lauantai 21. huhtikuuta 2012

Yhä täällä.

Ensinäkin en osaa ollenkaan käyttää tätä uutta Bloggeria, tämä muistuttaa enemmänkin sähköpostia kuin Bloggeria. Toisekseen, täällä sitä yhä ollaan. Muut ovat tällä hetkellä jo melkein perillä, mutta minä jäin tällä(kin) kertaa kyydistä pois. 

Olisihan se ollut liian hyvää ollakseen totta, että olisin päässyt ensimmäistä kertaa tavella Lappiin. Ensimmäistä kertaa eläessäni Leville. Aloitin töissäkin valmistellut jo hyvissä ajoin viime kuun alussa hankkimalla mm. etäyhteyden, sillä minun oli tarkoitus tehdä päivät töitä. Kaikki tuntui olevan ok ja olin jo katsonut valmiiksi ensi viikon työt ja ilmoittanut osalilistuvani kaikkiin palavereihin videoyhteyden kautta. Kunnes esimieheni sitten torstaina klo 16.00 (!!) ilmoitti, että en ole lähdössä mihinkään. Hänellä olisi kuitenkin ollut puolitoista kuukautta aikaa ilmoittaa minulle tuo päätös, mutta piti sitten jättää viime tippaan. Kiitos tästä. 


Ei voi mitään, pettymyksen kyyneleet tulivat. Olen joutunut luopumaan niin monesta koulun ja töiden takia, etten tiedä onko tässä enää mitään järkeä. Aina voi tällaisissa tilanteissa kääntää myös sen toisen posken ja nyt minua sitten syytetään taas matkan perumisesta. Ihan kuin tämä olisi minun syyni. :/ En kyllä voi mitenkään tajuta, että miten niin. 

On kyllä niin ankeat fiilikset, ettei mitään rajaa. Istutaan nyt sitten taas kerran kotona yksin yksi viikko.

Kuva lainattu.  

12 kommenttia:

  1. Uusia työntekijöitä, varsinkin nuoria koetellaan aika lailla työpaikoilla. Kaverin työpaikalla lasketaan kesälomat lähes poikkeuksetta väärin ja testataan, uskalletaanko valittaa/huomataanko virhettä. Todella ikävää, mutta totta :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, olen mä sen jo ennenkin huomannut, mutta aina sitä odottelee liikaa :( Vielä kun satun olemaan vuokratyöntekijä niin mulla ei ole käytännössä minkäänlaisia ihmisoikeuksia tuolla työpaikalla. Ja kyllä mä tosta valitan, olisin saanut pitää loman palkattomana, mutta siihen ei ole luonnollisesti opiskelijalla varaa.

      Poista
  2. voi muru.. kapsahtaisin kaulaan ja antaisin karhun halin kyllä nyt :))
    koita pitää kuiteskin mieli virkeänä, mieti mikä sua odottaa :) äläkä anna kusipää pomojen hyppiä silmille!! mur! sietäs saada köniinsä!

    mulla on kans ollut semmonen tilanne että mä oon aina joutunut lomani siirtää muiden lomien tieltä ja mitä muut ei tee niin arvaa kuka tekee?? uusien ja nuorien työntekijöiden surma ja vielä kun on näin kiltti, että tekee mukisematta.. onneksi vuosien vieriessä on alkanut oppia arvostamaan sitä itseään sen verta että uskaltaa joskus sanoakin vaikka ei :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana Minna <3 Ihana kommentti! Täytyy joo miettiä sitä tulevaa, sitä tuo pomo ei ainakaan voi ottaa minulta pois, sillä en ole tuolla samassa paikassa enää silloin töissä :) Ja niinpä, nuoret naiset tuntuvat aika usein olevan niin kilttejä mutta minkäs teet. Ei mulla ole ainakaan varaa hyppiä silmille, koska ne irtisanoisivat mut luultavasti samantien. Ehkä se tasa-arvo toteutuu joskus sitten? Hyvä kuitenkin, että sä olet uskaltanut sanoa ei - se on hyvä taito aika ajoin :)

      Poista
    2. no joo, tosiaan kun on ollut vuosia jo samassa paikassa niin uskaltaa ehkä vähän sanoakin jotain :)

      nyt vaan lippu korkeelle ja tekeen jotain mukavaa viikonlopun kunniaksi! :p

      Poista
    3. Se taitaa joo riippua aika pitkälti siitä kuinka kauan on ollut talossa ja toisaalta esimiehestä. Aiemmassa työpaikassa meitä ollut kuin 15 työntekijää ja esimies muutenkin ymmärsi hyvin opiskelijoita yms. Nyt on taas tilanne aika päin vastoin, näemmä :D

      Poista
  3. Voi Nanna, oon niin kovin pahoillani :( En voi käsittää, miksei ne voinu ilmoittaa sulle asiasta etukäteen, kun kerran olit noin hyvissä ajoin liikkeellä. Jos vastaus olisi heti ollut se, ettei etätyöt onnistu niin sittenhän se olisi ollut sillä selvä etkä olisi edes ehtinyt asennoitua niin että pääset mukaan Lappiin. Toi on kaikkein pahinta, että annetaan turhia toiveita ja viime hetkellä pyyhkäistään ne pois :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Tuntuu niin kurjalta kun ensin annetaan olettaa ja olin järjestänyt kaikki asiat jo matkan mukaan ja sitten sanotaan ei. Onneksi muut kollegani olivat samaa mieltä, että ihan älytöntä peliä. Lisäksi yksi heistä yritti puhua vielä esimiehelleni mutta ei auttanut. Ele oli kuitenkin kiva :)

      Poista
  4. Voi harmitus sentään! Olen kyllä sinun puolellasi tässä asiassa!

    Mä olisin varmaan tempperamenttisena nostanut metelin asiasta, tuohan on melkein kiusaamista. Varsinkin kun asia on sovittu hyvissä ajoin etukäteen. Ihan käsittämätöntä. Kyllä siis olisi minullakin kiehunut.

    No, yritä kuitenkin nyt ottaa iloa vaikka siitä että kesä lähestyy ja linnut laulaa. Jos se yhtään helpottaa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Reetta :) Täytyy toivoa että saisin sitten jossain muussa tilanteessa reilumpaa kohtelua. On nimittäin tulossa ehkä yksi sellainen juttu :) Ja tiedätkö, kyllä siitä oikeasti saa iloa että kesä lähestyy ja tänäänkin heräsin linnunlauluun. Aika ihanaa! <3

      Poista
  5. Voi ei! Ompa tosi kurja juttu! Ja vielä noin viimetippaan on pitänyt jättää infoaminen. Toivottavasti keksit täksi viikoksi jotain muuta mukavaa tekemistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kurjaa tällainen. Olisihan mulla vaikka mitä tekemistä, mutta arjen pyörittäminen yksinään on aika haastavaa. Mulla on pitkät työmatkat, joihin menee aikaa niin on pakko tulla heti kotiin katsomaan karvaista kaveria ja häntä hoivaamaan :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)