lauantai 10. joulukuuta 2011

Yksi perjantai vaan...

Tässäpä teille pieni kurkkaus eiliseen päivääni: (kirjoitettu eilen)

Kun kello soi perjantai-aamuisin, mieli on epätoivoisen odottava. Ei jaksaisi millään pakottaa kroppaa liikkeelle, mutta toisaalta ennen viikonloppua edessä olisi vain pieni rutistus! Tuo rutistus alkoi minulla eilen klo 5.30. Aika normaali aika. 


Poikaystävä oli herännyt jo puolituntia aiemmin ja häipynyt töihin. On siis minun vuoro viedä koira aamulla ulos - nämä vuorot menevät vuoroviikoin. Ennen koiran ulosvientiä, hyppään kuitenkin tarmokkaasti ylös sängystä. En ole torkuttelija-tyyppiä. Minulla on aamuisin lähes minuuttiaikataulu. Meno on jämptiä kuin armeijassa.


Ihan ensimmäiseksi hyppään olohuoneessa vaatteisiini. Tiedän, että minulla olisi tänään kaksi tärkeää tapaamista, joten olen edellisenä iltana valikoinut asuksi mustat housut, mustan bleiserin ja valkoisen kauluspaidan. Toimii! 


Pukeutumisen jälkeen meikkaan pikaapikaa, jonka jälkeen napsautan edellisenä iltana lataamani kahvinkeittimen päälle ja lähden koiran kanssa ulos. Keittiössä tuoksuu mukavasti kahvi, kun tulemme takaisin sisään. Heitän koirulille nappulat kuppiin ja teen itselleni aamiaisleivät. Samalla heitän eväät siili-kassiin. Tänään eväänä on pakastevihanneksia ja itsetehtyjä lihapullia. (Töissä työkaverini ihaili terveellistä evästäni. En viitsinyt rikkoa kaunista kuvaa kertomalla, että ajattelin ostaa illalla sipsipussin...)


Nautin aamiaiseni ja kahvini tietokoneen parissa, tietysti. Toinen silmä kuitenkin tarkkailee koko ajan kelloa. Puoliseitsemältä pitäisi olla jo autossa ja menossa..Onneksi minulla on liukuva työaika. Kerään nopeasti tavarani ja klo 6.33 lähden kotipihasta. Kolme minuuttia "myöhässä", ei paha! Työpaikkani sijaitsee Espoossa, jonne on piiiitkä matka täältä. Yhteen suuntaan noin reilut 35 km. Matkalla kuuntelen NRJ:n Aamupoikia. Autossa on vaan niin pakko kuunnella radiota. 

Olen ensimmäisenä töissä. Kello 7.15. Avaan koneeni ja teen itselleni aamulaten - siis ihan sellaisella samanlaisella koneella mitä on kahviloissakin. Ihan luksusta! Hörpin lattea, tsekkaan meilit ja alan valmistautua ensimmäiseen palaveriin, jonka on tarkoitus olla klo 10.


Palaveri venähtää ja puolikaksitoista hotkaisen lounaani ennen kuin suuntaan palaveeraamaan pomoni kanssa. Meillä oli kehityskeskustelu. Jännitin sitä ihan sairaasti etukäteen. Saan kuitenkin oikeastaan kaikista arvioinneista arvosanaksi viitosen eli parhaimman. Palaverin jälkeen iskee jotenkin outo helpotus, väsymys ja helpotuksen itku meinaa tulla. On kiva kuulla onnistuneensa. On kiva kuulla ylittäneensä odotukset. 

Työpäivä jää hieman lyhyeksi kun lähden ajelemaan kampaajalle Vantaalle. Episodista voit lukea edellisestä postauksesta. Samalla reissulla käyn Budget Sportissa etsimässä itselleni reppua reissua varten, mutta ei löydy. 


Äiti lähettää viestin, jossa hän kehoittaa minua ajelemaan varovasti. Äiti on ihana kun se huolehtii. Kieltämättä minuakin hieman hirvittää ajaa kotiin, mutta minkäs teet. Hitaasti mennään. Kotimatkalla käyn vielä kaupassa ja soitan äidille, että hengissä ollaan...

Kaupan jälkeen heitän ruuat kotiin, moikkaan koiraa ja lähden äitini luokse. Äiti osaa lohduttaa tukkaansa surevaa tytärtänsä. Hän myös lainaa minulle Crocsinsa reissua ajatellen. Voi kyllä olla ettei hän näe niitä enää, jos ihastun niihin. En viivy äidillä kauaa. Kotona teen lumityöt eli kolaan meidän molempien autopaikat puhtaiksi. Paljon kivempi parkkeerata. Kolauksen jälkeen haen Viton kotoa ja menemme iltalenkille. Vito on ihan intopinkeänä lumesta ja heittelen sille lumipalloja.


Ulkoilun jälkeen laitan uunin päälle (viimeksi olen syönyt 11.30 ja nyt kello on 19.30, hups) ja paistan itselleni salamipatongin. Terveellistä, not. Olen siis yksin kotona, poikaystävä on luonnollisesti Tampereella. Iltaani kuuluu muuten relausta, syöpöttelyä, Salattujen Elämien katselua, netissä surffaillua ja sohvalla makoilua. Vitokin vaan nukkuu. Ehkä harmittelen vielä hieman tukkaani ja kirjoitan asiasta postauksenkin. 


Lopulta kello on noin puoliyksitoista kun simahdan. Normaali perjantai-ilta. Väsymyksestäkin voi sammua. Onneksi ensi viikolla koittaa vihdoin se matka. 

12 kommenttia:

  1. Olipas hauska postaus!
    Ja mielettömästi onnea noista arvosanoista, oot näköjään pärjänny loistavasti siellä! :) Onko jo tiedossa, että saatko jatkaa siellä harjoittelun päätyttyäkin?

    VastaaPoista
  2. Hanna: Kiitti! :) Vähän muunlaistakin välillä. Kiva kyllä pärjätä jossain mistä oikeasti nauttii ja tykkää, toi ala on kyllä ihan mun :) Eipä ole vielä tiedossa jatkoa :( Pomo lupasi että ilmoittaa heti kun tietää (vaikka sitten mun lomalla) mutta ensi vuosi ei vaan näytä talouden kannalta kovin hyvältä ja se sitten tietysti heijastuu heti töihin :(

    VastaaPoista
  3. ihana postaus! jotenkin hauskasti kirjoitettu! :)

    ja onnea kovasti hyvistä arvioinneista :)

    VastaaPoista
  4. Minna: Kiitti kiitti! :) Kiva kuulla että tykkäsit! :)

    VastaaPoista
  5. Tosi kiva postaus tämä :) Hui kauhea miten aikaisin sulla on herätys! Oot kyllä aika sitkeä kun jaksat noin :)

    VastaaPoista
  6. Reetta: Kiva kuulla että tykkäsit! :) Ja tuohan on myöhäinen herätys, ainakin jos vertaa siihen kun jouduin edellisessä työpaikassa heräämään töihin neljältä joka aamu :D

    VastaaPoista
  7. Ootpas ahkera!! Ihanaa ja todella ansaittua matkaa teille!♥

    VastaaPoista
  8. Miss M: No jaa, kyllähän tuohon päivään kaikenlaista mahtui. :) Niin ja kiitos! :)

    VastaaPoista
  9. näitä on niin kiva lukea :)
    olin sun kans perjantaina samaan aikaan autossa matkalla töihin ja kuuntelin myös nrj:a :D

    ihanaa lomaa teille, jos unohdan toivottaa! nauti munki puolesta :)

    VastaaPoista
  10. S: Kiva kuulla! :) Kiitos! Et ollut perjantain sentään samassa autossa! :P Niin ja kiitos lomatoivotuksista, mukavaa joulua sinnekin päin! :)

    VastaaPoista
  11. Tosi kiva postaus!! Aattelin kyllä että huhhuh, teilläkö ihan pisteet annetaan kehityskeskustelussa! Onko se normaalia/yleistä tuolla alalla? Kamalaa stressiä kyllä aiheuttaisi.. Olisi niin mielenkiintoista kuulla enemmänkin työstäsi, mutta ymmärrän kyllä, harvat siitä voivat sentään nettiin kirjoitella :)

    Ihanaa huomata, että joku muukin joutuu heräämään noin aikaisin. Saapa nähdä mitä sitten käy kun työmatkani vuoden vaihteessa kolminkertaistuu :/ Omalla autolla kyllä pääsit nopeasti perille!

    On kyllä kiva nähdä toisten päivän kulkua tämmösten postausten muodossa :) kiitos!

    VastaaPoista
  12. Cherry: Voi kiitos sinulle kovasti, olipa jotenkin ihanasti kirjoitettu viesti! :) Ja kiva kuulla, että sinäkin tykkäät tällaisista postauksista välillä!

    En itse asiassa tiedä kuinka yleistä tummoinen "pisteytys" on tällä alalla, mutta lähinnä se toimi siinä keskustelun tukena. Pomo laittoi oman arvionsa ja minä omani. Tulihan siinä ehkä vähän sellainen koulussa-olo, mutta en ottanut stressiä. Tiedän että olen tehnyt parhaani :) Harmi joo, etten uskalla kirjoitella nettiin sen enempää tuosta työstä, vaikka välillä mieli kyllä tekisikin :) Hui, sulla tulee sitten varmaan olemaan pitkä matka! Kyllä mullakin oli alussa hieman totuttelemista tuohon matkaan, kun aiempaan työpaikkaan oli matkaa alle 10km. Mutta onneksi on tosiaan tuo auto, vaikka rahaahan se kyllä syö :D

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)