maanantai 23. huhtikuuta 2012

Nauraisin pois kaiken ikävän.

Muistan vieläkin niin elävästi ne lukuisat junamatkat Tampereelta takaisin kotiin. Ei ollut yksi eikä toinenkaan kerta kun katselin junassa ohimeneviä maisemia ahdistuneena. Taas oli odotusta edessä vähintään viikko. Viikko arkea erillään, viikkoa arkea yksin. Puolitoista vuotta jaksettiin ikävää. 


Miksi en enää muista miltä se tuntui? Se rintaa riipivä tunne. Olen miettinyt viime aikoina paljon ikävää - sattuneesta syystä. Miltä se mahtaa tuntua toisella mantereella? Kun ei ole mahdollisuutta hypätä vain junaan ja matkustaa toisen luokse. Toisaalta on tässä myös hyviä puolia. Silloin kun elimme vielä kaukosuhteessa, kävimme lähes joka ilta erilaisten pikaviestimien avulla ihania ja pitkiä keskusteluja; joskus ihan arkisia sellaisia ja joskus syvempiä. Kaipaan toisaalta niin kovasti noita aikoja. Silloin oli itsestäänselvyys, että parisuhteelle ja sille toiselle otettiin aikaa. Nykyään on aina niin kiire ja arki vie, että saatamme sen hetken vaihtaa kuulumisia toisen viikatessa pyykkiä ja toisen laittaessa ruokaa. Onhan sekin tietysti parempi kuin ei mitään, mutta ei se ole sama asia kuin se, että omistaa sen hetken vain sille toiselle ihmiselle. Ehkä tämä muuttuu taas minun lähtöni myötä, silloin on taas pakko ottaa sitä aikaa. 

Sulle kannan kaiken
vaikket mitään pyydä
liukumäen rappusista teen
viltin päällä ulkona
mehua ja onnea

Vaikka sua rakastaisin enemmän
nauraisin pois kaiken ikävän
jos pidät kiinni kovempaa
voin sulle kaiken omistaa
Piirtäisin sydämiä eteiseen
löytäisin lompakon hävinneen
sä silti multa katoat
ja joskus maahan vajoat

Kun kuitenkin aina on elämä laina
Oispa taas niin
mukava matkalle mennä
näen kuinka korjaat ikkunaa
olet kaunein alla kuun
pienen hetken vielä mun

Erin - On elämä laina

Toisaalta on vain hyvä asia opetella olemaan yksin. Ei mikään kestä ikuisesti tässä elämässä ja yksin olisi tultava toimeen. Itsensä kanssa tässä on kuitenkin loppuun asti elettävä ja on se hyvä pärjätä oman itsensäkin ksnssa :)

10 kommenttia:

  1. Kirjoitat kauniisti. Itse en vielä tiedä kuinka pitkään osaisin olla ilman toista, koska ikävä raastaa sydäntä niin paljon. Jossain vaiheessa voi kuitenkin pidempi tauko tulla eteen meillekin, sitä ei tiedä vielä. Ehkä siihen ikävään tottuukin, mutta jotenkin ajatus siitäkin tuntuu kauhealta :). Mutta eihän sitä ikävää voi alkaa pelkäämään tai antaa sen estää unelmien toteuttamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla! :) Mulla vaihtelee tuntemukset tuosta ikävästä aika paljon, välillä tuntuu ajatuskin jo ihan mahdottomalta ja välillä ei. Onneksi erossa olosta on kuitenkin aiemmilta vuosilta jo "kokemusta", niin se ei tule ihan puskista. Mutta oikeassa olet, ikävä ei saa estää unelmia :)

      Poista
  2. Olipas liikuttava ja kaunis teksti. Melkeen tuli tippa linssiin... Mutta ehkä siihen ikävään osaa jotenkin asennoitua paremmin jos on elänyt kaukosuhteessa aiemmin niin kuin te, joten hyvin se varmasti menee. Ja mieti sitä tunnetta, kun te sitten taas näette! :) Jälleennäkeminen + sun toteutunut unelma ovat teidän tapauksessa varmasti sen ikävöinnin arvoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Hanna, kiitos :) Ja joo, on varmaan ihan uskomaton fiilis kun palaa takaisin Helsinki-Vantaalle. Ei sitä oikeastaan osaa edes kuvitella :) Olisipa muuten jo torstai, odotan niin että nähdään taas :)

      Poista
    2. Niinpä, ihan kohta nähdään! Muista tulla paikalle nälkäisenä ;)

      Poista
    3. Ei ole pelkoa ettenkö olisi nälkäinen kun tuun töistä :D

      Poista
  3. Ihania ajatuksia. Onkin todella rohkeaa lähteä yksin maailmalle. Ikävää varmasti tulet kokemaan, mutta mikä ihaninta kuulla siellä kaukana toisen ääni, lukea kirjeitä ja elää kuitenkin yhdessä, mutta erillään. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Näinpä juuri, yhdessä mutta erillään :) Silloin sitä haluaa ihan eri lailla elää toisen arjessa mukana, tietää kaikki pienimmätkin jutut :)

      Poista
  4. Ihanasti kirjoitettu<3 Selailin taas sivukaupalla päivityksiä ja niin moneen olisin voinut kommentoida mutta tulin itseasiassa sulta kysymään niistä ripsienpidennyksistä :) Kauanko ne kestivät ja lähtivätkö omat ripset samalla irti pidennyksien mukana? Mietin että jos nyt kesäksi vihdoin ottaisin ne niin olisinko syksyllä ripsetön..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiva kun kommentoit ja kiitos kehusta :) Ripsipidennykset kestivät siedettävinä n. 3-4 viikkoa, riippuu tietysti paljonko hankaat silmiä esim- unissasi (minä ainakin teen sitä), millä puhdistat meikit jne. Eli mitä huolellisempi ja varovaisempi olet, niin sitä paremmin ne pysyvät :) Ja kyllä mulla lähti omia ripsiä pidennysten mukana, sillä nehän ovat kiinni toisiinsa liimattuja. Mutta älä huoli, ripsiä irtoaa joka päivä muutenkin ja onneksi ne ovat uusiutuva luonnonvara. Kyllähän siinä voi pieni kato käydä omien ripsien kohdalla, etenkin siinä vaiheessa kun luovut kokonaan niistä pidennyksistä, mutta kyllä mulla ainakin kasvoi omat ripset ihan normaaleiksi noin kuukaudessa :) Ei niistä pidennyksistä siis mitään pysyvää vauriota saa.

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)