tiistai 3. tammikuuta 2012

Lento on osa lomaasi ja muita ekan päivän tunnelmia!

Jos nyt sitten koittaisin kirjoitella teille vähän reissusta. Mulla olisi ollut viime yönä kova inspis päällä, mutta en jaksanut nousta lämpimien peittojen alta. Ei varmaan tarvitse edes mainita kuinka jäässä olen viime päivinä ollut ja olen sitä edelleen. Kuolisin jos joku varastaisi mun villasukat.

Loman yksi muistettavimmista päivistä oli ehdottomasti lähtöpäivä ja siitä ajattelinkin kirjoitella teille siitä hieman päiväkirjamaisesti. En ikinä unohda sitä jännityksen ja odotuksen määrää!

"Lähtöselvityksestä selvitty! Nyt ollaan täällä paremmalla puolella, valmiina lähtöön! Kello on vasta vähän yli kuusi aamulla, mutta silti ei väsytä. Lentomme lähtee portilta 35, sitä ennen olisi edessä suht pitkä kävelymatka ja passintarkastus. Ennen sitä käydään kuitenkin vielä ostamassa pullollinen Koskenkorvaa vatsalääkkeeksi, karkkipussi ja purkkaa ajankuluksi. Lentokenttä on suht hiljainen. Minua jännittää aika paljon. Näin ennen matkaa unta, että istuimme aivan koneen takaosassa josta en pidä lainkaan ja tietysti sain siellä paniikkikohtauksen. No, arvatkaa missä me istumme...tietysti kolmanneksi viimeisellä rivillä. Sinä kohtalo olet joskus ilkeä! Hieman ennen seitsemää pääsemme koneeseen. Kävellessäni koneessa katson ahtaita penkkejä ja tunnen kuinka pakokauhu alkaa vallata minua. En ikinä pysty olemaan täällä yli kahdeksaa tuntia. Silti haluan päästä perille, perille Afrikkaan. Paikkani on ikkunan vieressä, poikaystävä istuutuu turvallisesti viereeni. Yritän esittää reipasta. Hetken päästä huomaan kuinka poikaystävän viereen istuutuu lähtöselvitysjonosta tuttu mies. Jonotimme hänen takanaan. Poikaystävä vitsailee hänen kanssaan jotain. Kaivan repustani korvatulpat ja puhallettavan tyynyn. Ehkä olisi parempi nukkua. Näen edessäni tekstin "Your flight is a part of your holiday" Mulle se on kuitenkin pakollinen paha :D  

 Riemuidiootti lentokoneessa. Enkä meikannut lentoa varten :(

Lopulta lentomme lähtee...hieman myöhässä kuitenkin. Ollessamme kiitotien päässä, vedän sellaiset paniikit että oksat pois. Olen aina vihannut nousuja. Näen silmissäni kuinka kone ei nousekaan, vaan päädymme metsään. No, päädymme kuitenkin tällä(kin) kertaa ilmaan ja koneen nokka kääntyy kohti Itämerta. Puristan edelleen hullunlailla poikaystävän kättä ja hän yrittää anella armoa. Tajuan ettei näin voi jatkua koko lentoa ja yritän saada itseni uneen. Olen koko syksyn raatamisesta niin väsynyt, että nukahdan helposti. Jännitys unohtuu. Nukumme molemmat oikeastaan koko lennon. Välillä heräämme syömään. Saimme lennolla kaksi ateriaa, en oikeastaan edes muista syöneeni toista, sillä nukuin ja nukuin vähän lisää...

 Jossain ilmassa hieman ennen Las Palmasia

Yli kuuden tunnin lennon jälkeen on aika tehdä välilasku. Teemme sen Las Palmasissa. Siellä vaihtuu koneen henkilökunta sekä kone tankataan. Meille sanotaan, että välilasku kestää tunnin. Joudumme poistumaan koneesta lentokenttärakennukseen busseilla. Ehdin juuri ja juuri käydä vessassa, kun lentomme kuulutetaan jälleen. Ei kestänyt välilasku sitten ihan tuntia. No, matka jatkuu! Lento Las Palmasista Banjuliin kestää noin 2,5h. Yritämme olla poikaystävän kanssa nukkumatta ja pelaamme kännykällä Monopolia. Lennämme aivan Afrikan rannikolla - toisella puolella konetta näkyy merta ja toisella puolella maata. Lentokone heittelehtii hieman, mutta olen silti rauhallinen. Nyt ollaan jo niin lähellä!

Koneemme laskeutuu Banjuliin heti kahden jälkeen iltapäivällä paikallista aikaa. Laskeutuminen ei tunnu kivalta, kone heittelehtii paljon ja tarraan jälleen poikaystävään kiinni. Olemme kuitenkin maassa ja näen lentokenttärakennuksen. Se näyttää tosi hienolta! Sisältä se ei sitten ollutkaan niin hieno - siellä oli lähinnä vain passintarkastus ja matkalaukkuhihna. Siinä kaikki. Pääsemme pois koneesta ja nautin heti lämmöstä, kuumuudesta. Auringosta. Meidät kuljetetaan bussilla lentokenttärakennukseen ja edessä on passintarkastus. Tarkastajat näyttävät tosi pelottavilta ja vihaisilta. Heillä on armeija puvut päällä. Menen meistä ensimmäisenä ja saan leiman passiini. Samalla luovutan maahantulokorttini. Toisella puolella passintarkastusta minut ympäröi heti miesjoukko. Poikaystävää tulee nopeasti ikävä! Onneksi hänkin saa passiinsa nopeasti leiman ja kävelemme yhdessä matkalaukkuhihnan luo. Pysyttelen todella lähellä poikaystävää. Ei minua niin pelota, mutta en myöskään halua jäädä yksin. Saamme laukkumme suht pian ja lähdemme ulos. Näemme oppaan ja kysyn häneltä bussimme numeroa. Bussimme on kuulemma pihalla viimeisenä. Kävelemme sinne ja annamme laukkumme miehelle. Ne kuitenkin katoavat yhtäkkiä johonkin! Katsahdan ylöspäin. Mies heitti laukkumme bussin katolle. Katsomme poikaystävän kanssa toisiamme ja sanon hymyillen "me olemme tosiaan nyt Afrikassa!" Istuessamme bussissa näen kuinka kaikki muutkin bussiin tulevat ihmettelevät matkalaukkujen katolle heittämistä. Paikalline tapa, näitä on luvassa vielä varmasti lisää!

Pitkän odotuksen jälkeen bussimme lähtee kohti hotelleja. Meidän hotelli on lähes viimeinen, joten ehdimme nähdä vaikka mitä. Ikkunasta vilahtee hökkelitaloja, vihreitä puita, keltaisia autoja, vilkuttavia lapsia, eläimiä. Oikeastaan ihan mitä vain. Näemme kouluja ja kauppoja. Näyttää niin erilaiselta. Bussi pysähtyy eri hotelleissa ja välillä katselen hieman huokaisten, että voi kun tuossakin olisi ollut kiva hotelli. Lopulta saavumme omaan hotelliimme, Sunset Beachiin ja onneksi sekin näyttää hyvältä. Lentokoneesta tuttu mies jää myös tässä pois vaimonsa kanssa. Tsekkaamme itsemme sisään hotelliin ja ystävällisen oloinen mies johdattaa meidät hotellialueen läpi huoneeseemme. Se on yksiö kahdelle bungalow-tyyppisessä rivitalossa. Näyttää hyvältä ja tykkään heti huoneesta. Sänky näyttää kutsuvalta pitkän reissun jälkeen. Tekstaan äidilleni, että perillä ollaan turvallisesti. 

Myöhemmin illalla lähdemme tutkimaan hotellialuetta. Kävelemme hotellin puutarhassa pieniä kivoja kujia pitkin. Sanon poikaystävälle, että haluan nähdä meren - Atlantin! Hotellialue on aidattu ja kävelemme aidalle nähdäksemme meren. Siellä se on! Se näyttää upealta ja rantaa on kilometreittäin. Hiekka on valkoista. Mietimme miten pääsisimme aidan toiselle puolelle. Samassa aidan takaa kuuluu miehen ääni "Hey you!" 

 Tässä tapasimme ystävämme

Näemme aidan takaa tummat kasvot ja hymyn. Kättelemme ja esittelemme itsemme. Kerromme, että olemme juuri saapuneet (ihan kuin se ei olisi muuten näkynyt..) Miehen vieressä on nainen, joka antaa meille käyntikorttinsa ja kertoo bisneksistään. Mies kehottaa meitä tulemaan rannalle ja viittoo käsillään tien. Vihdoin pääsemme ihanalle rannalle! Juttelemme miehen kanssa rannalla ja hän näyttää meille valokuviaan. Hän kertoo, että näytimme aidan takana pelokkailta ja eksyneiltä. Ehkä olimmekin sitä hieman. Enpä olisi kuitenkaan uskonut heti ensimmäisenä iltana, että tulemme viettämään tuon miehen kanssa koko lomamme :)


Hotellin ravintola ja uima-allas


Syömme ensimmäisenä iltana iltaruuan hotellin ravintolassa. Poikaystävä juustohampurilaisen, minä pizzaa. Päätän pelata varman päälle, sillä en haluaisi sairastaa koko reissua. Saamme odotella ruokaa hyvän tovin. Katselen merelle ja juttelemme päivän tapahtumista. Nyt me olemme täällä ja loma on alkanut! Mitä kaikkea tulisimmekaan kokemaan. Olemme niin kaukana kotoa. Kello on Suomessa jo melkein puolenyön. Tilaamme ruokajuomaksi kokikset ja ihmettelemme kun ne eivät maistu miltään ;) Tähän saisimme tottua lomalla. Gambialainen kokis on vettä ja hiilihappoa ilman makua. Mitäs pienistä...Ruuan jälkeen silmät alkavat painaa, vaikka mieli tekisi lähteä heti kiertämään kaikki paikat. Päivä on kuitenkin ollut pitkä, olemme heränneet ennen neljää, matkustaneet pitkän matkan ja aikaerokin vielä päälle. Unta ei tarvitse paljon odotella ensimmäisenä iltana..."

Semmoinen oli meidän ensimmäinen päivä. En tiedä jaksoiko kukaan lukea loppuun, mutta nyt se on meille itsellemme ainakin kirjoitettu muistiin. :)

10 kommenttia:

  1. Tosi kiva lukea teidan reissusta, kun en ole itse koskaan Afrikassa kaynyt! Tai muutenkaan paljoa matkustellut. Tata kertomusta lukiessa tuntui ihan, etta olisi itsekin ollut mukana :)

    VastaaPoista
  2. Kivasti kirjoitettu ja minä ainakin luin loppuun!

    Ymmärrän niin tuntemuksesi tuosta lentokoneesta, inhoan nousuja eniten koska pelkään että kone mäsähtääkin kesken kaiken alas. Just joo lento on osa lomaa, lento on kamalin osa lomaa ainakin minulle, pois tulo on yleensä hieman helpompi koska juuri on ollut koneessa.. Mulla on jo puoliksi kirjoitettu postaus lentopelostani ja sen hallitsemisesta. Me kun lähdetään maaliskuussa Kanarialle ihanaa kylläkin se Kanaria siinä :D Mutta viime viikolla olin aivan paniikissa kaksi päivää kun matka varattiin, syynä se tuleva lento. Tiedän että lentämisen pelkääminen on ihan turhaa mutta minkäs teet.

    Odotan innolla jatkokertomuksia reissustanne :)

    VastaaPoista
  3. Ihanan eläväinen kirjoitus :) Odotan innolla jatkoa! Toi lentokoneen nousu- ja laskujuttu kuulosti niin tutulta, siihen ei vaan koskaan totu...
    Ja heh, toi laukkujen heittäminen katolle on aina yhtä hämmentävää! Erityisen hämmentävää se on esimerkiksi silloin, jos rinkka joutuu siellä katolla vähän turhan lähelle kuolleita, yhteen niputettuja kanoja, nimimerkillä "kokemusta on"... :D

    VastaaPoista
  4. oih, ihana kirjoitus! kylmiäväreitä tuli kun luin :) kuullostaa uskomattoman hienolta... lisää lisää! :) hihi!

    minä taas tykkään koneessa nousuista :P

    VastaaPoista
  5. Sara: Voi kun kiva kuulla, että tykkäsit siitä! :) Välillä on ihan mukava kirjoitella vaihtelun vuoksi tarinamuodossakin. :)

    Reetta: Hih, kiva kuulla että joku jaksoi edes lukea loppuun! :) Mulla on muuten tuo ihan sama, ettei paluulento ole yleensä niin paha. Mä en suoranaisesti pelkää lentämistä, mutta kun kärsin ahtaanpaikan kammosta, niin lentokone on omiaan sille :D Kivaa kun tekin pääsette reissuun! :)

    Hanna: Kiitos muru! <3 :) Mä oon muuten koko illan lukenut teidän matkajuttuja, ne on niin ihania! Haha, vähän hyvä noi niputetut kanat :D Onneks me ei sentään ihan tuollaiseen törmätty...

    Minna: Kiitos paljon Minna! :) Mä luin eilen teidän Lontoon reissusta, oli mukavaa luettavaa! Toivottavasti kirjoittelet lisää :) Miten joku voi tykätä nousuista?! :D

    VastaaPoista
  6. Kyllä jaksoin lukea loppuun saakka. Oli ihana lukea lomastanne ja melkein tuntui, kuin olisin ollut "kärpäsenä katossa" seuraamassa. Todella ihanalta kuulostaa!

    VastaaPoista
  7. Minä ainakin luin innokkaana alusta loppuun asti! Rupesi ihan jännittämään ja innostuttamaan tekstiä lukiessa, että "Mitähän seuraavana päivänä tapahtuu?" :D

    Että lisää matkakertomusta vaan tulemaan! :)

    VastaaPoista
  8. Satu: Kiva kuulla että jaksoit lukea loppuun! :) Juuri tuota "kärpäsenä katossa" fiilistä yritinkin hieman tavoitella, joten hyvä jos onnistuin :)

    Mabn: Haha, vähän ihana! :) Hyvä ettei juttu sitten ainakaan ollut kyllästyttävä! Voi olla että mä kirjoittelinkin tässä jostain muustakin päivästä samaan tapaan. :)

    VastaaPoista
  9. Jätin tähän eilen kommentin mutta eipä näy täällä.. No, kehuin tuota matkakertomusta ja odotan siihen jatkoa. Lisäksi tykkäsin tuosta Nannan vuosi-jutusta ja ehkäpä teenkin itse samanlaisen! ;)

    VastaaPoista
  10. Miss M: Onpa kurja juttu! :( Höh! Minä en ole sitä ainakaan poistanut. Joskus Blogger on kadottanut aiemminkin kyllä kommentteja. Mutta isokiitos kun jaksoit kirjoitella uudestaan :) Ja matkakertomukseen saatte jatkoa, sen voin luvata :) Kiva kuulla että siitä on tykätty niin kovin!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)