torstai 6. syyskuuta 2012

Perushuttua.

Perushuttua eli kuulumispostausta tähän väliin :) Onpa ollut taas viikko! Eikä tämä ole edes vielä loppu. Olen säätänyt aikataulujen kanssa ja voin sanoa, ettei harmailta hiuksilta ole säästytty. Aloitin nimittäin taas vanhassa työpaikassani tuntityöntekijänä, sitten olisi vielä toisetkin työt ja se gradu. Liikaa. En vaan osaa kieltäytyä töistä - etenkin kun on matka tulossa ja jokainen euro tarvitaan sitä varten! Aika jännää elää täysin ilman tuloja viisi kuukautta. Aion myös valmistua ensi keväänä. En ole vielä edes uskaltanut kertoa matkastani graduohjaajalleni, ehkä joku päivä tässä? No, onneksi nyt näyttää siltä, että sain työt sumplittua järkevästi.


Elämässä tuntuu olevan pieni musta-aukko edelleen noiden kokopäivätöiden loppumisen jälkeen. Vaikka teen nytkin töitä ja ainakin toinen niistä on suht merkityksellinen, niin silti on vähän turha olo. Minulle on tärkeää tuntea itseni hyödylliseksi, ts. haluan, että minua tarvitaan ja että saan jotain aikaiseksi. Edellisessä tuo kaikki toteutui, mutta nyt työni on vähän sellaista, ettei kukaan välttämättä edes huomaa minun käyneen töissä. Minä huomaan sen ehkä (?) palkkapäivänä.  


Lisäksi tässä on tullut taas stressattua ihan joka asiasta. Ensin stressasin pari viikkoa poikaystävän synttärijuhlista ja nyt sitten on ollut taas gradun ja matkan vuoro. Matkaan liittyen tällä hetkellä mietityttää se, kuinka pärjään siellä ja miltä tuntuukaan elämä paluun jälkeen, vaikka se tosiaan olisikin vasta sen ajan murhe. Kiva stressata yhtenä päivänä kaikista asioista, niin saa aikaan oikein kunnon ahdistuksen. Onneksi on keksitty liikunta ja kuntosali! En edes tiedä kuinka monta kiukkua ja turhautumista on tullut purettua siellä. Tänäänkin tuli poljettua 12 km puoleentuntiin kun niin kiukututti, mutta eipä kiukututa enää!  


Tämä elämä on nyt vähän tällaista odottelua. Odottelen, että pääsisin jo matkaan. Tavallaan odotan jo kotiinpaluutakin. Odotan, että päästään joskus uuteen asuntoon. Odotan, että valmistun. Mites sen hetkessä elämisen laita olisi..? 

Kuvituksena löytyneitä kuvia viikonlopun synttärijuhlista.

10 kommenttia:

  1. Herkullisen näköiset tarjoilut :) Mutta toi odottaminen on kyllä kamalaa, tai siis juuri se ettei osaa aina elää hetkessä vaan odottaa jotain tulevaa tapahtumaa ja elämää sen jälkeen. "Sitten kun.."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lauran :) Se on juu vähän tylsää kun ei osaa elää hetkessä, menee elämä niin nopeasti ohi kun aina vaan odottaa. :/ Toki, tällä hetkellä elämä on kyllä aika kiireistä ja työntäyteistä, mutta on näissäkin ajoissa aina jotain hyvää, mitä pitäisi osata arvostaa.

      Poista
  2. Yritän itse kovasti opetella siihen hetkessä elämiseen mutta välillä se kieltämättä tuntuu hankalalta mutta toisinaan taas onnistuu. Se riippuu aina vähän tilanteestakin..

    Voi sinua, kun sulla on taas työhommia ja kaikkea paljon. Toisaalta, kyllähän se niin on että sitä rahaa tarvitsee varsinkin kun on 5kk ilman tuloja. Tämä on helpommin sanottu kun tehty, mutta koita kuitenkin olla ahdistumatta liikaa. Ajattele mielummin niin, että olet rohkea kun uskallat tehdä isoja päätöksiä ja seurata unelmiasi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se joo riippuu tilanteesta onnistuuko se vai ei. Nyt vaan taas itse "heräsin" siihen, että odotan ja odotan :D Ärsyttävää.

      Onhan noita töitä ja koulujuttuja kertynyt, mutta yritän tosiaan lohduttautua sillä että jos nyt jaksan vielä tämän 1,5 kuukautta pakertaa, niin sitten saa hetken huokaista. Ja tosiaan kyllä sitä rahaa pitää nyt vaan kerätä. Kiitos sinulle Reetta kauniista sanoistasi <3

      Poista
  3. Hieman samantapaisia ajatuksia myös täällä päässä, jos yhtään lohduttaa :) Varsinkin tuo kokopäivätyön loppuminen kolahti tajuntaani oikeastaan vasta maanantaina ja tuli hetkellisesti tyhjä olo, plus että matkaa odotellessa nousee välillä jännitys joitain yksittäisiä siihen liittyviä asioita kohtaan, kuten sairastumista. Mutta onneksi huolenaiheet ovat yleensä ohimeneviä! Joinain päivinä on vain vaikeampi elää hetkessä ja olla stressaamatta, mutta se tuntuu kuuluvan asiaan, silloin kun on isoja elämänmuutoksia käsillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se toki lohduttaa :) Ja me kun ollaan muutenkin aika samanlaisessa elämäntilanteessa nyt. Molemmilla on kokopäivätyöt ohi ja reissu edessä, jännää! Ja totta, ei kai siitä tarvitse liikaa stressata jos ei ihan joka päivä muista elää hetkessä; jotkin päivät ovat muutenkin kertakaikkiaan sellaisia ettei edes tee mieli elää hetkessä :D

      Poista
  4. Heippa! Hauskaa löytää vanhoja tuttuja, kiitos ihanasta kommentista mun blogiin! Ihana blogi sulla - oon kattellut sun postauksia :) En oo edes nähnyt sua kuudennen luokan jälkeen, kun et tainnut luokkakokoukseenkaan sillon pari vuotta sitten tulla. Aika se vaan rientää, ollaanpas me vanhoja, haha! Mukavaa kun sullakin tuntuu menevän elämässä niin hyvin :) Ja kai sitä itsekin on semmonen että odottaa koko aika jotain uutta jännittävää niin kuin vauvan syntymää tai oman kodin ostamista, eiköhän se oo ihan normaalia, don't worry ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kiva kuulla susta ja kiva kun jätit viestiä! :) Onnea vielä tulevasta perheenlisäyksestä, ihan mahtava juttu! Ja kiva kuulla jos olet tykännyt mun postauksista, on tätä blogia tullut tässä jo tosiaan muutama vuosi kirjoiteltua, tykkään niin kovasti.

      En tosiaan tullut silloin muutama vuosi sitten luokkakokoukseen, kiva ajatuksena kyllä. Jonkin verran näkee Facebookista mitä ihmisille nykyään kuuluu, mutta onhan se totta että siitä on jo hyvin monta vuotta :D Kohta voisi olla jo omat lapsetkin koulussa, jos sellaisia olisi, heh.

      Poista
  5. Tuttu tunne tuo odottaminen. Niin turhauttavaa ja niin ärsyttävää! Varsinkin, kun itse on tehnyt kaiken mahdollisen ja sitten ei olekaan muuta mahdollisuutta kuin odottaa... Murrr!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, etenkin silloin odottaminen on niin raastavaa jos itse ei voi mitään tilanteelle eikä voi esim. edistää sitä mitenkään. Kasvattaahan sellainen kärsivällisyyttä, mutta on se kyllä hermoja kuluttavaa :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)