perjantai 1. kesäkuuta 2012

Hyvä minä. Hyvästi varjo.

Suomalainen vaatimattomuus on hupsua. Jos kerrankin onnistuu elämässään hyvin, niin miksi siitä on niin pirun vaikea iloita ja todeta "hyvä minä". Ainakaan siitä onnistumisesta ei kerrota kenellekään - kel onni on, se onnen kätkeköön. Ettei naapurin Niemisen rouva kadehtisi. 

Olen aina ollut varjo. Olen aina ollut ystävyksistä se, joka saa vähintään miinuksen toista huonomman arvosanan kokeesta. Se, joka ei sijoitu ratsastuskisoissa. Se, joka ei saa työpaikkaa ensi yrittämällä. Olen aina iloinnut vilpittömästi ystävieni menestyksestä, mutta olen silti aina tiedostanut olevani se varjo. Aina se millin verran huonompi.


Kuten edellisessäkin postauksessa kerroin, olen viime aikoina onnistunut töissä. Tiedän, että se alamäkikin on taas kohta edessä, se on väistämätöntä tällaisessa työssä. Mutta piru vie, nyt olen myöntänyt itselleni että olen hyvä. Osaan jotain. Osaan työni. Olen nähnyt niin järjettömästi vaivaa tämän työn eteen; stressannut, itkenyt, ihmetellyt ja hermoillut. Haluan onnistua ja se ei totta vie ole tehty helpoksi. Nyt kuitenkin ponnisteluni viimein huomattiin, minut palkittiin ja työtoverini totesivat että "ootsä vaan aika tekijä". En tyytynyt vaatimattomaan hymyyn ja hiljaisuuteen vaa totesin "niin oon". Oli aika hienoa. 

Sopivan paikan tullen kannattaa olla ylpeä itsestään. Ei ihminen vielä kerrasta ylpisty. Ei tähdissä ole tarkoituskaan pysyä ikuisuuksia.   

8 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu, hyvä sinä! Pitäisikin muistaa olla ylpeä itsestään silloin kun siihen on aihetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! :) Kyllä todellakin pitäisi muistaa olla ylpeä itsestään silloin kun siihen on aihetta - ei mulla ainakaan ole kovinkaan usein..

      Poista
  2. Ihana Nanna <3 HYVÄ SINÄ!
    You can do it girrrlll! :p

    Ihan kylmät väreet tuli kun luin tätä!! Minäkin olen oppinut sanomaan hyvä minä - ja voin myöntää että perkele olin hyvä työssäni, ja oli myös ihanaa että esimiestaholta asti sain kuulla ns. vahvistuksen omille sanoille, että todella olen hyvä :)

    Nyt sitten ollaan ihan uusissa kuvioissa, opetellaan jne. Mutta pitää pitää mielessä, että kun onnistuu, pitää kehua itseään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna ihana! <3 Kiitos sinulle! Ja mukavaa kuulla että säkin osaat myöntää että olet hyvä, sillä sä todellakin olet, sen olen huomannut kun olen lukenut blogiasi :) Ja se on myös piristävää jos esimieskin huomaa onnistumisen, silloin se tuntuu vieläkin paremmalta! :)

      Poista
  3. Hei, juuri oikea asenne! Omista saavutuksista täytyy olla ylpeä ja itseänsä arvostaa! Tsemppiä jatkoonkin - älä tyydy enää olemaan varjo vain.. koska potentiaalia löytyy varmasti muuhunkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu kiitos kommentistasi! :) En kyllä aio enää tyytyä olemaan vain varjo, sillä jos oikein rehkii ja ahertaa jonkin eteen, niin kyllä siitä saa olla ihan oikeutetusti ylpeä :)

      Poista
  4. Onneksi olkoon! On kyllä varmaan mieletöntä saada tuollaista kiitosta työstä, jonka eteen on tehnyt paljon hommia :) "Vaatimattomuus kaunistaa" on jotenkin liian hyvin iskostunut suomalaiseen kulttuuriin, mutta siinä todellakin on rajansa. Vaatimattomuus ja itsensä vähättely on muutenkin kaksi eri asiaa ja omasta onnistumisesta oikeasti saa ja PITÄÄ ilota avoimesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta Hanna <3 Vaatimattomuus ei todellakaan aina kaunista, tai ainakaan sillä ei aina pääse pitkälle. Jos et ota omasta työstäsi kunniaa, niin joku sen ottaa, se on aivsan varma :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)