torstai 8. marraskuuta 2012

Kun netti tuli Tanjiin...

Heippa taas!

Tällä kertaa voisin kirjoitella hieman työstäni - sitähän varten kuitenkin olen tänne tullut. Ja se myös kiinnostaa varmasti monia. Työskentelen tosiaan pienessä (!) gambialaisessa järjestössä vapaaehtoisena/harjoittelijana. Ja kun jotkut ovat sitä kyselleet niin kyllä - maksan kaiken elämiseni täällä itse sekä maksoin myös lentoni tänne. Järjestö maksaa ainoastaan työmatkani yhteen kylään. Ymmärrän kyllä hyvin, että monia kiinnostaa tällaiseen työhön liittyvät raha-asiat. Minusta se ei kuitenkaan ole mitenkään ihmeellistä, että joudun maksamaan kaiken itse, pikemminkin päinvastoin. Se, että rahoittaa tämän kaiken itse, testaa myös vapaaehtoisen motiiveja. Jos järjestö maksaisi lennot tänne ja täällä asumisen, niin silloinhan kaikki tulisivat tänne "lomalle". Myönnetään, olen minäkin monesti miettinyt, että mitä kaikkea voisin tehdä niillä rahoilla, jotka tähän koko juttuun kulutan, mutta vielä en ole keksinyt mitään sellaista mikä olisi mennyt tämän kokemuksen edelle. Toki haluan oman asunnon poikaystävän kanssa, mutta ehdin saada sen tämän jälkeenkin jne. 

Kotiin menossa..

Mutta siihen työhöni, olen niin hyvä eksymään aiheesta! Gambian toimisto on tosiaan järjestön päätoimisto ja ko. järjestö toimii myös parissa muussakin Afrikan valtiossa, mikä on hieno homma! Itse löysin tämän kyseisen paikan vain googlettamalla ja sitten otin rohkeasti yhteyttä johtajaan ja kirjoittelimmekin puolivuotta meilejä ennen tänne tuloani.  Ennen tänne tuloani minulla ei ollut ihan hirveästi mitään ennakko-odotuksia työn suhteen, mikä oli vain hyvä juttu. Työhön sopeutuminenkin on nimittäin vaatinut aika paljon. Jo se, että työyhteisö on pieni ja monikulttuurinen, on haastavaa. Meidän toimistossa työskentelee oikeastaan vain yksi täysin aito gambialainen, kaikki muut ovat tulleet jostain muualta - joko Afrikasta tai Euroopasta. 


Lisäksi johtamiskulttuuri..no se on aika erilainen täällä. Johtaja on todellakin johtaja eikä mikään leaderi niin kuin useimmiten esim. Suomessa on. Ajoittain se johtaminen menee ihan omalla painollaan, välillä on niitä huonoja hetkiä kun joka ikisestä pilkusta väännetään ja käännetään. Vaikea selittää korrektisti, koska en halua kuitenkaan mustamaalata ketään (nämä kun ovat vain minun mielipiteitäni). Mutta sanotaan näin, että on todellakin vain onni, että järjestössä työskentelee myös toinen eurooppalainen. Välillä tulee niitä hetkiä kun pitää mennä nurkan taakse hakkaamaan päätä seinään "ei noin vaan voi sanoa tai tehdä"..


 Päätieltä käännytään vasemmalle, niin päästään kotiin!

Toissapäivänä olin sitten ensi kertaa kentällä työskentelemässä eli opettamassa. Tähän asti olen työskennellyt vain toimistossa ja jatkossakin olen siellä puolitoista päivää viikossa (perjantaina on vain puolikas työpäivä, mitä luksusta!). Olen kentällä siis kolmena päivänä viikossa ja ainakin nyt marraskuussa opetan pienessä Tanjin kylässä teineille ICT:tä sekä seksuaalivalistusta. Niin palkitsevaa, mutta niin rankkaa. On hassua nähdä teinin ilme kun hän avaa ensimmäistä kertaa elämässään nettiselaimen. Tanjin kylä on siis yksi köyhimmistä täällä, kalastajakylä. Teinejä opettamalla yritetään parantaa koko yhteisön asemaa ja taata näin heille parempi elinkeino. Ihan mieletöntä olla tällaisessa mukana. 


Oppilaat ovat myös ihan mielettömiä, tosin täälläkään eivät kaikki ole ajoissa paikalla ;) Heh. Minusta on hassua kun he kutsuvat minua Miss Nanaksi. Tupla konsonantti on liikaa paikallisille, joten paikallinen nimeni on Nana. Nana on täällä myös eräänlainen vihreässä teessä käytettävä jauho, en ole vielä päässyt tarkemmin perille että minkälainen. Oppilaat tarvitsevat ihan mielettömästi rohkaisua etenkin netin käytössä. Kaikilla ei ole englannin lukutaito vielä niin kovin vahva ja välillä tuntuu, että vaikka he ymmärtävät mitä he tekevät, he eivät silti uskalla. Sitten tehdään yhdessä ja sanon aina, ettei haittaa vaikka kestää. Parilla oppilaalla on myös selvästi jotain ongelmia, ehkä lukutaidon kanssa tai muuten vain yleisiä oppimisvaikeuksia ja kieltämättä tuntuu pahalta katsoa kun heitä ei auteta. No, täytyy myöntää etteivät täällä opetusmetodit ole muutenkaan sieltä kevyimmistä päästä, mutta täytyy muistaa kulttuurierot. Ehkä kaikkeen ei voi puuttua vaikka haluaisikin? Tosin suurin osa minusta haluaisi tällä hetkellä puuttua. Näin heti yhdestä tytöstä, että häntä on kohdeltu/kohdellaan huonosti kotona ja lisäksi häntä "nöyryytetään" vielä tunneilla. Hetken aikaa sai miettiä näitä juttuja kun tuli toissapäivänä kotiin. 


 Meidän kotiportti

Meillä on meneillään myös muitakin projekteja, joihin pääsen olettettavasti mukaan, kuten aikuisten luku-ja kirjoitustaitoprojekti sekä mielenterveysprojekti, joka on todellakin niin tervetullut tänne. Ihan mielettömän tärkeitä juttuja, mutta tuo mielenterveysprojekti tulee varmasti olemaan kanssa aika haastava. Mutta kaiken kaikkiaan niin virkistävää saada tehdä jotain erilaista, tavata uusia ihmisiä sekä nähdä toisen maan ja mantereen työskentelykulttuuria. Ei voi kuin suositella kokeilemaan! :)

15 kommenttia:

  1. Kiva blogi sul ja kiva seurata sun työtä Gambiassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Ville! Kiva kuulla että tykkäät! :)

      Poista
  2. Ihana kuulla että olet hengissä!! Varmaan mukava jättää stressi taakse, kun vihdoin on oikeasti perillä..
    Et voi muttaa toisten menneisyyttä. Voit vain auttaa ja elää tässä hetkessä. Olen varma, että teet pysyvän vaikutuksen.. Tsenppiä täältä kylmästä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu hengissä ollaan täällä hyvinkin :) Ja ihanaa todellakin kun ei tarvitse enää stressata kaikista matkavalmisteluista ja itse matkasta vaan voi olla täällä ja nauttia. Toivottavasti voisin tehdä edes johonkin pysyvän vaikutuksen, se olisi mukavaa! Kiitos tsempeistä sinulle ihana ja lämpöisiä terkkuja täältä takaisin! <3

      Poista
  3. Olipas mielenkiintoista kuulla tosta työstä! On varmasti palkitsevaa olla noin tärkeiden asioiden kanssa tekemisissä ja päästä jakamaan tietoaan niille lapsille ja nuorille. Ja paikalliseen kulttuuriin pääsee varmasti tutustumaan parhaimmalla mahdollisella tavalla juuri vapaaehtoistyön kautta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nuorten parissa työskentely on todellakin monella tapaa antoisaa :) Niin mun juttu! He ovat vielä kaikki niin herttaisiakin! Ihanaa kun aiemmin viikolla odottelin koulun edessä että tunnit alkaisivat niin yksi poika (oppilas) tuli pitämään minulle seuraa. Halusi kuulemma tutustua opettajaan joka tulee niin kaukaa :) Aww!

      Poista
  4. :) Voi Nan(n)a! :P
    On varmasti niin hienoa tehdä jotain noin merkittävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä hienoa! :) En edes tajunnut sitä vielä lähtiessäni Suomesta, mutta täällä paikan päällä sen on tajunnut kun pääsee tekemään asioita ja näkemään konkreettisia tuloksia. Enköhän muista tämän reissun lopunelämää :)

      Poista
  5. Mielenkiintoiselta kuulostaa sun työ, muista että todellakin autat monia ja muutat monen ihmisen elämää parempaan suuntaan siellä olollasi. Kaikkeen ei kuitenkaan yksi ihminenkään pysty ja varmasti rankkaa on nähdä lasten kaltoinkohtelua.. Voisiko siitä ilmoittaa järjestölle, jos heillä olisi jotain keinoja auttaa tuota tyttöä? Toisaalta tyttöä varmasti auttaa jo sekin että edes sinä olet häntä kohtaan ystävällinen. Oon kyllä niin ylpeä susta kun uskalsit lähteä, go Nanna! :) Ja kiva lukea sun kuulumisia tätä kautta, paljon tsemppiä sinne kauas!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Anna! Kiva kuulla susta! Ja hei onnittelut gradusta! :) Työ on todellakin mielenkiintoista vaikka tosiaan ajoittain rankkaa. Mutta mikäpä työ ei olisi? Olen miettinyt tuota että sanoisin tuosta tytön kaltoin kohtelusta eteenpäin, mutta kun kulttuuri on niin erilainen. Ei toisaalta haluaisi aiheuttaa lisää ongelmiakaan. Siksi olen vain yrittänyt olla tuntien aikana kannustava ja ystävällinen :) Jäisi hyvä mieli nuorille edes oppitunneista. Kiitos tsempeistä ja terkkuja sinne!

      Poista
  6. Oliko leijonakuninkaassa se tyttöpentu Nana? =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi muuten olla! Enpä muistanutkaan :)

      Poista
  7. Vautsi! siinä on työ , jolla todella on merkitystä!! :) Varmasti hirmusen palkitsevaa - ja kuten sanoit, toisaalta rankkaa nähdä niitä tiettyjä asioita ja todellisuuksia ilman, että oikein voi niihin puuttua! Mutta tuo opetuspuoli kuulostaa niin hyvältä. Pyydähän joku kerta, että joku kuvaisi sua kun oot opettamassa! Olis kiva nähdä miltä tää kaikki näytää livenä :) jaksamista ja iloa työpäiviin!

    <3 Laura K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opetuspuoli on todellakin niin mukavaa ja palkitsevaa vaikka edelleen jännitän englantiani :) Onneksi oppilaat eivät ole tuomitsevia, päinvastoin! Heh, täytyy pyytää joku kerta että joku ottaisi kuvia. :) Jaksamista sullekin ja hyviä vointeja! :)

      Poista
  8. Nana on muuten minttua, jota laitetaan ataaya-teehen (tosi makeaa vihreetä teetä, jota juodaan pienistä laseista, olet varmaankin maistanut) :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)