lauantai 15. syyskuuta 2012

Tätä mä olen aina halunnut!

Olen tainnut joskus mainita, ettei minulla ole sisaruksia; olen vanhempieni ainokainen. Monen monta vuotta nuoruudessani surin tätä. Suren sitä joskus vieläkin. Lähes kaikilla muilla kavereilla koulussa oli ainakin yksi sisarus - oli leikkikaveri kotonakin, joku jonka kanssa tapella ja kiusata vanhempia. Huomaatteko, en edes tiedä mitä sisarusten kanssa kuuluisi tehdä? Onneksi minulla on ollut niin läheinen ystävä monen vuoden ajan, että jotkin tutut ovat luulleet meitä sisaruksiksi. 

Enää sisarettomuus ei niin harmita, vaikka kieltämättä esimerkiksi isosisko olisi aika "kätevä", olisi joku jolta kysyä neuvoa. Toki neuvoa voi aina kysyä äidiltä, mutta isosiskon kanssa ikäero ei olisi ollut niin iso ja hän olisi ehkä ymmärtänyt helpommin mitä tarkoitan. 

Ette uskokaan kuinka onnelliseksi tulin kun kuulin, että saan Gambiassa itselleni "pikkusiskon". :) Tätähän mä olen aina halunnut ja nyt saan! Perheessä, jonka luokse menen asumaan, asuu tosiaan minua muutaman vuoden nuorempi tyttö. Tällä hetkellä minua jännittääkin koko reissussa varmaan eniten juuri tuon tytön tapaaminen - toivoisin niin kovasti, että tulisimme juttuun ja ystävystyisimme :) Viime kerralla Gambiassa käydessämme huomasin nimittäin, ettei naisiin (ylipäätään naispuoleisiin ihmisiin) ole kovin helppo tutustua. Toivottavasti nuorten kohdalla tilanne olisi hieman helpompi :)


Haluaisin niin kovasti kertoa täällä blogissa enemmän tai ainakin avoimemmin tulevasta perheestäni, heidän asunnostaan, työstäni, ihan kaikesta, mutta valitettavasti ainakaan vielä en uskalla. Ehkä sitten kun olen jo tien päällä? Tällä hetkellä edellinen ryöpytys on vielä liian tuoreessa muistissa enkä halua kuulla arvostelua esim. perheestä, jonka luokse pääsen (!). Minusta tuollainen perhemajoitus on ihan mahtava juttu! Olin alunperin varaamassa hostellimajoitusta itselleni, kunnes järjestön johtaja ehdotti minulle tätä toista vaihtoehtoa. Onhan siinä toki riskinsä aina, mutta en edelleenkään halua maalailla mitään kauhukuvia ennen kuin olen päässyt edes matkaan. 

Hihittelen yksikseni tyhmänä miettiessäni sitä absurdia tilannetta kun menen perheen luokse. Minä tiedän heistä jonkun verran, en tiedä tietävätkö he minusta mitään? Kai he tietävät päivän, jolloin saavun? Mitä edes sanon kun lampsin rinkka selässä sinne talolle: "Moi, tässä mä nyt oon! Minä valkoinen nainen Euroopasta" Haha. Ei mulla ole kokemusta tällaisista! :D

6 kommenttia:

  1. Toi perhemajoitus kuulostaa todella hyvältä! Siinä jos missä pääsee sisälle maan kulttuuriin. Ja hieno juttu että perheessä on joku sun kanssa samaa ikäluokkaa oleva. Uskon että tulette hyvin toimeen! :)

    Mäkin nuorempana toivoin että mulla olisi sisko, jolta voisi lainata vaatteita ja jonka kanssa jutella tyttöjen juttuja. Toisaalta kaksi veljeä on hyvä juttu, koska on ainakin tottunut kasvamaan miehisessä seurassa :D Lisäksi isoveljeltä voi aina edelleen kysyä neuvoa ja pikkuveljeä voi puolestaan itse neuvoa (heh). Ei ole muita ihmisiä, jotka olisivat eläneet saman lapsuuden, ja se on aika yhdistävä tekijä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi perhemajoitus on kyllä tosi kiva juttu :) Ei tarvii iltaisinkaan kököttää yksinään jossain hostellissa ja aina on sitten joku juttukaveri.

      Sä oot kyllä onnellinen kun sulla on kaksi isoveljeä, mullekin kelpaisi :) Olis ollut opettavaista kasvaa miehisessä seurassa ja ne vois aina puolustaa heikompaa siskoaan :D

      Poista
  2. Haha :D Valkoinen nainen euroopasta! Hyvin se menee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just se, ihan niin kuin ne ei muuten sitä tietäisi :D

      Poista
  3. Todella kiva juttu tuo perhemajoitus. Jos se ei toimikaan, niin aina on mahdollisuus vaihtaa majoituskuviota. Ei siis todella kannata miettiä turhaan, kaikki kun aina järjestyy!

    Minusta olisi tietenkin kiva kuulla perheestä, työstäsi jne mitä tulet Gambiassa tekemään, mutta ymmärrän toki, jos se tuntuu sinusta vaikealta. Hyvä idea on myös tuo, että sitten vasta tien päältä tuot asioita enemmän esiin. Tai sitten voit kirjoittaa postauksia enemmän valmiiksi ja julkaiset niitä sitten vasta myöhemmin.

    Ihanaa, että saat nyt "pikkusiskon" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta :) Aina voi vaihtaa paikkaa jos tuonne en sopeudukaan, mutta uskon kanssa kaiken menevän kyllä hyvin. Ja kiitos ymmärryksestäsi Reetta :) Olis kyllä niin mukava kirjoittaa tänne avoimemmin jutuista ja fiilistellä teidän kanssa, mutta tällä hetkellä se tosiaan tuntuu hieman mahdottomalta.. :/ Mutta ehkä sitten kun olen Afrikassa ja on muutenkin tarpeeksi etäisyyttä Suomeen, heh :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)