perjantai 12. lokakuuta 2012

Älä anna uskoasi ihmisiin - vielä tulee muutokset murheisiin.

Olen ollut viime päivät tosi fiiliksissä lähdöstäni. Osaltaan siihen on varmasti vaikuttanut se, että lähtö on tosiaan nyt totisinta totta. Keväällä lähdöstä päättäessäni, se oli "kun", sitten loppukesästä arvoin lähtemisen ja palkkatyön välillä ja lähtöni oli "jos". En inhoa mitään muuta kuin tuollaista asioiden veivaamista: ehkä lähden, ehkä en. No lähdenpäs! 

Toiseksi olen saanut tulevalta työnantajaltani tosi kivoja viestejä. He tsemppaavat minua kovasti ja odottavat saapumistani. Saan kysellä ihan kaikesta ja vaikka kuinka monta kertaa, silti he jaksavat aina vastata. On mukavaa tuntea itsensä odotetuksi. 

Olen myös miettinyt paljon tulevaa elämääni Gambiassa ja etenkin sitä, kuinka elämä tulee muuttumaan verratuna tähän nykyiseen. Olen kirjoitellut asiasta jo aiemmin tässä postauksessa, mutta halusin vielä kirjoittaa hieman eri näkökulmasta. Itse asiassa sain idean tämän postauksen kirjoittamiseen Emmiltä, joka on sivunnut asiaa myös omassa postauksessaan

Nimittäin jo viime jouluna Gambiassa käydessämme "saimme" tutustua muutamaan eurooppalaisena olemisen huonoon puoleen. Auringon, hiekan ja upean luonnon mantereella tuntuu nimittäin olevan vallalla vahvasti ajattelutapa, jonka mukaan kaikki euroopplaiset ovat rikkaita - täällä eletään leveästi, raha kasvaa puissa ja täällä tehdään "töitä". Kulttuurieroja, tiedän, mutta valitettavasti karvani nousivat todella pystyyn. Pyrinkin jo viime reissussa oikomaan näitä harhaluuloja niin paljon kuin mahdollista. Täällä Euroopassa ei todellakaan kasva raha puissa, me (ainakin Suomessa) maksamme ihan järjettömiä veroja, joten myöskään koulutus ei ole ilmaista vaikka moni jopa Suomessa luuleekin niin. Tällä hetkellä me myös maksamme toisten maiden velkoja, joten helppoa ei ole. Ei se kämmenissä olevien känsien määrä ole ainoa elämän kovuuden mitta.Toki haluan korostaa, että kaikki on suhteellista; onhan meillä asiat hyvin verrattuna siihen, että muissa maissa nähdään oikeasti nälkää. Minusta on silti väärin ajatella, että Suomi ja Eurooppa ovat kuin paratiiseja. Gambiassa törmäsi valitettavan usein nimittäin siihen, ettei töitä yritetty edes hakea/keksiä, vaan mentiin siitä mistä aita on matalin. Pitäisi tajuta, että sen elannon eteen on tehtävä muutakin kuin maattava kottikärryissä. Raha ei tosiaan kasva puissa

Tiedänkin jo siis nyt, että minulta tullaan pyytämään/kerjäämään rahaa enemmän kuin uskallan edes ajatella. Olenhan minä Euroopasta, joten minulla on ollut sitä kahisevaa jo äidin kohdussa ollessani. Olenkin jo nyt siis tehnyt omat päätökseni rahan suhteen. Viime kerralla annoimme valitettavan löyhästi rahaa eikä se ollut hyvä juttu, tajusin sen vasta jälkikäteen. Tällä kertaa en anna rahaa kenellekään, en ainakaan suoraan. Voin siis tarjota kyllä ruuan tai maksaa bussimatkan, mutta se tehdään niin, etten anna rahaa suoraan käteen. Silloin voin olla varma, ettei rahaa käytetä väärin esim. tupakkaan tai huumeisiin, jotka ovat niin turhuuksia. Voin myös ostaa lapsille jalkapallon, sillä jo viimeksi näimme pallon ostaessamme kuinka paljon se voi saada iloa aikaan. Mutta siinä kaikki. Olen oikeasti vielä opiskelija, tällä hetkellä lähes työtön ja matkabudjettini on muutenkin ihan minimissä. Aion korostaa kaikille tosiaan tuota opiskelija-juttua, josko he tajuisivat ettei minulla tosiaan ole rahaa. Olen menossa auttamaan paikallisia, mutta en missään tapauksessa rahallisesti. 


Se rahan antaminen kun ei paljon nimittäin hyödytä. Voin kertoa esimerkkinä tapauksen omasta tyhmyydestäni. Annoimme Gambiassa ollessamme ystävällemme Sammylle (suht paljon) käyttörahaa korvaukseksi siitä, että hän vei meitä joka paikkaan. Toki hän käytti rahaa myös ruokaan, mutta sitä meni kyllä aivan liikaa myös esim. olueeseen ja tupakkaan. Ymmärrän, mutta en hyväksy. Valitettavasti tuo rahan "väärinkäyttö" johti siihen, että kun palattuamme Suomeen Sammy pyysi meiltä rahallista tukea opintoihinsa ja vaikka summa olisi ollut meille minimaalinen, emme suostuneet koska luottamus oli mennyt. Mistä olisin voinut tietää, että hän tosiaan käyttää rahat opiskeluun eikä tupakkaan? Päätöksen kertominen Sammylle oli minulle henkilökohtaisesti todella vaikeaa, sillä uskon itse henkeen ja vereen koulutukseen ja opiskeluun. Entä jos meidän olisikin pitänyt luottaa häneen? Entä jos oikeasti olisi mennyt opiskelemaan? Vaikea sanoa. 

Toisaalta olen yleisesti sitä mieltä, etten voi suuttua siitä että joku pyytää minulta rahaa. Tyhmä on se, joka antaa, ei se joka pyytää. Ja onhan se totta, että oikeasti minulla olisi varaa auttaa rahallisesti, jos vaikka luopuisin edellisessä postauksessa haaveilemastani laukusta. Ei köyhää voi tuomita siitä, että hän pyytää rahaa. Varmasti kaikki meistä tekisivät vastaavassa tilanteessa samoin. Ihmisellä on oikeus tavoitella parempaa elämää, ei kukaan voi väittää sen olevan väärin. Eihän? Kyllähän me suomalaisetkin pyrimme koko ajan parempaan, vain hieman eri tasolla.  Jotenkin kismittää kun esim. nettipalstoilla monista köyhemmistä maista käydään seuraavanlaista keskustelua: "Eihän siellä uskaltanut edes hotellista astua ulos, kun heti tultiin huutelemaan.." Haloo? Mitä itse tekisit köyhänä ihmisenä vastaavassa tilanteessa? Hyväksyisit tosiasian, ettei rahaa ole ja makaisit katuojassa, vai yrittäisit saada rahaa keinolla millä hyvänsä? Turistit nyt vain sattuvat usein olemaan liian hövelejä. Eikä tämä tarkoita, että hyväksyisin tällaisen, mutta näin se nyt vaan usein menee. Ja toisekseen se, että joku tulee juttelemaan ei automaattisesti tarkoita sitä, että hän haluaa rahaa. Suomalaiset nyt vain sattuvat ahdistumaan, jos joku tulee kilometriä lähemmäksi. Kannattaisi ehkä joskus ulkomaille lähtiessään höllätä sitä pään ympärillä olevaa vannetta - avartaa kummasti maailmaa, voin kokemuksesta kertoa! :)

Mutta, kuten Emmikin postauksessaan totesi, niin onhan se karua että olen monille paikallisille vain mahdollinen rahanlähde. Kaikkia ei vaan voi auttaa rahallisesti, vaikka kuinka haluaisi. Siksi menenkin auttamaan yhteisen hyvän rakentamisessa. Se, että saa esim. koulutuksen ja osaa lukea, on jo iso askel sillä rahan hankkimisen tiellä. Täytyy nyt vain yrittää kaivaa jostain järjetön määrä hermoja, että jaksaa ottaa vastaan kaikki tulevat pyynnöt ja kyselyt. Yritän olla kyynistymättä liikaa; ehkä joku haluaa olla oikeasti ystäväni ilman rahaakin?  

4 kommenttia:

  1. Todellakin suosittelen pitämään sen linjan, ettet anna mitään rahana. Tavarat on asia erikseen, mutta niitäkin suosittelen miettimään tarkasti, koska kun annat yhdelle ja muut kuulee siitä ja pian sulla on koko joukko ihmisiä kyselemäs että koska he saavat... Mä jätin kaikki tarpeettomat tavarat lojumaan mun huoneeseen ja annoin ne vasta päivää ennen kun lähdin, ettei tullut niitä kiusallisia tilanteita. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toikin voisi olla kyllä hyvä vaihtoehto, että vasta viimeisenä päivänä antaisi ylimääräiset tavarat pois :) Onneksi osaan olla tarvittaessa tiukka tuon rahan antamisen suhteen; etenkin nyt kun sitä rahaa ei oikeasti ole paljon. Eri asia olisi jos työstä saisi palkkaa..

      Poista
  2. Täällä Espanjassa rahankerjääjiä tuntuu olevan päivä päivemmältä enempi ja ihan sydämestä riipaisee. Nyt viimeksi esim. oli meidän kerrostalon ovella nuorpari kassien kanssa rahaa kerjäämässä. Monella on alkoholi tai muuta ongelmaa, minkä vuoksi ovat tippuneet työelämästä. Muutenkin, kun on niin vaikea työtilanne Espanjassa. Monet kerrat olen nähnyt kadulla yhden ja saman ulkomaalaisen miehen rahaa kerjäämässä ja kerran näin sitten hänet baarissa tupakalla. Vaikka niin säälitää, niin minusta on jotenkin outoa, että sitten kuitenkin tuprutellaan tupakkaa niillä vähillä rahoilla (tai mistäs minä tiedän, ehkä joku tarjosi?)

    Oma linjani on, etten anna rahana kellekään. Menin Punaiseen Ristiin sen vuoksi, että tekemällä voin auttaa vähempiosaisia (tosin vielä en ole ollut mukana käytännön toimissa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, kuulostaapa karulta. Tuollaisia ei usein edes huomaa kun katselee maata turistin silmin :( Mutta en kyllä yhtään ihmettele että Espanjassakin näkyy jo kurjuuttua, sen verran huono taloudellinen tilanne tuntuu maalla olevan. Minusta tuo asenteesi rahan antamisen suhteen on hieno, vaikka joskus saattaakin varmasti tuntua pahalta. Parempi tehdä hyvää joka auttaa montaa ihmistä, kuin antaa yhdelle rahaa, etenkin kun ei voi olla varma mihin se raha menee.

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)