapaivalla katsomaan minua ja suostutteli minut lahtemaan laakariin. Niin houkutteleva idea Afrikassa. Otettiin sitten taksi klinikalle ja siella vierahtikin sitten yli pari tuntia jonottaessa. En edes muista kovinkaan paljon laakarista, koska olin niin heikossa kunnossa. He ottivat sitten muutamia kokeita minusta ja varmistettiin, ettei minulla ollut malariaa. Lopullinen diagnoosi oli ruokamyrkytys, jota on kylla vaikea uskoa kun olin syonyt edellisena iltana samaa ruokaa kuin muut ja aamupalaksi sita samaa kuin aina. Kaverini totesikin, etta ehka kaikki tapahtunut oli vain liikaa keholleni ja se reagoi tuolla tavalla. Kuulostaa aika jarkevalta. Soin kuitenkin kiltisti tohtorin antamat laakkeet ja nyt olen taas ollut kunnossa (kopkop). Tosin minun jalkeeni klinikalla on joutunut kaymaan kaksi tuttuani - ihan liikaa.


                                                                       Yhdessa kokkailua.

Muuten elama taalla on sujunut ihan hyvin. Vielakaan en voi sanoa, ettenko jokainen paiva ikavoisi kotiin. Etenkin kun yhteydenpito on ollut niin minimaalista. Olen kuitenkin viihtynyt taalla ja sopeutunut pikkuhiljaa. Rakastan tata yksinkertaista elamaa, sen pienia juttuja. Kuinka onnelliseksi voikaan tulla kun loytaa kaupasta halvalla vaniljajukurttia? Kun ystava tuo minulle lihapiirakan. Tykkaan kokkailusta, paikallinen ruoka on niin parasta! Valilla jaakaapissa ei ole muuta kuin yksi porkkana ja pari tomaattia ja silti saadaan tehtya ihan tajuttoman hyva pastakastike. Mun bravuuri on tehda ranskalaisia! Kaikki tehdaan itse ja alusta alkaen. Viela kertakaan en ole syonyt turistiravintolassa, lahinna koska se on liian kallista. Ehka sitten jouluna? Paivassa ruokaan menee maks. 200 Dalasia eli alle 6e ja silla saa helposti aterian viidellekin ihmiselle.

Tykkaan myos meidan illoista taalla. Joko katsellaan Amyn kanssa kahdestaan leffoja hanen koneeltaan tai sitten katsellaan kaikki yhdessa jalkopalloa tai musiikkivideoita. Niin perusjuttuja, mutta niin ihanaa. Jutellaan ja ollaan yhdessa. Edelleen tama yhteisollisyys on taalla parasta, koskaan ei tarvitse olla yksin. Kaikista valitetaan ja pidetaan huolta. Niina heikkoinakin hetkina. Kaveri ystavalla on kaksi 3-viikkoista poikavauvaa, joiden aiti kuoli synnytykseen. Pojat ovat ihan oikeilla viikoilla syntyneita, mutta kaksosina he ovat ihan jarjettoman pienia. En osaa edes kuvailla sita tunnetta kun kuulin tapahtuneesta. Kavimme sitten viime viikolla poikavauvojen luona ja oli ihmeellista pidella heita sylissaan. Veimme heille korviketta ja vaatteita. Yritamme tehda heidan eteensa nyt kaikkemme, silla edesmenneen aidin sisko haluaisi antaa pojat eteenpain, mutta meidan mielesta poikien paikka olisi kotona. Vaikeita asioita. Taalla tuntuu muutenkin asiat liikuttavan ja koskettavan ihan eri tavalla. Paljon on muuttunut ja tulee varmasti viela muuttumaan.

Palataan taas pian! Paljon helteisia terkkuja Suomeen! Talla eraa kaikki hyvin Afrikan auringon alla!

11 kommenttia:

  1. En osaa varmaan sanoa sun tapahtumiin mitään järkevää, joten sanon vaan, että harmillista että on ollut paljon vastoinkäymisiä. Kiva myös kuulla, että siellä on niitä hyviäkin hetkiä ja hyvää fiilistä :)

    Niin ja kivaa, että sait nyt edes jonkun koneen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on ollut paljon hyvia hetkia joten oon paassyt nauttimaan taalla olosta :) Eihan sen elaman kai aina helppoa kuulu ollakaan, taalla vain vaikeudet ovat tuntuneet monta kertaa isommilta. Ja kone on kylla tosi kiva, paasee taas pitamaan yhteytta perheeseen :)

      Poista
  2. Ihana kuulla siusta ja noista hyvistä tunnelmista. Todella harmi että on käynyt niitä huonompiakin juttuja, oikein paljon tsemppiä ja jaksamista. :) Oot mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle tsempeista :) Toivottavasti teille ei tule ihan sellaista kuvaa etta elama taalla on pelkkaa karsimysta, sita se ei nimittain ole, mutta haluan kertoa rehellisesti kaikesta kun kerran sille tielle lahdin :) Terkkuja paljon!!

      Poista
  3. Huh miten paljon onkaan tapahtunut tässä ajassa. Onneksi olet kuitenkin tervehtynyt! Ikävää, että yhtäaikaa on tarvinut kohdata noin paljon huonoja asioita ja sairastuminen varmastikin oli pelottavaa :( Nyt olet kuitenkin taas kokemusta rikkaampi, viisaampi ja vahvempi :) Elämä sielä kuullostaa hyvin erilaiselta ja ihmeelliseltä. Olet ollut paljon mielessä, voi hyvin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Minna! Kiva kuulla susta taas! Paljon on joo tapahtunut, niin hyvaa kuin pahaakin. Meinaa valilla olla pienen paa pyoralla :) Taytyy vaan muistaa antaa itselleen aikaa. Mutta tosiaa, mika ei tapa, vain vahvistaa ja olen kylla (hyvalla tavalla) niin eri ihminen kuin tanne tullessani. Tuntuu silta etta pystyn mihin vaan ja se on aika mahtavaa. Kivaa kun pystyy taas niin monen vuoden jalkeen uskomaan itseensa :) Sullakin on siella kotona paljon muutoksia, tsemppia paljon kaunis ja ihanaa joulunodotusta! <3

      Poista
  4. Ihanaa kuulla susta bloginkin kautta, oli oikein päivän pelastus kun huomasin että olit postannut! :) Aika paljon on sulle tapahtunut ja voin vain kuvitella, miten paljon ajateltavaa kaikki tuollainen aiheuttaa! Mukavaa kuitenkin kuulla tosta yhteisöllisyydestä mikä teillä siellä vallitsee. Se toivottavasti lievittää hieman sitä koti-ikävääkin, kun on ihmisiä ympärillä. Yritähän nyt pysyä terveenä <3

    Enää muuten muutama päivä niin meidänkin lähtö koittaa, iik! Ihan pian mekin ollaan siis päät pyörällä kaukana täältä :) Pakkaaminenkin on jo aloitettu ja nyt vain odotellaan... Tuntuu kuin sun lähdöstä olisi jo ikuisuus, joten kiva vihdoin päästä itsekin matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla etta tykkasit! Nyt tekin ootte sitten reissussa, kuinka jannaa! Odottelen sun postauksia innolla :) Paljon on joo taalla tapahtunut, mutta onneksi hyvaakin! Tuo yhteisollisyys on joo jotain niin parasta, voi kun sen saisi mukanaan Suomeenkin :) Ja mun lahdosta on jo muuten ikuisuus, 6 viikkoa tanaan - aika menee niin nopeaan!

      Poista
  5. Ihanaa taas päästä lukemaan sun elämästä siellä!! Sori kun oon viesteineni aina muutaman viikon muita jäljessä (en tiedä huomasitko mun viime kuussa laittamia viestejä? :) ).
    Mutta asiaan, ihanaa kun sulla on taas blogikirjoittelu palannut raiteilleen kiitos uuden tietokoneen! Mutta tosi rankkoja juttuja oot joutunut käymään läpi kun on jotutnut noin pettymään muutamaan lähipiirissä olevaan ihmiseen :( ja ihan kamalaa, mitä kaksosten äidille tapahtui! :´( Ihanaa, että ootte autellu pienokaisia <3
    Mutta miten ihanaa, että osaat jälleen kerran nautiskella niistä pienistä kivoista asioista siellä, niinkuin hyvästä ruoasta! Oikein :)))

    <3 Laura

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)