lauantai 8. syyskuuta 2012

Ei vähällä vaivalla vaan suurella tahdolla nää tarinat syntyy.

Haluan vielä jakaa muutaman ihanan lomakuvan Italian reissultamme. En voi olla muistelematta sitä liikaa - se oli niin täydelliseen ajankohtaan ajoitettu, oli mukavaa viettää arjesta poikkeavaa aikaa poikaystävän kanssa, upea kaupunki ja tietysti se lämpö. Mä vain niin elän siitä lämmöstä! 


Aiempiin Italia-aiheisiin postauksiin tuli kirjoitettua enemmänkin käytännön vinkkejä niitä haluaville, mutta voisin vielä kertoa muutaman yleisemmän mielipiteen. Nämä ovat siis todellakin vain minun mielipiteitäni eivätkä siis yleisiä totuuksia ;)  


Minulla oli aika suuret odotukset hotellimme suhteen, sillä se oli tosiaan tähtiluokitukseltaan sen neljä tähteä. Kyseessä taisi kuitenkin olla jokin paikallinen tähtiluokitus, sillä hotelli ei missään nimessä vastannut neljää tähteä. Vai mitä sanoisitte "ilmastointilaitteesta" joka kuulosti päällä ollessaan ihan ruohonleikkurilta? Lisäksi aamiaisella kaikki leikkeleistä juustoihin ja rasvoihin asti olivat vain aseteltu pöydille ilman minkäänlaisia kylmälaitteita. Ei hyvä. Ja jos aamiaisella loppuivat mehulasit, niin tilalle tuotiin muovimukeja. Ei siis tosiaan ihan neljän tähden arvoista meininkiä.. ;) Täytyy kuitenkin antaa hotelille iso plussa niin sijainnista, huoneiden rauhallisuudesta kuin niiden siivouksestakin. Kyseessä oli tosiaan tämä hotelli


Lisäksi minulla oli aika suuret odotukset italialaisen ruuan suhteen. Pastaa ja pizzaa sekä muita ihania herkkuja. Toki täytyy myöntää, että osuimme harmillisesti varmasti täysin vääriin ravintoloihin eikä Rooma välttämättä muutenkaan ole sitä aidointa Italiaa, mutta ruokaan olin niin pettynyt. Parasta ruokaa oli döner-kebab, että niin...Söimme sekä pizzaa että pastaa eikä kumpikaan sävähdyttänyt; pizzassa ei ollut täytettä nimeksikään ja se kirjaimellisesti valui rasvaa. Pasta taas tarjoiltiin kylmältä lautaselta, joten se oli jo valmiiksi jäähtynyttä enkä tiedä oliko se ylikypsää, mutta se maistui siltä kuin olisi superpalloja syönyt. Ehkä täytyy joskus vielä matkustaa Italiaan maaseudulle tai johonkin muuhun kaupunkiin ja antaa ruualle uusi mahdollisuus.

16 kommenttia:

  1. Nii no ei ne italialaiset pitzat olekkaan ihan sama asia kun turkkilaisten tekemät.... Italialaiset on paljon parempia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja luonnollisesti makuasioista ei voi kiistellä, siks postauksessa luki että nämä ovat vain ja ainoastaan minun mielipiteitäni. Itse en välitä syödä pizzaa kädet rasvaa valuen..

      Poista
    2. No sitten taisitte valita huonon pitsa paikan ;)
      Yksikään italiassa syömäni pitsa ei ole ollut rasvanen....
      Mutta sellasta rasvaista pitzaa olisikin inhottava syödä! *kylmät väreet*

      Poista
    3. Voipi olla juu että oli väärä paikka. Rooma oli muutenkin niin täynnä turisteja että miksi panostaa laatuun kun rahat voi saada helpommallakin pois turisteilta. Sinänsä ihan loogista.

      Poista
  2. Ensinnäkin, myös minä petyin suuuuuresti italialaiseen pizzaan ja pastaan taannoin Milanon visiitillä. Pitäisi lie tosiaan lähteä niihin "aitoihin italialaiskyliin". En voi uskoa, että puheet herkullisesta italialaisesta ruuasta olisi ihan tuulesta temmattua.

    Ja toiseksi, viittaus uusimpaan postukseesi "Pettymys". En tiedä miksi en pystynyt siihen kommentoimaan, vai oletko lie estänyt kommentoinnin. Mutta täytyy vain todella sanoa, että to-del-la surullista kuultavaa, minkälaista tukea olet lähimmäisiltäsi saanut. On suorastaan outoa, että he puhuvat noin. Ihmiset tekee kuitenkin itse omia ratkaisuja ja omia valintoja, ja niitä täytyy lähipiirin ja perheen vain tukea.

    Minulla on ollut lukuisia ystäviä ympäri maailmaa vapaaehtoistyössä tai ihan oikeassakin töissä, niin Afrikassa, Costa Ricassa, Bangladeshissa, Australiassa ja Californiassa.. ja jokaisen lähtöä ollaan kyllä kannustettu ja tuettu. Vaikka toki kaikkeen epätietoisuuteen liittyy pelkoa, se ei voi olla estämättä unelmia. Tämä minun ystäväpiiri, jotka ovat olleet maailmalla, uskoo Jumalaan, niin ainakin sillä tavoin on ollut helpompaa lähettää heidät matkalle, koska me vahvasti uskomme että missä kuljemmekin, meitä varjellaan. Sillä tavoin voi rukouksin olla mukana matkassa.

    mutta toivottavasti vielä saisit riittävän tuen matkallesi, olisi erittäin sääli että joutuisit luopumaan unelmistasi sen takia ettet saa siihen riittävää tukea. Aina voi tulla takaisin, eihän se ole epäonnistumista. Rohkeutta on uskaltaa lähteä. Tosin tottakai jos mielesi muuttuu itselläsikin (oikeasti) siihen, että on parempi olla lähtemättä, haluan siinäkin sua näin blogittarena tukea, mutta todella toivon, että sen päätöksen teet sinä itse, ei kukaan muu puolestasi.

    Jaksamisia!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Satu ja kiitos että jaoit ihania ajatuksiasi! Sinulla on muuten upea blogi :)

      Olen kyllä kanssa aika hämmentynyt siitä minkälaista palautetta olen saanut etenkin lähimmäisiltäni. On avannut silmiäni aika roimasti ja vaikka tuntuu ajoittain pahalta, niin ehkä lopulta parempi näin. Tiedänpä jatkossa mitä haluan kertoa heille elämästäni ja mitä en.

      Vau! Ystäväpiirisi on sitten käynyt vaikka missä :) mahtavaa kuulla että te olette kannustanee ja tukeneet ystäviänne. Enkä minäkään nyt tosissani ole muiden kommenttien perusteella luopumassa matkastani, mutta hetkellisesti tuntui siltä. Ei ole kivaa jäädä "yksin". Tärkeintä on kuitenkin tuo ihana poikaystävä joka tukee ja kannustaa :)

      Mukavaa viikkoa Satu! :)

      Poista
    2. Kiitos sanoistasi blogistani. <3 ja miten ihanaa on juuri tuo, että sinun poikaystäväsi on rinnalla tukemassa, se ehkä kaikkein tärkeintä.

      Poista
  3. En pääsen nyt jotenkin kommentoimaan tohon sun viimeisimpään postaukseen (vai olitko ottanut tietoisesti kommentoinnin pois?), mutta siis oikeesti: mikä ihme ihmisiä riivaa?! Siis jos joku ystävistäni tai perheenjäsenistäni ilmoittaisi menevänsä Gambiaan vapaaehtoiseksi niin ei jotenkin tulisi mieleenkään alkaa heti huutelemaan, että mitä hittoa sä sinne menet.

    En tietenkään tiedä näitä blogijuttuja enempää, mitä vapaaehtoistyösi pitää sisällään, mutta jotenkin uskoisin että osaat itse aikuisena valita sentyyppisen projektin, mikä kiinnostaa ja tuntuu järkevältä ja kohtuulliselta. Ja varmasti osaat välttää tökeröitä huijausyrityksiä ym. paikan päällä, ihan niin kuin täällä Suomessakin. Toisekseen missä tahansa pärjää maalaisjärjellä ja pahimmassa tapauksessa sieltä Gambiastakin pääsee varmasti kesken kaiken kotiin, jossa homma jostain syystä meneekin puihin. En tiedä tuleeko sellainen tietynlainen seikkailunhalu sitten vaan jotenkin niin järkytyksenä jollekin, joka on täällä Suomessa tottunut saamaan kaiken valmiiksi pureskeltuna, eikä ole koskaan poistunut niiden mukavuusrajojen ulkopuolelle. En oikein keksi muuta kuin että kyse on omasta kokemattomuudesta ja tietämättömyydestä ja siksi käytös on niin tökeröä. Vai onko kritiikkiä muka tullut ihmisiltä, jotka ovat itse olleet esim. Afrikassa vapaaehtoistyössä? Toivottelen joka tapauksessa paljon tsemppiä ja päättäväsiyyttä sinne, ja toivon että matkasi kaikesta huolimatta onnistuu ja saamme lukea kuulumisiasi myös täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Kersti kun kommentoit vaikka sulla taitaa riittää omassakin elämässä vipinää gradun ja työn kanssa :) Ja kirjoitusvirheet eivät haittaa, mäkin kirjoitan aina niin vauhdilla etteivät sormet pysy aina ajatusten tahdissa. On liikaa sanottavaa :)

      Se on niin totta, että maalaisjärki auttaa pitkälle ja olenkin luvannut jo perheelleni, että jos jotain ikävää sattuu (esim. sairastun) niin tulen sitten kyllä kotiin aiemmin. Ei siellä tarvitse olla hampaat irvessä, se kun on vapaaehtoista :) Tämän luulisi jo rauhoittavan läheisiä. Ehkä olet oikeassa, että kritiikki juontaa juurensa ihmisten kokemattomuudesta ja tietämättömyydestä, se ainakin kuulostaisi tosi loogiselta tässä tilanteessa. Kiitos paljon tsempeistä! :)

      Poista
  4. Anteeksi, tekstiin tuli muutama tökerö kirjoitusvirhe, kun kirjoitin niin vauhdilla. Siis "pääsen" = pääse ja "jossa" = jos ja vikassa lauseessa pitäisi lukea "päättäväisyyttä". Toivottavasti pointtini tulee kuitenkin selväksi! Hali! :)

    VastaaPoista
  5. Mä kanssa täällä nään ihan punasta sun puolesta! Raivostuttaa miten ihmiset luulee aina tietävänsä mikä on kenellekin parasta ja mitä tässä elämässä pitää tehdä. En voi sietää ihmisiä, jotka jo ennen tekoja ja tapahtumia ovat aivan varmoja kaikesta siitä, mikä voi mennä persiilleen. Sitä ja tätä voi sattua ja mitäs sitten teet, jos ja kun??! Voi herranjumala jos alkaa ajatella jokaisen päivän alussa, että mikä kaikki voi tänäänkin mennä pieleen niin sama on sitten lopettaa elämästä. Saatat sängystä noustessasi vaikka kompastua ja kaatua ja siinä rytäkässä murtaa jalkasi, olisi varmaan parempi jäädä sänkyyn niin ei satu mitään!

    Ihmiset ovat kautta aikojen lähteneet maailmalle ja hyvä niin, jotta saadaan tähän pieneen Suomeenkin vähän maailman meininkiä ja ihmisten silmät avautuu erilaisuudelle. Mun mielestä on upeeta, että lähdet ja sinuna en nyt kuuntelisi muiden typeriä mielipiteitä. Toisia pitäisi kannustaa ja katsoa sitä omaa napaa olisiko itsessä ja mielipiteissä jotain jouston varaa. Se monesti sitten jälkikäteen perustellaan huolenpidoksi ja rakkaudeksi ja vaikka miksi, kun ensin nähdään asioissa ne järkipuolet ja mietitään miljoona vaihtoehtoa raiskauksista aidseihin mitä voi tapahtua. Voi muuten tapahtua aika monta asiaa ihan tuolla Helsingin keskustassa tai Kuopion torilla. Joka päivä sinne joku hullu kuitenkin menee!!!

    Itse olen tässä jo monta vuotta kuunnellut erään läheisen ihmisen mielipiteitä erääseen minun elämääni liittyvään asiaan. Järki tulee ensin ja sitten vasta se olenko minä esimerkiksi onnellinen! Tärkeintä on turvallinen elämä, elanto ja muut pirulaiset, mutta se on aivan sama olenko vaikka tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseeni. En ole itse tehnyt vielä mitään sen suurempia siirtoja eivätkä nämä toisten "fiksut" mielipiteet yhtään helpota päätöksen tekoa. Miksi sitä aina kuunteleekin toisia ihan liikaa? Pitäisi vaan mennä ja tehdä. Hänen elämä on hänen elämä ja sinun elämäsi on vain sinun. On vain tämä yksi elämä ja lyhyt aika. Mistä sen tietää loppuuko se aika jo huomenna iltapäivällä? Siihen asti, kun eletään niin mennään unelmien perässä ja sinne minne nenä sillä hetkellä näyttää. Jos käy huonosti niin pohditaan sitä sitten. Asioilla on tapana järjestyä!!!

    Tuli varmasti blogihistorian suurin avautuminen, mutta alkoi niin pirusti puskea savua korvista tuon uusimman postauksen luettuani. ;)

    Kaikki menee varmasti just hyvin!!! Halaus!!!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin Cherry kovasti kommentistasi ja ajatuksista. Mukavaa huomata kuinka monet teistä ovat "puolellani" ja tukevat minua. Lainasinkin ajatuksiasi jo tuohon uusimpaa postaukseen ja olen kyllä kanssasi niin samaa mieltä tuosta ettei asioita voi vain pelätä etukäteen. Ei sillä saavuta mitään, ei ainakaan mitään positiivista. Ei se että asuu ja elää Suomessa tai ylipäätään Euroopassa, ole mikään tae siitä ettei tapahtuisi mitään. Juuri viime viikollahan oli ampumavälikohtaus Kampissa, joten..

      Tuo on myös niin totta, että liian monesti pitäisi järjen tulla ennen tunteita tai onnea. Kaikeen se ei vaan sovi. Siksi olenkin niin useasti korostanut täällä blogissakin, että useimmat päätöksistäni tekee sydän. Niissä päätöksissä ei ole välttämättä päätä eikä häntää, mutta ei kaikessa pidäkään olla. Ei rakkauttakaan voi (aina) ajatella järjellä. Harmi kuulla, että sinunkin tekemisiäsi on arvosteltu ja olet saanut kuulla noin inhottavia kommentteja että järjen pitäisi tulla ennen onnea. Tuntuu siltä kuin ihmiset eivät saisi enää tavoitella onnea, ainakaan aitoa sellaista. :(

      Tsemppiä sinullekin kovasti ja halaus! Olet upea :)

      Poista
  6. Höh, ei kommentoiti mahdollisuutta uusimmassa kirjoituksessasi. Tosin en mä kyllä mitään kovin viisasta osaa kommentoida, tekisi mieli vaan halata ja sanoa että älä kuuntele muita, älä välitä muiden mielipiteistä :) Toki helppoa se ei varmastikaan ole. Mutta kuten sanoit, se on sinun unelmasi.

    Mä yritän itse aina ajatella että jos jotain tapahtuu niin se tapahtuu joka tapauksessa, minun valinnoilla ei ole siihen vaikutusta. Olen aika pelkuri, monessakin asiassa, joten koitan rohkaista itseäni tuolla ajattelutavalla. Joku hullu voi käydä kimppuusi kun kävelet kaupasta kotiin tai sitten siellä Afrikan lentokentällä, hulluja riittää joka kulman takana, maasta riippumatta. Mutta jos jatkuvasti pelkää sitä pahinta, miten paljon jää todellisuudessa näkemättä sen pelon sokaisemana? Tai siksi, että ei uskalla tehdä jotain sen pelon takia.

    Tosin kyllä muakin varmasti viimeistään siinä vaiheessa alkaisi pelottaa, jos kaikki koko ajan hokee että varmasti jotain pahaa tapahtuu. Ei ole oikein kylvää omaa pelkoa muihin. Mä oon aina pitänyt sua yhtenä "tuntemistani" rohkeimpana, joten pysy semmoisena, älä anna muiden pelon vaikuttaa omiin tekemisiisi :) Ja vaikka itsekin pelkäisit, älä anna sen sokaista.

    Pelko tuossa sinun tilanteessasi on varmasti ihan normaalia ja toisaalta se on myös hyvä asia, että vähän pelottaa. Olet tietoinen riskeistä ja vaaroista, kuten sanoit, et lähde takki auki, tiedät minne olet menossa ja ennen kaikkea tiedät miksi olet sinne menossa :)

    Nyt alkaa olla aika romaani jo... ehkäpä jotain viisasta löydät kommenttini sisällöstä :) Pusut ja halit<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna ihan <3 Sä osaat aina kommentoida järkeviä juttuja! Usko pois. Sinulla on kyllä erittäin hyvä ajattelutapa; ei kaikkiin asioihin voi vaikuttaa itse ja ne pitää sitten vain kohdata. Ei elämää voi muutenkaan suunnitella kovin montaa vuotta eteenpäin, ainakaan varmasti. Kaikki täällä on niin epävarmaa. Parempi elää ja miettiä hetkessä. Toki on hyvä olla jotain suuntaa antavia pohdintoja.

      Ei mullekaan tulisi mielenkään kylvää pelkoa esim. ystävään, joka olisi tekemässä jotain suurta ja pelottavaa elämässään. Ei se voi olla itseltään pois, että kannustaa muita. Yleensä sen voi saada moninkertaisena itselleen takaisin :) Haleja sinullekin ihana! <3

      Poista
  7. Harmittaa ihan hurjasti siun puolesta noi läheisten kommentit. Haluaisin sanoa jotain järkevää mikä lohduttaisi, mutta ei kai tuohon siun pettymykseen oikein mikään auta. Yhdyn noihin ylläoleviin, että olet todella rohkea ja tiedän todella että ei ole niin helppoa olla kuuntelematta muiden mielipiteitä ja sanomisia vaikka kuinka yrittäisi, mutta koita silti pitää oma pääsi! Onneksi on varmasti myös niitä läheisiä jotka kannustavat. Haleja ja tsemppiä! Oot ajatuksissa, käy blogin miten hyvänsä.

    Ainiin ja se piti myös sanoa, että yksi kaveripariskunta oli myös Roomassa viime talvena, ja he eivät myöskään olleet tyytyväisiä ruokiinsa! Että ehkä siellä Roomassa ei sitten sitä parhainta italialaista makunautintoa saa, ja lisäksi luulen että tällä pariskunnalla oli vielä niin kovat odotuksetkin ruuan suhteen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on joo niitäkin läheisiä, jotka jaksavat kannustaa ja tukea. Kuten tuo ihana poikaystävä ja omat vanhemmat :) He ovat iso tuki tässä. Ja kyllä tämän bloginkin olettavasti käy hyvin, olen niin koukkuuntunut tähän etten osaa elää ilman :)

      Olen muuten samaa mieltä tuon Rooman suhteen, ehkä sitä aitoa italialaista ruokanautintoa pitäisi lähteä etsimään jostain muualta kuin Roomasta :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)