perjantai 6. toukokuuta 2011

Oi niitä aikoja!

Kävin jokin aikaa sitten tyhjentämässä oman huoneeni lapsuuden kodissani ja samalla sanoin heipat sille kodille. Olihan se vähän rankkaa, mitä sitä kieltämään. Nähdä kaikki ne hautautuneet muistot, niin hyvät kuin huonotkin. 

Yksi parhaista löydöistä oli kuitenkin tämä:



Leffalippu monen vuoden takaa. Poikaystävän ja mun ensimmäiset tai toiset treffit, riippuu vähän miten laskee. Siitä on niin ikuisuus ettei mitään rajaa! Me oltiin niin nuoria - minä juuri ja juuri täysi-ikäinen. Ja mun piti mennä vaan kivan pojan kanssa leffaan, ei muuta. Ei vaan taas(kaan) mennyt elämä ihan niin kuin olin suunnitellut... 

 "Olin onnellinen, mitä sä luulit.."

Muistan kun sain noilla treffeillä Marianne-suklaata, se tiesi että mä tykkään siitä. Ja mun jalat eivät meinanneet kantaa. Tosta leffasta en kyllä muista mitään, en yleensä valvo enää tuohon aikaan ja silloinkin taisin lähinnä nukkua kauniisti. :)   

Oikeastihan me ollaan tutustuttu toisiimme jo vuonna 2005, silloin mä olin vielä niin teini ettei mitään rajaa! Ei olla siis pidetty turhaa kiirettä tässä meidän suhteessa..tiedä sitten onko se hyvä vai ei.. :)  

Ja nyt me ollaan jo aikuisia, ainakin useimmiten. Meillä on yhteinen koti ja oma koira. Enpä olisi ihan heti uskonut sitä tuolloin vuonna 2006! 


PS. Sillon mäkin olin nuori ja kaunis. Tää on ihan paras biisi tällä hetkellä, niin kaunista!

2 kommenttia:

  1. Oo miten ihanan kuuloista. :) Kannattaa säästää leffalippua edelleen, tuollaisia juttuja on aina muutaman vuoden välein niin kiva löytää uudelleen. :)

    VastaaPoista
  2. Marika: Joo oon kyllä niin iloinen, että olin säästänyt sen! Ja että se vielä löyty! :P Siinä melkein tippa linssissä sitten katselin sitä. :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)