perjantai 27. huhtikuuta 2012

Nainen teflonista.

Viime aikoina on jostain sattuneesta syystä tullut mietittyä aika paljon nuoren naisen kohtaloa työelämässä. Harmittaa kun en voi tuoda tähän kovinkaan paljon omia konkreettisia kokemuksiani tarinaa värittämään. Haluan kuitenkin kirjoittaa asiasta. Ehkä tämä jollain tasolla sitten avaa työtäni uteliaille. 

Työskentelen tosiaan erään projektin parissa, joka kestää puolivuotta ja nyt olen siis aika lailla puolivälissä sen suhteen. Teen projektia itsenäisesti, lähes yksin. Työskentelen päivittäin kuitenkin monien eri ihmisten kanssa yhteistyössä, toisten kanssa enemmän ja toisten vähemmän. 

Täytyy myöntää, että olen aika isoissa saappaissa ottaen huomioon että olen vasta valmistumassa oleva opiskelija. Olen joutunut opettelemaan kaikki yrityksen prosessit, käytetyt tietokoneohjelmat (joita on ihan liikaa) sekä yleiset käytännöt. Välillä on ollut hermot todella kireässä, sillä en ole saanut työhöni lähes minkäänlaista perehdytystä, olen oikeastaan opetellut kaiken työtehtävieni kautta. Oppiihan sitä tietysti niinkin, mutta se on hidasta eikä tyhmiä kysymyksiä ole tunnetusti kiva esittää. Ihmettelinkin aluksi, että miksi tätä projektia varten palkattiin ulkopuolinen työntekijä, mutta pikkuhiljaa totuus on alkanut valjeta minulle. 

Voisin ihan hyvin lisätä sähköpostini allekirjoitukseen titteliksi "yleinen syyttäjä". Sellainenhan minä olen. Tutkin ja selvitän muiden tekemiä töitä. Mutta en ole itse keksinyt tätä projektia, en voi käsittää miten se ei mene ihmisille jakeluun. Suurin osa muista työntekijöistä suhtautuu joko positiivisesti tai neutraalisti työhöni, mutta sitten on näitä muitakin tapauksia. Minulle on tultu päälle linjoja pitkin, olen saanut kuulla syytöksiä sooloilusta ja minua on haukuttu. Projektin johtajan ja toisen esimieheni (!!) mukaan tämä on ihan luonnollinen reaktio ihmisiltä kun heidän tekemisiään tutkitaan. Oikeasti? Että on hyväksyttävää, että minua saa haukkua ja lähes kiusata? Olenhan nuori nainen. 


Olen aina tullut paremmin miesten kuin naisten kanssa juttuun ja siksi en niin ihmettelekään, että muutama minuun ärsyyntynyt henkilö on nainen. Toisaalta, minulla on työminäni. Se on rauhallinen, kärsivällinen ja ystävällinen. Vähän erilainen kuin mitä olen välillä esim. kotona. :D Vaikka saan tökeröitä meilejä, en lähde samaan mukaan, vaan pyydän aina kyselyitäni anteeksi ja toivotan mukavaa päivää. Miksi minunkin pitäisi olla tyhmä, jos muut ovat?

Teen paljon yhteistyötä erään toisella osastolla työskentelevän miehen kanssa, joka on maksimissaan 10 vuotta minua vanhempi. Hän on ollut todella nihkeä minua kohtaan jo alusta alkaen ja sitä en voi ymmärtää. Miten voi tuomita toisen, jos häntä ei tunne? Vai ärsyttääkö häntä sitten työ, jota teen ja hän purkaa sen sitten minuun, tiedä häntä. Onneksi suurin osa viestinnästä käydään hänen kanssaan sähköpostilla, mutta ikinä en tiedä hänen käyttämistään hymiöistä ja muista, että onko hän hyvällä tuulella aidosti vai kettuileeko hän. Palavereissa on aina jäätävä tunnelma, hän piikittelee ja minä yritän pitää hermoni kasassa. Eräs palaveri päättyi hassusti, kun hän alkoi heittää läppää ja puhui minulle jostain vauvanvaatteista (?!) enkä tajunnut yhtään, istuin vain seipään nielleenä. Harmitti - sen kerran kun hän tuli vastaan, niin en tajunnut sitä. Menetetty tilaisuus.

Mutta täytyy myöntää, ettei ole helppo homma tämä työ. Ehkä tämä sitten kasvattaa minua ja sitä takuulla se tekeekin. Ehkä sitä toivoisi, että se tapahtuisi jollakin muulla tavalla välillä. Ehkä tässä työssä on jotain "hyötyä" siitä, että minua on lapsena koulukiusattu. Minulla on suojakuori, jonka osaan vetää tarvittaessa eteen ja olla tyyni. Kerran kun sain eräältä työntekijältä kunnon haukut, kollegani totesi: "Olin ihan varma, että sä alat itkeä. Sulla on kyllä sellainen teflon-pinta." :) 

Ai, että teki hyvää pukea kaikki tuntemukset sanoiksi :)

13 kommenttia:

  1. Onpas ikävää joutua kuuntelemaan ja kokemaan tuollaista töissä. Mutta niinkuin sanoit, ehkä se sitten kasvattaa, ja onneksi sitä työtä ei tarvitse loppuelämäänsä tehdä. Tsemppiä noihin ikävempiin tilanteisiin, pidä vaan se teflon-pinta pystyssä siellä töissä, ja unohda ne asiat kun pääset kotiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä uskon, että tuo kasvattaa :) Lähinnä postauksen idea oli se, että ihmettelen kuinka tuollaista pidetään lähes hyväksyttävänä. Kuinka vaikeaa voi olla jättää henkilökohtaiset jutut töiden ulkopuolelle? Tuo minun projektini tarkoitus on tehdä pelkkää hyvää ja luulisi, että näinkin suhdanneherkässä taloudessa jossa elämme ihmiset olisivat vain onnellisia kun työpaikkoja yritetään pelastaa. :)

      Poista
  2. Joo todella harmillista, että joudut tuollaista kestämään :/. Mutta tosiaan, se kasvattaa eikä kestä ikuisesti. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tuo joo onneksi ikuisesti kestä :) Enkä minä jaksa tuollaisesta välittää. Naurattaa vain kun olen lähes nuorin töissä ja aikuiset ihmiset käyttäytyvät noin lapsellisesti ja purkavat kiukkuaan ihan turhaan muihin ihmisiin. Enhän minäkään ole toki tunteeton, mutta puran sen kiukun ja harmistuksen salilla tai jossain muualla kuin töissä :D Kiitos tsempeistä sinulle! :)

      Poista
  3. Aika silmiäavaava kirjoitus! Ihmetyttää kyllä joidenkin noiden mainitsemiesi nihkeästi suhtautuvien ihmisten käytös, ottaen huomioon, ettet ole itse työnkuvaasi keksinyt vaan sut palkattiin tekemään se. Eli tuntuu kyllä epäreilulta, että ne sitten suhun purkaa sitä henkilökohtaisesti :/
    Onneksi tulevissa työpaikoissa asetelma ei varmastikaan tule olemaan ihan tuollainen, joten ainakin tästä väliaikaisesta koitoksesta kuoriutuu astetta vahvempi sinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Enhän minä tuota tosiaan keksinyt ja itse asiassa nuo ihmiset ovat itse aiheuttaneet sen että tuo minun projekteni käynnistettiin. Olisivat tehneet alusta alkaen kaiken huolella ja oikein, niin ei tarvitsisi jälkikäteen korjata. Ja joo, tuskin joudun ihan tällaista tulevissa työpaikoissa kokemaan. Mutta täytyy ottaa tämäkin siis vain opettavana kokemuksena :)

      Kaikesta huolimatta siis tykkään työstäni, toivottavasti postauksessa ei ollut liian negatiivinen sävy. Lähinnä vain ihmettelin ihmisten käyttäytymistä :)

      Poista
  4. Itselläni ei ole ihan samanlainen tilanne mutta välillä tulee epäuskon ja epätoivon kokemuksia omassakin työssäni. Tämä nykyinen työni on todella itsenäistä, välillä jopa yksinäistä, ja olen vastuussa siitä, että meidän pulju pyörii päivittäin. Hieman kauhulla odotan lomalta paluuta ensi viikon keskiviikkona, sillä töitä on varmasti kertynyt PALJON tämän reilun viikon lomani jäljiltä.

    Minun tapauksessani taitaa kuitenkin kyse olla enemmän siitä, mitä vaadin itseltäni. Toki saan myös minäkin työssäni kritiikkiä, mutta ne kohdistvat asioihin, ei minuun (sekin täytyy oppia ymmärtämään). Lisäksi päätökset asioiden takana ovat yleensä jonkun muun kuin minun tekemiäni, ja minä panen ne täytäntöön. Toki joskus myös omat päätökset voivat aiheuttaa vastarintaa ja kritiikkiä mutta perustelemalla ne sen hetkisen tilanteen mukaan usein asiat kääntyvät hyvään suuntaan. Taidan myös paisutella asioita turhaan päässäni ja stressata aivan liikaa tyhjästä - siitäkin olisi hyvä oppia pois.

    Tilanteesi kuulostaa haasteelliselta mutta antaa varmatsi oppia ja eväitä tulevaisuutta varten. Onneksi tiedät sen päättyvän joskus (sillä mitä ilmeisemmin ei vastaa unelmatyötäsi :) ja ehkä sillä ajatuksella kestät työsi tuomat kurjatkin puolet.

    Toivon voimia ja energiaa niin arkeen kuin työhönkin! On toisaalta vapauttavaa kuulla, ettei kaikille muillekaan työ ole ihanaa ja unelmanomaista. Minulla on loistopäiviä ja aikoja, jolloin nautin suuresti työstäni. Ja toisinaan on niitä hetkiä, kun ahdistaa ja mikään ei tunnu sujuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja toivotaan ettei sinua odottaisi lomalta palatessasi ihan järjetön määrä töitä. Ei ole kiva tuhlata kaikkea energiaa heti ensimmäisenä työpäivänä. Kirjoitit tuosta että kritiikki kohdistuu asioihin eikä sinuun. Samaa olen epäillyt omassa työssäni, mutta eihän siitä voi olla koskaan varma :/ Välillä nimittäin se tuntuu niin henkilökohtaiselta. Eihän tämä tosiaan ole unelmatyöni, mutta ei toisaalta pahimmasta päästäkään. Ehkä tämä postaus tuli sitten kirjoitettua hieman negatiivisesti, vahingossa. Lähinnä tarkoitin tällä sitä, että tykkään työni haasteista ja koko projketista, mutta en ymmärrä miksi työtäni yritetään tahallaan vaikeuttaa kun kyseessä on kuitenkin kaikkien hyvä ja kaikki sen myös tietävät.

      Mukavia työhetkiä sinullekin ja kiitos vielä kommentistasi, siinä oli hyviä pointteja :)

      Poista
  5. Kuulostaa kyllä varsin rankalta, osittain kuulostaa kyllä tutulta. Esim. tutkimukset tms. herättävät tietynlaista närää monellakin alalla. Sinun projektisi on määrätty muulta taholta, etkä sinä saisi olla se, kuka negatiivisen palautteen ottaa vastaan. Minua hieman jäi mietityttämään " Minulla on suojakuori, jonka osaan vetää tarvittaessa eteen ja olla tyyni. " -- onko tämä hyvä ominaisuus? Pystytkö siis pitämään tietyt sanomiset "omana arvonaan", etkä välitä niistä - vai sattuuko se teflonpinnasta huolimatta, ja kärsit siitä yksiksesi. Kaikkea ei tarvitse niellä, eikä miten tahansa työntekijää saa kohdella. Toivottavasti saat myös riittävästi kehua ja arvostusta työssäsi, koska jokainen meistä sellaista tarvitsee. Ihmettelen kyllä myös niitä esimiehesi sanomisia "se on normaali reaktio.." Onko oikeus sanoa silloin mitä tahansa??

    Tsemppiä työhösi, ja kaikkiin kohtaamiseen! Mä uskon, että se miten sä vastaanotat negatiivisenkin palautteen, ihmetellään siellä toisessa päässä, ja toivottavasti ne menevät itteensä ja tajuavat, että asioista voi ehkä hivenen eri tavalla keskustella.

    Jaksamisia, ja muistathan että kaikkea ei tosiaan tarvitse hyväksyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu sinullekin kommentistasi! :) Mukavaa että olette jaksaneet olla aktiivisia. Ja tuohon sinua mietityttäneeseen asiaan. Kyllä ainakin itse koen, että tuo suojakuori ominaisuus on ajoittain hyvä asia. Olen aika temperamenttinen ajoittain, niin on hyvä etä osaan olla tyyni töissä. Eihän siitäkään tulisi mitään jos alkaisin käyttäytyä samalla tavoilla kuin muut; itkeä, raivota tai piikitellä. Ja kumma kyllä, pystyn jättämään nuo kommentit kyllä aika hyvin omaan arvoonsa, harvoin siis tulee märehdittyä niitä. Lähinnä nauran niille, koska odotan aikuisten ihmisten käyttäytyvän _työelämässä_ kuin aikuiset. Ja kun projektini tosiaan ajaa kaikkien etua, niin luulisi ihmisten kannustavan eikä haittaavan. Sen sijaan en kyllä jaksa ymmärtää juurikin tuota esimieheni kommenttia "se on normaali reaktio". Aion sanoa siitä hänelle viimeistään kun tämä projekti on ohi. Nyt en halua aiheuttaa yhtään enempää jännitystä osapuolien välille, koska se kaikki vain vaikeuttaisi omaa työtäni.

      Tosin olet kyllä niin oikeassa siinä ettei kaikkea tarvitse hyväksyä :) En vain sitten oikein tiedä missä se raja menee. Mikä on sellainen juttu, että se saisi minut avaamaan suuni...

      Poista
  6. Tuo on suoraan sanottuna perseestä!
    Valitettavasti liian moni ampuu viestintuojan, vähän sama, kuin joku ei voi sietää lipuntarkastajia, vaikka se ei heidän syynsä olekaan, mikäli joku haluaa pummilla kulkea.

    Toivottavasti aika sujuisi nopeasti ja pääsisit jatkamaan jonkun työn parissa, jossa et joudu tälläistä ikävää kohtaamaan.

    Vaikka olen asiakaspalvelussa, näitä taunoja tulee vastaan aina silloin tällöin. Se, että joku ihminen on ilkeä vain siitä syystä, että hänellä on huono päivä, tai muuta yhtä mukavaa, on syvältä.
    Edellisessä työssä sain kerran kuulla jopa huorittelua, koska asiakas ei ollut tyytyväinen tuotteeseen. Olen herkkä, joten yleensä siinä vaiheessa kun immeinen juoksee ovesta ulos, pillahdan itkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän sen sanoit :) Se on perseestä. Ja arvaa kuinka monta kertaa olisi tehnyt mieli vastata yhtä ilkeästi takaisin jonkun sähköpostiin, mutta sen olen oppinut ettei kannata alentua samalle tasolle. Yleensä olen tyytynyt toivottamaan kivaa työpäivää, ottakaan sen miten haluaa :) Piilovittuilukin on taito :D Muistan itsekin asiakaspalvelutyössä koetut jutut ja kieltämättä aika samalla tasolla ollaan nyttenkin :D

      Tosi harmi, että olet joutunut kohtamaan noinkin ikäviä juttuja. On jotenkin käsittämätöntä, ettei asiakas voi ymmärtää sitä ettei huono tuote ole sinun vikasi :/ Kai se on sitten se suunnaton pettymys ja raivo, mutta ei se silti ole mikään syy haukkua toista. Hyvät tavat auttaisivat niin monessa :)

      Poista
  7. Olet kyllä vahva ja urhea nainen, nostan hattua! Itse olisin varmaan jo lähtenyt koko paikasta itku kurkussa tai ainakin valittanut jollekin. Tai sitten sanonut suorat sanat sille kettuilevalle miehelle. Kuulostaa vähän siltä että koko paikassa on huono työilmapiiri..

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)