lauantai 14. heinäkuuta 2012

Kumpi ja kampi tappelivat: ei tietoa voittajasta.

Hannan kirjoittama Don't let your dreams be dreams-postaus osui kyllä niin hyvään saumaan omaa elämääni ajatellen. Kumpi ja kampi tappelevat elämässäni enkä todellakaan tiedä kumpi tulee olemaan voittaja. Tämä on taas näitä aikuisuuden huonoja puolia, kun päätökset pitää tehdä itse eikä voi saada kumpaakin vaihtoehtoa vaikka kuinka raivoaisi ja itkisi. Kyllä lapsilla on helppoa. 

Yllättäen tämä kaikki pohdinta liittyy siis Gambiaan lähtööni. Siihen on enää vain reilu sata päivää aikaa. On ollut varmoja hetkiä, jolloin mikään muu kuin lähtö, on tuntunut varmalta ja sitten on taas ollut niitä heikompia hetkiä. Ehkä tämä kaikki tuntuisi jo varmemmalta, jos olisi lentolippu takataskussa...? Tiedä häntä. 

Väliin on tosiaan tullut yksi muuttuja, jota en valitettavasti voi ohittaa pohtimatta seurauksia. Minulle olisi nimittäin lähes 90%:n varmuudella jatkoa tiedossa tuolla nykyisessä työpaikassa. Ja minähän olen tosiaan ihminen, joka rakastaa sitä että asunto on oma ja tillille tippuu säännöllisesti tietty summa rahaa. Tasapainoisuus ja varmuus olisivat elämäni suola. Mutta toisaalta oma pieni hyväntekeväisyyseikkailu olisi niin parasta. Sellaisia kokemuksia en tulisi koskaan saamaan muuten. 


Mutta en voi ohittaa hyvää työtarjousta tuosta vain delete-nappulaa painamalla, sillä tulevaisuuttakin on ajateltava. Työpaikkani on kansainvälinen ja iso yritys, jossa voisi olla hyviä etenemismahdollisuuuksia tiedossa. Ja minä olen ihminen, joka haluaa edetä. Toimitusjohtajaa minusta tuskin koskaan tulee, mutta en halua tehdä koko elämääni samaa työtä, vaan edetä. Lisäksi olen jo nyt saavuttanut tuolla työssä aika hyvän aseman, tunnen siis oikeita ihmisiä ja he tuntevat minut :) 

En todellakaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä enkä kyllä oleta että se myöskään ratkeaisi tällä blogissa, kunhan kirjoitan ajatuksenvirtaa. Vastakkain ovat siis kaksi unelmieni työpaikkaa ja jommastakummasta joudun valitettavasti luopumaan. Molemmat varmasti auttavat minua elämässä eteenpäin, eri tavoin. Jotenkin odottelen, että aika ratkaisisi tämän(kin) ongelman puolestani.. 

4 kommenttia:

  1. Kuule, nyt vaan lähdet sinne Gambiaan! Jos sulla on nyt jo täällä varmasti töitä niin mihin luulet sen tilanteen muuttuvan jos menet?? Saat sellaista kokemusta mikä erottaa sinut kaikista muista, ison valttikortin! Ehdottomasti lähdet, se tilaisuus on niin ainutlaatuinen, töitä löytyy täältä Suomen maasta aina :)

    Ja mistä tietää, voit päästä vaikka samaan firmaankin takaisin kerta olet niin hyvin ajanut itsesi sinne sisään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna kiitos paljon kommentistasi :) Sehän siinä vähän onkin kun ei ne työt ikinä ole kuitenkaan niin varmoja. Tilalleni otettaisiin kuitenkin joku muu työntekijä, se on varmaa, ja tuohon hommaan kun riittää vain yksi tekijä. Tuskin he tätä uutta heittäisivät pihalle kun minä palaisin? Toki Suomesta saa lähes aina töitä, mutta mihinkään kaupankassalle en ihan kovin mielelläni enää palaisi kun olen päässyt "maistamaan parempaa".

      Mutta olet kyllä niin oikeassa tuon kokemuksen suhteen, jota saisin Afrikasta :) Se olisi ainutlaatuista ja erottavaa.

      Poista
  2. Eikö tuosta voi neuvotella työpaikallasi? Kuitenkin Gambian matkasta saisit niin paljon kaikkea irti, eikö sitä kokemusta jotenkin voisi myydä sille yritykselle? Kyllä tuuraajia aina löytyy. :) Itse ainakin ilomielin menisin Suomeen töihin vaan muutamaks kuukaudeks. :D Vaihdetaaks paikkoja? ;)

    Muista, ettet häviä mitään, jos selvität jatkomahdollisuutesi firmassa. Voit vain voittaa! Gambian matkaa tuskin kannattaa uhrata.

    Toivottavasti tästä oli apua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi ja mielipiteistäsi :) kuten postauksen lopussa toivoin että kunpa aika hoitaisi ratkaisun puolestani, niin nyt näyttää vahvasti siltä että niin käykin. Minun ei siis tarvitse valita, vaan voin hyvillä mielin lähteä Gambiaan. :) Joskus näinkin!

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)