tiistai 24. huhtikuuta 2012

Arvostan.

Kummasti sitä tajuaa kuinka paljon jotain arvostaa, kun siitä joutuu hetkeksi luopumaan. Kaikki rispektit poikaystävälle sinne Lappiin! Voisitko tulla ystävällisesti jo takaisin kotiin? Tämä arki tuntuu aika mahdottomalta yksin. Nyt sitä osaa arvostaa toisen apua arjessa ja niin, no kyllähän minä sitä toista puoliskoa muutenkin kaipaan kuin vain avuksi :)

Jos muulloinkin tuntuu siltä, että aikataulut meinaavat prakata, niin tällä viikolla tuo tunne on ollut kaksinkertainen. Ja nyt eletään vasta tiistaita! Oikein kiva. Herään aamuisin puolikuuden aikaan, olen töissä, käyn kaupassa, teen ruokaa, urheilen, ulkoilutan satakertaa päivässä koiraa..Siltä se oikeasti tuntuu. Etenkin tuossa koiran ulkolutuksessa huomaa sen toisen avun. Että onnea vaan poikaystävälle viideksi kuukaudeksi kun olen poissa. Heitin joskus vitsillä, että hommataan au pair siksi aikaa kun olen poissa. Nyt se alkaa oikeasti tuntua tosi fiksulta vaihtoehdolta. 

 Täällä kaivataan jo kovasti kesää ja mansikkakakkua!

Onneksi jotain kivaakin tällä viikolla! Taas ollaan 8 opintopistettä lähempänä yliopistosta poispääsyä. Minulla on niin sanotusti jo toinen jalka oven välissä. Pääsin siis siitä kirotusta rahoituksen tentistä läpi. Ja torstaina näen yliopistotyttöjä eli mm.. Hannaa :) Kivaa! 

6 kommenttia:

  1. Voi, tsemppiä sinne arjen keskelle! Onnittelut myös tentin läpäisystä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ja onnitteluista Reetta! :)

      Poista
  2. Näinhän se on, että toisen panostuksen arjen keskellä huomaa silloin, kun toinen sattuu olemaan poissa. Koiran ulkoilutuksessa sen toisen avun todellakin huomaa, kun tarvitsee ulkoiluttaa koiraa puolet vähemmän :)
    Jaksamista sinne arjen keskelle ja onnea opintopisteistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin! :) Onneksi tänään sain apua koiran ulkoilutuksessa, sillä sen tosiaan huomaa hyvin kun sitä joutuu vain yksinään tekemään.

      Poista
  3. Voi, sulla kyllä riittää tekemistä... Onneksi kohta helpottaa! Voin vain kuvitella, millaista koiran omistaminen yksin olisi, kun olisi aina yksin vastuussa siitä ulkoilusta monta kertaa päivässä. En jaksaisi :/
    Äh, harmi että toi meidän näkeminen nyt vähän lykkääntyykin. Onneksi en vielä ehtinyt ostaa ruokia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo voi olla etten jaksaisi minäkään :/ Ainakaan jos ei kukaan tuttu asuisi lähellä jolta voisi välillä pyytää apua. Nytkin olen joka päivä tullut suoraan töistä kotiin. Ja joo, harmi että se näkeminen lykkääntyy..mut hyvä ettet ostanut vielä ruokia!

      Poista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)