lauantai 21. tammikuuta 2012

Kun yksi poistui pelistä...

Tämä on kyllä elämääkin dramaattisempaa nyt! Ja tämä on sitten todellakin pilke silmäkulmassa kirjoitettua...

Myönnetään, mulle kävi pikku äksidentti siellä matkalla. Onneksi vasta tokana vikana päivänä, muuten olisi voinut niin sanotusti hieman ketuttaa. Olin siis ratsastamassa sillä ihanalla oripojalla, ratsastettiin sen "hoitajan" kanssa tandemina. Oltiin sovittu, että kun käännytään takaisin hotellille päin, niin kiitolaukataan. Olin ihan täpinöissäni - kiitolaukkaa, niin vettä vesi vaan roiskui kavioista! Mitä kovempaa, sitä parempi!

Hetki ehdittiin siinä sitten kiitää, kunnes tunsin että nyt satui sormeen (sen käden sormeen, jolla pidin satulasta kiinni). Katsahdin siihen ja se oli ihan veressä. Ja mähän en siis pelkää mitään niin kuin verta. Huh. Kynsi oli siis irronnut. Näin sen pitikin mennä..No käveltiin sitten takaisin ja olin ihan pettynyt :( Geelikynsien kanssa ei näemmä ratsastella, tulipa opittua kantapään kautta...

 Ei siis tapahtunut tällä ratsastuskerralla...

Voin kertoa, että sinä päivänä ja seuraavana yönä särky oli aika jäätävä. Ja äiti varmaan hyppi innosta kun lähetin sille viestin: "Voitko varata mulle lääkärin?" Menin siis vasta täällä kotona lääkäriin näyttämään tuota sormea. Lääkäri vähän naureskeli, että olit sitten ratsastamassa..joo, niin olin. Lopulta lääkäri antoi minulle vain sellaista tukevaa laastaria ja sanoi, että revi kynsi irti, jos pokka pitää. Revi kynsi irti, anteeks?!

No torstaina se sitten "tippui".Tai no, ehkä mä vähän operoin itseäni, leikkasin sen nimittäin irti! :D Ja melkein tuolilta kun taju meinasi mennä. Mutta tulipa käytettyä matkavakuutusta! Siinäs näette, matkustaminen voi todellakin olla vaarallista! :D 

PS. Nyt on matkapostaukset lajiteltu kohteittain tuohon oikeaan sivupalkkiin kohdan "Tunnisteet" alle. Lisää kohteita tulossa! ;) 

2 kommenttia:

  1. Hyi, kun teki pahaa pelkkä ajattelemninen. Kiemurtelin tässä tuolilla ja huomasin peilistä, että naamakin oli vääntynyt kauheaan irveeseen. =D
    Haavat ja veri on kyllä jotain sellaista, joka saa helposti jalat makaroniksi. Hassua kyllä, että pystyn silti katsomaan telkkarista kaiken maailman leikkauksia ilman huonoa oloa.
    Toivottavasti paranee pian!

    VastaaPoista
  2. RagDoll: Haha! Mulla on kuule ihan sama juttu. Mä en pysty edes telkkarista katsomaan sairaalasarjojen leikkauksia, etenkin Teho-osasto oli ihan liikaa :D Lääkäri lupaili että puolivuotta saattaa mennä, että uusi kynsi on kasvanut...

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)