perjantai 6. tammikuuta 2012

Kaksi maata yhdellä reissulla - päiväretki Senegaliin!

Jo silloin kun varasimme matkan Gambiaan, minulla oli haaveena päästä käymään myös naapurimaa Senegalissa. Mikä olisikaan parempaa matkalla kuin nähdä pari maata samalla reissulla! Ja Gambiasta oli vielä todella helppoa päästä Senegalin puolelle, joten miksipäs ei. :) Perjantaina 23.12. teimme sitten ystävämme kanssa päiväretken Senegaliin ja ainakin itse pidin tuosta päivästä erittäin paljon. Suosittelen lämpimästi! Tässäpä siitä taas vähän juttua:

"Ihan järjetön aika herätä paikallista aikaa n. klo 5.45. Nythän ollaan lomalla, ulkonakin on vielä ihan pimeää! Olemme kuitenkin sopineet tapaavamme Samin rannalla klo 6.30, joten ei auta kun haahuilla pimeän hotellialueen läpi aamiaiselle. Aamiaistarjoilu alkaa yleensä vasta klo 7.00, mutta kinuamme itsellemme hieman leipää. Päivästä on tulossa kuitenkin pitkä. Syön leipäni haukotellen ja mietin onko tässä mitään järkeä. Yleensä heräämme hieman ennen yhdeksää :D Klo 6.30 menemme sovitulle tapaamispaikalle, mutta Samia ei näy missään. Hän taitaakin olla vielä nukkumassa. Poikaystävä menee huhuilemaan hieman lähemmäksi ja onnistuu herättämään vahtikoiran, joka alkaa haukkua meille. Pian näen tutun pään pystyssä, vihdoin unikeko on hereillä! Jotenkin arvasin, että saisimme herättää hänet. Lähdemme kävelemään yhdessä taksille päin ja jutustelemme niitä näitä. Tavanomaiseen tapaan Sam polttaa tupakkaa. Kiusaan häntä aina siitä. Taksi on sovitulla paikalla ja hyppäämme sisään. Kuski ajaa aika lujaa läpi nukkuvien kylien. Olemme matkalla Banjuliin, josta meidän on tarkoitus mennä Gambia-joen yli Barraan. Näen kuinka Sam ojentaa taksikuskille marihuana-sätkän. Että vihaan sitä hajua, mutta tähän on jo totuttu. Marihuana on Gambiassa laillista ja kaikki polttavat sitä. Kesti hetken aikaa tottua ajatukseen... 

 Varhainen aamu lauttarannassa
Vihdoin se lautta tuli!

Vajaan tunnin päästä saavumme lauttarantaan, melkein juoksemme lipunmyyntiin. Sam ostaa kaikille liput, yksi maksaa 10 Dalasia eli oikeastaan mitään. Menemme ulos ja huomaamme, että lautta on juuri lähdössä. Myöhästyimme ja meidän on odotettava seuraavaa. Rannalla on todella kylmä, vaikka minulla on pitkähihainen paita päällä. Aurinko ei ole vielä noussut. Katselen paikallisia, joilla on toppatakit päällä. Yritän kysellä Samilta, milloin seuraava lautta tulee, mutta hän sanoo vain, että "pian". Hänen "pian" voi tarkoittaa 
ihan mitä vain tämän vuoden sisällä. 

 Näinkin olisi voinut ylittää joen, mutta Sam ei pitänyt tätä turvallisena vaihtoehtona

Lautalla ei ole aikatauluja, se tulee sitten kun tulee. Pikkuhiljaa aamu alkaa sarastaa ja aurinko nousta yhä ylemmäs. Siltikään ei ole vielä lämmin. Lopulta Sam sanoo näkevänsä lautan. Jee! Se ei ole kuitenkaan mitenkään erityisen luotettavan näköinen. Katselen kuinka lautalta alkaa valua ulos niin autoja, ihmisiä kuin eläimiäkin. Minusta se näyttää ihan ylilastatulta. Yksi autoista on aivan rikki ja se tulee pois lautalta savupilven saattelemana. Emme voi hetkeen hengittää. Ihmiset huutavat kovaan ääneen jotain lautalla. Kysyn poikaystävältä palaako lautta tai auto, sillä savu on niin sankkaa. Hän ei osaa vastata. Mietin, että Suomenlinnan lautta on oikeasti luksusta verrattuna tähän... 


Lopulta on meidän vuoro päästä lautalle. Menemme tyhminä tietysti tuulisimmalle paikalle istumaan. Olen ihan jäässä, nenäni vuotaa. Ei naurata, täällähän piti olla lämmin! Lautta ei lähde vielä pitkään aikaan ja kun se vihdoin lähtee, edessä on yli tunnin matka. Että semmoinen "joki". Istumme hiljaa ja yritämme pysyä lämpiminä. Merenkäynti on aika kovaa. Kysyn Samilta miksi hän on niin hiljainen (yleensä hän on aina äänessä). Hän sanoo, että on liian kylmä, jotta voisi puhua. Joskus hieman ennen kymmentä rantaudumme vihdoin Barraan ja lämpö valtaa minut. Nyt tuntuu taas hyvältä! 

 Nanna, jeeppi ja Sam

Barrassa käymme vaihtamassa Dalaseja Senegalin rahaan, jonka nimeä en jaksa muistaa. Sam käy ostamassa aamupalaa ja hakemassa meille auton ja kuljettajan. Lapset yrittävät saada meiltä karkkia. Auto näyttää hyvältä - avomallinen jeeppi vaikuttaa juuri sopivalta safarille. Tapaamme kuljettajan, joka on ystävällinen ja ihan tajuttoman pitkä. Tunnen, että voimme luottaa häneen. 

Lähdemme ajamaan kohti Senegalin rajaa. Matka kestää ehkä noin puolituntia. Välillä kuljettaja pysähtyy ostamaan paperia, johon kirjoitamme ylös tietoja passeistamme ja hotellin Gambiassa. Jos kirjoitamme tiedot etukäteen ylös, pääsemme rajajutuista nopeammin ohi, kuljettaja selittää. Rajanylitys jännittää minua hieman, en tykkää virallisista jutuista. Rajalla on aika paljon väkeä ja meidät ohjataan erääseen rakennukseen, käytävän päähän ja pieneen huoneeseen. Yritän olla viranomaisille erittäin kohtelias. Tosin he eivät edes katso minua. Täydennämme tietojamme virkailijan ohjeiden mukaan ja lopulta saamme leimat passeihin. Menemme ulos ja Senegalin rajaviranomaisten luo. Sama homma uudelleen. Tietomme kirjoitetaan isoon, paksuun kirjaan. Tietokoneista ei olla kuultukaan. 

 Maaseutua..

Vihdoin olemme selvinneet rajan ylityksestä ja olemme Senegalin puolella. Ajamme kohti Fathalaa ja safaria. Fathalassa Sam käy ostamassa meille liput ja palkkaa oppaan safarille. 
Maastopukuinen nainen hyppää jeeppiimme. 

 Yhtäkkiä kaikki oli ranskaksi

Muut seisovat autossa, minä istun turvallisesti. Ensimmäiseksi näemme seeproja vauvoineen. Kolahtaa minuun ja huokailen. Näemme myös komean antiloopin. Safariopas kälättää radiopuhelimeensa ja yritämme bongailla eläimiä. Maasto on ihan rutikuivaa, edes Sam ei saa polttaa tupakkaa. Yhtäkkiä auto pysähtyy ja nainen käskee peruttamaan. Hän osoittaa sormellaan pusikkoa: "Kirahveja" Ensin en näe mitään, mutta pian silmäni hahmottavat ilmielävän kirahvin, vieläpä vauva sellaisen. Poikaystävä antaa kameran laulaa.

 Siellä se vaava on! <3 Ikää oli kuulemma n. 4kk
Ja onnellinen äippä syömässä!

Ajelemme hyvän tovin safarilla ja näemme mm. sarvikuonoja, pahkasikoja, papukaijoja, antilooppeja ja lisää kirahveja. Saamme hyviä kuvia. 

 Seepravaava
Antilooppi. 

Safarin jälkeen käymme vielä katsomassa aitauksessa olevia hyeenoja, pythonia sekä kilpikonnia. Kilpikonnalle maistuu vesimeloni. 

 Hyeena

Menemme varjoon nauttimaan juotavaa ja pyydämme kuljettajan liittymään seuraamme. Sam ottaa meistä kuvia kun silitämme kissoja, haha. Katselemme yhdessä otettuja valokuvia.

 Pikkupossuja
 Bumban sukulainen
Sarvikuono möllötteli tiellä.  Painaa kuulemma noin kolme tonnia.

On jo iltapäivä kun lähdemme takaisin rajaa kohti. Rajalla meidän ei tarvitse enää nousta autosta, Sam vain kipaisee hakemassa uudet leimat passeihin. Olemme taas Gambiassa. Olisin kyllä voinut viihtyä pidempäänkin Senegalissa. 


Ajamme takaisin Barraa kohti läpi maaseutujen. Lapset vilkuttavat meille ja me vilkutamme takaisin. Välillä kuski pysähtyy tienvarressa olevalle lihakojulle ja ostaa perheelleen iltaruokaa. Vihdoin olemme takaisin Barrassa ja käymme ostamassa lauttaliput. Lautta on kuitenkin taas jo mennyt, joten menemme varjoon odottelemaan. Sam huomaa unohtaneensa aurinkolasinsa jeeppiin. Lainaan hänelle puhelintani, jotta hän soittaisi kuljettajalle. Yhtäkkiä kuitenkin huomaamme kuljettajan juoksevan meitä kohti lasit kädessään. Hyvää tuuria! 

 Lautalla oli taas ruuhkaa

Vihdoin pääsemme lauttaan, joka on eri kuin menomatkalla. Istumme muiden turistien vieressä ja aurinko paahtaa täysillä. Tunnen kuinka niskaani kuumottaa. Poikaystävä näyttää vähän tuskastuneelta, hänen on aivan liian kuuma. Kiedon paitani hänen päänsä ympärille, jottei hän saisi uutta auringonpistosta. Istumme hiljaa ja nautimme. Banjulin päässä joudumme odottamaan hetken, sillä toinen lautta on vielä laiturissa. Lautat lähtevät aina vasta sitten kun ne ovat aivan täynnä. Ja ehkä vähän ylikin.   

 En muista mikä rakennus

Banjulista otamme taas taksin ja ajamme vilkkaita katuja kohti hotellia. Välillä poikaystävä pyytää kuskia pysähtymään kun hän haluaa ottaa eräästä rakennuksesta kuvia. Olen aika väsynyt kun pääsemme takaisin hotelille. Ja nälkäinen! Päivä oli kuitenkin ihan uskomaton ja näimme vaikka mitä! :) En katunut hetkeäkään, että teimme retken Senegaliin. 

Emme kuitenkaan juuri lepää hotellilla, vaan poikaystävä lähtee pelaamaan lentopalloa ja minä lähden tietysti mukaan kannustamaan..Tänne ei olla tultu makoilemaan!"

21 kommenttia:

  1. Olipas kivaa luettavaa jälleen! :) Eläinkuvat oli hienoja! Jonkinlaisen safarin toteuttaminen joskus olisi kyllä upeeta...

    VastaaPoista
  2. Hanna: Kiitos kiva kuulla! :) Tykkään itsekin kovasti noista eläinkuvista! Kannattaa kyllä lähteä safarille jos ikinä vaan on mahdollisuus :)

    VastaaPoista
  3. oih ja voih Nanna!
    siis ihan totta tuola safarilla näyttäisi olevan ihan sellaista kun elokuvissa, ihanaa! siis että joku asia on voitu kuvata niinkin vääristelemättä :)

    vau! ei voi muuta sanoa! lisää odotellen :)

    VastaaPoista
  4. Minna: Voi ihana kiitos Minna paljon kommentistasi, se oli ihana! <3 :) Safari oli kyllä ihan huippukokemus, jota tuskin koskaan unohdan. Olen ihan äärettömän eläinrakas ja oli ihan mieletöntä nähdä villieläimiä noin läheltä. Etenkin tuo kirahvivauva vei sydämeni. :)

    VastaaPoista
  5. Kivaa Nanna, täällä Elämäjärvellä ei ole kuin lehmiä navetassa ja joskus joku riistaeläin juoksee pihan poikki, yöllä. Eikä täällä kesälläkin paljoa hiki lykkää pintaan saati sitten aurinkoinen kärvistele liikoja. Tosi upea tuo sinun safarikertomuksesi kuvineen kaikkineen, melkein voisimme haluta tuollaiselle seikkailulle itsekin mutta emäntä kun pelekää kaikkea pusikossa kahisevaa niin parempi vaan täällä turvallisesti kotieläimiä silitellä.

    VastaaPoista
  6. Eikä, haha ihan paras kommentti! :D Kyllä ne lehmätkin ihan kivoja on, turvallisia! Ja puhu se emäntä vaan ympäri sille safarille, tekis sillekin hyvää nähdä vähän muutakin kuin Suomea ja lehmiä :) Ja kyllä niitäkin löytyy Afrikasta jos koti-ikävä iskee :)

    VastaaPoista
  7. Ihana lukea täältä teidän matkasta, näitä juttuja lisää! :) Tuli kyllä kauhea matkakuume, Afrikkaan olisi niin kiva päästä!

    VastaaPoista
  8. Heippa Anna! Ja kiitos hirmuisesti siitä bilekutsusta, se sitten vähän jäi siinä kun tultiin samana aamuna reissusta ja mä nukuin lähes koko päivän. Toivottavasti teillä oli kiva uusi vuosi :) Ja kiva kuulla jos tykkäsit lukea näitä mun sepustuksia :) Mullakin on kauhea matkakuume vaikka vasta tultiin takaisin kotiin..

    VastaaPoista
  9. Vitsit miten tykkäänkin tavastasi kirjoittaa!:) Itse vähän jännitin aluksi kirjoittaa Rodoksen reissustamme pitkiä tekstejä joka päivältä, kun tuntui, ettei niitä kukaan lue. Mutta kyllä näitä vaan luetaan, itte tykkään ainakin lukea tästä siun matkastasi näinkin tarkasti ja pitkästi!! Ja ompahan ainakin ittellä sit ylhäällä päiväkirjan tavoin reissu täällä blogissa - reissussa kun en itse ainakaan malta istua kirjoittamassa päiväkirjaa :D kalenteriin merkitsin aina vaan ne päivän kohokohdat.
    Kateushan tässä melkein iskee kun noin ihanaan paikkaan oot päässy - toivottavasti pääsen itsekin pian ulkomaille ;)) Odotan jo innolla seuraavaa tekstiä! :))

    VastaaPoista
  10. Hanna-Reetta: Eikä! Te olette kaikki niin ihania lukijoita etten pysy nahoissani :) Kiitos sinullekin ihana kauniista sanoistasi! :) Kiva kuulla että juttuni ovat saaneet näin positiivisen vastaanoton. Nyt ne muistot on tosiaan kirjoitettu auki ikuisesti muistoksi ainakin itselle ja samalla te lukijatkin saitte kokea pieniä paloja meidän reissusta :) Toivotaan, että säkin pääsisit taas reissuun :)

    VastaaPoista
  11. Vautsi! Ihan mielettömiä juttuja ootte päässy matkalla kokemaan!

    VastaaPoista
  12. Anna: Juu! :) Vieläkin meinaa olla pää pyörällä :) Oli siellä niin erilaista ja ihanaa!

    VastaaPoista
  13. Voi mitä ihania eläinvauvoja<3 Tuollaiselle elämysmatkalle minäkin haluan!

    VastaaPoista
  14. RagDoll: Semmoiselle sitten vaan! :) Noi oli kyllä niin hellyyttäviä vaavoja <3 :)

    VastaaPoista
  15. Viimeisen kuvan rakennus on Arch 22, vuoden 1994 vallankaappauksen muistomerkki.

    Olimme samaan aikaan lomailemassa Gambiassa, tulimme vain viikkoa myöhemmin takaisin Suomeen :) Ihania reissukuvia sulla!

    VastaaPoista
  16. Anonyymi: Niinhän se taisi olla juu! :) En yhtään muistanut kun mentiin tuosta aika vauhdilla ohi :D Missäpäin Gambiaa te olitte? :) Kiva kun eksyit blogiini ja jätit vielä kommenttiakin! :) Kiitos!

    VastaaPoista
  17. Olimme Cape Pointin alueella Sunbeach hotellissa kolme viikkoa, toista kertaa Gambiassa. Sydän sinne tosiaan jäi jo ekalla kerralla! :) Kävimme myös päiväreissulla Fatalassa Senegalin puolella ja oli tarkoitus vielä lähteä pariksi yöksi Georgetownin lähistölle keski-Gambiaan, mutta emme saaneet majoitusta..Eli täytyy vielä ainakin kerran lähteä Gambiaan!

    Samanlaista "matkamasennusta" on täälläkin havaittavissa, mut onneksi reissukuvat piristää päivää! Kivaa alkanutta vuotta ja toivottavasti tekin päädytte vielä joskus uudestaan Gambiaan :)

    VastaaPoista
  18. Anonyymi: Juu tiedänkin Cape Pointin! :) 3 viikon loma kuulostaa kyllä niin ihanalta! Voi vitsit! Ja ymmärrän kyllä niin hyvin, että Gambiaan on varmasti lähdettävä joskus vielä uudestaankin. Oli se sellainen kokemus :) Meiltä jäi kanssa keski-Gambia ja muut seudut sieltä kauempaa kokonaan vielä kiertämättä.
    Hyvää alkanutta vuotta teillekin ja nautitaan ihanista reissumuistoista täällä loskan keskellä! :)

    VastaaPoista
  19. Oi mitä kaikkia upeita olette nähneet! Me ollaan menossa Sri Lankaan ensikuussa ja safarille on päästävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ansku: Juu oli kyllä upeita kokemuksia kerrassaan kaikki! :) Sri Lanka kuulostaa kanssa aivan upealta, hyvää matkaa teille! :)

      Poista
  20. Kiva juttu mutta useamman kerran Gambiassa käyneenä pisti silmään tuo et pilvi olisi laillista! Ei oo vaikka kaikki sitä poltteleekin :D Itsekin poltan siellä ja tutullani on viljelmä mutta taas esim tuttu poliisi on sanonut et vaan hänen seurassaan saan polttaa koska pystyy ns suojelemaan minua muilta lainvalvojilta :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)