torstai 26. heinäkuuta 2012

Mitä siinä voi menettää jos heittäytyy?

Tämä ja ensi vuosi taitavat olla aikamoisia kasvun paikkoja elämässäni. Monellakin tapaa. Vapaaehtoistyötä Afrikassa taitaa olla turha edes mainita tässä välissä? Tiedän, että sen mukana tulee kipua, joka kasvattaa. Kipua, joka opettaa elämään omillaan. Lisäksi ensi vuonna olisi tarkoitus vihdoin lopetella yliopistouraa, joka on onneksi kaikesta huolimatta edennyt ihan kiitettävässä tahdissa. Miltäköhän tuntuu kun on opiskellut yli puolet elämästään ja yhtäkkiä se loppuu? Onhan se ollut puurtamista, mutta on niitä hyviäkin hetkiä ollut. Tosin olen töiden kautta jo löytänyt uuden alan, jota voisin joskus (hieman) opiskella töiden ohella.. ;) 

 miten sä voitkaan olla
noin tyhmä ja viisas samalla
sun ristiriidat mut hajottaa
ei tällaista kestä
sä sanot et tahtoisit niin
uskoo yhteisiin unelmiin
mut kaikki vaan ei oo kohdallaan
sen sinusta huomaa

mikä mussa on vikana
mikä saa sinut pelkäämään
kättä ojentaa
mä en vieläkään tajua
mitä siinä voi menettää
jos heittäytyy


Niin, ja vaikka en olekaan tästä suoraan blogissa maininnut, niin edessä on myös mitä luultavimmin muutto toiselle paikkakunnalle, noin parin sadan kilometrin päähän. Tavallaan aika kauas. Muutto tuolle paikkakunnalle on ollut jo monen vuoden ajan meidän molempien haaveena, poikaystävä kun on sieltä kotoisin ja kyllähän me olemme aina tienneet, että täällä asuminen on vain väliaikaista. Mutta eihän sitä silti voi koskaan tietää mihin elämä kuljettaa ja ennen kaikkea milloin? 

 sä tiedät panokset pelipöydällä
ja tiedät että niitä ei helpolla
voi voittaa, ei voittaa, ei voittaa

oletsä koskaan ollut
yhtään sen varmempi kuin nyt
tai pystytkö siihen ollenkaan
taistelenko yksin


Kun poikaystävä neljä vuotta sitten ajeli muuttokuorma mukanaan luokseni, tuntui jotenkin ihan käsittämättömän pitkältä ajalta että noin viiden vuoden päästä pakkaisimme jälleen muuttokuormaa. Ja nyt se hetki on melkein täällä? Se tulee olemaan taas sellainen kasvamisen paikka. Pääkaupunkiseudulla on ollut aina kotini, täällä on työt, kaverit ja perhe. Toisella paikkakunnalla on poikaystävä, rakkaus. 

 

Vaikka koko muutto perustuukin täysin vapaaehtoisuuteen ja haluan sitä vähintään yhtä paljon kuin poikaystävä, niin kyllä silti pelottaa. Aina pääsee toki takaisin, mutta entä jos en viihdykään siellä yhtään? Entä, jos en saa ystäviä? Entä, jos en saa työtä? Ei tämä päätös ole ollut mikään itsestäänselvyys, vaikka jotkin niin luulevat. Joudun luopumaan työstäni ja ystävien ja perheen välille tulee välimatka. Miksi minun pitää sitoutua, jos toinen ei sitoudu? Mikä saa sinut pelkäämään kättä ojentaa?

 tahtoisin sun näkevän
miten paljon mä tahdonkaan
että vois kantaa
mut leikit sä sokeaa
vai johtuuko tää siitä
et sä et tahdo

sä tiedät miten sääntöjä kierretään
ja kuinka niistä viidakko väännetään
johon eksyy, johon eksyy, johon eksyy
sun leikissäsi ei ole voittajaa
miten tää auttaa kumpaakaan
eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin


Kai mä olen luonteeltani vähän sellainen, että kaikkea pitää kokeilla? Kokeilla siitä huolimatta että sattuisi. Joudun luopumaan monesta, kasvamaan. Mutta toisaalta en jaksaisi enää tätä samaakaan. Olen aivan liian monta kertaa joutunut laittamaan opiskelut ja työt niin perheen, ystävien kuin parisuhteenkin edelle. Nyt täytyy kokeilla tehdä toisinpäin ja katsoa mitä sillä voi saavuttaa :)  


Lyriikat: Irina - Kipu kasvattaa


PS! Ilmaiskaa mielipiteenne sivupalkin kyselyssä! Ajattelin Afrikan auringon alla rohkaista mieleni ja tehdä videopostauksia!

6 kommenttia:

  1. Just näin! :) Tsemppiä muuttoon ja afrikan matkan odotukseen, uskon että molemmat on hyviä päätöksiä. Aina sitä tietysti miettii juuri noita kysymyksiä että mitä jos ei saakaan töitä tai ystäviä, mutta hyvin se silti sujuu! :) Elä vaan stressaa liikaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon just sellainen, että pohdin ja stressaan hirveästi. Pakko saada prosessoida näitä isoja juttua jo hyvissä ajoin etukäteen. Ja tää blogi on todettu hyväksi kanavaksi siihen, heh :D

      Poista
  2. Ihana sinä taas :) Olisiko tämä toinen paikkakunta mahdollisesti lähellä minua? ;) Ja sun lainen ihana nuori nainen löytää varmasti aina ystäviä ja ne vanhatkin ystävät säilyy edelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se toinen paikkakunta taitaa olla aika lähellä teidän hoodeja :P En tosin tiedä ihan tarkalleen missä asut, mutta kai siellä Manchesterissa :) Säilyväthän ne vanhat ystävät juu, mutta sitten ei voi enää nähdä yhtä spontaanisti kun ensin pitää tukea valtiota ja matkustaa VR:llä...

      Poista
    2. HAHA :D Eikö valtion tukeminen huitsita ;) Osta oma pienoislentokone.. ehheheee. Huomaa että on perjantai, ja vielä työpäivä edessä, voeeeha... :) Manse on joo mun mestani! :P

      Poista
    3. No ei huvita ei! Mä oon jo puolitoista vuotta tukenut sitä tolla hki-tre välillä kaukosuhteen aikana ja sata vuotta täällä kotinurkilla. Tarvii tosiaan ehkä panostaa ja hommata se pienoislentokone. Tosin nää mun opiskelitulot ei taida riittää kuin paperilennokkiin :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)