Talvi täälläkin.

Alan kyllä olla yhä enemmän sitä mieltä, että kellä onni on, se onnen kätkeköön. :) Viime syksynä olin niin onneni kukkukoilla ja nyt taas ennemminkin ojassa. Tosin eipä ne hyvät jutut kai tuntuisi miltään, jos ei olisi huonompiakin juttuja välillä? Se on vaan hassua kuinka ne huonot jutut tuntuvat kasautuvan yhdelle kuukaudelle, jollei jopa yhdelle viikolle. Esimerkkinä vaikka meidän autot. Toinen on ollut huollossa kaikkien pikkujuttujen takia (tuli silti iso lasku) ja toisesta ajettiin ovi sisään, senkin selvittämiseen menee nyt vaivaiset puolitoista kuukautta. Pikkujuttuja, mutta turhaa työtä arjessa...

Tai sitten se on vain tämä tammikuu? Olen aina boikotoinut tammikuuta. 

Iloa revin muun muassa näistä talvikuvista:

Takapihan metsässä. 

Tosin olen edelleen sitä mieltä, että talvi on vain ja ainoastaan kaunis ikkunan sisäpuolelta. Yksi asia mitä tulen tästä asuinpaikastamme kaipaamaan erityisen paljon, on kyllä tämä luonto. Helsingin keskustaan on julkisilla vain 20 minuutin matka, mutta silti kun lähdemme ulos, niin koira voi juosta vapaana. Näin talvisin meillä onkin tapana käydä kävelemässä pelloilla ja metsissä. Pelloilla ja metsissä, jotka alkavat suoraan takapihaltamme. Tällaiselle city-tytölle tuo on edelleen jotenkin ihan käsittämätöntä. Takapihalla kasvaa vaikka mitä omenapuista marjapensaisiin ja mustikat voi hakea syksyisin oman takapihan metsästä. Meillä onkin selkeä jako tässä asumisasiassa; poikaystävälle tämä on kaupunkia, minulle täyttä maaseutua. Olemme peräisin hieman erilaisista lähtökohdista.. :)

Nuo talvikuvat lähetettiin muuten Afrikkaankin - olen ollut sinne yhteyksissä lähes päivittäin. Ihanaa pitää yhteyttä ja vaihdella kuulumisia! ♥