maanantai 9. tammikuuta 2012

Välähdyksiä matkalta, osa 1!

Tällä kertaa ajattelin kirjoitella vähän erilaisella tavalla matkastamme. Ja niille, jotka ovat jo näihin matkajuttuihin ihan kyllästyneet, niin lupaan ettei näitä tule enää kovin montaa vuotta :)

On lähes turhaa sanoa, että koimme niin paljon uutta ja erilaista matkalla. Oli siis vähän erilainen reissu kuin nuoruuden riehumisreissut Kreikassa :) Monta kertaa matkan aikana jäin suu auki tuijottamaan jotakin tai mietin kuinka eri tavoin me tuonkin teemme. Ihmeteltävää riitti. Ihmettelyn lisäksi riitti niitä onnen hetkiä - ne saattoivat olla niin pikkiriikkisiä että täällä kotona en sellaisia edes huomaisi. Olin onnellinen lasten puolesta kun he saivat karkkia tai kun poikaystävä osti lapsille jalkapallon. Elämän suuria pieniä juttuja. Välillä poskia melkein pakotti siitä kestohymystä...   

 Postikorttien kirjoittelua

Mutta tässä teille pieniä välähdyksiä matkaltamme...

Halusin ajan pysähtyvän... 

  kun istuimme joka aamu aamiaisella. Katselin kuinka poikaystävä söi vesimelonia ja omalla lautasellani oli tuoreita lettuja. Tervehdimme hotellin henkilökuntaa, joka tuli niin tutuksi. Katselimme uusia turisteja ja mietimme mistä ja keitä he olivat. Nautin aamukahvistani. Olimme vain ja nautimme rauhallisista aamuista.
kun kuulin Samin nauravan! Kenelläkään ei ole yhtä riemukasta naurua...
kun istuimme Paradise Beachilla varjossa palmujen alla kokista juoden. Istuttiin vaan ja höpistiin!

Rentouduin...
kun nukuimme päiväunia ulkona. Ihan parasta!
kun luin kirjaa ensi kertaa vuosiin... 
kun istuin Samin kanssa iltaisin katselemassa kun poikaystävä ja muut pojat pelasivat lentopalloa. Oli ihanaa katsella kuinka aurinko laski ja ihmiset alkoivat keräillä tavaroitaan ja siirtyä iltapuuhiinsa... 


kun istuimme kolmistaan rannalla ja joimme kossukolaa keskellä päivää. Ensin meinasin nipottaa, ettei päivällä voi juoda, mutta hei mehän oltiin lomalla...

Ihmettelin paikallista elämää...
kun (lähes) kaikki polttivat marihuanaa.
kun viidakkorumpu lauloi. Luulin sen olevan legendaa, mutta se onkin totta. Paras osoitus siitä oli se kun olimme yöllä rantabileissä, jossa väkeä riitti. Seuraavana päivänä joku vieras mies tuli rannalla selittämään minulle, kuinka oli nähnyt minut poikaystäväni sylissä kyseisissä bileissä. Pimeässä ja keskellä yötä kaikkien ihmisten keskellä. Lisäksi kaikki tiesivät mitä ostimme kaupasta ja milloin kävimme siellä. Alussa se oli melkein pelottavaa, sittemmin lähinnä huvittavaa :)

Crocodillos... 
 
kun autoilla ajeltiin miten sattui ja missä sattui. Ihan normaalia ajaa vaikkapa tien penkalla tai jossain missä ei ole edes tietä. Ja ihan normaalia juoda olutta ja polttaa maria ajaessa... 
kun meille kerrottiin kuinka rannalla kasvavista kasveista tehdään lääkettä erilaisiin tauteihin. Yhtenä päivänä Sam tekikin meille juomaa, joka on kuulemma tosi hyvää vatsavaivoihin. Maistui aika jänskältä ja näytti vielä jänskemmältä! 

 Joisitko?

kun pääsimme ravintolaan taksilla, joka maksoi yhteen suuntaan 50 Dalasia eli alle 1,5€. Suomessa kuski nauraisi päin naamaa, jos edes ehdottaisimme...
kun jokainen vastaantulija halusi antaa meille käyntikorttinsa. Ne olivat ihan in-juttu Gambiassa. Aika iso pino kertyi mm. taksikuskien ja hedelmämyyjien käyntikortteja.

Iloitsin suunnattomasti...
aina kun lähdimme jollekin retkelle. Oli ihanaa päästä näkemään uusia paikkoja!
kun pääsimme käymään Samin siskon kotona. Se oli erityisen iso asia minulle!


kun Sam kertoi meille, mitä muut paikalliset ajattelivat meistä. Oli hieman naurussa pitelemistä: minä kuulemma olin kuulemma kaikille ystävällinen ja puheliaampi kun taas poikaystävä hiljaisempi. Kun joku paikallinen puhui hänelle vaikka 10min, niin hän kuulemma aina vastasi kahdella sanalla :D Näinhän se kyllä meni..
kun saatoimme auttaa paikallisia edes hieman. Annoin esim. Samille Bepanthen-voiteeni, sillä hänen huulensa olivat "kylmyyden" takia todella huonossa kunnossa.Lisäksi annoimme muutakin pientä kuten särkylääkkeitä, pyykinpesuainetta, hyttyskarkoitetta, moskito-verkon ja kengät. Pieniä juttuja, mutta tuli hyvä mieli kun kerrankin näki kuinka apu meni konkreettisesti perille :) 


Kuvat: A.K.

9 kommenttia:

  1. Huh, kauniita kuvia, mielenkiintoisia kokemuksia. Krokotiililauma hiukan nostatti karvoja pystyyn. Uskalsit sentäs...

    VastaaPoista
  2. ViliMarika: Kiitos! :) Uskalsin juu hetken suostuttelun jälkeen :D Tosin kyllä mulla oli pakoreitti katottuna :D

    VastaaPoista
  3. Meilläkin on käynyt mielessä mahdollinen reissu Gambiaan. Ollaan tosin ainakin vähäksi aikaa ajatuksesta luovuttu ja keskitytty miettimään häämatkaa. Nähtävää ja koettavaa Gambiassa varmasti riittäisi ja se kun on niin erilainen maa. :) Ehkä seuraava matka voisi suuntautua sinne.

    VastaaPoista
  4. Kivasti kirjoitettu taas kerran!

    Pakko sanoa tuosta että "eihän päivällä voi juoda" minäkin oon vähän nipo välillä tuon asian kanssa mutta tosiaan viimeksi Teneriffan lomalla ihanissa drinkkibaareissa keskellä päivää tuli vedettyä vähän drinkkiä :D Ja kun ne laittaa sitä viinaa tuplasti kun meillä Suomessa niin kahden drinkin jälkeen sanoin että nyt riittää tältä päivältä :D

    Ihania kokemuksia teillä ollut ja tosiaan hassujakin juttuja mitä tapoja paikallisilla on. Varmasti ollut kokonaisuutena mieletön kokemus.

    Todella kaunis tuo viimeinen kuva sinusta! :)

    VastaaPoista
  5. JM: Suosittelen kyllä kyseistä maata kovasti, ainakin me tykättiin kovasti :) Mietittiin ensin vaikka mitä kohteita, mmm. Aasiasta, mutta koska mä halusin että lomalla ei missään nimessä sada yhtenäkään päivänä, niin Gambia valikoitui kohteeksi. Se kun on niin takuuvarma auringon suhteen :)

    Reetta: Kiitos Reetta! :) Hyvä etten mä oo ollut sitten ainoa nipo :D tuntu kyllä ihan tyhmältä nipottaa lomalla, onneks tajusin sen ajoissa! :D

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)