torstai 9. elokuuta 2012

Koska mun sydän on sanonut niin.

Päiviä lähtöön jäljellä 80!

Noihin päiviin tulee mahtumaan monta ajatusta, hyvää ja huonoa. Monta unta, pelottavaa ja unelmoivaa. Miltä mahtaa tuntua kaamoksen jättäminen taakseen?

Aika järjestäen kaikki tästä reissustani kuulleet ihmiset ovat kysyneet ainakin sen yhden kysymyksen miksi? Miksi haluan lähteä Afrikkaan? Helppoja vastauksia ovat mm. uudet ystävät, lämpö ja aurinko, kielitaito ja se arvokas työ. Mutta toisaalta voisihan sitä arvokasta työtä tehdä täällä Suomessakin. Miksi siis pitää lähteä Afrikkaan? Niinpä. Miksi?

Jotkin päätökset teen järjellä, toiset sydämellä. Ei varmaan tarvitse kahdesti miettiä kumpi on tämän päätöksen tehnyt? En oikeastaan edes osaa perustella tätä päätöstäni järjellä. Mutta sydän on tehnyt päätöksen, tämä on oikein.

Harmittaa vain suuresti, etteivät (edes) kaikki läheiseni ymmärrä että haluan tehdä päätöksiäni sydämellä. Olen tehnyt niin aiemminkin. Olen ollut ihastunut miehiin, joilta olisin voinut saada materiaalissa mitattuna puolivaltakuntaa, mutta se ei ole tuntunut oikealta. Valitsin miehen, jolta sain puolivaltakuntaa aineettomasti enkä voisi olla tyytyväisempi. Koska mun sydän on sanonut niin. 

Eikä kaikkea vaan voi mitata rahassa. Vai mikä olisikaan rahassa kokemuksien ja uusien ystävien hinta? Aika kova. Olen nähnyt liian läheltä kun rakkautta mitataan rahassa ja se suoraan sanottuna kuvottaa minua. Mies ei ole mitään, jos sillä ei ole uusinta Audia tai varaa ostaa sitä kalleinta sormusta. Ehkä olen katkera, mutta olen myös omin silmin valitettavasti nähnyt, ettei se sormus takaa sitä onnea. Se on symboli, ei muuta. Ei se ole edes rakkkauden arvon mitta. 


Lisäksi on jännitävää, kuinka moni ihminen haluaa aina julistaa ettei ole rasisti ja monikansallisuus on kaunista. Tässä vaiheessa voi jo hymähtää: miksi sitä pitää tuoda kovaäänisesti julki, miksei sen voi antaa näkyä vain eleissä ja käytöksessä? Kunnioituksessa. Kun kerron näille "antirasistisille" ihmisille lähteväni yksin naisena Afrikkaan, he huudahtavat sen olevan upeaa, rohkeaa! Ensimmäinen kysymys paljastaa kuitenkin valitettavan usein näiden ihmisten todellisen puolen: "Kai sä tajuat, että ne ovat nee****itä siellä Afrikassa?" En voi olla kertomatta teille myöskään parasta saamaani neuvoa: "Tiedätähän sä, ettei siellä pärjää pelkällä jäykkäkouristusrokotuksella kun nee**ri tulee ja puree sua?". Mikä sana kuvaa tällaista ihmistä? Henkisesti köyhä, kehittymätön? 

Oikeastaan tämä matkalle valmistautuminen kaikessa kirjavuudessaan on jo sinänsä seikkailu. Ihmisten kommentit, ilmeet, vaivaantuneisuus ja riemu. Kaikki on nähty. Yhtä olen kuitenkin jäänyt kaipaamaan. Tukea. En koe saavani sitä tarpeeksi edes läheisiltäni. Tuskin vielä ihan Veikkauksen sivuilta löytyy vetokohdetta siitä kuinka kauan tulen reissussa "kestämään", mutta eiköhän kohta sellainenkin sinne saada. Tuntuu, etteivät ihmiset usko minun pärjäävän. He eivät usko minun pärjäävän ainakaan viittä kuukautta. Hyvällä tuurilla ehkä sen viikon. Miksi pitää aina olettaa pahinta? Miksei vain olla onnellinen puolestani? Minähän sen päätöksen olen tehnyt, minähän sinne reissuun lähden ja minähän sen malarian saa, jos kukaan. "Oletko sä tullut jo järkiisi?" on myös hyvin tuttu kysymys. Kiitos kysymästä, tulin järkiini kun päätin lähteä.   

PS. Pahoittelut yksipuolisesta sisällöstä, nyt on vaan ollut fiilistä kirjoitella fiilistekstejä. Koitan saada pian hömppääkin väliin! 

17 kommenttia:

  1. Oman pään mukaan vaan, läheiset kyllä ymmärtää ajallaan jos on ymmärtääkseen. Kaikkia ei voi miellyttää ja kaikilla on omat unelmat ja mielenkiinnonkohteet. Onneksi löytyy kaltaisiasi, jotka ymmärtää myös erilaisia näkökulmia, harmi etteivät kaikki ole sellaisia. Mutta se on heidän omaa köyhyttään :)

    Oikein antoisaa matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kivoista sanoistasi :) Noihan se menee, että kaikilla on omat unelmat ja haaveet, mutta ei ketään saisi tuomita niistä. Eikä minua ole nyt niin tuomittu, mutta se ainainen kyseenalaistaminen on hieman rasittavaa :D

      Poista
  2. Hyvää pohdintaa, laittoi kyllä ajattelemaan miten itse suhtautuisin tai miten omat läheiseni suhtautuisivat. Toivottavasti sitä tukea kuitenkin löytyy ennen lähtöä, ja jos ei muuta niin ainankin me lukijat tuetaan ja tsempataan siuta ja tätä siun mahtavaa päätöstä! :)

    Eläminen olis varmaan aika tylsää jos tekis aina kaikki ratkaisut järjellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että tykkäsit pohdinnoistani. :) Niitä on tullut harrastettua tässä vähän enemmänkin viime aikoina. Te lukijat olette kyllä aivan mahtavia kun tsemppaatte ja tuette minua. Hassua sinänsä, kun eihän me edes tunneta muuten kuin näin netin välityksellä :) Mukavaa viikonloppua sinulle! :)

      Poista
  3. Tosi harmi, jos omat läheiset suhtautuvat tuohon noin negatiivisesti. =/ Ei se ainakaan kannusta lähtemään.. Kai se on sitten pelkoa tai kateutta, en tiedä.

    Olen niin samaa mieltä kanssasi tuossa raha asiassa! Eihän siinä mitään, jos rahaa on ja haluaa toista hemmotella, MUTTA jos joku on toisen kanssa vain rahan takia, eli valikoi miehen/naisen omaisuuden vuoksi, niin on se todella surkeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tosiaan olla että se on pelkoa tai kateutta, mistä näistä tietää. Eihän kaikilla tosiaan ole mahdollisuutta koskaan toteuttaa haaveitaan, mutta enpä minäkään tätä ole "ilmaiseksi" saanut, paljon olen tämän eteen tehnyt ja joudun vieläkin tekemään.

      Ja näinpä, onhan se välillä mukavaa että on rahaa esim. juuri toisen osapuolen hemmotteluun, mutta jos se raha on parisuhteen ainoa kantavavoima niin sitten ollaan ehkä väärillä raiteilla..

      Poista
  4. Muru, jos yhtään lohduttaa, niin täällä ruutujen takana sulla on hurja tukijoukko :)

    Sä oot ollu mulle vähän esikuva tässä rohkeus asiassa ja oon ottanut itseäni niskasta kiinni ja tehnyt isoja askelia haaveitteni eteen osittain koska jos joku muukin pystyy tekemään isoja askelia haaveidensa eteen, miksen minäkin :) Sua rohkeampaa ihmistä saa etsiä, ei kovin moni lähtisi afrikkaan "noin vaan"

    Mun haaveet ei nyt ihan ole mittapuussa yhtä suuria, mutta haaveensa kullakin :) Ja toi raha juttu on toinen missä oon taas kerran sun kanssa täysin samoilla linjoilla, mun lapsuudessa ja nuoruudessa on opittu että raha ei todellakaan ratkaise ja suhtautumiseni rahaan on aikalailla "rahaa se vaan on" :) Se ei todellakaan takaa onnea.

    Pus pus ja halitus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna <3 Te siellä ruutujen takana olevat tsemppaajat olette kyllä jotain niin parasta. Iso kiitos sinullekin siitä! :) Ja mukavaa kuulla, jos olen voinut inspiroida sinuakin ottamaan askeleita haaveiden tavoittelemisessa. Eihän ne haaveet ole tehty ainoastaan haaveiltavaksi, vaan myös toteutettaviksi :)

      Eikä kaikilla tarvitsekaan olla yhtä "isoja" haaveita kuin minulla. Joskus on mukavaa haaveilla vaikka vain rauhallisesta koti-illasta. Haleja sinullekin sinne Manseen :)

      Poista
  5. Ihanasti kirjoitettu, kun sydän sanoo niin. <3 Harmi tosin kuulla, ettet koe saavasi riittävästi tukea lähimmäisiltä, mutta ehkäpä heilläkin on yhtä monta jossittelu-kysymystä. Pelkoa, huolta, murhetta ja kysymyksiä. Toivottavasti se tuki kuitenkin vielä löytyy, ettei sinun tartte sitä toistenkin taakkaa kantaa matkallesi mukaan, ja tuntea oloa jotenkin syylliseksi siitä "kun nyt lähdit". Mutta sehän on varmaa, että aina löytyy arvostelijoita. Mutta pidä just toi, sun sydämen asenne. Sillä sä saavutat vielä paljon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä lähimmäisilläni on tosiaan jossiteltavaa ja he ovat huolissaan. Jotenkin sitä vain toivoisi että aikuiset ihmiset osaisivat ratkaista jossittelut vaikka keskustelemalla eikä piikittelemällä. Mutta onneksi lähtöön on vielä aikaa, niin ehkä läheisetkin ehtivät tottua tähän ajatukseen :)

      Poista
  6. Tässä elämässä on mahdotonta miellyttää kaikkia :) ihmiset varmasti suhtautuvat ikävästikin, liekkö takana pelkoa tai kateutta..? Itse voin samaistua täysin olotiloihisi. Sydämessä ne unelmat syntyy, joten on oikein seurata sydäntään ;) tsemppiä vaan lähdön odotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä niin totta, minä vain olen luonteeltani sellainen että haluan miellyttää kaikkia eikä se ole kyllä aina niin hyvä luonteenpiirre :D Kiitos sinulle tsempeistä ja mukavaa viikonloppua! :)

      Poista
  7. Ihailen rohkeuttasi lähteä Afrikkaan. Sydäntänsä kuuntelemalla saa lopulta eniten, ei toisten mielipidetä seuraamalla.

    On ikävä kuulla, ettet ole saanut toivomaasi tukea. Arvostelijoita on aina, mutta läheisiltä toivoisi kannustusta arvostelun sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Marjo! :) Tuo on kyllä niin totta, että sydäntään kuuntelemalla saa paljon. Välillä voi tulla hieman takkiin, mutta silti olen sitä mieltä että sydäntään kannattaa kuunnella. Ja niin, ehkä lähtöni on sitten ollut järkytys joillekin läheisilleni, mutta kyllä silti toivoisin saavani enemmän tukea ja kannustusta. :)

      Poista
  8. Olipa hyvin kirjoitettu! Mutta ikävää kuulla, ettet ole saanut niin pajon tukea kuin olisi ollut tarpeen :( Yhdyn kyllä noihin edellisiin kommentteihin siinä, että arvostelijat ovat todennäköisesti vain kateellisia siitä että uskallat tehdä jotain suurta - he eivät ehkä itse ole koskaan uskaltaneet toteuttaa omia suuria suunnitelmiaan, olivat ne mitä tahansa, ja pikkuhiljaa katkeroituneet sen johdosta. Sä voit kääntää tämän omaksi voimavaraksesi: ainakaan susta ei tule samanlaista katkeraa, kun nyt itse olet päättänyt toteuttaa unelmasi!

    Kun lähtee yksin ekalle isolle reissulleen noin kauas ja pitkäksi aikaa, niin se tuki on varmasti mielettömän tärkeä (siksi oonkin kannustanu sua niin aktiivisesti, toivottavasti et oo jo ihan kyllästyny näihin jättipituisiin kommentteihin :D ). Itse kun oon ollut useamman kerran pitkällä matkalla ja matkustanut aina kahdestaan, niin en niin jaksa ajatella hyväksyvätkö kaikki tätä matkusteluintoa. Keskimäärin voisi todeta, että sukulaiseni ovat aina hieman huolissaan ja kaverit taas kannustavia tai neutraaleja asian suhteen. Niin kuin todettu, kaikkia ei voi miellyttää eikä tarvitse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti sulta Hanna :) Enkä ole todellakaan kyllästynyt jättipituisiin kommentteihin, sillä saan niistä paljon mietittävää ja tsemppiä :) Ja tosiaan, kaikki eivät voi olla kiinnostuneita samoista asioista ja innostua niistä, se on ihan ok, mutta sen voisi ehkä ilmaista hieman neutraalimmin :) Aina pitää heti ensin tyrmätä. Ehkä se on sitten sitä katkeruutta? Ei tämä unelmien toteuttaminenkaan mitää helppoa ole, mutta uskon että se on kuitenkin kaiken tämän arvoista. :)

      Poista
  9. Luin tämän kirjoituksesi nyt uudestaan kun linkitit siitä toisesta kirjoituksesta tänne. Täytyy kommentoida molempiin postauksiin, kuinka hyvin kirjoitat! Musta on tosi ikävää, ettet saa tarvitsemaasi tukea läheisiltäsi. En voi ymmärtää miten tuollaisia kommentteja oikeasti voi antaa matkaan lähtevälle. Ja he kuitenkin varmasti tietävät kuinka tärkeästä asiasta on kyse sinulle. Musta on tosi hienoa, että lähdet ja, että olet tehnyt päätöksesi sydämellä. Ei aina pidä tehdä järkipäätöksiä! Eräs ystäväni on aina seurustellut tietyn statuksen omaavien miesten kanssa eikä kukaan muu ole sietänyt näitä miehiä. Ihmettelenkin pitääkö hän oikeasti heistä vai onko se vain se status?

    Meitä kritisoitiin aika rankasti erään tuttavan toimesta joka toimii suomalaisessa eläinsuojeluyhdistyksessä, kun hankimme koiramme (rescuekoiria) Virosta, että miksi niitä raivotautisia rakkeja pitää kuskata tänne kun "omalla takapihallakin" asiat ovat huonosti... Ei nyt ehkä osuvin vertaus sinun tilanteeseesi :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)