tiistai 23. lokakuuta 2012

Heippamoikkanähdään.

Tämän viikon voisi hyvin julistaa hyvästien viikoksi. Heippamoikkanähdään. Ei sanota hyvästi, se kuulostaa niin lopulliselta. Tämä ei ole lopullista - vaikka nyt on surku ja kaipaus, niin kohta me jo nähään! Ehkä silloin jo räystäät alkavat tippua tai sitten takatalvi kolkuttelee ovella. Se nähdään!

En ole koskaan ollut hyvä sanomaan heippamoikkanähdään. Yleensä livistän paikalta ennen kuin kyyneleet alkavat kirvellä silmänurkissa. Ensi maanantaina taidan hipoa satasen juoksun maailmanennätysaikaa kun pyyhällän lentokentällä turvatarkastuksen paremmalle puolen. Ei rakkaalleen voi sanoa heippamoikkanähdään kuin korkeintaan viikonlopuksi. 

Tällä hetkellä minua lohduttavat kaikki ne ihanat asiat mitkä ovat edessä ensi keväänä. Niistä ei saisi ehkä hiiskua vielä - nyt eletään tässä hetkessä ja nautitaan tästä ajasta, mutta pakko silti vähän..te tiedätte minut..


 Ensi keväänä...

...etsitään sitä the työpaikkaa, valmistutaan maisteriksi, tsempataan kaveria pääsykoeluvuissa, tutustutaan uuteen kotikaupunkiin, nautitaan perheestä, fiilistellään Hannan kanssa reissumuistoja, tsempataan kaveria gradun kanssa ja ihastellaan kuinka kaverin masu kasvaa. Olen soikeana onnesta!

4 kommenttia:

  1. Heipat on aina yhtä vaikea sanoa. Varsinkin, kun tietää, että ei toista näe pitkään aikaan.
    Itkuilta tuskin säästytään, mutta tiedät, että tänne pääsee aina takaisin ja ne rakkaat ihmiset odottelevat sinua täällä aina. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itkuilta juu tuskin säästytään mutta se taitaa kuulua asiaan. Täytyy ottaa vaan rennosti ja ajatella ettei tämä ole mitään lopullista kuitenkaan :)

      Poista
  2. Hyvästit pitäisi kieltää laissa, ne on jotenkin liian liikuttavia! Rakkaimpia ihmisiä hyvästellessä pitkän matkan kynnyksellä on joko kaksi vaihtoehtoa: suorittaa se nopeasti ja robottimaisesti tai sitten murtua kyyneliin. Mä en ainakaan osaa mitään välimuotoa :D

    Oot ihan oikeassa, keväälläkin on luvassa kaikkea jännää! Päästään vaihtaa reissukuulumisia ja hämmästelemään L:n mahaa, tuntuupas uskomattomalta :) Kivaa että on paljon asioita odotettavissa matkan jälkeenkin, koska se lieventää varmaan sitä tyypillistä paluuseen liittyvää alakuloakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvästit todellakin pitäis kieltää laissa! Mä oon tähän asti suorittanut kaikki hyvästit robottimaisesti mutta voi olla että maanantaina en kyllä pysty enää siihen. Ja apua, mä en edes muistanut enää tuota paluuseen liittyvää alakuloa. Kai mä oon koko ajan ajatellut että nyt saan olla reissussa niin kauan ettei sitä tule - saas nähdä kuinka käy :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)