lauantai 14. tammikuuta 2012

Aurinko kun päätti retken...

Ei tän taas ihan näin pitänyt mennä. Ihmiset tulevat lomalta, he ovat levänneitä, iloisia, ruskettuneita ja valmiita taas painamaan arjessa. Joo-o. Mä en ole oikeastaan mitään noista. Oonkin päättänyt, että tästä lähtien käyn korkeintaan Tampereella ja se oli sitten siinä. Sen jälkeen ei oo ihan näin kauhea olo. Toivottavasti.

Jotenkin mä kuvittelin että tää olisi tässä parin viikon aikana jo helpottanut, etenkin kun oon saanut vain lomailla. Mutta kun ei, niin ei. Tekis mieli repiä koko tukka päästä kun niin ärsyttää. Mua ei kiinnosta puhua enää matkasta eikä oikeastaan mistään, mä en halua ajatella enkä mä ainakaan halua tehdä mitään. 

No, kaikki jotka tuntee mut pidemmältä ajalta, niin tietää että mä elän auringosta. Mulla ei ole ikinä liian kuuma auringossa. Voisin matkustaa auringon perässä. Ilman aurinkoa mulla on aina kylmä, eikä se ole pukeutumiskysymys! Keväisin mä herään henkiin kun aurinko alkaa lämmittää ja syksyisin vaivun uneen. Niin se vaan menee ja on aina mennyt. 

 No okei kyllä mä kaipaan tota komeaa poikaakin lievästi. Ihan sairaasti.

Mitä sitten tapahtuu kun auringosta elävä ihminen revitään pois sieltä lämmöstä ja valosta tänne kylmyyteen ja pimeyteen ja lisäksi isketään alle viiden neliön koppiin lukemaan tenttiin? Huh huh, ei voi muuta sanoa. Olo on kuin roudan syömällä kasvilla. Oon yrittänyt käydä elvyttämässä tätä kasvia intervallispinningissä - siellä hiki lentää ja saa olla toppi päällä niin kuin kesällä. Aika laiha lohtu, vai mitä? 

2 kommenttia:

  1. Paljon voimia sinne! Tiedän niin ton tunteen (vaikkakaan en matkustele). Onhan tässä jo talvia tullut nähtyä, mutta ikinä siihen ei totu. Siis siihen, että elokuusta toukokuuhun on ihan jatkuvasti kylmä.
    Ja tätä jatkuvaa lumimyrskyä. Joo, lumi on kaunista, mutta kun sitä sataa ja tuuli lennättää lunta niin, että tiet ovat jatkuvaa kyntöpeltoa. Kolmen kilometrin talsiminen siinä säässä tuntui loppua kohden ihan ylivoimaiselta ja kotona oltiin aivan rättipoikki. Ei ole ihmisen paikka tämä elää.

    VastaaPoista
  2. Marika: Kiitos paljon kivasta kommentistasi, kiva huomata että joku ymmärtää! :) Välillä sitä tuntuu saavan niin jäätäviä katseita kun valittaa Suomen oloista ja etenkin siitä kun tulee lunta. Ja mä en kanssa ikinä tule tottumaan näihin talviin, nää on vaan tällaista kituuttamista. Ja kyllähän mä lumesta tykkään, silloin kun sitä voi ihailla ikkunan takaa :D Ehkä mua ei vaan sitten ole tarkoitettu tänne pimeään ja kylmään Pohjolaan? Oon kyllä ihan samaa mieltä ettei tämä ole ihmisen paikka elää :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)