perjantai 2. maaliskuuta 2012

Onhan meillä kaikki hyvin, onhan?

Muutto alkaa olla tosiaan ohi ja hengissä ollaan - kai? Hetkittäin en ole kyllä siitä niin varma. Väsymys ja ahdistus painavat. Ajattelin kuitenkin kirjoitella hieman muutosta, että osaa sitten myöhemmin arvostaa tätä kaikkea.

Meidän piti tosiaan muuttaa vasta nyt loppuviikosta, mutta täällä uudessa kodissa oli sitten torstaina tiedossa hissiremontti, joten muutto luonnollisesti aikaistui. Ensimmäinen yö täällä oli tiistai-kesviikko yö. Eli tiistai oli kunnon hulabaloo-päivä. Asiaa ei yhtään auttanut se, että täällä oli ihan jäätävä keli eli lumipyry tuolloin ja itsellän oli töiden jälkeen tenttiä varten kertausilta, joten minusta ei ollut lähes lainkaan apua. Pakko muuten tähän väliin ihmetellä, kuinka näin muuton aikaan kaikki sukulaiset ja ystävät kaikkoavat. Jotkut eivät ole edes uskaltaneet soittaa. :D Ei siinä mitään, sitä saa mitä tilaa. En aio auttaa muitakaan, kiitos ja näkemiin. 

Tämä viikko on siis soljunut pahvilaatikkohelvetissä. Töissä, autossa Kehä ykkösellä jonottaen, tenttiessä, gradua aloitellessa, muuttaessa. Siinä vaiheessa kun huomaa, ettei ole kymmentuntiin syönyt yhtään mitään, niin hampaat kiristyvät. Mutta kyllä tästäkin selvitään. 

Niin ja eräs meistä veti sitten kunnon palkokasvin nenäänsä tästä muutosta. Oikein kiva...keskiviikkona aamulla puolikuuden aikaan kun poikaystävä oli lähtenyt töihin, herään ihan jäätävään itkuun. Bokseri luuli jääneensä yksin ja auko komeasti kurkkuaan. Huoh. No, tietääpä nyt sitten kaikki naapurit, että me asutaan täällä. 

Jotenkin mulla on ihan samanlainen fiilis kuin kolme ja puolivuotta sitten kun muutimme poikaystävän kanssa ensimmäisen yhteisen katon alle. Kaikki tuntuu uudelta. Telkkaria katsellaan ruokapöydän tuoleilta kun ei ole sohvaa. Ikkunoissakaan ei ole verhoja. Ihan kuin alettaisiin vasta rakentaa yhteistä elämää. 

Kysyinkin yhtenä iltana poikaystävältä ennen nukkumaanmenoa, että onhan meillä kaikki hyvin täälläkin, onhan? Se lupasi, että on. Tiedän, ettei se ole seinistä kiinni, mutta meillä oli vaan niin upeaa siellä vanhassa kodissa. Siellä oli meidän turva.    

PS. Anteeksi kuvaton postaus. Teitä ei voi kiinnostaa pahvilaatikot. 

5 kommenttia:

  1. höpsö :)
    kyllä se haukku sinne tottuu ja kyllä, teidän on hyvä olla siellä, onhan teillä sentään toisenne, ei niillä seinillä niin väliä, niitä tulee ja menee ja kaikkeen tottuu

    VastaaPoista
  2. Voi tsemppiä hurjasti teille muuttoon ja sulle myös koulujuttuihin! :) Muutto on kyllä hullun hommaa, etenkin jos siinä samalla koittaa käydä töissä tai hoitaa koulua (tai molempia...), ei ihme että koirulikin vähän hermoilee. Tsemppihalit täältä matikankirjojen äärestä (sekoitan toisella kädellä aineksia pikkusiskon synttärikakkuun ja koitan samalla kertailla toivottomalta tuntuvaan tilastotieteen tenttiin, että näin meillä). :)

    VastaaPoista
  3. Voi, tsemppiä uuteen kotiin kotiutumisessa ja totutellessa! Muistan niin hyvin kun muutettiin tänne niin pelkäsin kuollakseni sitä etten viihdy tällä alueella niin hyvin kuin edellisellä alueella jossa asuimme. Se oli meidän ensimmäinen yhteinen koti jossa molemmat viihdyimme paremmin kuin hyvin ja jossa kasvoimme yhdessä, hankimme koirat, menimme kihloihin, tulimme raskaaksi yms.

    Tämä koti tuntui yhtä lailla kodilta kuin ensimmäinen kotikin mutta alueesta olin huolissani. Mutta onneksi olemme viihtyneet täälläkin hurjan hyvin (vaikka metsää kaipaankin) ja oma perhe tekee kyllä kodista kodin. Onneksi teillä on teidän oma pieni perhe saman katon alla! <3

    VastaaPoista
  4. Voi sua Nanna. Kyllä varmasti alkaa pian helpottamaan, vaikka kovin kiireiseltä kyllä kuulosti. Nythän on kuitenkin jo pahin takana ja hyvä niin! Koti on siellä missä sydän on, niin kuin sanotaan, joten ei aikaakaan kun varmasti sielläkin alkaa tuntua kodilta teidän kaikkien mielestä :)

    VastaaPoista
  5. Minna: Höpsö todellakin :) Olet kyllä taas niin oikeassa! :) Onneksi meillä on tosiaan toisemme, se on tässä tärkeintä!

    Kersti: Kiitos ihana ja samaa tsemppiä sinullekin sinne koulu- ja työjuttuihin! :) Lohduttaaa kuulla ettei jollain muullakaan ole aina ihan niin helppoa. Sun blogi on tässä asiassa niin parasta vertaistukea :)

    Cato: Voin niin kyllä allekirjoittaa sinun kommentin, ihanaa jotenkin että joku muukin on ajatellut samoin :) Välillä tuntuu niin tyhmiltä nämä omat "pelot", mutta en voi sille mitään että koti on mulle niin tärkeä paikka maailmassa ja haluan kaiken siihen liittyvän olevan hyvin :) Olet oikeassa, että juurikin se oma perhe tekee kodista kodin :) Olipa muuten kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa!

    Hanna: Kyllä tämä tästä onneksi joo pikkuhiljaa helpottaa. Ihanaa kun nyt kaikki tavarat alkavat olla täällä uudessa kodissa, niin ei tarvitse ravata koko ajan kahden paikan väliä. Vitokin on alkanut jo rauhoittua :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)