keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Hakuna matata.

Niinpä. Mitä tässä sanomaan. Otsikkokin sen kertoo - ei huolen häivää! Sitä yrittää, sitä ihan tosissaan yrittää olla onnellinen. Kun kaikki on hyvin tässä, nyt ja näin. Mutta ei sitten kuitenkaan. Se pienen pieni polte on aina rinnassa, ihan sama mitä teet ja missä. Että mä joskus vihaan sitä poltetta. Mulla se on ollut aina, lapsuudesta asti. Ensimmäisen kerran muistan tunteeni sen 5-vuotiaana kun nousin Muumireppu selässä keikkuen Finnairin koneeseen - yksin! Jo tuolloin taisin (alitajunnassa) tajuta, ettei Suomi tule aina riittämään minulle. On niin paljon nähtävää ja ennen kaikkea koettavaa. Ehkä pahinta on se, kun tullaan jostain ulkomailta kotiin ja muut toteavat lentokentällä että "Onpa mukavaa olla Suomessa. Olipa kiva tulla kotiin." Ja minä hoen "mä en halua, mä en halua". Olen aina halunnut juosta "jatkolennot" kyltin ohi seuraavaan koneeseen...

Mä olen aina paikalla mutta läsnä en
Se hymytön ja kai vaan niin kiittämätön
Ja joku toinen varmaan tahtois olla tässä mun tilalla

Mikään mitä teen ei ravista mua hereille
Asiat on hyvin, vaikken sitä ansaitse
Sinä olet siinä, kaikkihan on kunnossa
Enkä kerro mistään, kun en tahdo loukata

Jenni Vartiainen - Kiittämätön


Välillä se polte on palanut ihan pienellä liekillä, sen kanssa on voinut elää. Mutta tänä vuonna se on taas roihahtanut...

 Mä oon kujia kulkenut
Jäljessä lapsien parvet
Niiden silmissä iloa
Ja kovan elämän arvet

Sydän huutamaan jää joka hetkeen
Mutta tartun niihin muistoissa
Vaikkei tavattais koskaan
Kaikki kulkee mun matkassa

Haloo Helsinki - Maailman toisella puolen

Enää ei jaksa taistella vastaan. Miksi mä valitan täällä kylmästä, ikävistä ihmisistä, pimeydestä, kaikesta? Mähän voin tehdä toisin. Jokainen on kuitenkin lopulta vastuussa omasta onnestaan, omasta elämästään. Olen ihan liian kauan kulkenut muiden polkuja, nyt onkin siis aika kulkea hetki niitä omia!

 Hän on piirtänyt viestin karttaan, siellä lukee
vie minut turvaan.
ehkä hänet on luotu lentämään,
ettei sulata tie hänen kenkiään

Kaija Koo - Tinakenkätyttö 
 
Aionkin siis lähteä pois Suomesta joksikin aikaa. Yksin. Toiveena olisikin tulla kotiin vahvempana ja entistä ehjempänä!

En tiedä mitä tulen kohtaamaan ja hyvä niin. Tiedän, että jossain vaiheessa tulee olemaan vaikeaa, tiedän että jossain vaiheessa tulee äitiä ikävä, kun asiat eivät menekkään haluamallani tavalla. Ei se pelaa, joka pelkää. 


Voi olla, että tulee turpaan rytinällä ja olan takaa. Voi olla, että tulen nöyrästi takaisin kotiin, häntä koipien välissä. Mutta eipä sitä tiedä ennen kuin kokeilee, turha murehtia etukäteen...

Sä alat vihdoin viimein käsittää / ettet sä tarvii lupaa keneltäkään / oot liian kaunis häpeemään / etkä voi yhtään mitään menettää / joten anna mennä / joten anna mennä / kaunis rietas onnellinen / kaunis rietas onnellinen

Kaija Koo - Kaunis rietas onnellinen 

Veikkaan, että tämä tuli aika monelle yhtä puskista kuin minullekin. Olen jo monta vuotta tiennyt lähteväni jossain vaiheessa ulkomaille, mutta koskaan aiemmin hetki ei ole tuntunut oikealta. Tämä päätös syntyi eräänä tammikuisena iltana ja tuosta noin vain se oli sitten päätetty. Siitä lähtien on asioita järjestetty ja voi kuulkaa, niitä järjestellään vielä monta kuukautta... 

PS. Mitä sitten menen sinne muille maille tekemään? Sherlockit voivat löytää vastauksen tuosta oikean reunan "tunnisteet"-kohdasta. Palaan asiaan kun olen selvinnyt tästä positiivisesta shokista ja sisäistänyt itse, että unelmani toteutuu. Vihdoin tästä saa puhua, ihanaa! Ette usko kuinka innoissani olenkaan!  

21 kommenttia:

  1. Oi, olet vallan rohkea! Ihanaa että toteutat unelmasi vaikka helppoa ei se ei varmasti tule olemaan!

    Toivottavasti kerrot meille kuulumisia asian etenemisestä :)

    Tuo kuva susta on ihana, asu on todella tyylikäs!

    VastaaPoista
  2. Anteeksi että ehkä kysyn henkilökohtaisuuden, mutta miten sinun poikaystäväsi - olen ymmärtänyt, että asut poikaystävän kanssa? Lähteekö hän mukan, vai kestääkö eron?

    Ihailen rohkeuttasi, ja aluksi kun luin tämän tekstin, en meinannut uskoa silmiäni: en siis ensimmäisenä käynyt miettimään poikaystävätilannetta, vaan sitä että vau, oletpa ROHKEA! Rohkea päätös, lähditpä sitten Ruotsiin tai into-Kiinaan. WAU! Odotan kyllä jo jatkokertomusta tälle!

    VastaaPoista
  3. Reetta: Kiitti! :P Mua kyllä jänskättää ihan hirmuisesti, hih! Ja tämä juttu tulee olemaan jatkossa iso osa tätä blogia joten kuulette tästä kyllä lisää :) Mäkin tykkään muuten tuosta mekosta hirmuisesti!

    Anonyymi: Arvasin, että ainakin yksi tällainen kysely tulee, mutta eipä siinä mitään :) Julkinen blogihan tämä on. Asun kyllä joo poikaystäväni kanssa ja hän jää koiran kanssa kotiin eli "kestää" tämän eron :) Loppujen lopuksi tuo erossa olemisen aika on lyhyt ja netin välityksellä on helppo pitää yhteyttä vaikka kilometreillä mitattuna välimmatka on _jäätävä_ :D Ja kiitos mukavaa kuulla, että minua pidetään rohkeana :) Itse olen vielä sen verran shokissa, etten osaa oikein edes sisäistää tätä koko hommaa :)

    VastaaPoista
  4. Onnea päätöksestä, järjestelyistä ja kaikesta! Ihanaa ja rohkeaa. :)

    Kyllä vahvalla pohjalla oleva suhde eron kestää. Hajurako voi tehdä vain hyvääkin, ainakin itsestä ne jälleennäkemiset aina erossaoloaikojen jälkeen ovat todella olleet kilometrien arvoiset.

    VastaaPoista
  5. Marika: Kiitti kiitti, paljon! :) Juuri noin minäkin ajattelen - hajurako vain vahvistaa meitä ja molemmat saavat omaa tilaa ja aikaa ja voi sitä jälleennäkemisen riemua sitten :) Ja onneksi on Skype, jolla pitää yhteyttä, jottei tarvitse olla täysin pimennossa :)

    VastaaPoista
  6. Oi miten ihana kirjoitus! Tuo biisikin on niin hyvä. Olen vasta äsken löytänyt blogisi enkä osaa arvata minne menet, mutta hauskaa matkaa jokatapauksessa! Sinänsä hauska sattuma, että olen tässä tunnin pari istunut koneella hajamielisenä ja miettinyt itsekin josko sitä lähtisi ihan yksin jonnekin (minullakin on ihana avopuoliso) ja sitten klikkasin tänne blogiisi. Tällä hetkellä en kuitenkaan ole valmis siihen.

    Olet kyllä rohkea, tulen innolla odottamaan tietoa että koska, minne ja kuinka pitkäksi aikaa menet :)

    VastaaPoista
  7. Kerro kerro mistä on kyse!

    Olen niin onnellinen puolestasi. Luulen tietäväni miltä sinusta tuntuu.. Niin monesti olen ajatellut, että pakkaan tavarani ja lähden onnea etsimään. Ehkä se tulevaisuus onkin toisella puolen maailmaa? Mene ja tiedä.
    Olet rohkea <3

    VastaaPoista
  8. Wautsi! Hienoa, mahtavaa ja rohkeaa! :) Odotan innolla jatkokertomusta. Paljastatko vielä milloin lähdet ja kuinka kauaksi aikaa?

    Mä olisin myös aina halunnut lähteä ulkomaille mutta harrastukseni/kilpaurani meni aina edelle ja nyt on sitten jo perhettäkin. Tosin yks entinen luokkakaveri on ollut mukana Sri Lankassa kehittämässä kuntoutuskeskuksen toimintaa vammaisille lapsille ja siellä tarvitaan aina alamme vapaaehtoistyöntekijöitä. Puhuinkin miehelle joskus, että jos vaan joskus ennen lasten kouluikää olisi mahdollista lähteä koko perhe sinne. Se olis huippua!

    VastaaPoista
  9. Todella hieno uutinen! Itse tein vastaavanlaisen paatoksen reilu kaksi vuotta sitten kun paatin muuttaa tanne Kiinaan. Kertaakaan en ole taman kahden vuoden aikana paatostani katunut :) Minusta on aina hienoa kun ihmiset toteuttavat unelmiaan!

    Mielenkiinnolla tulen seuraamaan tulevia seikkailuitasi!

    VastaaPoista
  10. Yleisesti kaikille ihan hirmuinen kiitos tsemppaavista kommenteistanne! Olen todella kiitollinen <3

    Teea: Kiva kun jätit kommenttia ja olet löytänyt blogiini :) Uudet lukijat ovat aina kivoja! Lähden tosiaan Afrikkaan, Gambiaan noin viideksi kuukaudeksi :)

    RagDoll: Kiitos ihana sinulle! <3 Lähden tosiaan Afrikkaan vapaaehtoistyöhön viideksi kuukaudeksi suunnilleen eli saan jättää Suomen ensi talven väliin, joka on ihan mahtavaa sekin :) Mullakin on juuri tuo, että pakko nähdä maailmaa ja etsiä sitä onnea ja sisäistä rauhaa :)

    Cato: Lähden marraskuussa ja olen reissussa suunnilleen viisi kuukautta. Tai sen aikaa minulla on ainakin töitä, mutta vähän tekisi mieli jäädä hetkeksi reissaamaan itsenäisesti sinne, siellä kun kerrankin ollaan sitten :) Mullakin on aina koulu, työt yms. menneet unelmien edelle, mutta nyt laitoin pisteen sille touhulle ja päätin lähteä. Jotta ei vanhempana kaduttaisi :) Toi Sri Lanka juttu kuulostaa upealta ja arvokkaalta työltä :)

    Sara: Hih, kiitos! :) Upeaa kuulla että et ole katunut :) Juuri tuollaiset kokemukset ovat rohkaisevia :) Kiva kun kommentoit :)

    VastaaPoista
  11. Nanna, olet niiiiiiiiin rohkea, reipas! Halaisin ja taputtaisin olalle jos voisin, mutta näin virtuaalisesti sitten :)

    Olet oikeassa, vain me voimme vaikuttaa oman elämän kulkuun, vain sinä voit muuttaa asioita jotka ovat huonosti!

    Kuinka pitkäksi aikaa olet lähdössä pois? Ja isot propsit myös sun miehelle, ei ihan kaikki pystyis kestään sitä että toinen lähtee yksin pois :)

    Tsemppiä<3 :)
    Jään odottamaan kovastikin lisätietoa!

    VastaaPoista
  12. Ihanaa, nyt se on sitten julkistettu täällä bloginkin puolella! :) Odotan innolla kaikkia tulevia postauksia aiheesta!

    VastaaPoista
  13. Oooh ihanaa! Ensimmäinen lause joka suustani pääsi oli "mä tahdon kans" :))) Unelmia pitää toteuttaa. On ihan turhaa sit vanhana katua, ettei uskaltanut :)

    VastaaPoista
  14. Minna: Ihana kiiiitos! Haleja täältäkin sinne sielunsisko ja hyvää naistenpäivää :) Olen reissussa suunnilleen 5kk. Ja propsit välitetään miehelle, hän on kyllä ihana kun tukee minua tässä täysillä :)

    Hanna: Niitä on tulossa ja paljon :) Oli kyl niin kiva paljastaa tää sulle, sä kun ymmärrät mun hehkutuksen ehkä paremmin kuin kukaan muu :)

    Cherry: Ihana :) Olet oikeassa, unelmat ovat toteuttamista varten enkä antaisi ikinä itselleni anteeksi jos en nyt uskaltaisi tätä tehdä :)

    VastaaPoista
  15. Oii.. Ihanaa. Varmasti vaikea olla 5 kk erossa, mutta onhan se varmasti kasvattava ja ikimuistoinen kokemus! Tuosta reissusta saattaa olla loppuelämäsi kiinni. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. =)

    Ethän vain lopeta bloggaamista, vaikka reissuun lähdetkin? <3

    VastaaPoista
  16. RagDoll: Voihan se ajoittain olla vaikeaa, mutta varmasti tuo ikumuistoisuus korvaa kaiken ikävöinnin ja muun :) Ikinähän ei kyllä tiedä tosiaan mitä tapahtuu :) Ja ei, en lopeta bloggaamista. Tällä hetkellä on ainakin kovasti haaveena että blogi seuraisi minua Afrikkaan, lähinnä se on vain nettiyhteydestä kiinni. Intoa ainakin piisaa :)

    VastaaPoista
  17. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Anna: Sorry jouduin sensuroimaan sun kommentin, koska siinä oli miekkosen nimi :) Ollaan sovittu ettei sitä esiinny täällä blogissa lainkaan :) Erossa olo kyllä joo oikeasti kasvattaa ja vahvistaa suhdetta, oltiinhan mekin silloin alussa kaukosuhteessa 1,5 vuotta joten ei tämäkään ihan uutta ole. Ja jos netti vaan pelittää niin toki bloggaaminen jatkuu sieltäkin :)

    VastaaPoista
  19. Vau olet Nanna hurjan rohkea! Ihailen sinua :) Toivottavasti ulkomailla viettämäsi aika on antoisaa ja saat mukavia muistoja elämääsi. :)

    Voisin ottaa palan sinun rohkeutta, sillä minulla on edessä elämäni ensimmäinen lentomatka, tosin vain Helsinkiin, mutta silti minua pikkuisen jännittää :D

    VastaaPoista
  20. Tämä päätös ja postaus oli jotenkin todella rohkaiseva ja jos voi sanoa voimaannuttava. Olen pyöritellyt itse samankaltaisia asioita omasta elämästä, haaveista, urasta ja siitä, mitä haluan todella tehdä.

    Tästä sain paljon potkua omien haaveideni toteuttamiseen :) Kiitos Nanna!

    VastaaPoista
  21. Suvi: Kiitos Suvi kovasti ihanasta kommentistasi! :) Nämä teidän kommentit merkitsevät mulle oikeasti tosi paljon! Ja hei mielettömästi tsemppiä ensimmäiseen lentomatkaasi, lentäminen on kivaa! Älä turhaan jännitä, hyvin se menee :)

    Little M: Kauniisti sanottu, kiitos :) Mulla on jotenkin nyt niin hyvä olo ettei varmaan ikinä ole ollut ennen tällaista. Tiedän pystyväni mihin vain ja ennen kaikkea tiedän tehneeni oikein :) Toivottavasti sinäkin löydät oman tiesi ja sen mitä haluat oikeasti tehdä tässä elämässä :) Elämä on liian lyhyt hukattavaksi :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)