maanantai 5. marraskuuta 2012

Kuplan ulkopuolella.

Terkkuja täältä kuumuudesta! 

Josko sitä nyt kirjoittelisi hieman tuoreempiakin kuulumisia. Kohta alkaa olla ensimmäinen viikko pulkassa, aika hassua. Se ei ole kuitenkaan mennyt niin nopeasti kuin olisi voinut kuvitella, sillä tänne sopeutuminen on todellakin vaatinut aikaa ja energiaa. Olen ollut iltaisin tosi väsynyt enkä jaksa uskoa että se johtuu ainoastaan "hurjasta" kahden tunnin aikaerosta.

 Tänään rannalla

Tunnen todellakin olevani mukavuusalueiden ulkopuolella, kuplan ulkopuolella, kuten aiemmin myös ennen lähtöäni kirjoittelin. Se on tosi, tosi rankkaa. Parina viime aamuna olen vain maannut sängyssäni ja miettinyt, että mitä ihmettä teen täällä, miksi tulin tänne? Miksen vain voinut jäädä Suomeen? Poikaystävää on paljon enemmän ikävä kuin olisin koskaan osannut kuvitella - kun on elänyt yli neljä vuotta yhteistä arkea, siitä on todella vaikea irrottautua. Todella usein on tilanteita, kun haluaisi kertoa tai sanoa toiselle jotain, mutta ei voi koska skypettäminen ja tekstarit maksavat. En tainnut ennen lähtöäni edes kertoa täällä blogissa, että lähteminen tuntui ihan eroamiselta. Etenkin kun muutto osui samaan rytäkkään ja pakkasimme tavaroita yhdessä tyylillä "tämä sulle, tuo mulle". Se oli aika rankkaa. 


Mutta on tässä kuplan ulkopuolella olemisessa ehdottomasti hyviäkin puolia. Alankin olla sitä mieltä, että kaikkien tulisi koittaa sitä edes jotenkin elämässään. Omaan kulpan ulkopuolisee elämään kuuluu tiiviisti kylmät suihkut, käsin pyykkääminen, englannin puhuminen, vieraassa kulttuurissa eläminen ja uusien ystävien löytäminen. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaikkien pitäisi lähteä jonnekin korpeen asumaan ja elämään ilman juoksevaa vettä, mutta se että asettuu edes joskus oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, kasvattaa todella paljon. Se kasvaminen on voi olla rankkaa, mutta uskon että tämä palkitaan vielä. 

Täällä on niin moni asia toisin kuin kotona. Nyt kun asun yksin suht kalliissa asunnossa, en voi syödä joka päivä ulkona, joten eilen lähdin sitten Sammyn kanssa etsimään minulle kaasukeitintä. Oikeasti, kaasukeitintä. Enhän minä edes tiedä kuinka sellaista käytetään. Luulin jo tähän ikään mennessä oppineeni kaikki tarvittavat taidot. Itse asiassa Sammy ehdotti että kokkaisin hiilillä kun kaasu on aika kallista, mutta se olisi jo ehkä turhan ekstriimiä :D


Lisäksi täällä pitää riisikin pestä sekä putsata eikä vain kaataa paketista kattilaan. Tai montako kertaa olette pesseet muovipusseja? Kyllä vain, me pesimme niitä eilen koska niitä hyödynnetään ruuanlaitossa. Ilmeeni taisi olla aika näkemisen arvoinen. Ruuan laitto päivittäin vie helposti tunnin ellei parikin, sillä ensin peset ja pilkot kaikki aineet, sitten teet eri kattilassa kastikkeen ja eri kattilassa riisin tai muun lisukkeen. Etkä tietenkään voi kypsentää niitä samaan aikaan, sillä kaasukeittimiä on tasan se yksi. Kärsivällisyyttä siis vaaditaan...

 
Olen tarvinnut kärsivällisyyttä myös englantini kanssa, oi luoja. Ei ole todellakaan helppoa kun muut puhuvat kieltä äidinkielenään. Heidän puhenopeutensa on jotain aivan uskomatonta, etenkin Amyn. Aika usein tulee todettua, että anteeksi huono englantini. On aika haastavaa ja energiaa vievää yrittää olla sosiaalinen kun jokainen sana pitää miettiä erikseen. Toki se englanti paranee päivä päivältä, kun sitä joutuu 24/7 puhumaan, mutta sekin vaatii kärsivällisyyttä. Välillä olisi niin ihanaa puhua vain suomea :)

Tällaista tänne tällä kertaa. Olisi kiva kuulla mistä te haluaisitte minun kirjoittavan enemmän, joten esittäkää ihmeessä toiveita. 

25 kommenttia:

  1. Hei. Kuten kirjoitit, niin kuplan ulkopuolella kayminen ja siella elaminen ovat todellakin hyvin kasvattavia asioita. Siina oppii samalla paljon itsestaan ja myoskin Suomesta. Itsekin olen Kiinaan muuton jalkeen oppinut uutta ja mukaan on tullut ihan uusia ajatuksia ja tunteita. En olisi koskaan oppinut niin paljon, jos olisin asunun koko elamani Suomessa. Kotimaassa jotenkin tottuu siihen miten hyvin kaikki asiat ovat.

    Taallapain kaytetaan myos termia expat bubble, heista jotka muuttavat ulkomaille, mutta pysyvat kuitenkin koko ajan siina omassa kuplassaan. Ulkomaalainen asuinalue, ravintolat, tyo ja ystavat. Paljon jaa kokematta, jos kuplasta ei poistu.

    Voin vain kuvitella, etta sinulla siella on myos rankkoja hetkia. Mutta uskon myos, etta loppujen lopuksi kaikki ovat vain kasvattavia ja opettavia kokemuksia, joita pidat kotiinlahdon aikaan todella tarkeina ;) Minusta on todella hienoa, etta toteutit unelmasi, vaikka se ei helppoa olekaan!

    Tsemppia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta Sara :) Ulkomailla oppii helposti itsestään uusia puolia! Suomi on muutenkin yleisesti niin helppo paikka elää kun lähes kaikkea on saatavilla jos vain haluaa. Täällä on esim. ihan erilaiset välttämättömyysjutut kuin Suomessa. Aika jännää että siellä on oikein erillinen sana heille jotka ovat omassa kuplassaan, enpä ole tiennytkään! Veikkaan kanssa että pikkuhiljaa aika kultaa muistot ja kotiin lähtiessä itken kun joudun jättämään kylmän suihkuni tänne :D

      Poista
  2. Toi omalta mukavuusalueelta ulosastuminen on oikeasti tosi virkistävää ja opettavaista. Haasteet kasvattaa jotenkin kaikkein eniten ja samalla oppii tuntemaan itsensäkin paljon paremmin. Vaikka meillä onkin ihan erilainen reissu tulossa kun mikä sulla on, niin tiedän että meillekin niitä vaikeita ja ahdistavia hetkiäkin tulee. Toisaalta tiedän, että vastapainona tulee myös niitä aivan mahtavia elämyksiä ja ennenkokemattomia asioita, ja se jos mikä innostaa aina matkustamaan uusiin ja yhä vieraimpiin maihin :)

    Ranta näyttää ihanalta! Ja kaasukeittimellä ruoanlaitto kuulostaa jännittävältä mutta kivalta :D Englannin puhuminenkin varmasti sujuu päivä päivältä ja sana sanalta paremmin, mutta voin vain kuvitella, että suomen puhumista kaipaa tuollaisessa tilanteessa. Hei olisi kivaa kuulla kaikesta mahdollisesta lisää eli kiinnostaa ihan kaikki! :) Esim. millaista se vapaaehtoistyö on käytännössä ollut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haasteet todellakin kasvattavat, niin hyvässä kuin pahassa. Lähes aina ulkomailla ollessaan joutuu hieman vaikeisiin tilanteisiin, itse ainakin turhaudun tosi helposti mutta täytyy vaan antaa itselleen ja muille aikaa. Onhan tämä niin erilaista.

      Ja ranta on ihana <3 Ehdottomasti yksin parhaimmista jutuista täällä! Täytyypä siis kirjoitella tavallisesta elämästä teille ja myös työstäni sitten kun pääsen siihen paremmin vielä sisään :)

      Poista
  3. Voi Nanna! Multa on tässä hässäkässä mennyt ihan ohi, että olet jo siellä kaukana. Tsemppiä tuhannesti arkeen, kyllä se siitä lähtee soljumaan kaasukeittimenkin kanssa (: Me aiotaan hypätä pois tästä kulpasta vuoden päästä, kun pakkaamme rinkat ja lähdemme J:n kanssa maailmanympärimatkalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Rimma tsempeistä :) Joo, enköhän mä tässä vielä yhden kaasukeittimen kesytä. On sitä ennenkin tehty ruokaa muulla kuin suomalaisella liedellä :D Teidän maailmanympärimatkasta tulee varmasti upea!! :)

      Poista
  4. Jos haluat välttyä siltä ruoanlaittamisen vaivalta oudoilla välineillä ja ruoka-aineilla, niin voisit varmaankin tehdä jonkun diilin jonkun tutun kanssa, joka laittaisi sulle ruokaa pari-kolme kertaa viikossa. Tai jos siinä talokompleksissa, jossa asut on jo valmiiksi joku apulainen, joka käy siivoomassa tai pyykkäämässä (tai joku talon naisista) niin häntä voisi pyytää kokkaamaan sinulle (samalla kun kokkaa muille). Itse Senegalin-työmatkoilla en edes harkitse ruoan itse valmistamista (koska let's face it kokkaaminen kuumuudessa ja huonoilla välineillä on vähän too much jopa kaltaiselleni lähes natiiville ja pitkän työpäivän jälkeen torille meneminen ja ruoan valmistuksen aloittaminen ihan alusta... HUHHUH!).

    Olen myös tehnyt joskus niin asuessani muiden kanssa, että annan ruokarahaa (ja vaivanpalkkaa) ja sitten perheen emäntä tai kuka talossa ikinä laittaakaan ruokaa, valmistaa samalla myös minulle. Kuulostaa elitistiseltä suomalaisten korvaan, mutta on oiva tapa työllistää joku kipeästi töitä tarvitseva. Monesti on käynyt jopa niin, että jos olen yrittänyt sanoa pärjääväni ilman apulaista, saan moitteita, etten halua palkata ketään ja auttaa ystäviäni tai tuttujani, jotka mielellään kokkaavat minulle pientä korvausta vastaan. Minun, paremmin toimeentulevana odotetaan jakavan vaurattani maksamalla ihmisille erilaisista palveluista, kuten kokkaamisesta, pyykin pesusta, siivoamisesta jne. Tämä ei ole vain valkoisen naisen velvollisuus, vaan kaikki paremmin toimeentulevat senegalilaiset (ja muutkin afrikkalaiset, ainakin niissä maissa joissa itse olen käynyt) perheet palkkaavat apulaisen. Parempiosaisten kuuluu jakaa vaurauttaan yhtisölleen.

    Eli täytyy vaan niellä ylpeytensä ja ajatella myös omia voimiaan, koska kaikkeahan ei pysty tekemään itse. Sen takiahan sitä vieraisiin maisemiin mennäänkin, että asioita saa tehdä myös vähän eri tavalla.

    Suosittelen siis harkitsemaan, että muutakan kerran viikossa saisit valmiin ruoan, tekee hyvää niin omalle ravitsemustasolle kuin jaksamiselle PLUS pääsee maistamaan paikallisia herkkuja, joita ei itse varmasti osaa valmistaa!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ehdotuksia kaikki, kiitos niistä Ruusunen :) Tähän asti ollaan kokkailtu Amyn ja muiden kanssa yhdessä mutta se vie silti aikaa. Olisi mulla yks ystävä jota voisin pyytää kokkamaan. Hmm...tuntuu vain siltä ettei haluaisi vaivata muita. Tähän asti ollaan onneksi osattu laittaa niin paljon ruokaa kerralla että sinä on jäänyt seuraavillekin päiville. Voisihan sitä ruokaa tietysti ostaa valmiinakin, mutta se on kalliimpaa. Minä kun en ole hyvin toimeentuleva, muuten tuo ehdotuksesi olisikin ollut mainio. :) Täytyy katsella kuinka nopeasti kyllästyy täysin tuohon alusta asti kokkailuun, se kun on tässä kuumuudessa kaasun kanssa aika uuvuttavaa..

      Poista
    2. Enpä usko, että siihen niin suuria tuloja tarvitsee, että maksaa pikkupalkkion jollekin ruoan laittamisesta tai muusta arjen helpottamisesta (oletan, että palkkataso ei ole päätä huimaava sielläkään). Olen itse opiskeluaikanain tehnyt niin usein, ei siitä konkurssiin joudu :) Ja kuten sanottu, tämä on juuri sitä ruohonjuuritason "hyvän tekemistä", maksaa hyvin tehdystä työstä. Työtä tarvitsevat kaikki ja siellä ei varmasti kenelläkään ole mitään pientä lisätuloa vastaan. Rohkeasti vain! Sinulle jää sitten enemmän aikaa muuhun kivaan :) Tsemppiä!

      Poista
  5. Ihanaa kun jaat aitoja tuntemuksiasi! Tää alku on varmasti kaikkein raskainta, kun KAIKKI on niin erilaista kuin kotimaassa, mutta pikkuhiljaa kun alkaa kulttuurishokista pääsemään eroon, niin kohta joitakin asioita ei osaa edes ihmetellä.

    Ja voi mitkä mahdollisuudet sulla siellä tosiaan nyt on - oppia elämästä,itsestä ja afrikkalaisuudesta niin paljon enemmän kuin me muut!

    Voimia kaikkeen! Ja mä ainakin tahon kuulla just arjesta ja tuntemuksistasi siellä. Se eroaa niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tykkäät lukea niitä Satu :) Olisi jotenkin tyhmää kaunistella kaikki, koska tosiasia on ettei täällä elämä ole aina niin helppoa. Pikkuhiljaa sitä tottuu kaikkeen ja saakin nähdä miltä Suomeen paluu tuntuu sitten :D Kuuma suihku voi olla aika shokki, heh.

      Poista
  6. Mahtavaa lukea syn kokemuksia sieltä! Ja hei kokemuksesta ainakin osa vapaaehtoisista mun aikana nii heil oli alku todella vaikeeta et meinsivat jo pakata kamat ja lähteä. Yks vapari oli jopa luullut et meill olis uimaallas vapaaehtoisten huoneella!! Sinne piti itse lähteä hakemaan vesi kaivosta että sai edes pereytyä :D mut mulla se pahin kohta oli 4kk jälkeen, mut selvisin siitä ja loppuaika oli ihanaa! Haha ja mä tein ruuan aina hiilillä, tiedän niin tunteen ku voi vaan keittää yhtä ruokaa kerrallaan!! Todella rasittavaa ja ps jos kokkaat beans ejä nii kato tarkasti ettei vaan oo ötököitä, koska paikalliset ei välitä vaikka on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tykkäät Emmi lukea niitä, kiitos sinulle siitä :) Ja toisaalta lohduttavaa kuulla että en ole todellakaan ainoa joka on kohdannut vaikeita juttuja vapaaehtoisena ollessaan. Silloin vaan pitää muistaa antaa itselleen aikaa. Ja kiitti varoituksesta, täytyy varoa mitä suuhunsa laittaa ;)

      Poista
  7. Ihana Nanna!
    Varmasti on rankkaa, mutta tämän kokemuksen jälkeen olet taas vähän vahvempi ja viisaampi ja mulla on taas monta hyvää syytä kadehtia sitä millainen ihminen sä olet<3 hih!

    Vaikka oma bloggailu onkin jäänyt taka-alalle niin olen kyllä tiiviisti käynyt seurailemassa sun kuulumisia. Halit sinne kauas:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Minna että luet kuulumisiani :) Mä kyllä niin kaipaan sun blogia ja Enniäkin! Toivottavasti voitaisiin keväällä vaikka nähdä tai jotain. Ja turhaan kadehdit mua, säkin olet upea ja rohkea nainen - oot vaihtanut työpaikkaa ja ajoit sen kortinkin! Ei se rohkeus aina tarkoita kauas lähtemistä :)

      Poista
    2. No joo tottakai :))
      Oot kyllä ihana<3

      Poista
  8. Jos olet ollut partiossa niin miten et kaasukeitintä osaa käyttää? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin ainakin muistat kaiken anonyymi :) Olin niin pienenä partiossa ettei sen ikäisten todellakaan annettu koskea kaasukeittimeen mikä onkin vain ihan hyvö juttu, siitä olisi voinut seurata vain harmia :)

      Poista
  9. Kiva kuulla kuulumisia sieltä kaukaa.
    Eiköhän se elämä siellä ala rullata omalla painollaan, vaikka varmasti moni asia on todella rankkaa näin alkuun. Tsemppiä oikein kovasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marmu tsempeistä, niitä tarvitaan täällä paljon! :) Eiköhän se tosiaan tästä omalla painollaan.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Tuntuu oudolta että sä nyt oikeasti olet siellä! Kiva lukee sun juttuja, näin työpäivän jälkeen ehtii rauhassa lukea kuulumiset. Kaikki menee varmasti hienosti, ja kotiudut sinne kyllä. Asunto näytti kivalta, ja ranta.... :) Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu vieläkin oudolta olla täällä, niin kaukana teistä kaikista! Mut tosi kiva kuulla että säkin luet mun kuulumisia! Asunto on kiva ja ranta myös, tervetuloa vaan käymään! Pidä A:sta ja Vitosta hyvä huoli <3

      Poista
  12. Mä vihdoin löysin tieni tänne, ja kirjottelen nyt ekaa kertaa blogiin!! Jee!


    Mutta siis, ihanaa, että oot päässy turvallisesti perille ja pienten alkutakertelujen jälkeen päässyt omaan kotikoloon, se näyttää oikein viihtyisältä!Ja miten ihanaa, että tosiaan löysit sen Amyn ja sait apua hädän hetkellä! ihan uskomattoman kaameelta kuulosti se huone, jota sulle tarjottiin....!

    On sulla siellä paljon kaikkea uutta ja totuteltavaa, uudet ihmiset, kuviot, työt, englanti..kaikki, en yhtään ihmettele jos oot päivien päätteeks uupunut! <3 ja ymmärrän täysin, että totutteleminen läheisistä erossa olemiseen vaatii ainakin aikaa. Kaikki ollaan susta kyllä niiiin ylpeitä kun lähdit toteuttamaan sun unelmaa... Nautiskele siellä sydämes kyllyydestä! Me odotellaan täällä sua takas ja kadehditaan maailmanmatkaajaa :)

    Mutta siis ihanaa, miten osaat fiilistellä kaikkea sitä erilaisuutta ja yksinkertaisempaa elämää. Elämänmeno siellä kuulostaa oikeestaan hirmusen virkistävältä! ja kuten totesit, niin ihan varmasti se kokemus palkitaan!!


    Ihanaa ja antoisaa seikkailun jatkoa!

    p.s. voisitkohan laittaa tänne taikka fb:n inboxiin sun osoitteen niin saisin tervehdyksen perille :)

    <3 Laura K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Laura muruseni <3 Kuinka ihanaa kun löysit blogiini ja jätit viestiä! Ihana kuulla susta! Toivottavasti teillä kaikilla on siellä Suomessa kaikki hyvin :) Täytyy vaihtaa Facessa tarkemmin kuulumisia ja laitan sulle osoitteen myös siellä :)

      Ja joo, ihanaa kun elämä alkaa pikkuhiljaa asettua raiteilleen myös täällä puolella palloa. Aina välillä on parempia ja välillä huonompia päiviä mut niinhän se on myös Suomessakin :) Amy on kyllä ollut mun pelastava enkeli ja onnekseni olen saanut myös muitakin uusia kavereita. Pääsee treenaamaan englantia, heh :D Mutta kyllä mä täällä nautiskelen sydämeni kyllyydestä, teitä kaikkia on vaan kova ikävä! Terkkuja Suomeen ja tsemppiä kaikkeen! <3

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)