tiistai 7. kesäkuuta 2011

Olemisen riemua?

Pipo kireällä yötä päivää, kesät talvet? Kontrollifriikki? Ohjat koko ajan kädessä? Silmät selässä? Niin minua, Nannaa! Tiedän ja tiedostan koko ajan mitä ympärilläni tapahtuu. Kun luen tenttiin ovi kiinni omassa huoneessani, tiedän silti mitä koira tekee oven toisella puolen. 

En tiedä tai osaa edes selittää miksi oleminen on vaikeaa. En osaa vain olla. Mitä silloin pitäisi tehdä? Sellaisia juttuja mistä pitää? Vain maata? Olin huhtikuussa niin kipeä, etten päässyt sohvalta omin avuin ylös. En siltikään vain ollut. Järjestin työ- ja kouluasiat järjestykseen päässäni. Joo nuo teen heti kun tästä selviän ja nuo ensi viikolla. 

Kun olen yksin kotona ja katson televisiosta esimerkiksi leffaa, saatan kesken kaiken käydä järjestelemässä lehtikasat ojennukseen. Järjestys ennen kaikkea! En silti koe olevani fanaattinen. Saatan ihan hyvin jättää märän pyyhkeen lojumaan lattialle. Mutta siitä järjestyksestä tulee hyvä mieli ja olo! Siisti koti, onnellinen avovaimo ;)


Olenkin yrittänyt oppia poikaystävältä paljon. Hänellä on nimittäin olemisen taito. Mutta miten vaikeaa voi ollakaan makoilla sunnuntaiaamuna pitkään sängyssä. (mitä ajan tuhlausta!) Kaikkea ei pitäisi aina ajatella suorituksina. Ei se (ehkä) tee minusta parempaa ihmistä, että pyyhin keittiön pöydän neljästi saman päivän aikana. Mitä sitten vaikka siinä olisi pari murua?


Eniten toivoisin, että osaisin vaan olla siellä Gambian lomallamme. Nauttia ja rentoutua. Kaikkea ei ole pakko nähdä tai tehdä. Joskus on hyvä olla vaan paikoillaan ja ennen kaikkea ajattelematta. Pystynköhän siihen?

7 kommenttia:

  1. Meilläkin se menee just noin päin, että itse olen koko ajan järjestämässä ja organisoimassa kaikkea (jos en fyysisesti niin ainakin oman pääni sisällä), kun taas toinen puolisko osaa ottaa rennommin :) Toisaalta se on ihan hyvä, että avopuolisot on tossa asiassa erilaisia, niin tulee hyvä tasapaino ja voi oppia toisesta :)

    VastaaPoista
  2. Kohtalotoveri täällä hei.. tai siis, en nyt välttämättä pyyhi pöytää 4x pv:ssä, mutta en osaa oikein olla ikinä paikallani ja mielummin monta rautaa tulessa yhtäaikaa..

    Viime kesänä oli osittain pakko oppia relaamaan ja muutenkin nyt kevään aikana ja ekan kerran tunsin olemisen riemun lomallamme Kreetalla, sitä vaan tuli oltua, se oli ihanaa, mun taitaa täytyä päästä pois suomesta, että voin rentoutua 100% ;)

    Mutta juup, paikallani en pysy jollei oo pakko ja välillä erehdyn jopa siivoamaan jos oikein turhauttaa "oleminen" :D

    VastaaPoista
  3. Voi, mulla on toi sama ongelma ja välillä se harmittaa ihan älyttömästi. Mä en tajuu miten jotkut osaa relata kun mäkin niin haluaisin. Myös mun poikaystävä osaa tän relaamisen taidon kyllä hyvin :D

    VastaaPoista
  4. En olekkaan ennen ajatellut mutta minussa taitaa olla samaa.
    Pystyn kyllä makaamaan vaikka kaksi tuntia paikallani, mutta järjestelen silti ajatuksissani kokoajan jotain jne... Kappas, löysinkin itsestäni pikkukontrollifriikin... :D

    Aurinkoista viikonjatkoa!

    VastaaPoista
  5. Hanna: Totta! On kyllä oikeesti varmaan vaan positiivinen juttu että ollaan erilaisia tuon puoliskon kanssa. Silloin molemmat voivat oppia toisiltaan! :) Tiiäkkö, oon pitänyt sua aina kovin coolina tyyppinä, hassua! :)

    Minna: Ihana kuulla, että pystyit Kreikassa rentoutumaan! :) Se on sitä kunnon lomailua! Itselläni on vielä se, etten osaa kieltäytyä mistään hommista ja sitten teen niitä yötä päivää ja sitten pamahtaa pää. :D

    Life on Plate: Niinpä! Joskus olisi niin kivaa ja helppoa jos osaisi olla vaan huolehtimatta kaikesta. Kai siihen olemiseen pitää vaan harjoitella? :D

    Ansku: Hih, kaikkea sitä voi löytää itsestään kun lukee blogeja :D Ja kyllä mullakin onnistuu tosiaan parin tunnin paikallaan olo fyysisesti, mutta mieli ja ajatukset vaeltaa silti. On se jännää :)

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa niin minulle! Minulta usein kysytäänkin, että milloin sinulla ei ole jotain projektia menossa. Mietin kaikkia asioita jopa unissanikin. Poikaystävä aina sanoo, että miten saataisiin mieleni edes hetkeksi tyhjäksi, koska minulla on samaan aikaan niin monta asiaa mielessä, ne mitä pitää tehdä, olisi pitänyt tehdä tai mitä haluaisin tehdä. Olen odottanut puoli vuotta sellaista päivää jolloin voisin maata vain sängyssä katsoa frendejä, mutta en siltikään osaa sitä tehdä. Aina on almanakka täynnä ja kymmenen projektia käynnissä.

    Ystäväni suositteli minulle Eckhart Tollen kirjaa, Läsnäolon voima. Pitäisköhän meidän nyt vihdoinkin lukea se?

    VastaaPoista
  7. Sofie: Enpäs ole tuollaisesta kirjasta kuullutkaan, täytyy laittaa korvan taakse jos vaikka kesällä ehtisi sen lukemaan :) Kaiken muun ohella, heh! Ja voin niin samaistua tuohon, että sitä odottaa puoli vuotta yhtä ainoaa rauhallista päivää. Nauhoitin viime kesänä Victorian häät ja ehdin katsomaan ne lopulta jouluna. Ehkä se jo kertoo kanssa jotain. :D

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)