tiistai 10. heinäkuuta 2012

Roolit vaihtui.

Mennyt viikonloppu oli tosiaan aivan mahtava, oli ihanaa nähdä vanhoja ystäviä, syötiin hyvää ruokaa, juotiin ja tanssittiin :) Rankan arjen keskellä tuollaiset tapahtumat kyllä piristävät kummasti! 

Viikonloppu sai kuitenkin hieman ikävämmän puoleisen lopun, sillä sunnuntaiaamuna sain sain mökillä puhelun, että isäni oli joutunut onnettomuuteen (jo perjantaina!). Hän ei ollut halunnut, että minulle kerrotaan tuosta onnettomuudesta aiemmin, sillä muuten olisin perunut hauskan viikonlopun. Tavallaan ymmärrän isäni pointin, tavallaan en. Hän kyllä tietää, että pidän sen kaksi kertaa vuodessa hauskaa eikä hän halunnut "pilata" minulta tuota iloa...

Oli kyllä aika kurjaa ajella mökiltä pois kun tiesi, ettei toinen voi hyvin ja hän joutuisi leikkaukseen. Onneksi isäni sai olla viikonlopun kotona, mutta eilen aamulla vein hänet sitten takaisin sairaalaan, sillä hänet leikattiin eilen. 


Voin kertoa, että en ole ollut hetkeen niin henkisesti loppu ja rikki kuin mitä eilen olin. Lisäksi tein vielä 12h töitä. Tosin sekunttiakaan en keskittynyt töihini. Olen siis isäni lähiomainen ja sairaalassa hoitaja kertoi, että leikkauksesta tulisi pitkä ja minun kannattaisi soitella tietoja vasta iltapäivällä. Tuo oli jo ensimmäinen luu kurkkuun - senhän piti olla vain pieni operaatio. Töissä ehdin seurata jokaisen minuuttiviisarin liikahduksen. Mitä enemmän aikaa kului sitä pahempia skenaarioita ehdin luomaan päähäni. Kun vihdoin iltapäivä koitti ja soitin sairaalaan, olin oksentaa kun jännitti niin. Entä jos kaikki ei olisikaan mennyt hyvin? Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään rutiinileikkaus.  

Kaikki meni kuitenkin onneksi hyvin, mutta pienen hetken elämä tuntui kyllä olevan niin paperin ohutta. On ihan kamalaa olla lähiomainen, odottaa tärkeästä ihmisestä tietoja ja ottaa niistä vastaan. Sanoin töissäkin, etten ole ikinä edes soittanut sairaalaan. Entä jos he olisivat kertoneet, ettei minulla ole enää isää? Kaikki vaihtoehdot tuli käytyä lävitse. Tältäkö se tuntuu kun joutuu huolehdittavasta huolehtijaksi? Nyt minä pidän huolen hänestä, joka niin monen vuoden ajan piti huolen minusta.

Kuva lainattu

17 kommenttia:

  1. Jaksamisia! Toivottavasti isäsi paranee pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä se siitä onneksi pikkuhiljaa. Nyt leikkauksen jälkeen voi onneksi paraneminen alkaa :) Kiitos sinulle!

      Poista
  2. Oi olipa hurjaa luettavaa :( Paljon jaksamista ja halituksia<3
    Toivon pikaista paranemista isille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna <3 Joo, tällaista se näemmä on..ensin on kiva viikonloppu ja sitten viedään pahasti toiseen suuntaan. Onneksi selvittiin lähinnä isolla säikähdyksellä :)

      Poista
  3. Jaksamista ja hienoa, että isäsi leikkaus meni hyvin. ♥

    Ei ole tosiaan kiva tunne, kun ei tiedä miten läheisen tila etenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Reetta :) <3 Ei ole juu kivaa tuollainen tiedottomuus, etenkin kun pitäisi keskittyä myös työntekoon. Onneksi työkaverit olivat tosi ymmärtäväisiä :)

      Poista
  4. Hui kamala, varmasti ihan hirveää odotella tietämättömänä! Äitini joutui kerran sairaalaan kun hänen tulehdusarvot nousivat taivaisiin eikä syytä löydetty. Muutaman päivän nesteytyksen sekä antibioottien jälkeen tulehdusarvot laskivat ja hän pääsi kotiin, mutta koskaan ei syytä löydetty. Sekin oli aika pelottavaa kun ei tiedetty kumpaan suuntaan vointi menee, parempaan vai huonompaan.

    Onneksi isäsi leikkaus sujui hyvin ja paraneminen alkoi! Voimia ihan hurjan paljon, sekä sinulle että isällesi!! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cato <3 Mukavaa, että piipahdit blogissani taas :) Pidätkö sinä vielä blogia? Tuollainen tiedottomuus asioista tai se ei ettei syy koskaan löydy, on kyllä raastavaa. Melkein ottaisi ennemmin niitä huonoja uutisia vastaan, sillä silloin ainakin tietää missä mennään.

      Poista
    2. Voi höh, sähköpostiviesti tästä kommentista on jostain syystä joutunut roskapostien sekaan ja huomasin vasta nyt tämän kommenttisi/kysymyksesi. Kirjoitan juu blogia, mutta ruotsiksi tällä hetkellä. Jollain tapaa se aikaisempi blogi alkoi tökkiä niin kovasti, että tuntui, että on pakko tehdä jokin muutos. Halusin kuitenkin jatkaa kirjoittelua kun se on oiva tapa purkaa ajatuksia ja oloa näin lasten kanssa kotona ollessa :) Osoite on: http://underkastanjens.blogspot.fi/

      Poista
  5. Hienoa, että kaikki meni hyvin ja isäsi pääsee nyt aloittamaan toipumisen! Voimia teille molemmille!
    Niinhän se on, että jossain vaiheessa roolit kääntyy ja huolehdittavasta muuttuukin huolehtijaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se joo näemmä menee. Onneksi isäni on muuten vielä hyväkuntoinen ja tuskin joudun vielä moneen vuoteen hänestä oikeasti huolehtimaan, mutta tämä oli kyllä hyvä osoitus siitä mitä edessä voi olla..

      Poista
  6. Huih, meni ihan kylmät väreet. Voimia <3

    VastaaPoista
  7. Niin, näin ne osat vaihtuvat. Nyt on itse hoitavassa osassa. Voin hyvin kuvitella, minkälaisia tunteita kävit läpi. Kymmenen vuotta sitten oma isäni ohitusleikattiin, ja olin ihan rikki sen päivän. Isä sai lisäaikaa, mutta kyllä hän kieltämättä on kumarammaksi ja hiljaisemmaksi on käynyt pikku hiljaa. Olen päättänyt, että taistelen kaikkeni vanhempieni hyvän loppuvanhuuden eteen, no matter what.

    Liikuttavaa, että isäsi ajatteli ensin sinun hyvinvointiasi. Niin minunkin isäni aina tekee...

    Tulin tänne blosiisi Business Womanin kautta, ja heti iski tämä koskettava kirjoitus sieluun. Voimia sinulle, Nanna! Ja hyvää vointia isällesi. : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjukka, kiva kun löysit blogiini ja jätit viestiä :) Oih, ohitusleikkaus on kyllä varmasti ollut todella iso leikkaus enkä yhtään ihmettele että on ollut rankkaa. Kiva kuulla, että isäsi kuitenkin toipui siitä :) Minulla on ihan sama juttu, että haluan vanhemmilleni hyvän vanhuuden (sitten joskus), sillä he ovat tehneet niin kovasti minun eteeni töitä. :)

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  8. Voi ei, kauhea juttu :( Voin vain kuvitella, mitä tuntemuksia kävit läpi... Mä en edes uskalla ajatella miten kestäisin vastaavan tilanteen. Huh, mutta onneksi asiat kääntyivät parhain päin ja toivottavasti isäsi paranee pian :) Jaksamista teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna <3 Kiitos ihanista sanoistasi :) Onneksi paraneminen on lähtenyt nyt hyvin käyntiin, tosin isällä on vieläkin sellainen lääkitys ettei hän tunne mitään mutta ehkä parempi niin? Kyllä se tästä, ajan kanssa :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)